KTK 3: Kääpiö Mîm -> Glaurungin kuolema (s. 133-183)

Tässäpä uudestaan perjantaina 19.11. laaditut keskustelunaiheet KTK:n etapista kolme: ei kun kommentteja peliin - ja nämä ovat vain keskustelun herättimiä, kaikki muu puhe valitulta alueelta on tietysti mitä tervetulleinta.

Kääpiö Mîm

1. Kääpiöt ja ihmiset. Valistakaa tyhmää: miten paljon ihmiset olivat tähän mennessä olleet tekemisissä kääpiöiden kanssa ja miten paljon he näiden tapoja ja olemusta tunsivat? Kertomuksen perusteella pojat näyttävät olleen vaarallisen tietämättömiä kääpiöistä, sillä he kohtelivat Mîmiä erittäin huonosti. Ja mitä sitten seurasikaan! Voiko Mîmin myöhempää käytöstä lainkaan tuomita?

2. Arvoitus: mitä ihmettä oli Mîmin säkissä? Viite 19:n perusteella asia jää arvoitukseksi, mutta, mutta, kukapa tietää?

3. Haluaako joku vertailla KTK:n ja Silmarillionin (s. 254-355) versioita? Kumpi parempi?

Túrinin paluu Dor-Lóminiin

4. Mitä mieltä olette tapahtumien kulusta? Eikö olekin aika hyvä kohtaus? Olisiko voinut käydä toisin? Pitikö Túrinin käyttäytyä juuri niin kuin hän käyttäytyi?

5. Entä KTK:n ja Silmarillionin (s. 270-271) suhde?

Túrinin tulo Brethiliin

6. Taas: KTK ja Silmarillion (s. 271-273)?

7. Huonosti haltiakieliä osaavana: Elleth?

Morwenin ja Nienorin matka Nargothrondiin

8. Tunnustan, että en ole koskaan pitänyt Thingolista. Mielikuvani hänestä on pujopartainen, kovakasvoinen, ilkeäsilmäinen ukko. Ah ja voi! Mutta mitä sanotte hänen suhtautumisestaan Morwenin hätään? Ensin sanat ja sitten teot. Mikä tässä painaa eniten?

9. Glaurung, hupaisa veikko, mutta miltä hän (tai se) oikeastaan näytti? Oliko hänellä esim. jalkoja? Sivun 164 lopussa olevan kuvauksen perusteella ei. Sitä on vain niin tottunut ajattelemaan kaikki lohikäärmeet jalallisiksi ja siivekkäiksi. Entäs Tolkienin omat kuvat? Smaugillahan on jalat, vai kuinka? Ks. esim. Pictures by J.R.R. Tolkien nrot 17 ja 19 sekä itse Glaurung kuvassa nro 38, käpälät ja kaikki! Muokaten: Silmarillionissa kerrotaan, että G. lensi Morgothin joukkojen kärjessä Dagor Bragollachissa. Siis ainakin siivet.

10. Tuleeko pakenevasta Nienorista mieleen jokin toinen tarina meidän maailmastamme?

11. Mablung on aina ollut yksi ihailuni kohteista. KTK syventää hänen kuvaansa varsin mainiosti, vai kuinka? Hänkin muistuttaa jotakuta toista, ehkä Shakespearen hahmoa, mutta en saa päähäni, ketä.

Nienor Brethilissä

12. Kippurakourien! Hauska tavata uusi sana. Kenellä olisi tämä englanniksi? – Ai niin, tahtooko joku kommentoida suomennostyötä sinänsä?

13. Muunnelma Oidipuksen tarinasta, vai kuinka? Oidipus tosin nai äitinsä ja surmasi isänsä, vaan onko näitä sisarusten vahingossa solmimia liittoja muualla? Ja mikä on rangaistus sellaisesta?

Glaurungin tulo

14. Jostakin syystä en enää keksi yhtään puheenaihetta, mutta kertokaa mielipiteitä tästäkin kohtauksesta, jos sen hyväksi havaitsette.

