KTK 17: Istari

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Tässä hajanaisia mietelmiä keskustelun pohjaksi. Olen jakanut ne "lukuihin" tämän luvun eri osien mukaan:

I. "Istaria käsittelevä essee" vuodelta 1954; kirjoitettu alun perin Tarun kolmannen osan (julkaisematta jäänyttä) hakemistoa varten. (KTK s. 530-534)

(1) Tässä esseessä on se paljon keskustelua herättänyt lause: "Ei ole tietoa montako jäsentä veljeskuntaan kuului, mutta niiden joukossa jotka tulivat Keski-Maan pohjoisosiin --- oli viisi muita ylempää."

Tämän lauseen pohjalta velhojen lukumäärästä on jo keskusteltu topiikissa Istari. Mutta todettakoon vielä tässäkin: Tolkienin muut tekstit antavat ymmärtää velhojen lukumääräksi nimenomaan viisi, mutta tämä huomautus sotii niitä vastaan. Sallittakoon perimätiedon epävarmuus ja oltakoon siitä itse asiassa kiitollisia. Keskustelua voi aivan hyvin jatkaa joko mainituissa Tolkien-huoneen topiikeissa tai tässä: mikä onkaan velhojen oikea lukumäärä?

(2) Ohimennen kerrotaan, että Saruman-Curunírin tukka oli "korpinmusta". Liekö tämä taas elokuvan rappeuttavaa vaikutusta, mutta minä olen pitänyt Sarkkua valkotukkaisena. Vai perustuuko muistikuvani TSH:n tekstiin?

(3) Esseessä mainitaan myös "kaksi merensinisiin pukeutunutta" velhoa, jotka "menivät Curunírin kanssa itään mutta eivät milloinkaan palanneet, eikä ole tiedossa jäivätkö he sinne toimittamaan tehtävää jota varten heidät oli lähetetty; vai tuhoutuivatko, vai joutuivatko Sauronin pauloihin (kuten jotkut uskovat) ja ryhtyivät hänen palvelijoikseen." Heillekin on omistettu oma keskustelunsa, Alatar ja Pallando, unohdetut istari. Mutta palataan heihin vielä myöhemmin kun tulee puhetta noista erisnimistä.

(4) Sarumanin monista nimistä esseessä esiintyy Curunír 'Lân – tämä on siis tosiaan tuommoisella hassulla heittomerkillä L:n edessä. Olen aiemmin huolimattomasti lukiessani luullut siinä alkavan jonkin puolilainausmerkeissä olevan selityksen.

(5) Gandalfista kerrotaan, paitsi harmaa vaatetus, luonteenomainen sauva ja ärhäkkä luonne, myös se tunnettu tosiasia, että hän "rakasti erityisesti tulen kauneutta." Onkohan mitään pitävämpiä todisteita sille, että hän Sauronin tapaan (?) oli alun perin tulenhenki?

(6) Sarumanin lopusta sanotaan, että "hänen henkensä meni minne lieneekin määrätty eikä koskaan enää palannut Keski-Maahan, ei alastomana eikä ruumiissa." Kaikki muistanevat kohtauksen, jossa Sarumanin henki irtoaa ruumiista. Ruumiista nousi pilvi, joka näytti tähyävän länteen, mutta jonka tuuli sitten hajotti. Tuo ilmiö siis lienee ollut vain silmänlumetta, eli eihän Sarumanin henki minnekään hajonnut, vai kuinka? Mutta minne se sitten meni? Länteenkö, Mandosin luo? Vai oliko maiarilla omat kohtalonsa? Tästä on muuten myös oma keskustelu: Kuolemattomien kuolevaisuus.

II. Lainaus TSH:n liitteestä B (huomautus istarista, Kaapuhemmo s. 935-936). (KTK s. 535)

(1) Huomatkaa sanamuoto velhojen lukumäärää koskevassa maininnassa: sanottiin että heitä oli viisi.

(2) Tässä sanotaan, että velhot "ikääntyivät hitaasti". Täytyi tuon ikääntymisen olla todella hidasta, kun ottaa huomioon että kärvistelivät parituhatta vuotta Keski-Maassa ja heistä kerrotaan, että "nuoria he eivät koskaan olleet." Itse pitäisin heitä ennemminkin "muuttumattomina".

III. CJRT:n jälkihuomautus edelliseen ja sitaatti Silmarillionista (s. 373-374). (KTK s. 535-536)

IV. CJRT:n referoima isänsä kertomuksen luonnos ja muut muistiinpanot (KTK s. 536-538)

Tämä on mielestäni koko luvun mielenkiintoisin osa: kuvaus valarin neuvonpidosta, jossa Manwë etsii vapaaehtoisia lähettiläiksi Keski-Maahan; Aulë lähettää väestään Curumon (Saruman) ja Oromë Alatarin, mutta Manwë itse valitsee Olórinin (Gandalf) joka on vastahakoinen lähtemään, koska pelkää Sauronia. Tietysti hän kuitenkin tottelee Esikuningasta ja samalla kylvetään kaunan siemen Curumon sydämeen; hän kun saa huomata ettei olekaan velhoista ensimmäinen.

