Maltahwesta
Hobitti
Niinhän sitä sanotaan että, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Eipä tässä mitään suurta keskustelua muuallakaan ole ollut vielä, joten tuskin kukaan tätä ehti kaivata kovasti. Mutta me ainakin yritetään vielä.
En mitään varsinaisia kysymyksiä halunnut lähteä etsimään, kertoilen mitä mieleen jäi ja käväisin myös hieman vilkaisemassa tuolla Vanhassa Käärmeessä mitä aijemmin on keskusteltu. Ja paljolti samoja ihmetyksen aiheita minullakin oli, mutta tämmöinen osui silmään:
Ensinnä tarkistuksena: Eikö Arwenin nimen pitänyt aluperin olla Finduilas? Ja osaako joku HoMEnsa lukenut sanoa oliko Arwen Finduilas ennen tämän tarinan syntyä vaiko sen jälkeen, olisiko kyseessä ollut lainattu nimi vaiko *gulp* reinkarnaatio?
En pika silmäyksellä löytänyt tuohon vastausta silloisesta topicista, mutta olisiko nyt jollain tietoa asiasta?
Sitten niihin ihan omiin aatoksiini.
Glaurungista ja sen ulkonäöstä olikin jo juttua, mutta kuinkas se lumous mitä käärme käytti? Lumosiko se vain katsomalla silmiin, ei siis pystynyt muuten vaikuttamaan "uhrinsa" mieleen? Tietysti sitten oli myös se kamala löyhkä mikä siitä lähti, liekö tuollakin jokin vaikutus, muutenkin kuin vain sen kammottava haju?
Ja olisiko lohikäärmeen lumous koskaan haihtunut ellei se olisi kuollut? Jos Túrin ja Nienor olisivat esimerkiksi menneet lapsuuden kotiinsa olisiko Nienorin muisti voinut palautua myös niin?
Ja minulle edelleen on himan epäselvä että, millainen lumous Túrinin päällä oli? Hänhän ei mitään unohtanut, ainakaan muistaakseni?
Ja tuohon Túrinin lumoukseen liittyen, mitä hän tarkoitti kun kuvaili Nienorin Mablungille väärin? Eikö hän todella nähnyt sisartaan sellaisena kuin muut, vai halusiko hän vain hämätä Mablungia? Jotenkin kuulen korvissani hänen äänessään ilkkumista häntä itseään kohtaan.
Túrinin miekan, Gurthangin, puhuminen isännälleen ei minusta sovi ollenkaan Tolkienin kirjoittamaksi. Olen kuitenkin Keski-Maata pitänyt sen verran realistisena ( :roll: ) etteivät esineet puhu (yhtä pikku poikkeusta lukuun ottamatta. Kun nyt sivu polulle eksyin niin "puhuiko" edes Sormus kirjassa? Vai onko se vain elokuvien minulle antama vääristymä?). Tietysti mahdollista on että Túrin kuvitteli miekan puhumaan, minulle se olisi paljon miellyttävämpi vaihtoehto, mutta ainakin minä tekstistä ymmärsin että miekka konkreettisesti puhui.
Brandiria kävi vähän sääliksi. Vanhahko rampa mies jota kukaan ei enää Túrinin tulon jälkeen kuuntele, toisaalta en taas voi sietää häntä. Totta kai rakastunut mies tekee kummia päätöksiä, mutta lopussa hän tuntui muuttuvan vain hullummaksi. Eikös hän kuitenkin ollut jonkin asteinen johtaja kylässä? Sellaiselta odottaisi järkevämpääkin käytöstä vaikeammissakin tilanteissa. Dorlasin surmaaminen ei oikein sopinut hänen työkseen.
Liitteistä sitten.
Minkä takia Túrinin miehet eivät pitäneet hänen ja Mîmin ystävyydestä? Eikös siitä vain olisi ollut heille hyötyä, eikä haittaa? Túrin käyttäytyi Mîmiä kohtaan kunnioittavasti ja järkevästi, sillä miehellä kyllä tuo käytös vaihtelee laidasta laitaan. Selvästi osaa käyttäytyä, mutta välillä homma karkaa käsistä.
Kuinkas sitten, yittikö Mïm surmata Androgin myrkkynuolella ja näin saada kirouksensa täytäntöön? Tolkien kuitenkin puhui vain yhdessä monista luonnoksistaan, että se olisi ollut örkki nuoli.
Myös kääpiön himo lembasiin ihmetytti, eivätkös kääpiöt yleensä ole kaihtaneet haltioiden sapuskoja, tosin jos hän kerran oli saanut päähänsä että niin saisi pidemmän elämän niin mikäs siinä, kyllähän silloin vähän pahemmankin makuista leipää syö.
Pyytelen taas anteeksi, mutta en ehdi nyt enkä ennen keskiviikkoa lukemaan liitteen viimeistä vajaata kymmentä sivua, joten niistä lisää myöhemmin. Mutta kyllä minä niistäkin jotain keksin. Eiköhän tässä kuitenkin ole muutamaksi päiväksi jutun juurta.
