KTK 6: Aldarion ja Erendis

Lupailin tätä jo eiliseksi, mutta tietotekniikka oli minua vastaan ja kone pottuili eikä pysynyt netissä. Tänään taas päivä uus ja vika korjattu. :)

Christopher Tolkien joutui tekemään omien sanojensa mukaan paljon toimituksellista työtä ja harkitsi ottaisiko Aldarionin ja Erendisin tarinaa ollenkaan mukaan sen keskeneräisyyden tähden. Onneksi otti. Tarina on kaunis, mutta samalla hyvin katkera. J.R.R. Tolkien viimeisimmän version otsikkona olikin "...tarina muinaisesta Númenorista, jossa kerrotaan kuinka Varjo häivähtää ensi kerran". Tällä on myös arvoa siksi että se on ainoa varsinainen tarinana Númenorista ennen sen tuhoa.

Minulla ei mitään suurempia kysymyksiä tästäkään herännyt. Ajatuksia kylläkin.
Tekstissä sanotaan jotain sen suuntaista että, Númenorin naiset eivät yleisesti rakastaneet merta. Laivamiesten puolisoiden tilanne on kieltämättä valitettava, mutta miksipä seppien ja paimenien vaimot eivät merestä pitäneet. se ei vienyt heiltä mitään, kuten merenkävijöiden vaimoilta. Tähän en sen fiksumpaa syytä keksinyt kuin että muutkin naiset uskoivat että meri saattaisi houkutella myös heidän miehiään.

Aldarionin ja Erendisin rakkaus on mielenkiintoista, he todella selvästi rakastavat toisiaan ja osaavat sen myös toisilleen ilmaista, mutta mielestäni heidän luonteensa eivät vain sovi yhteen. Molemmat ovat liian ylpeitä ja Aldarion tekee usein juuri päin vastoin mitä muut haluaisivat hänen tekevän. Erendisin epäröinti on myös ymmärrettävää. Hän arvaa aivan oikein, että hän joutuisi aina kilpailemaan meren kanssa Aldarionin rakkaudesta. Erendisin äiti taisikin sanoa tyttärestään että hänelle kelpaa vain "kaikki tai ei mitään". Ei Aldarionia voi syyttää kaipuustaan merelle. Hän kuitenkin oli lukuisia vuosia maissa vaimonsa kanssa. Ja kun hän lähti matkalle jolta palasi vuosia luvattua myöhemmin olisi tilanne varmasti ollut toinen, jos hän olisi todella Erendisin edessä pyytänyt anteeksi ja selvästi näyttänyt katumuksensa. Erendisillä oli oikeus olla vihainen. Mutta se kylmyys oli liikaa. Pientä ymmärrystä molemmilta, niin olisi ollut helpompaa, se vain ei tuntunut olevan mahdollista.

Erendis muuttui vuosien myötä kylmemmäksi ja katkeruus miehiä kohtaan siirtyi hänen opetustensa myötä Ancalimëen. Heidän tyttärensä tuntui perineen molempien vanhempiensa "huonot" puolet. Elämä pelkkien naisten keskellä ilman suurempaa tietoa muun maailman nykyisitä tapahtumista teki myös tehtävänsä. Tyttö tuntui tahtovan kostaa niin isälleen kuin äidilleenkin heidän tekonsa. Ja vanhemmat taas välillä tuntuivat käyttävän tytärtä koston välineenä toisiaan vastaan (Erendis enemmänkin, Aldarion ajattelee enemmän myös itse tytärtä). Katkeraa, koska lopussa ainakin Erendis edelleen rakasti miestään.
Voi sitä mies parkaa joka sattui tuohon naiseen rakastumaan. Ancalimë ei tuntunut rakastavan ketään ja C. Tolkienin kirjoitusten perusteella käytti Hallacaria ilkeästi hyväkseen.

