KTK 19: Sanasto, karttaliitteet ynnä muuta

1. Esipuhe

KTK:n sivut 5-22 ovat erittäin suositeltavaa luettavaa sille, joka niitä ei ole koskaan lukenut mutta saattaisi tuntea jonkinlaista kiinnostusta JRR:n työskentelytapaa kohtaan. Samaten näiltä sivuilta alkaa C. Tolkienin vähittäinen katumustyö, itsekritiikki (painettua) Silmarillionia kohtaan ja sen näennäisen yhtenäisyyden paljastaminen Christopherin toimittajantyön tulokseksi. Kritiikki jatkuu sittemmin The History of Middle-earth –sarjassa, josta voi lukea myös kritiikkiä Keskeneräisiä taruja kohtaan!

Pari pientä esimerkkiä: HoME XI, 312 viite 5 (s. 315), jossa C.T. tunnustaa, että Narn i Chîn Húrinin sepittäjä onkin Dírhaval eikä Dírhavel – isä-T. muutti nimen tähän muotoon tarinan myöhemmässä käsikirjoitusversiossa (vrt. KTK 201); HoME XII, 351: todetaan, että Númenorin saaren kuvaus on peräisin ennemminkin vuoden 1960 tienoilta kuin vuoden 1965 tienoilta (vrt. KTK 14) – puhumattakaan muutoksista koskien Gil-galadin oksaa Finwën sukupuussa. Mutta ei niistä sen enempää, paitsi yksi kysymys, johon en ehtinyt kaivaa vastausta:

Miksi HoME XI:ssä on Chîn eikä Hîn? Tähän on muistaakseni olemassa hyvä ja perusteltu syy, kunhan sen vielä jostakin löytäisi painettuna.

Ja sitten toinen kysymys: luettuanne Esipuheen (ja siinä siteerattuja JRR:n kirjeitä), mitä mieltä olette kaiken kaikkiaan Christopherin Suuresta Tehtävästä? Oliko Silmarillionin julkaiseminen 70-luvulla virhe? Olisiko KTK ja HoME pitänyt jättää kokonaan julkaisematta? Ovatko ne isä-Tolkienin rienaamista? Vai olisiko pitänyt toimia toisin? Olisiko pitänyt heti ryhtyä HoME:n kaltaisen sarjan toimitustyöhön? Vai olisiko sittenkin pitänyt jättää käsikirjoitukset rauhaan ja antaa ihmiskunnan nauttia vain valmiiksi saatetuista teoksista? Tätä me mietiskeletään aina joskus.

2. Sanasto

Suomennetun KTK:n sanasto (KTK 567-618) on jotakin aivan muuta kuin alkuperäisen Unfinished Tales –teoksen Index (UT 416-472). Tämä näkyy siitäkin, että alkuteoksen hakemisto vie kokonaista 57 sivua, kun taas suomennoksessa se mahtuu 52 sivulle, vaikka suomennos on kaikkiaan sivumäärältään huomattavasti pidempi. Miksi näin?

Suurin syy suomennoksen sanaston lyhyyteen on siinä, että siitä on (kuten Silmarillionissa) jätetty pois hyvin tärkeä ja keskeinen osa eli viittaukset sivunumeroihin. Kääntäjää ei tästä pidä syyttää, vaan kustantajaa, joka ei ole halunnut panostaa kunnolliseen indeksiin. Sen tekeminen olisi vaatinut huomattavaa lisätyötä, sillä kaikki sivunumerot olisi pitänyt tarkistaa yksitellen uudelleen. Lopputulos olisi tosin ollut huomattava palvelus lukijalle. Jos muuten WSOY sattuu tätä lukemaan, tarjoudun ilomielin tekemään työn KTK:n tarkistettua laitosta varten.

Sivunumeroviitteiden poisjättäminen on aiheuttanut toisenkin typistymän hakemistoon (josta on siis tullut pelkkä sanasto): sellaiset hakusanat on pääsääntöisesti jätetty pois, joita C. Tolkien ei ole selittänyt mitenkään, vaan ainoastaan ilmoittanut sivut, joilla ne esiintyvät. Esimerkiksi (sivunumerot tietysti UT:n):

Beacons of Gondor 300-1, 314-5, 319
---
Circles of the World 67, 242, 395
---
Downfall (of Númenor) 165,...,398 [yhteensä 12 viittausta]
---
Dwarves 55,...,399. See Petty-dwarves. [yhteensä 24 viittausta]
---
jne. jne.