Vilkasta keskustelua odottaen, teidän ja perheittenne palveluksessa,

Tik

No ainakin tuo Túrinin tarina on mielestäni kokonaisuudessaan otettu suoraan Kalevalasta (vrt. Kullervo)


(en nyt jaksa vielä kirjoitella enempää .. mutta ehkä myöhemmin)

Kohtaus,jossa Turin saapuu Dor-Lominiin oli kyllä kieltämättä hyvä.Ehkä Turin olisi voinut olla vähän rauhallisempi ja yrittää hillitä itseään.Turini tulo Brethiliin oli surullinen En nyt keksi muuta kirjotettavaa,paitsi Thingolista voisin vielä muutaman sanan laittaaMinulle tulee siitä mieleen ylväs ja pitkä haltia kuningas. Minusta ehkä Thingol vain ajattelee oman valtakuntansa etuja ja yrittää suojella Morwenia ja Nienoria,mutta hän tietää ettei voi pakottaa heitä pysymään luonaan....

Tuntuu tämäkin aika hiljaiselta threadiltä, mutta on kyllä sankarillakin peiliin katsomista - niin hienosti olen saanut vältettyä tähän kirjoittamista.
Mitä tulee kääpiöihin ja ihmisiin, niin uskoisi heillä olleen jonkin verran yhteyksiä toisiinsa, mutta kumminkin aika kylmä suhde. Haltioihin heillä oli jonkinlaiset suhteen ja etenkin Noldorin kanssa läheisetkin suhteet joten ihmiset, jotka kumminkin elivät haltioiden läheisyydessä, ovat saaneet jonkinlaisen kosketuksen kääpiöihin mutta mitään sielunveljiä he eivät ole toisistaan löytäneet.
Osittain ehkä siitä syystä ihmiset eli Türinin ryhmä eivät oikein osanneet olla kääpiöiden kanssa mikä tuntuu kirjassa pienenä jännityksenä vaikkakin Türin suhtautuu imho kunnioittavasti Mîmiä kohtaan.

Jokin mielikuva minulla on kylläkin, että olen kääpiöistä ja ihmisistä lukenut enemmän, mutta Sankarin muisti on ehkä hyvä mutta lyhyt kuin prinssinnakki.

Dor-Lóminin; kohtaamisia ja hätäisiä vihanpurkauksia. Taattua laatua. Etenkin Labadalin kohtaus on erinomainen, kun hän tajuaa vieraan olevan ja hänen kuolemansa kuvauas on hieman epäilyttävästi ilmaistuna kaunis. Taistelu itse Broddan talossa taas näyttää, miten Türin osaa itsehillinnän taidon ja joka kerta kun luen kohdan, missä Türin luulee kuulevansa Finduilaksen äänen ulkoa, saa minuun aikaiseksi kylmiä väreitä. Türinin ja Finduilaksen suhde on ehkä pienessä roolissa rivimäärässä, mutta siinä on jotain epätoivoista ja saavuttamatonta, mikä saa minut tuntemaan sääliä yhä enemmän Türinia kohtaan. Sama on, kun Türin kutsuu Finduilasta ja muita Tuorin tarinassa Nargothrondin kaaduttua kun Tuorin ja hänen tiet yhtyvät ainoan kerran. .
Türin teki ehdottomasti pahan virheen alkaessaan riehumaan talossa, mutta toisaalta hän oli vielä Glaurungin pauloissa joten epätoivo painoi paljon häntä.

Brethil: Ehkä hauskimmista kohdista kirjasta, kun Türin auttaa "tovereineen" Brethilin miehiä hädässä. Sitä seuraava Finduilas-mysteerin selviäminen on koskettava ja Türinin ja Finduilas –tarinan loistava huipentuma..
(Nyt alkaa jo sen verran unipainamaan, että vaikea saada kirjoitettua, mutta pakko pusertaa)