Erendisin kuolemasta ei montaa sanaa sanota. Ilmeisesti hukkui mereen. Itsemurha ei vain oikein sovi Erendisille. Ehkäpä hän ajatteli, että kun kerran meri on häneltä jo kaiken vienyt niin vieköön loputkin.

Aloin miettimään että kuinkahan suuria ne laivat lopulta olivat. Viimeistä kuvattiin "linnan kokoiseksi", tuskinpa ihan konkreettisesti oli niin iso, mutta mistäs sitä koskaan tietää. :D

Ei enempää tällä kertaa, toivotaan että muilla herää myös ajatuksia ja kysymyksiä tsätä. :)
 
Maltahwesta sanoi:
Christopher Tolkien joutui tekemään omien sanojensa mukaan paljon toimituksellista työtä ja harkitsi ottaisiko Aldarionin ja Erendisin tarinaa ollenkaan mukaan sen keskeneräisyyden tähden.

En ihmettele epäröintiään. Kertomuksena A&E on todella keskeneräisen tuntuinen, tempoltaan katkonainen ja loppu uppoaa suohon. Täytyy olla pahoillaan JRRT:n puolesta - hän ei varmasti olisi ikimaailmassa halunnut ihmisten luettavaksi NÄIN keskeneräistä tarinaa. Mikään lukuelämys se ei ole, mutta Keski-Maan historiasta kiinnostunut lukija tietysti ahmii sen herkkupalana. Kieroutunutta suhtautumista kaunokirjallisuuteen???

Maltahwesta sanoi:
Onneksi otti. Tarina on kaunis, mutta samalla hyvin katkera. J.R.R. Tolkien viimeisimmän version otsikkona olikin "...tarina muinaisesta Númenorista, jossa kerrotaan kuinka Varjo häivähtää ensi kerran". Tällä on myös arvoa siksi että se on ainoa varsinainen tarinana Númenorista ennen sen tuhoa.

Sehän tästä tekeekin ainutlaatuisen - että saa edes kerran kävellä mielessään Rómennan satamalaiturilla.

Maltahwesta sanoi:
miksipä seppien ja paimenien vaimot eivät merestä pitäneet. se ei vienyt heiltä mitään, kuten merenkävijöiden vaimoilta. Tähän en sen fiksumpaa syytä keksinyt kuin että muutkin naiset uskoivat että meri saattaisi houkutella myös heidän miehiään

Samaan johtopäätökseen tulin minäkin.

Maltahwesta sanoi:
Katkeraa, koska lopussa ainakin Erendis edelleen rakasti miestään. --- Voi sitä mies parkaa joka sattui tuohon naiseen rakastumaan. Ancalimë ei tuntunut rakastavan ketään ja C. Tolkienin kirjoitusten perusteella käytti Hallacaria ilkeästi hyväkseen

Niin, tästä olisi voinut sukeutua mainio draama jos JRRT olisi ehtinyt rauhassa sen muokata valmiiksi. Vielä kerran: sääli sen nykyistä asua.

Maltahwesta sanoi:
Erendisin kuolemasta ei montaa sanaa sanota. Ilmeisesti hukkui mereen. Itsemurha ei vain oikein sovi Erendisille. Ehkäpä hän ajatteli, että kun kerran meri on häneltä jo kaiken vienyt niin vieköön loputkin.

Erendiksen kuolema: hukkua vahingossa - se olisi aivan mainiota ironiaa ellei jopa liian odotettavaa.

Maltahwesta sanoi:
Aloin miettimään että kuinkahan suuria ne laivat lopulta olivat. Viimeistä kuvattiin "linnan kokoiseksi", tuskinpa ihan konkreettisesti oli niin iso, mutta mistäs sitä koskaan tietää

Täytyi olla suuria, olen ajatellut, että olivat ruotsinlaivan kokoisia ainakin, koska Elendil ja pojat tulivat vain seitsemällä laivalla Keski-Maahan ja pystyivät sentään perustamaan kaksi valtakuntaa väkineen.
 
