KTK 8: Galadrielin ja Celebornin tarina

Vehka

Unenkutoja
Vastuuhenkilö
Kummi
Hmmh, en oikein tiedä osaanko tehdä tämän oikein, mutta teen silti jotain, korjatkaa jos korjaamista löytyy ja kertokaa mielipiteitä. :)

Ensiksi ajattelin kysyä, että mikä Galadrielin Keski-Maahan saapumista käsittelevistä tarinoista tai taruista on teidän omimman mielikuvanne mukainen? Minä olen aina ajatellut, että Galadriel oli tosiaan kapinallinen, joka sitten oppi virheistäään ja josta tuli kokemuksen kautta hyvä ja viisas kuningatar. Jotenkin vain se Galadriel, joka kuvataan Sormusten herrassa ja joka kieltäytyy ottamasta Sormusta vaikuttaa nuoruudessaan virheitä tehneeltä.

Mistä Galadrielin äidinnimi, Nerwen `miesneitoŽ johtui? Kyllähän KTK mainitsee, että Galadriel oli pitkä naiseksi, mutta olisikohan nimellä ollut jotakin tekemistä myös naisen luonteen kanssa?

Tähän voi vastat kirjan pohjalta melkeinpä suoraan, eli mistä johtuivat kääpiöiden ja haltioiden huonot välit? Ja mistä syystä Galadriel arvosti tuota kansaa "keskiverto"-haltiaa enemmän?

Miksi arvelette, että Celebrimbor antoi Galadrielille juuri Nenyan? Olisikohan siinä ollut taustalla jokin suuremp isyy, sehän oli suojeleva, kätkevä sormus, mikäli nyt en taas sekoita asioita. jotenkin kummasti sitä on ajatellut, että ehkä Celebrimbor halusi suojella Galadrienia, koska pelkäsi tämän puolesta tai näki, että tätä tarvittaisiin paljon tulevaisuudessa.

Entä syy, jonka vuoksi Galadriel lähti Lòrinandista? (Tähänkin löytää vastauksen kirjasta, jos tarkasti lukee ja etsii.)

Millaiseksi muuten kuvittelette tekstien perusteella Celebornin? En tiedä, minulle vain tuli sellainen vaikutelma että hän olisi ollut hiljainen ja itsepäinenkin, mutta silti jotenkin "tossun alla". :D En minä tiedä mistä tämä mielikuva juurensa juontaa, jotenkin vain olen saanut sellaisen vaikutelman.

Lukiessani tulin kiinnittäneeksi huomiota tekstin yleissävyyn. Luulen, että tolkien piti Galadrielin ja Celebornin tarinaa niin tärkeänä, että hän työsti sitä moneen kertaan ja yritti keksiä parempia ja parempia ratkaisuja heti kun oli saanut edelliset paperille. Oletteko panneet pmerkille samaa, siis sitä että tarina tuntui olevan Tolkienille jollain lailla tärkeä?

Eipä tässä tällä kertaa juuri muuta, toivottavasti en kokonaan tyrinyt. Jään mielenkiinnolla odottelemaan vastauksia ja mielipiteitänne.

Muoks. Kiitos, Nerwen. :)

muoks: Hullu muokkaaja-Tik iski taas ja lisäsi järjestysnumeron otsikkoon. Mikä pedanttihirviö!
 
"Celeborn unplugged" on hyvä artikkeli ja se on googlen mukaan näköjään julkaistu jo monessa paikassa. Tässä niistä yksi:
http://www.merp.com/essays/MichaelMartinez/michaelmartinezsuite101article125
Suosittelen lämpimästi. :)
 
Altáriel rulettaa!

Mielipiteitä - viimeinkin, mutta aivan sekasortoisessa järjestyksessä. Yrittäkää ymärtää:

Koska olen aloittanut matkani Ardaan Silmarillionia lukemalla, siinä kerrottu versio Galadrielin tarinasta on iskostunut mieleeni. Tuo äidin antama nimi Nerwen näyttää viittaavan (Tolkienin selitysten perusteella) siihen, että Galadriel pärjäsi kaikissa töissä ja toimissa miesten lailla - haltioiden maailma oli aika lailla miesten maailma - ja oli lisäksi harvinaisen pitkä naiseksi.

