Tässä vaiheessa esittelemme kertauksen vuoksi kolme kieliopillista termiä, jotka liittyvät lauseenjäsennykseen:
Quenyassa (kuten yleensäkin kaikissa kielissä) subjektin sijamuoto on nominatiivi, senhän me jo tunnemmekin. Verbiä osaamme taivuttaa preesensin ja aoristin yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa, siis jo jokseenkin monipuolisesti. Seuraavaksi käsittelemme objektia, jotta pystymme hahmottamaan hieman monipuolisempia lauseita. (Olin vähällä kirjoittaa 'luomaan', mutta quenyan opiskelijan ei tietenkään ole mikään pakko tähdätä quenyan tuottamiseen, vaan riittää myös pyrkimys sen ymmärtämiseeen. Toki lauseiden luominen on siinäkin tapauksessa hyvää harjoitusta.)
Niin, objekti: kuten huomasitte yllä olevista esimerkkilauseista, suomen kielessä objekti voi olla varsin monessa eri sijamuodossa, kuten partitiivissa (hämähäkkiä), nominatiivissa (tähdet) tai genetiivissä (maailman). Joidenkin mukaan kaksi jälkimmäistä ovat vain nominatiivin ja genetiivin näköisiä akkusatiiveja (joka on perinteinen objektin sijamuoto monissa kielissä), mutta se ei kuulu varsinaisesti quenyaan.
Toisaalta ei akkusatiivikaan kuulu varsinaisesti quenyaan. Periaatteessa kyllä, mutta varsin teoreettisesti. Tolkien kertoi (kuuluisassa) kirjeessään Dick Plotzille, että niin sanotussa "kirjaquenyassa" jota käytettiin Amanissa, oli olemassa erillinen akkusatiivi, mutta Keski-Maahan muuttaneet noldor eivät sitä enää käyttäneet. Se ei myöskään esiinny tunnetuissa teksteissä, joten sitä ei kannata opiskella muuta kuin voidakseen sanoa että tuntee sen. Lyhyt esitys akkusatiivista löytyy esimerkiksi täältä.
Lyhyesti sanottuna: quenyassa tekemisen kohde (objekti) ei saa erityistä päätettä, vaan se on nominatiivin näköinen. Esimerkki: Nauco melë elda 'Kääpiö rakastaa haltiaa' (huom. mel- 'rakastaa (kuin ystävää)'.
Asiahan on siis harvinaisen simppeli. Nyt on vain oltava huolellinen sanajärjestyksen suhteen! Jos kirjoitamme Elda melë nauco, lauseen merkitys muuttuu: 'Haltia rakastaa kääpiötä'. Normaali sanajärjestys on siis subjekti--predikaatti--objekti (tekijä, verbi, kohde). Tai kunhan vain subjekti on ennen objektia: Elda nauco melë 'haltia kääpiötä rakastaa' / Nauco elda melë 'kääpiö haltiaa rakastaa'.
Sanajärjestystä voi kuitenkin rauhassa muuttaa, jos subjektista ja objektista toinen on monikossa, toinen ei: Naucor melë elda ja Elda melë naucor ovat kumpikin 'haltia rakastaa kääpiöitä'; samaten sekä Naucor melir elda että Elda melir naucor voidaan kumpikin kääntää 'kääpiöt rakastavat haltiaa'.
Tästä voikin tehdä kieliopillisen toteamuksen: predikaatti seuraa subjektin lukua. Toisin sanoen, jos tekijä (subjekti) on yksikössä, niin on myös siihen liittyvä verbi (predikaatti). Ja jos tekijä on monikollinen, myös predikaatti on monikossa. Asiahan on itsestään selvä, mutta täytyy se sanoa ääneenkin. On sellaisiakin outoja kieliä, joissa tämä sääntö ei päde. (Ja huomatkaa, kaikki verbit eivät saa objektia, ajatellaanpa sellaisia verbejä kuin olla, tulla, soida, tuikkia, pudota...)
Sitten muutamia esimerkkilauseita (joista voi myös opiskella uusia sanoja):
Harjoitustehtävä
Ei päivää ilman harjoittelua. Miten olisi näiden lauseiden kääntäminen quenyaksi? Samalla voi käyttää aiemmin opittuja taitoja (yksikkö/monikko, artikkeli, edellisten kappaleiden sanat...)
- subjekti: kertoo tekijän (esim. Klonkku puree Samia, Fingolfin pistää Morgothia, Númenor uppoaa mereen jne.)
- predikaatti: verbi, joka kertoo mitä subjekti tekee tai missä tilassa se on (esim. Sam pistää Lukitaria, Carcharoth puree Bereniä, Beleriand uppoaa mereen jne.)
- objekti: kertoo verbillä ilmaistun tekemisen kohteen (esim. Bilbo pistää hämähäkkiä, Varda sytyttää tähdet, Ilúvatar luo maailman jne.)