Äh, ei minulla oikeastaan ole mitään sanottavaa, kunhan vaan ilmoitin, että olen luvun lukenut ja roikun siis yhäti mukana... Olen vaan niin laiska kirjoittaja, anteksi kovasti.... :oops: Ja laiska kommentoimaan... :roll:
 
Vähän myöhässä herään kirjoittamaan tänne, mutta koulun tiukka tahti on valitettavasti saanut minut jäämään pahasti lukuaikatauluista jälkeen. Kaipa se silti on parempi myöhään kuin ei milloinkaan :roll:

Maltahwesta sanoi:
Erendis muuttui vuosien myötä kylmemmäksi ja katkeruus miehiä kohtaan siirtyi hänen opetustensa myötä Ancalimëen. Heidän tyttärensä tuntui perineen molempien vanhempiensa "huonot" puolet. Elämä pelkkien naisten keskellä ilman suurempaa tietoa muun maailman nykyisitä tapahtumista teki myös tehtävänsä. Tyttö tuntui tahtovan kostaa niin isälleen kuin äidilleenkin heidän tekonsa.

Kostihan Alcalimë tavallaan myös muille ihmisille, tai ainakin hänen vaikea luonteensa tuli esiin silloin, kun hän yritti estää huoneväkensä naisia menemästä naimisiin ja ilmeisesti siis myös Anárionin tyttäriäkin.

Loppujen lopuksi tästä tarinasta jäi vähän karvas maku suuhun. Kaikki se vihoittelu, kostot sun muut tekivät olon inhottavaksi (täytyy myöntää, että lukiessani en ehkä ihan parhaimmalla tuulella ollut muutenkaan). Täytyy kai laittaa tarinan keskeneräisyyden piikkiin. Ancalimën ilkeä luonne jäi ärsyttämään, mutta Erendiksen lopussa paljastunut rakkaus sentään vähän paransi tilannetta, vaikka muuten Erendikselle kävikin huonosti.
 
Minulle on jäänyt todella ikävä kuva tästä Tarusta. Viimeksi tänään sitä selailin. Toisaalta se on ihana, koska siinä kuvaillaan niin elävästi ja tarkkaan Númenoria. Erityisesti se kohta, jossa haltiat tulevat Valinorista tuomaan lahjoja... Aivan ihana.

Todellakin kaikki se katkeruus ja kylmyys on kurjaa luettavaa, eikä kummankaan puolelle oikein osaa kääntyä, kun kummatkin ovat oikeassa ja väärässä. Ja sitten sekin, kun Aldarion oli merellä kauemmin kuin lupasi, ja oma isäkin oli hänelle kylmä. Sitten saamme tietää, että hän oli ollut Keski-Maassa Gil-Galadin ja Sauronin vastaisen sodan takia. Voi että! Ei kai hän olisi voinut jättää Giliä pulaan, mutta Erendis otti sen itseensä ja kuvitteli, että Aldarion oli vain ilkeä, tai niin minä sen nyt muistan.

Mutta aiva erityisesti ottaa päähän Ancalimën osa. Hänhän oli loppujen lopuksi vain vanhempiensa uhri. Kaikista Tolkienin koskaan kuvaamista tapahtumista minua suututtaa, kiehuttaa aivan erityisesti se, jossa Ancalimën palvelijat menevät naimisiin ja nauravat tälle. Se on niin kauheaa! Ancalimë on niin ylpeä ja kova, hänen häpeänsä ja raivonsa aivan pursuaa sivuilta.

Miehet ja naiset eivät salanneet hymyään eikä Ancalimë tullut juhlaan vaan makasi vuoteella kuunnellen kaukaista naurua ja ajatteli että se kaikki kohdistui häneen.
 
Valië Nienna sanoi:
Mutta aivan erityisesti ottaa päähän Ancalimën osa. Hänhän oli loppujen lopuksi vain vanhempiensa uhri. Kaikista Tolkienin koskaan kuvaamista tapahtumista minua suututtaa, kiehuttaa aivan erityisesti se, jossa Ancalimën palvelijat menevät naimisiin ja nauravat tälle. Se on niin kauheaa! Ancalimë on niin ylpeä ja kova, hänen häpeänsä ja raivonsa aivan pursuaa sivuilta.