Eipä tässä mitään suurta keskustelua muuallakaan ole ollut vielä, joten tuskin kukaan tätä ehti kaivata kovasti. Mutta me ainakin yritetään vielä.
En mitään varsinaisia kysymyksiä halunnut lähteä etsimään, kertoilen mitä mieleen jäi ja käväisin myös hieman vilkaisemassa tuolla Vanhassa Käärmeessä mitä aijemmin on keskusteltu. Ja paljolti samoja ihmetyksen aiheita minullakin oli, mutta tämmöinen osui silmään:
Ensinnä tarkistuksena: Eikö Arwenin nimen pitänyt aluperin olla Finduilas? Ja osaako joku HoMEnsa lukenut sanoa oliko Arwen Finduilas ennen tämän tarinan syntyä vaiko sen jälkeen, olisiko kyseessä ollut lainattu nimi vaiko *gulp* reinkarnaatio?
En pika silmäyksellä löytänyt tuohon vastausta silloisesta topicista, mutta olisiko nyt jollain tietoa asiasta?
Sitten niihin ihan omiin aatoksiini.
Glaurungista ja sen ulkonäöstä olikin jo juttua, mutta kuinkas se lumous mitä käärme käytti? Lumosiko se vain katsomalla silmiin, ei siis pystynyt muuten vaikuttamaan "uhrinsa" mieleen? Tietysti sitten oli myös se kamala löyhkä mikä siitä lähti, liekö tuollakin jokin vaikutus, muutenkin kuin vain sen kammottava haju?
Ja olisiko lohikäärmeen lumous koskaan haihtunut ellei se olisi kuollut? Jos Túrin ja Nienor olisivat esimerkiksi menneet lapsuuden kotiinsa olisiko Nienorin muisti voinut palautua myös niin?
Ja minulle edelleen on himan epäselvä että, millainen lumous Túrinin päällä oli? Hänhän ei mitään unohtanut, ainakaan muistaakseni?
Ja tuohon Túrinin lumoukseen liittyen, mitä hän tarkoitti kun kuvaili Nienorin Mablungille väärin? Eikö hän todella nähnyt sisartaan sellaisena kuin muut, vai halusiko hän vain hämätä Mablungia? Jotenkin kuulen korvissani hänen äänessään ilkkumista häntä itseään kohtaan.
Túrinin miekan, Gurthangin, puhuminen isännälleen ei minusta sovi ollenkaan Tolkienin kirjoittamaksi. Olen kuitenkin Keski-Maata pitänyt sen verran realistisena ( :roll: ) etteivät esineet puhu (yhtä pikku poikkeusta lukuun ottamatta. Kun nyt sivu polulle eksyin niin "puhuiko" edes Sormus kirjassa? Vai onko se vain elokuvien minulle antama vääristymä?). Tietysti mahdollista on että Túrin kuvitteli miekan puhumaan, minulle se olisi paljon miellyttävämpi vaihtoehto, mutta ainakin minä tekstistä ymmärsin että miekka konkreettisesti puhui.
Brandiria kävi vähän sääliksi. Vanhahko rampa mies jota kukaan ei enää Túrinin tulon jälkeen kuuntele, toisaalta en taas voi sietää häntä. Totta kai rakastunut mies tekee kummia päätöksiä, mutta lopussa hän tuntui muuttuvan vain hullummaksi. Eikös hän kuitenkin ollut jonkin asteinen johtaja kylässä? Sellaiselta odottaisi järkevämpääkin käytöstä vaikeammissakin tilanteissa. Dorlasin surmaaminen ei oikein sopinut hänen työkseen.
Liitteistä sitten.
Minkä takia Túrinin miehet eivät pitäneet hänen ja Mîmin ystävyydestä? Eikös siitä vain olisi ollut heille hyötyä, eikä haittaa? Túrin käyttäytyi Mîmiä kohtaan kunnioittavasti ja järkevästi, sillä miehellä kyllä tuo käytös vaihtelee laidasta laitaan. Selvästi osaa käyttäytyä, mutta välillä homma karkaa käsistä.
Kuinkas sitten, yittikö Mïm surmata Androgin myrkkynuolella ja näin saada kirouksensa täytäntöön? Tolkien kuitenkin puhui vain yhdessä monista luonnoksistaan, että se olisi ollut örkki nuoli.
Myös kääpiön himo lembasiin ihmetytti, eivätkös kääpiöt yleensä ole kaihtaneet haltioiden sapuskoja, tosin jos hän kerran oli saanut päähänsä että niin saisi pidemmän elämän niin mikäs siinä, kyllähän silloin vähän pahemmankin makuista leipää syö.
Pyytelen taas anteeksi, mutta en ehdi nyt enkä ennen keskiviikkoa lukemaan liitteen viimeistä vajaata kymmentä sivua, joten niistä lisää myöhemmin. Mutta kyllä minä niistäkin jotain keksin. Eiköhän tässä kuitenkin ole muutamaksi päiväksi jutun juurta.