Muuten, pisti silmääni tämmöinen: "Sillä ihmetellen ja iloissaan katseli Fëanor Galadrielin hiuksia. Kolmasti hän pyysi kiehkuraa, mutta Galadriel ei antanut suortuvaakaan." Mutta Gimli sai kokonaista kolme hiusta! Nyt tuon lahjan arvon vasta tajuaa, kun tietää, että suurin eldarista ei anelemallakaan saanut yhtään. Gimlihän ei edes pyytänyt, mainitsi vain.

Ei saisi sanoa näin offoffeja juttuja, mutta Galadrielista tulee pakostakin mieleen Jadzia Dax, joka pärjäsi hyvin ferengien kanssa. No nyt se on sanottu, huh.

Galadriel oli kyllä itsenäinen ja omapäinen. Siitä todisteena tuo ystävyys kääpiöiden kanssa. Mielestäni hän vain piti näitä jollakin tapaa hengenheimolaisinaan, hurjina, päättäväisinä, palavasydämisinä, jne. jne. eikä hän ollut mitenkään keskivertohaltioiden tapaan äärirasisti-snobi.

Celebornista on aina jäänyt valitettavan vaisu kuva, mutta semmoisiahan nuo tunnettujen naishallitsijoiden prinssipuolisot yleensä ovat. Kuka muistaa edes Hollannin Beatrixin tai Tanskan Margaretan puolison nimeä? No, minä muistan, että Margaretan mies on Henrik - luulisin. Ja itse asiassa semmoiseksi olen Celeborninkin ajatellut, koska jostakin ihme syystä olen pitänyt Galadrielia jotenkin samannäköisenä kuin Margareta. Kaikki kunnia Cate Blanchettin persoonallisen kauniille kasvoille, mutta en haluaisi luopua piippukessukuningatarmielikuvastani, koska se on jo kunnoitettavan vanhaa perua.

Kyllä, tärkeä juttu tämä oli Tolkienille ja hienon hahmon hän on Galadrielissa luonutkin.

Tämän verran tällä kertaa, uskoisin että muillakin on paljon sanottavaa Galadrielista. Että ans tulla kommenttia vaan!
 
Käännöksestä, s. 311-319

Tämän verran huomioita suomennoksesta, pikkujuttuja:

s. 311, 7. rivi alhaalta:

kuului siis niihin teleriin jotka eivät ylittäneet Sumuvuoria > ... jotka kieltäytyivät ylittämästä Sumuvuoria [refused to cross Misty Mountains, UT 228]

s. 312, 10. rivi alhaalta:

että Frodo saisi erityisen armon oleskella sovitukseksi (mutta ei rangaistukseksi) Eressëassa,

[Tämä voi vaikuttaa oudolta suomeksi. Alkutekstissä - that Frodo may as a special grace be granted a purgatorial (but not penal) sojourn in Eressëa (UT 229) - käytetty ilmaisu viittaa kiirastuleen (purgatory), jonka tehtävänä oli puhdistaa sielu synnistä määräaikaisen kärsimyksen avulla, mutta samaa sanaa (siis purgatorial) voidaan käyttää myös johdetussa merkityksessä "puhdistava" ilman kiirastulikonnotaatiota. Tämän Tolkien haluaa täsmentää sulkumerkeissä olevalla huomautuksellaan (but not penal). Eli Frodon saama armo oleskella Eressëassaoli tarkoitettu puhdistamaan ("sovitus" on siis tässä epätarkka) hänet ilman että tähän prosessiin liittyi mitään katolisen kiirastulen kaltaista rangaistusta.]

s. 313, kolmas rivi ylhäältä:

...että ei ollut. > ...että ei ollut (ks. s. 320). [Tästä on jätetty pois viittaus sivulle 320, jossa mainitaan samasta asiasta. Suomenoksessa on muutenkin jätetty näitä "katso sivu sejase" -viittauksia pois, teknisistä syistä?