Miehet ja naiset eivät salanneet hymyään eikä Ancalimë tullut juhlaan vaan makasi vuoteella kuunnellen kaukaista naurua ja ajatteli että se kaikki kohdistui häneen.

Tosin, kuten itsekin lainauksessasi Sanotaan, eivät he nauraneet hänelle. Palvelijoilla oli vain hauskaa, ja Ancalimë kuvitteli tämän naurun kohdistuvan itseensä (syystä jota tähän hätään en muista).
 
Maltahwesta sanoi:
Ei Aldarionia voi syyttää kaipuustaan merelle. Hän kuitenkin oli lukuisia vuosia maissa vaimonsa kanssa. Ja kun hän lähti matkalle jolta palasi vuosia luvattua myöhemmin olisi tilanne varmasti ollut toinen, jos hän olisi todella Erendisin edessä pyytänyt anteeksi ja selvästi näyttänyt katumuksensa. Erendisillä oli oikeus olla vihainen. Mutta se kylmyys oli liikaa. Pientä ymmärrystä molemmilta, niin olisi ollut helpompaa, se vain ei tuntunut olevan mahdollista.

Aldarionhan teki Keski-Maassa tärkeää työtä avustaessaan haltioita taistelussa nousevaa Pahaa vastaan. Sitä ei Erendis ymmärtänyt. Vähän sama kuin jos vaimo nalkuttaisi miehelle siitä, että tämä korjaa päivät pitkät perheen autoa -ajattelematta kuitenkaan sitä, että ilman korjausta hänkään ei autolla pitkään ajelisi.
 
Narsil sanoi:
Vähän sama kuin jos vaimo nalkuttaisi miehelle siitä, että tämä korjaa päivät pitkät perheen autoa - ajattelematta kuitenkaan sitä, että ilman korjausta hänkään ei autolla pitkään ajelisi.

Hmm, tämähän muistuttaa Aldarionin itsensä sanoja: "Sepät saavat takoa ja hevosmiehet ratsastaa ja kaivosmiehet louhia vaikka ovat kihloissa. Miksi merenkävijät eivät saisi purjehtia?"

[korjaus: Aldarionin isä vastasi tähän: "Jos sepät viipyisivät viisi vuotta pajassa, ei olisi monia sepänvaimoja..." Entä jos ukko lukitsee itsensä viideksi vuodeksi autotalliin, josta kuuluu vain välillä hiljaista nakutusta? Mahtaa olla liitto lujilla eikä vain nalkuttavan vaimon vuoksi.

Sotapäällikköjen ja muiden kiireisten valtiojohtajien puolisoilta vaaditaan aivan tavattomasti alistumiskykyä, yksinäisyyden sietoa ja sen hyväksymistä, että siipan oikea puoliso on Isänmaa, ihmiskumppani vain jalkavaimon asemassa. Näin kai yleensä.

Erendis ei loppujen lopuksi tuntenut miestään kovin hyvin tai sitten hän ei tuntenut itseään tai ehkä hän vain luuli olevansa voimakkaampi ja pystyvänsä muuttamaan miehen. Mutta valtataistelu avioliitossa ei ole koskaan kovin onnistunutta ajankulua puolisoille.
 