Viimeisestä esimerkistä näkyy myös hieman suomennoksen sanaston erään erikoispiirteen muotoutumisen pohjaa. Koska viittaukset hakusanojen sivuihin on jätetty pois, on "alahakusanoista" tullut luetteloja sanaston hakusanojen loppuun. Esimerkiksi UT:n hakusana (UT 419):

Andúnië 'Sunset', city and haven on the west coast of Númenor. 167, 169, 173, 182, 185, 189, 193, 214-5, 217, 220, 223. Bay of Andúnië 167. Lord(s) of Andúnië 171, 173, 182, 215, 217, 219, 223.

on suomennoksessa näin (KTK 569):

Andúnië 'Auringonlasku', kaupunki ja satama Númenorin länsirannikolla. Andúniën Lahti, Andúniën ruhtinaat.

Eli tästä näkee, miksi hakusanan loppuun on liitetty nämä selitystä vaille jätetyt termit. Ilman viittauksia asianmukaisille sivuille ne jäävät jokseenkin Ilmeniin riippumaan. Jos tällaiset "alahakusanat" on alkuteoksessa varustettu omalla selityksellään, ne on suomennoksessa usein irrotettu omaksi hakusanakseen.

Että silleen. Hakemistosta on väkisin tehty sanasto ja lopputuloksena on tietysti jotakin joka ei ole kunnolla kumpaakaan. Toivomme (vaikka emme odota) parannusta asiaan. Varsinaisia virheitä (paino-, käännös- ym.) esittelen myöhemmin erikseen. Niiden etsiminen on tässä osassa tavallistakin hitaampaa puuhaa, joten olen ehtinyt vasta E-kirjaimeen (enkä olisi sielläkään asti jos olisin ollut Todella Huolellinen).

Lopuksi vielä suomennokseni C. Tolkienin alkuperäisestä johdannosta UT:n indeksiin (UT 416), mikäli sattuisi jotakuta kiinnostamaan:

Kuten Esipuheessa mainitsin, tämä hakemisto sisältää tekstissä esiintyvien nimien lisäksi myös ne jotka mainitaan viitteissä ja liitteissä, sillä paljon alkuperäismateriaalia sisältyy myös jälkimmäisiin. Tämän seurauksena melko monet viittaukset ovat triviaaleja, mutta olen pitänyt käytännöllisempänä pyrkiä täydellisyyteen, koska se on varmasti helpompaa. Ainoat tarkoitukselliset poikkeukset esiintyvät joissakin harvoissa hakusanoissa (kuten Morgoth, Númenor), joissa olen käyttänyt sanaa passim kattamaan tiettyjä kirjan osia. Lisäksi olen jättänyt kokonaan pois sellaisia hakusanoja kuin haltiat, ihmiset, örkit ja Keski-Maa. Monissa tapauksissa viittauksiin sisältyy sivuja, joilla henkilö tai paikka mainitaan, mutta ei nimeltä (näin ollen viittaus lauseeseen "satamaan jossa Círdan oli ruhtinaana" sivulla 317 on hakemistossa hakusanan Mithlond yhteydessä. Asteriski ( * ) tarkoittaa että nimi ei esiinny isäni aiemmin julkaistuissa teoksissa. Tällaisten hakusanojen osuus on lähes neljäsosa koko hakemistosta. (Asteriskia käytetään myös niiden nimien kohdalla, jotka esiintyvät neiti Pauline Baynesin piirtämässä Keski-Maan kartassa ja jotka luetellaan [suomennoksesta pois jätetyssä] alaviitteessä [jonka pitäisi olla] sivulla 359). Lyhyet määritelmät eivät rajoitu vain kirjassa mainittuihin asioihin. Toisinaan olen lisännyt huomautuksia toistaiseksi kääntämättä jätetyistä nimistä.

Tämä hakemisto ei ole mikään malliesimerkki järjestelmällisestä esitystavasta, mutta sen puutteet tässä suhteessa voitaneen antaa osittain anteeksi, kun ottaa huomioon nimien monikerroksisen haarautumisen (johon kuluu myös käännösvariantteja, osittaisia käännöksiä, nimiä jotka ovat samanarvoisia hakusanoina mutta merkitykseltään erilaisia). Siksi järjestelmällisyyttä on hyvin vaikeaa tai mahdotonta saavuttaa. Tämän voi huomata esimerkiksi sellaisesta sarjasta kuin: Eilenaer, Halifirien, Amon Anwar, Anwar, Anwarin Kukkula, Kunnioituksen Kukkula, Anwarin Metsä, Firienholt, Firienin Metsä, Kuiskekorpi. Pääsääntöisesti olen sisällyttänyt viittaukset haltiakielisten nimien käännöksiin haltiakielisiin hakusanoihin (kuten Pitkälaksi hakusanan Anfalas yhteydessä) ristiviittauksen kera, mutta olen poikennut tästä tietyissä tapauksissa, joissa "käännettyjä" nimiä (kuten Synkmetsä, Rautapiha) käytetään yleisesti ja ne ovat tunnettuja.