s. 313, viides rivi ylhäältä:

joka on kirjoitettu kirjan... > joka on varmasti kirjoitettu kirjan... [certainly written after, UT 229]

s. 313, toinen kappale, viides rivi:

eikä tahtonut vieraantua valarista > eikä tahtonut heidän laillaan vieraantua valarista [he kept aloof from ... their estrangement from the Valar, UT 229]

s. 314, toinen rivi alhaalta:

hyökänneet telerin kimppuun ja rikkoneet heidän laivansa, kun hän oli taistellut > ... ja ryöstäneet heidän laivansa, ja vaikka hän oli taistellut [and the rape of their ships, though she fought, UT 230; ilman muuta on kyse laivojen ryöstämisestä, vrt. Silmarillion s. 104; seuraavan sivulauseen kun on mielestäni epätarkka, ellen ole ymmärtänyt väärin: Galadriel olisi voinut palata Valinoriin jouduttuaan sotatilaan Fëanoria vastaan, mutta siitä huolimatta hän lähti]

s. 318, keskivaiheilla:

pari painovirhettä: etsittäessä > Etsittäessä; Galadielin > Galadrielin
 
Vehka sanoi:
Tähän voi vastat kirjan pohjalta melkeinpä suoraan, eli mistä johtuivat kääpiöiden ja haltioiden huonot välit? Ja mistä syystä Galadriel arvosti tuota kansaa "keskiverto"-haltiaa enemmän?

Kääpiöiden ja haltioiden erimielisyydethän alkoivat jo Ensimmäisellä Ajalla, mutta noldorin kanssa kääpiöt tulivat hyvin toimeen, sillä molempia yhdisti rakkaus kädentöihin. Ja ihmisten ja haltioiden ollessa heikkoja ja hajaannuksen tilassa näki Galadriel kääpiöissä hyviä sotureita taistelussa pimeyttä vastaan; olivathan nämä vahvoja ja kestäviä.

Miksi arvelette, että Celebrimbor antoi Galadrielille juuri Nenyan? Olisikohan siinä ollut taustalla jokin suuremp isyy, sehän oli suojeleva, kätkevä sormus, mikäli nyt en taas sekoita asioita. jotenkin kummasti sitä on ajatellut, että ehkä Celebrimbor halusi suojella Galadrienia, koska pelkäsi tämän puolesta tai näki, että tätä tarvittaisiin paljon tulevaisuudessa.

Kukapa tietää, miksi Galadriel sai juuri Nenyan... eiköhän sormukset jaettu lähinnä sen perusteella, kuka olisi niitä riittävän vahva ja arvollinen käyttämään, eli kuka saisi niillä aikaan eniten hyvää.

Entä syy, jonka vuoksi Galadriel lähti Lòrinandista? (Tähänkin löytää vastauksen kirjasta, jos tarkasti lukee ja etsii.)

Jollen väärin muista, syynä taisi olla vallanhimo... G halusi hallita omaa valtakuntaa.
 
Nerwenin antaman linkin takaa todella löytyi varsin hyvä pohdinta Celebornista. Hän tosiaankin yleensä jää Galadrielin jalkoihin Lórienin hallitsija parista puhuttaessa. Mutta en minä kuitenkaan ole mieltänyt, että hän "tossun alla" olisi. Molemmat tuntuvat kunnioittavan toisiaan ihan yhtälailla.

Galadrielin ja Celebornin tapaamisesta (missä tapahtui, milloin...) on niin monta versiota, että sitä ehtii jo unohtaa osan kun ei hetkeen lue. Minulle tuo Silmarillionin versio on myös jäänyt niin vahvana, että pidän sitä oikeana. KTK:ssa oleva, ilmeisimmin Tolkienin viimeisin versio tarinasta, antaisi Galadrielista täysin erilaisen kuvan. Paljon "kiltimmän" (hitsi kun en nyt löydä taas oikeaa sanaa :urg: ) ja valarille uskollisemman. Vaikka tämä haluaisikin hallita omaa maataan ilman muiden holhousta, niin silti olisi halunnut pyytää Manwelta lupaa lähtöön, eikä liity kapinaan mitenkään. Toisaalta, kumpi tarina sitten on parempi? Galadriel hieman kapinoivana vai vain sattumien ja omien haaveidensa viemänä?
 
Re: Altáriel rulettaa!