Kerrotaan myös että Aiwendil (Radagast) on Yavannan lähettiläs ja toinen sininen velho Pallando on Alatarin ystävä (Oromën väkeä hänkin, mutta myöhemmän korjauksen mukaan liittyy Mandosiin ja Niennaan).

Tässä valotetaan siis lisää sinisten velhojen olemusta, joka jää kaiken kaikkiaan aika hämäräksi. Onkin paikallaan viitata Haltiamielen käännökseen HoMe 12:sta löytyvästä Tolkienin myöhäisestä kirjoituksesta Viisi velhoa (PM [HoMe 12] 384-385, 391), joka monin osin täydentää ja jatkaa KTK:n – kieltämättä sekavaa ja ristiriitaista – selostusta. Tämähän on silkkaa sillisalaattia eikä siitä miksikään muutu.

V. Vuonna 1972 (?) kirjoitettu luonnos (KTK s. 539).

Todetaan vielä kerran, että "on oletettavaa että he olivat kaikki maiaria." Mutta siitä ei liene suuria epäilyksiä ottaen huomioon Gandalfin jupinat nuoruudestaan Olórinina unohdetussa lännessä.

VI. Huomautus sen lapun kääntöpuolella, jossa on velhojen valintaa käsittelevä kertomus; runo velhoista. (KTK s. 540-542)

(1) Tässä esitetään Keski-Maassa virinnyt epäilys siitä että Gandalf olisi ollut itse asiassa Manwë! Kuitenkin Tolkien leikkaa huhulta siivet (ja tulee samassa yhteydessä livauttaneeksi synkältä kuulostavan nimen Dagor Dagorath ("kun loppu tulee ja Melkor palaa"), jota ei kuitenkaan ryhdytä [perustelut alaviitteessä 8] sen enempää selittelemään.

Niille, jotka eivät moisesta tapahtumasta ole aiemmin kuulleet mutta kuitenkin alkoivat kummastella, mistä on kysymys, suositellaan keskustelua Neljännestä Ajasta Dagor Dagorathiin.

(2) Runossa sivulla 541 on säkeitä jotka tuovat mieleeni jotakin:

Se tuli Lännestä-joka-oli tuuli toi sen
nukkujan korvaan kautta hiljaisuuden,
alla yön varjon kun viesti saapuu
unohtuneista maista, takaa menneitten aikain,


Ettei vain jo The Book of Lost Tales I:ssä (eli Tolkienin kirjoituksissa 1910-luvulla) olisi puhuttu jotakin tällaista siitä, miten Laajan Maailman väki pääsee yhteyteen haltioiden kanssa?

VII. Huomautuksia nimestä Olórin. (KTK s. 542-543)

Käy ilmi, että Olórin oli Irmon neuvonantaja. Toisaalta tiedämme jo, että hän asui Lórienissa (Silmarillion s. 32) ja asetti rakastamiensa haltioiden mieliin kauniita ajatuksia. Nimessä (ja nimissä) siis näkyy tämänkin olennon olemus.

VIII. Laajempi huomautus (ennen vuotta 1966) Gandalfin nimistä. (KTK s. 543-546).

(1) Vaikka en vielä mainitse paino- ja käännösvirheistä mitään, yksi erityisen paha täytyy jo tässä korjata: sivulla 544 (kuudes rivi alhaalta) lukee: "...Morgothia pakenevat ihmiset olivat ... liikkuneet länteen päin, kohti Siunattua Valtakuntaa, ja lounaaseen, ..." – tässä pitäisi tietysti lukea luoteeseen (north-westward, UT 398). Olin jo näet kirjoittaa julki kummasteluni siitä, miten tähän asti olin luullut Beleriandin ja Eriadorin sijaitsevan pohjoisempana kuin Cuiviénen ja Hildórien.

(2) Tämä oli minulle jotenkin uutta ja pureskeltavaa, että Mordor olikin vain Sauronin varsinaisen valtapiirin ulkovarustus, "jota Sauron piti hallussaan alkuperäisten idässä sijaitsevien valtakuntiensa ulkopuolella nimenomaan uhmatakseen länttä ja númenorilaisia" (KTK s. 544). Minä kun olin ajatellut, että se oli hänen valtansa keskus alusta alkaen. Kaikkea sitä oppii.

(3) Ja vielä toinen blatantti virhe: sivulla 545 (keskivaiheilla) lukee "...joka sai Sauroninin kiinnostumaan siitä entistä enemmän" – tuo merkillinen nimi Sauronin on tullut vahingossa Sarumanin paikalle. Tieteskin.