Thingol näyttää olevan monille henkilö, jota vihaa tai rakastaa mutta itse olen käynyt ensiksi läpi vihaamisen ja sitten rakastumisen. Ehkä hän välillä tuntuu koppavalta, mutta se hänelle suotakoon kun kyseessä ei ole mikään eilisen teeren poika. Kyllä hän kumminkin kunnioittavasti Morweniinkin suhtautui ja yritti auttaa vaikkakin hän ei yrittänyt niin paljon kuin olisi pitänyt -- ottaen huomioon, että Morwen panikoi täysin ympärillä menevistä asioista ja oli todellakin huolissaan Türinista. Mablungin sanat Hürinin väen järjen puutteesta osuvat maaliinsa vähän liiankin hyvin ja Morwenin tehdessä vielä ratkaisevaa päätöstään Doriathiin palaamiseksi tulee kivasti esille Tolkienin tapa aina esittää tilanteita veitsenterällä taiteilemiseksi: Morwen on taipumassa palaamiseen, mutta hänessä kumminkin vielä se kirottu kunniankipinä sanoo vastaa ja käskee palaamasta nöyryytettynä, vaikka moni asia voisi olla toisin sen päätöksen jälkeen.

Glaurung, you bastard: Vihaan siis häntä , vaikkakin yksi mielenkiintoisimmista Tolkienin syvemmin kuvaamista Vihollisen vihollisesta. Vaikka en ole ollenkaan miettinyt Glaurungin ulkonäköä, niin ainakin Tuorin tarinassa sivulla 55 sanotaan seuraavaa: "Ja hän viittasi Tuorille ja kun Tuor tuli hänen viereensä näki hän pitkän uran kuin valtavan vaon joka jatkui etelään ja sen kummallekin puolelle, väliin sotkuisina, väliin pakkasen selviksi jähmettäminä, valtavien kynsijalkojen jäljet". Kynsijalka nyt ei sano paljon, mutta kai Glaurungilla sitten oli jonkinlaiset töppöset.
En nyt oikein keksi Nienorin Brethil keikasta mitään Glaurungista tulosta puhuttamaan. Toki aihe sisältää väriä kertomukseen erinomaisesti tuovan ”melkein_Oidipus” -lainan, mutta lukiessa sitä ei tullut oikein mietittyä Türinin ja Nienorin suhdetta eli en missään vaiheessa taivastellut sentään että "mitä sinä Türin oikein pelehdit, Niniel on Nienor!!1!" tms.
Kerkesinpä tässä jo kirjoittaa pitkän kappaleen Glaurungin kuolemasta, kunnes tajusinkin, ettei se kuulu tähän alueeseen

Pyydän anteeksi, jos sekaan on jäänyt joku typo, järjetön lause tai en ole oikein keksinyt mitään uutta esille tullutta kysymystä. Ei nämä minunkaan aivot ole ihan virkeimmissä voimissaan kello 2.00.
/Edit. Siis aiempaan lisäten, että ei nämä aivot tunnut olevan oikein milloinkaan ältsin nopsalla päällä. Pitäisi joku virityssarja hankkia....

No niin, nyt sain tämän osuuden vihdoin luettua ja aloittelen tuota viimeistä Narnin osuutta, tänään tai huomenna varmaan ehdin laitella aloitusta siitä, kun ei kuitenkaan kovin pitkä ole.

Taisin jo aijemmin jossain sanoa että Túrinin tarinassa on paljon sääliä, monessa eri muodossa. Aijemmin Túrin on itsekkin ollut säälin kohteena, muttä tässä osuudessa en löytänyt sääliä häntä kohtaan, mutta hän sääli (jollain tavalla ainakin) vähän kaikkia kohtaamiaan ihmisiä ja muita olentoja. Jotenkin keskityn kamalasti lukiessani siihen miten Túrin kohtelee muita ihmisiä ja miten suhtautuu heihin.