3. Kartat

Mitäpä näistä? Kaiken kaikkiaan hauska juttu, että Númenorin karttakin on olemassa, vaikka siitä puuttuukin yksi nimi, esipuheessa (KTK 14) mainittu paikannimi Almaida Andúniën lahdelta. Sinänsä hassu paikka, että sitä ei mainita missään kertomuksessa.

Keski-Maan länsiosan karttakin on KTK:ssa julkaistussa muodossaan hieman parempi kuin edellinen versio, vaikka eihän tämäkään (kuten C.T. tunnustaa) tyydyttänyt isä-Tolkienia. Vaan mihin hän olisi voinut olla tosissaan tyytyväinen, perfektionisti kun oli. Mahdatteko te löytää kovasti virheitä kartasta? Itse olen huomannut seuraavat:

Gwathlo > Gwathló

Loeg Ningloren > Loeg Ningloron

Pohjoinen Autio, Belfalasin Lahti, Umbarin merirosvokaupunkiin > näitä nimiä ei ole alkuperäisessä UT:n kartasta, ovat ilmeisesti tulleet mukaan TSH:n kartasta.

Tämä siis tekstauksesta. Nimien suomennokseen en minä puutu sen kummemmin, mitä nyt pakko tuoda esiin yksi ikuinen valituksen aihe: sekä Ephel Dúath että Ered Mithrin on suomennettu nimellä Varjovuoret. Ilman pätevää syytä mielestäni. Muita valituksia suomennoksesta yms. voi tietysti esittää.

Eipä tällä kertaa enempää, paitsi että sisällysluetteloon olisi aivan hyvin voinut ottaa enemmän alaotsikkoja – niin kuin on UT:ssä – ja ylätunnisteet (osien nimet) olisi voinut myös siirtää alkuteoksesta.

Tik sanoi:

Ja sitten toinen kysymys [ ... ]
Oliko Silmarillionin julkaiseminen 70-luvulla virhe? Olisiko KTK ja HoME pitänyt jättää kokonaan julkaisematta? Ovatko ne isä-Tolkienin rienaamista? Vai olisiko pitänyt toimia toisin? Olisiko pitänyt heti ryhtyä HoME:n kaltaisen sarjan toimitustyöhön?

Click to expand...

Minä olen joskus aikaisemmin rinnastanut HoME:n julkaisemisen J. R. R. Tolkienin ruumiin ryöstämiseen, mutta myönteisempänä vertauskohtana voisi olla elinten testamenttaaminen tieteelle. Eli HoME:n eri osia lueskeltuani olen aiempaa tyytyväisempi siihen, että ne ovat käytettävissä.

Mutta jos ajatellaan sitä, missä muodossa ja järjestyksessä J. R. R. Tolkienin jälkeenjääneitä kertomuksia on julkaistu, niin onhan siinä jonkinlainen kermankuorimisen tunne. Eli ensin on nopeasti julkaistu sellainen aines, jonka kaikkein varmimmin on uskottu käyvän kaupaksi (Christopher Tolkienin "Silmarillion") ja sen myytyä hyvin on kaivettu esiin seuraavaksi parhaat palat jne.
(On muistettava, ettei HoME:kaan ole täydellinen tieteellinen editio, koska se ei sisällä kaikkia käsikirjoitusvariantteja.)

Ehkä kirjallisesti parempaan tulokseen olisi päästy, jos "Silmarillionista" olisi heti aluksi tehty pidempi versio, johon olisi sulautettu osia KTK:n ja HoME:n materiaalista. Mieleeni tuli kiehtova kuvitelma siitä, että Tolkienin perikunta olisi voinut antaa tällaisen teoksen valikoimisen jonkun kirjailijan tehtäväksi (Ursula Le Guinin Silmarillion, ahh!). Osa käyttämättä jääneestä materiaalista olisi sitten voitu julkaista jonkinlaisessa suppeammassa HoME:ssa.

Varmasti jäljelle jääneen materiaalin kanssa olisi voinut toimia monella tavalla, nykyistä pidän vähintään kohtuullisena. Joka tapauksessa pitäisin valitettavana, jos mitään ei oltaisi julkaistu.

Nyt tehdyssä ratkaisussa on tosiaan vähän kerman kuorinnan maku mutta ruumiin ryöstämisestä ei mielestäni voi puhua. Christopher on pyrkinyt kunnioittamaan isänsä työtä ja materiaalin hän on perinyt. Perspektiiviä työlle antaa se, että hän työskenteli myös isänsä apuna ja seurasi läheltä tarinan luomista. Christopherin suurimpia heikkouksia ovat hänen taipumus puisevuuteen ja raskassoutuisuuteen. Hän ei ole luontainen tarinan kertoja.