Tik sanoi:
Erendisillä oli tietysti vastaus valmiina: "Jos sepät viipyisivät viisi vuotta pajassa, ei olisi monia sepänvaimoja..." Entä jos ukko lukitsee itsensä viideksi vuodeksi autotalliin, josta kuuluu vain välillä hiljaista nakutusta? Mahtaa olla liitto lujilla eikä vain nalkuttavan vaimon vuoksi.
Ehkäpä Aldarionin pitkät retket olivatkin Erendisin kylmäkiskoisuuden seuraus eivätkä syy? :D

Sotapäällikköjen ja muiden kiireisten valtiojohtajien puolisoilta vaaditaan aivan tavattomasti alistumiskykyä, yksinäisyyden sietoa ja sen hyväksymistä, että siipan oikea puoliso on Isänmaa, ihmiskumppani vain jalkavaimon asemassa. Näin kai yleensä.
Niinhän se on, että kun naimisiin mennään, on oltava valmis kestämään sekin, että puolisolla on muutakin hommaa kuin vaimon/miehen palvominen. Varsinkin jos puolisona on sotilas tai valtiomies. Näillä kun on vastuullaan kokonaisten valtakuntien kohtalo, eivätkä siihen saa perhesuhteen vaikuttaa häiritsevästi. Vallan hinta saattaakin olla epäonnistunut perhe-elämä. Täällä Suomessahan pääministeri Vanhasen vaimo meni ja otti eron miehestään. Tarkkaa syytä en tiedä, mutta minusta tuntuu, ettei vaimo täysin käsittänyt, mitä kaikkia velvoitteita pääministerille kuuluu.
 
Ensinnäkin anteeksi yksi paha moka: väitin Erendisin sanoiksi puhetta sepän viipymisestä viisi vuotta pajassaan. Mutta sehän oli Aldarionin isä, kuningas Tar-Meneldur, joka siinä poikaansa yritti ojentaa (KTK s. 255).

Sitten tuosta A:n ja E:n välirikosta ja E:n "kylmäkiskoisuudesta: tiedä sitten, miten hyvin he loppujen lopuksi toisensa tunsivat, mutta ainakaan he eivät näytä hyväksyneen toisiaan sellaisina kuin he olivat. Ja olivatpa he kaiken lisäksi kaksi erittäin voimakastahtoista ja jääräpäistä ihmistä, joiden kiinnostuksen kohteet olivat mahdollisimman kaukana toisistaan.

Erendis halusi kaiken tai ei mitään, ja kun hän ei saanut kaikkea, hänelle tosiaan ei jäänyt mitään. Olisiko hänellä mennyt paremmin, jos hän olisi tyytynyt vähempään? Kyllähän hän tiesi jo naimisiin mennessään, minne Aldarionin veri veti.

Aldarion taas halusi meren ja sen hän sai. Mutta sitä ei käy kieltäminen, että hän rikkoi pahasti Erendisille antamansa lupauksen viipyä kaksi vuotta matkalla, jonne hän lähti tyttären ollessa nelivuotias. Mutta ei se vielä mitään, olihan hänellä paljon tärkeää tekemistä Keski-Maassa. Heidän suhteensa karahti kiville siksi (näin sen näen), että Aldarion ei suostunut pyytämään Erendisiltä anteeksi pitkää viipymistään. Mitä muuta siinä olisi tarvittu kuin tämä:

"Voi Erendis, rakkaani, Tähtiotsani! Viivyin kolme vuotta kauemmin kuin lupasin, ja vaikka minua pidättivät tärkeät työt, ymmärrän silti tehneeni sinua kohtaan väärin, kun rikoin lupaukseni. Olen pahoillani ja pyydän sinulta anteeksi, mutta ymmärräthän, että valtikanperijän on joskus pakko asettaa valtakunnan etu perheensä onnen edelle asemansa vuoksi. Pelkästään omaksi ilokseni en minä luotasi lähtenyt enkä siksi että viihdyn paremmin merellä kuin vaimoni ja lapseni seurassa."

Tuosta puheesta olisi Erendiksen pitänyt takuulla leppyä, mutta Aldarionin päähän ei pälkähtänyt pienintä osaakaan siinä mainituista asioista. Mitä hän sanoi? "Merenkävijää ei ole vaikea miellyttää." Olisi edes kukkakimpun tuonut, mutta ei. Pökkelö mikä pökkelö ja tuskin vaimoa itselleen ansainnut. Voisi ehkä puhua Peter Pan-kompleksista.
 
Ylös