Ainakaan Túrinin miehet eivät kääpiöiden tavoista paljoa tienneet, kuten Hero sanoi tekstistä heijastuu ihmisten jonkin asteinen jännitys tuota olentoa kohtaan. Túrin ehkä tiesikin jotain, mutta teki mielestäni kyllä juuri ne ratkaisut jotka olivat tarpeellisia siinä tilanteessa. Kääpiön sitominen ei ehkä ole se järkevin vaihtoehto, mutta kaipa nuo miehet olivat oppineet olemaan luottamatta vankiensa sanaan siitä että he palaisivat. Tuskimpa, jos Mîm olisi laskettu lähtemään ja vaikka hän olisi vannonut että palaa, niin viimeistään siinä vaiheessa kun hän olisi löytänyt poikansa kuolemassa, niin varmasti olisi lupaus jäänyt täyttämättä.
Säkin sisällöstä en tiedä, mutta joskus minulle jäi mielikuva että Mîm ei vain periaatteesta halunnut luopua säkistään, mutta hänen puheestaankin kyllä saa käsityksen että siellä oli jotain muutakin kuin niitä juuria, ehkäpä sitä kultaa.

Dor-Lóminin tapahtumat olivat mielenkiintoista luettavaa. Pidän Sadorista ja olin kokonaan unohtanut että hän esiintyy tarinassa myös alun jälkeen. Jos Túrin olisi ollut järkevä ja ajatellut olisivat tapahtumat saattaneet olla toiset ja monta henkeä säästyä, mutta ehkä parempi näin.
Túrinin suhtautuminen Aerin-ruovaan jäi vähän sekavaksi, osittain hän selvästi sääli (kuinkas muutenkaan) häntä, mutta lievä halveksunta heijastui minulle myös.
Glaurungin loitsuista hieman. Minulla on nyt joku käsittämätön muisti katkos joka jäi vaivaamaan. Aika ei riitä nyt sen tutkimiseen. Missä välissä lohikäärme lumosi Túrinin? ops: Tiedän että löytäisin sen kirjasta pienellä etsinnällä, mutta aika on rajallista ja minulla tällä hetkellä ei ole aikaa. Auttakaa urakkaani ja virkistäkää muistiani.

Thingol... Minä ilmeisesti kuulun niihin jotka pitävät hänestä. Tavallinen hallitsija joka ajattelee koko kansaasa. Aivan oikein hän kohteli Morwenia, kunniottavasti, mutta viisaasti ajatellen muutakin kuin vain "vieraansa" miellyttämistä. Hulluutta oli lähteä etsimään poikaa jonka liikkeistä kukaan ei tiedä mitään, ajatus hänen löytymisestään tuntuu mahdottomalta. Tottakai äiti on pojastaan huolissaan ja Morwen jos kuka on ylpeä. Hänhän ei anna periksi vaikka mikä olisi kyseessä ja päätös ottaa Nienor mukaan oli selvästi vain oman maineen ylläpitämistä. En ole koskaan liiemmin hänestä pitänyt.

Glaurung on yksi mielenkiintoisimpia hahmoja. Tik kyseli sen ulkonäköä. Lukiessani mietin sitä. Jonkinlaiset jalat hänellä kai oli, lyhyet, niin että maha osuu maahan tai ainakin on hyvin lähellä sitä. Siivistä ei koko aikana saa minkäänlaista vinkkiä, tarinan aikana se ei lennä, vaikka tuntuisi sen olevan nopeampaa ja helpompaa kuin kävely. Kuitenkin jos jossain lukee että sillä oli siivet niin kaipa ne sitten olivat. Voisiko olla että se on paisunut jo niin isoksi ettei yksinkertaisesti enää pysty lentämään?
Ja toinen kohta mitä kävin miettimään. Túrin sanoi että se "heittäytyisi rotkon yli". Tämä kielisi siitä että hyppääminen olisi vaikeata (lyhyet jalat) ja että lentäminen ei onnistuisi?

Brethilissä Túrin tuntuu rauhoittuvan ja kasvavan oikeasti aikuiseksi, käyttäytyy fiksummin kaikilla tavoin, johtuisiko se lohikäärmeen lumouksen heikentymisestä?

Asiaa olisi vaikka kuinka, mutta luen nyt ensin tuon seuraavan osuuden ja laitan keskustelun siitä alulle, jatkan sitten tätä jos siltä tuntuu.