Minua viehättävät eniten Tolkienin varhaisimmat versiot Galadrielin ja Celebornin tarinasta, varsinkin se, myös Martinezin hehkuttama idea, että Celeborn oli nandor-haltia, jonka Galadriel tapasi ensimmäistä kertaa Celebornin omassa maassa, Lorienissa. Minua ärsyttävät Tolkienin myöhäisimmät ideat tehdä Galadrielista jonkinlainen Feanorin veroinen, tätä kaikessa vastustava ainainen oikeassaolija. Minä pitäisin Galadrielin ennemmin toisen luokan hahmona. (Onhan Tolkienilla toki yksi todellinen voimanainen, Luthien.)

Pelkästään "Tarun" sisällä Galadrielia koskevat kuvaukset ja vihjeet synnyttävät jotenkin ristiriitaisen tunteen. Olen ehkä lukenut "Tarua" perverssillä tavalla rivien välistä, mutta jollain tapaa siinä mielestäni annetaan ymmärtää että yhtäältä Galadrielilta on riistetty oikeus palata Länteen ja toisaalta että hän pystyy päinvastoin antamaan Frodolle tällaisen oikeuden (no, KTK:ssahan on Tolkienin jahkailuja puolesta ja vastaan).

Martinez menee ehkä liian pitkälle todistellessaan Celebornin viisautta, mutta hän kiinnittää kyllä ansiokkaasti huomiota siihen, että Elrond ja Galadriel enemmän "edustavat" kuin tekevät mitään. Totta puhuen "Tarussa" haltiat, kepeäjalkaista jousimies Legolasta lukuunottamatta, vaikuttavat lähinnä jonkinlaisilta laulavilta hologrammeilta. "Tarun" Lorien-episodi kaikessa kiehtovuudessaan näyttää paremminkin hidastavan kuin nopeuttavan tarinan kulkua. Kiinnostavaa, että sitä ei ole missään filmiversiossa poistettu, toisin kuin Tom Bombadil-episodille on tehty.
Kun Tik näkee Galadrielin Tanskan Margareetana, niin minä olisi ehkä halunnut nähdä elokuvan Galadrielina Meryl Streepin.

Tik sanoi:
Koska olen aloittanut matkani Ardaan Silmarillionia lukemalla,

Niinkö? Joku on siis todella lukenut Silmarillionin ennen Hobittia tai "Tarua" :o


Minulla järjestys oli Lohikäärmevuori, "Taru", (Hobitti), Silmarillion. Vahvimmat jälkikäteiset mielikuvani Tolkienin haltioista ovat Silmarillionista, koska siinä heistä kerrotaan eniten, ja kerronta tapahtuu myös pääosin haltioiden näkökulmasta. Tavallaan tämä Silmarillion-keskeisyys on vahinko, koska Silmarillionissa haltioihin ei juurikaan jätetä mysteerin tai outouden tuntua (lukuunottamatta heräämistä tähtivalon alla Cuivienenilla). Haltiat ovat lahjakkaita, kuolemattomia ihmisiä ja sillä siisti.

Tämän valossa tuntuvat jotenkin epäuskottavilta ja epäloogisilta ne "Tarun" kohdat, joissa haltioiden vihjataan kuuluvan jotenkin ihmisiä enemmän "tuonpuoleiseen" ja ihmisiä vähemmän "aineelliseen" maailmaan, esimerkiksi Legolasin juostessa lumen päällä, Glorfindelin hohtaessa, tai ajan kuluessa Lorienissa eri tavalla. Nämä kohdat tekivät minuun vaikutuksen, kun luin "Tarua" ensimmäisiä kertoja, mutta Silmarillionin lukeminen tavallaan pilasi ne jälkikäteen. (Jos ollaan oikein puhdasoppisia tolkienisteja, niin oikeastaan haltioiden pitäisi kuulua tämänpuoleiseen ja ihmisten enemmän tuonpuoleiseen maailmaan, mutta on kieltämättä vaikea keksiä, millä tavoin Tolkien olisi pystynyt välittämään tällaisen tunteen lukijoille.)

Tolkien teosten haltioista minuun vetoavat eniten "Hobitin" salohaltiat. ("Hobitin" kuvauksissa on ehkä samaa tunnelmaa kuin keskiajan eurooppalaisten käsityksissä haltioista.) Ja ehkä tähän liittyen pidän Silmarillionissa erityisesti Thingolin valtakunnasta harmaahaltioineen (varsinkin Tähtivalon aikana).
 
Ylös