IX. Muistiinpano vuodelta 1967 (Gandalfin nimestä etelässä) ja siihen liittyvä huomautus (KTK s. 546-547)

Tässä on taas yksi todistus siitä, miksi en alun perin pitänyt CJRT:n ideasta toimittaa isänsä jälkeenjääneet paperit: kirjailija parka on kuollut, eikä voi estää sitä, että hänen keskenään ristiriitaisia tietoja sisältävät lippusensa ja lappusensa julkaistaan kaikki yhdessä: kukapa tietää, mikä versio olisi saanut JRR:ltä armon? Eikö ole kirjailijaa loukkaavaa esitellä kaikkia näitä vaihtoehtoja – varsinkin kun tietää, millainen perfektionisti hän oli eikä kuuna kullan valkeana halunnut puolivalmista tekstiä julkisuuteen.

Eli kyseenalainen kohta on selitys, jonka mukaan nimi Incánus ei olisikaan Haradin ihmisten kieltä, vaan että Gandalfin käynnit etelässä viittaisivatkin vierailuun Gondorissa! Ja että Incánus olisikin itse asiassa quenyaa! Joskus tekisi mieli sulkea silmänsä kaikelta siltä, mitä JRR itse ei ehtinyt saattaa painettavaksi.

X. Loppuviitteet. (KTK s. 548-550).

Nimien etymologioita yms., mutta myös selostus kuningatar Berúthielin tarinasta (s. 549). Tämä on varsin merkillinen kertomus, mistähän lienevät peräisin elementtinsä (vihasi kaikkea tehtyä ja värejä --- pystytti pelottavia patsaita puutarhoihinsa --- yhdeksän mustaa kissaa jotka vakoilivat ihmisten ajatuksia ja yksi valkoinen joka vakoili mustia kissoja --- pantiin lopulta kissoineen laivaan ja jätettiin merelle pohjoistuulen vietäväksi.)

Lopuksi mainio kuva kuningatar Berúthielin tarinan lopusta (jolla siis ei ole mitään tekemistä velhojen kanssa):

Viimeksi laiva nähtiin kiitämässä Umbarin ohi kuunsirpin alla ja kissa istui sen mastossa ja toinen kokkapuun kärjessä.
 
(2) Ohimennen kerrotaan, että Saruman-Curunírin tukka oli "korpinmusta". Liekö tämä taas elokuvan rappeuttavaa vaikutusta, mutta minä olen pitänyt Sarkkua valkotukkaisena. Vai perustuuko muistikuvani TSH:n tekstiin?

En valitettavasti ole vielä ehtinyt lukea koko kappaletta uudestaan (siitä on jo aikaa kun viimeksi luin), mutta tähän voinen vastata.

Eli pätkä kirjasta Kaksi tornia, kappaleesta 10: Sarumanin ääni:
Hänen [Saruman] hiuksensa ja partansa olivat valkoiset, mutta huulien ja korvien tienoilla näkyi vielä mustia raitoja.

Voisin vielä keskustella sitä kun hieman myöhemmin toteat että velhot pysyivät "muuttumattomina" koko Keski-Maassa oleskelunsa ajan. Jos siis KTK:ta on tältä kohdin uskomista (ja TSH näyttää vahvistavan asian) niin voidaan varmaan todeta että velhot näyttivät vanhenemisen merkkejä. Parhaiten se ehkä näkyy Sarumanilla jonka mustat hiukset muuttuvat valkoisiksi, mutta myös TSH:ssa taidetaan todeta että Gandalfin parta olisi harmaantunut siitä kun Bilbo hänet viimeksi tapasi.
Tästä voisi sitten kehittää jatkokysymyksen: vaikuttiko tämä vanheminen ollenkaan velhojen fyysiseen kuntoon, vai oliko tämä hiusten värinvaihdos jonkinlainen "harha" jonka oli tarkoitus edistää velhojen sopeutumista yhteisöön (ts. antaa heillä inhimillisen 'lookin')?
 
Tästä voisi sitten kehittää jatkokysymyksen: vaikuttiko tämä vanheminen ollenkaan velhojen fyysiseen kuntoon, vai oliko tämä hiusten värinvaihdos jonkinlainen "harha" jonka oli tarkoitus edistää velhojen sopeutumista yhteisöön

Ulkonäkö tosiaan muuttui hiukan. Mutta hitaasti, todella hitaasti. Ruumiillisiin ominaisuuksiin ja fyysiseen kuntoon "vanhentuminen" ei ehkä niinkään vaikuttanut. Mutta tämä nyt on vain pelkkää arvelua... :roll:

...Sarumanin henki minnekään hajonnut, vai kuinka? Mutta minne se sitten meni? Länteenkö, Mandosin luo? Vai oliko maiarilla omat kohtalonsa?

Todennäköisesti Sarumanin hengelle kävi samalla tavalla kuten Sauroninkin hengelle. Tavallaan se "tuhoutui", vaikkakin oikeasti se väheni mitättömäksi pieneksi hengeksi, joka katosi kauas autioille maille ilman järkeä ja määränpäätä.
 
Hmm. Vai liittyisikö hiusten valkeus Sarumanin Valkoisuuteen, eli hänen asemaansa istarin johtohahmona? Kuvataanko Gandalfin harmaiden hiusten muuttuminen valkeiksi kun hän paluunsa yhteydessä syrjäyttää Sarumanin, vai onko tämäkin leffojen tuottama mielikuva?
 
Ylös