Quenyassa (kuten yleensäkin kaikissa kielissä) subjektin sijamuoto on nominatiivi, senhän me jo tunnemmekin. Verbiä osaamme taivuttaa preesensin ja aoristin yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa, siis jo jokseenkin monipuolisesti. Seuraavaksi käsittelemme objektia, jotta pystymme hahmottamaan hieman monipuolisempia lauseita. (Olin vähällä kirjoittaa 'luomaan', mutta quenyan opiskelijan ei tietenkään ole mikään pakko tähdätä quenyan tuottamiseen, vaan riittää myös pyrkimys sen ymmärtämiseeen. Toki lauseiden luominen on siinäkin tapauksessa hyvää harjoitusta.)
Niin, objekti: kuten huomasitte yllä olevista esimerkkilauseista, suomen kielessä objekti voi olla varsin monessa eri sijamuodossa, kuten partitiivissa (hämähäkkiä), nominatiivissa (tähdet) tai genetiivissä (maailman). Joidenkin mukaan kaksi jälkimmäistä ovat vain nominatiivin ja genetiivin näköisiä akkusatiiveja (joka on perinteinen objektin sijamuoto monissa kielissä), mutta se ei kuulu varsinaisesti quenyaan.
Toisaalta ei akkusatiivikaan kuulu varsinaisesti quenyaan. Periaatteessa kyllä, mutta varsin teoreettisesti. Tolkien kertoi (kuuluisassa) kirjeessään Dick Plotzille, että niin sanotussa "kirjaquenyassa" jota käytettiin Amanissa, oli olemassa erillinen akkusatiivi, mutta Keski-Maahan muuttaneet noldor eivät sitä enää käyttäneet. Se ei myöskään esiinny tunnetuissa teksteissä, joten sitä ei kannata opiskella muuta kuin voidakseen sanoa että tuntee sen. Lyhyt esitys akkusatiivista löytyy esimerkiksi täältä.
Lyhyesti sanottuna: quenyassa tekemisen kohde (objekti) ei saa erityistä päätettä, vaan se on nominatiivin näköinen. Esimerkki: Nauco melë elda 'Kääpiö rakastaa haltiaa' (huom. mel- 'rakastaa (kuin ystävää)'.
Asiahan on siis harvinaisen simppeli. Nyt on vain oltava huolellinen sanajärjestyksen suhteen! Jos kirjoitamme Elda melë nauco, lauseen merkitys muuttuu: 'Haltia rakastaa kääpiötä'. Normaali sanajärjestys on siis subjekti--predikaatti--objekti (tekijä, verbi, kohde). Tai kunhan vain subjekti on ennen objektia: Elda nauco melë 'haltia kääpiötä rakastaa' / Nauco elda melë 'kääpiö haltiaa rakastaa'.
Sanajärjestystä voi kuitenkin rauhassa muuttaa, jos subjektista ja objektista toinen on monikossa, toinen ei: Naucor melë elda ja Elda melë naucor ovat kumpikin 'haltia rakastaa kääpiöitä'; samaten sekä Naucor melir elda että Elda melir naucor voidaan kumpikin kääntää 'kääpiöt rakastavat haltiaa'.
Tästä voikin tehdä kieliopillisen toteamuksen: predikaatti seuraa subjektin lukua. Toisin sanoen, jos tekijä (subjekti) on yksikössä, niin on myös siihen liittyvä verbi (predikaatti). Ja jos tekijä on monikollinen, myös predikaatti on monikossa. Asiahan on itsestään selvä, mutta täytyy se sanoa ääneenkin. On sellaisiakin outoja kieliä, joissa tämä sääntö ei päde. (Ja huomatkaa, kaikki verbit eivät saa objektia, ajatellaanpa sellaisia verbejä kuin olla, tulla, soida, tuikkia, pudota...)
Sitten muutamia esimerkkilauseita (joista voi myös opiskella uusia sanoja):
- Hísië untúpa míri. 'sumu peittää jalokivet' [hísië 'sumu', untúpa- 'peittää', mirë 'jalokivi']
- Elentári orta má. 'Elentári kohottaa käden' [orta- 'kohottaa', má 'käsi']
- Man i yulma enquanta? 'Kuka täyttää maljan? [man 'kuka', yulma 'malja', enquanta- 'täyttää']
- Cormacolindo hirë Valimar. 'Sormuksen viejä löytää Valimarin [cormacolindo 'sormuksen viejä', hir- 'löytää']
Harjoitustehtävä
Ei päivää ilman harjoittelua. Miten olisi näiden lauseiden kääntäminen quenyaksi? Samalla voi käyttää aiemmin opittuja taitoja (yksikkö/monikko, artikkeli, edellisten kappaleiden sanat...)
- Kääpiöt löytävät [ne nimenomaiset] maljat.
- Kuka kohottaa tähdet? Tähtien kuningatar kohottaa tähden!
- Pimeys peittää perhosen.
- Sormuksen viejät syövät matkaleivän [huom. mat- 'syödä']