Nyt toteutettu ratkaisu sekoittaa tarinan kerrontaa ja akateemisuutta minkä seurauksena tarina kärsii. Silmarillion julkaistiin ehkä vähän kiireellä ja varovaisesti. Senhän on tarkoitus olla pääteos ja siitä olisi todellakin voinut tehdä mahdollisimman kattavan ja keskittyä paremmin tavoittamaan se tarina jota Tolkien kehitteli koko ikänsä ja selkeästi hyväksyä se, että isän versiota ei voida enää saada. Isä tuntuu kummittelevan taustalla ja kahlitsevan toteutusta. Taitava kirjailija joka olisi huolella syventynyt materiaaliin olisi todellakin voinut parantaa asiaa paljon. Nykyiseen Silmarillioniin olen silti varsin tyytyväinen, kun en muusta tiedä mutta se ei tahdo avautua itsenäisenä teoksena. Nykyisellään se on selvästi TSH:ta täydentävää taustamateriaalia.

Ardan ja kirjallisuuden tutkijoille olisi julkaistu käsikirjoitukset puhtaaksi kirjoitettuna lähinnä sellaisinaan. Materiaalista olisi voinut toki koota nykyistä HOMEa suppeamman ja tasalaatuisemman esityksen esim. KTK 1-3.

Ehkä kirjallisesti parempaan tulokseen olisi päästy, jos "Silmarillionista" olisi heti aluksi tehty pidempi versio, johon olisi sulautettu osia KTK:n ja HoME:n materiaalista

Click to expand...

Aivan, tähän voin yhtyä täydellisesti. Mielestäni suunnitelutyötä olisi voinut myös pidäntää, eikä julkaista nykyisin Silmana tuntemaamme teosta niin hätäisesti kuin se tehtiin. Kuitenkin kuten Telimektar sanoi, kenties kirjailija mukana työssä olisi tehnyt "Silmarillionista" tasaisemman ja juuri sen pääteoksen joksi se oli tarkoitettu. Koko työtä en tosin kirjailijalle olisi jättänyt, koska se taas olisi voinut johtaa kirjailijan oman mielikuvituksen ja Tolkienin Ardan yhteentörmäykseen, jonka tuloksen voisin kuvitella nykyistäkin vaikeaselkoisemmaksi Silmarillioniksi. Ja jos lähdemme miettimään mitä olisi voinut sulauttaa Silmaan ja miten sitä olisi voinut parantaa (Tai voi edelleen, kenties pitäisi Tolkienin poikaa vähän hätyytellä pistämään joku korjailemaan käsikirjoitusta), mielestäni ainakin, vaikka Tolkieneista se nuorempi perusteleekin joidenkin asioiden pois jättämistä painetusta Silmasta hyvin, Tuorista ja hänen tulostaan Gondoliniin -tarina olisi kuulunit Silmarillioniin, sen puuttuvaksi jäävän lopun olisi voinut (Suppeampana tosin) liittää muusta tarinan versiosta, pienin toimituksellisin muutoksin.

Myös nykyisen Silmamme luku Túrin Turumbar olisi paljon vaikuttavampi jos se käsittäisi suurimman osan Húrinin lasten tarinasta tai jopa sen kokaan (Tietysti silloin se veisi useamman luvun, mutta lihoittaisi Silmaa erittäin paljon ja tekisi siitä enemmän Tolkienin päätyön tuntuisen). Myös "The Lay of the Children of Húrinista" olisi voitu poimia puuttuvia paloja, sekä yhdistää KTK:n Narn i Hîn Húrinin osia, joita mm. Húrinin lasten tarinassa ei ole, tähän kokonaisuuteen.

Ja jos jatkamme vielä lisäilyjen linjaa voisin ajatella myös isoa osaa niistä kertomuksista, jotka on julkaistu The War of the Jewels -teoksen osassa, joka käsittelee niitä taruja joita ei ole painetussa Silmarillionissa, Silmarillionimme osana. Kenties niistä lähes jokainen joka noudattelee Tolkienin viimeisintä mielipidettä tarinasta, olisi saatu sulautettua osaksi tarinaa. Cuivienyarna olisi myös mielenkiintoinen lisä, vaikkapa Silmarillionin alkupäähän, itsenäisenä "Satunaan", vaikkakin poikkeaa paljolti muista Silmarillionin tarinoista, eikä ainoastaan tyyliltään, joka on satumaisempi kuin monikaan Ardan tarina. Ja toki voisin tehdä tästä aiheesta luennon, joten jätän pohdinnan tähän, ennen kuin päästän suustani mitään erittäin kyseenalaista.