Muuten, olenko minä ainoa joka löytää tarinasta joka käänteestä sitä sääliä? Olenko jo itse alkanut kehitellä sitä kaikkiin tilanteisiin vai onko se todellista?

Maltahwesta sanoi:

Muuten, olenko minä ainoa joka löytää tarinasta joka käänteestä sitä sääliä? Olenko jo itse alkanut kehitellä sitä kaikkiin tilanteisiin vai onko se todellista?

Click to expand...

Minä ainakin olen löytänyt tarinasta sääliä,jos en nyt joka käänteessä,mutta paljon kuitenkin

Sanottiinko muuten kirjassa missään vaiheessa minkä kokoinen Glaurung(tai lohikäärmeet ylipäänsä) oli...?Nyt on pieni muistikatkos


Merri korjasi quoten

Sääliä - kyllä, ja surua - sitähän Quenta on täynnään. Surun eepos, sanoisin.

Maltahwestalle: Blaupunkt - ei kun Glaurung lumosi Túrinin Nargothrondissa: kun Finduilasia oltiin viemässä pois, tämä jäi kivettyneenä lohikäärmeen eteen.

Ai niin! Se on se vanhuus kun iskee jo tässä iässä, mitähän minä muistan sitten kahdeksankympin iässä?

super-sized snake

_arwen_ sanoi:

Sanottiinko muuten kirjassa missään vaiheessa minkä kokoinen Glaurung (tai lohikäärmeet ylipäänsä) oli...?

Click to expand...

Tämä onkin hankala kysymys (siksi olen antanut sen odottaa marraskuusta asti). Glaurungin koosta olen löytänyt seuraavaa tietoa:

1.Mahtui Finrodin saliin Nargothrondissa: "se kokosi kaikki Felagundin aarteet ja rikkaudet yhteen kasaan viimeiseen saliin ja makasi niiden päällä" (Silmarillion, s. 270).

2. Koon kuvailua: "hän [Mablung] näki sen jättiläismäisen hahmon liikkuvan nopeasti sumussa..." (KTK, s. 162).

3. Glaurung kukkulalla: "hän [Nienor] saapui huipulle ... ja siellä aivan hänen edessään oli Glaurungin suuri pää..:" (KTK, s. 163).

4. Glaurung ja Nargothrondin ovet: "Mutta ennen kuin se meni sisään..." (mahtui siis N:n ovista).

5. Kasvua Nargothrondin ajalla: "Glaurungin voimat ja pahuus kasvoivat nopeasti ja kooltaan se paisui..." (KTK, s. 173).

6. Glaurung Cabed-en-Arasilla (missä takaa ajettu peura pystyi hyppäämään rannalta toiselle): "se nousi ja heitti päänsä ja etujalkansa suurella melulla ja tulta syösten kuilun yli ja rupesi vetämään ruhoa perässä." (Silmarillion, s. 279 - KTK s. 184-185 samasta tapahtumasta).

Tällaisten kuvausten perusteella kukin voi mielessään kuvitella Glaurungin koon. Missään sitä ei tietääkseni tarkkaan sanota. Tolkienilta on säilynyt myös yksi kuva Glaurungista (Pictures by J.R.R. Tolkien #38 – samassa teoksessa #17 esittää Bilboa ja Smaugia, tunnetaan myös Hobitin kansikuvana) lähdössä Nargothrondista Túrinia etsimään. Toinen tunnettu Glaurung-kuva on John Howen käsialaa. Se esittää Glaurungia juttelemassa Nienorin kanssa (mm. HoMe 11 – The War of the Jewels kansikuvana). Sekä Tolkienin Bilbo että Howen Nienor ovat suunnilleen yhtä korkeita kuin keskustelukumppaninsa. Pituus vaikuttaa olevan ehkä 5-7 metrin luokkaa, vaikka olenkin huono arvioimaan.

Tästä on varmaan muillakin mielipiteitä. Mutta onhan meillä vielä oma keskustelukin näille herkille olennoille: Lohikäärmeistä