TSH #09: I/1.6. Vanha Metsä

Hobiteilla aikainen herätys ja liikkeelle lähtö, eihän toki haluta muiden huomaavan heitä.
Merri reippaana taas järjestänyt kaiken ja Frodoakin herättelemässä. Olen aina jostain syystä tykännyt Merristä, alkuun hän tuntuu hieman turhankin fiksulta, kun on kaiken osannut valmiiksi järjestää ja ajatella, mutta silti varmaan se lempi hobittini.

"Ratsastettuaan tunnin verran hitaasti ja puhumatta he näkivät Aidan..." Jotenkin kuvittelin Frodon mökin olleen hyvinkin lähellä aitaa, mutta tietysti hitaasti ratsastaen pienillä poneilla ei välttämättä kovin montaa kilometriä tunnissa edetäkkään. Muutenkin jostain syystä Bukinmaa on kuvitelmissani pienempi kuin mitä kartta esimerkiksi sanoo.

En kai minä ihan metsään nyt muista, kun väitän, että Vanha Metsä on muinoin ollut yhteydessä Fangorniin? Onko metsän puista kummempaa selitystä missään? Fangornissa kun on enttejä ja huorneja, niin mitä Vanhan Metsän puut ovat? Ne selvästi liikkuvat ja ajattelevat, jos sitä voi siksi kutsua.
Metsän nykyisen vihan hobitteja kohtaan voi ymmärtää, koska he hakkasivat ja polttivat osan puista, mutta missään ei taideta mainita miksi metsä on alkujaan ollut vihainen? Vai onko se vain yrittänyt saada lisää tilaa levittäytyä? Mielenkiintoinen ryteikkö kuitenkin. ;)

Viimein hobitit päätyvät Halavaukon, ei ehkä niin hellään, syleilyyn.
Samkin pääsee taas pitkästä aikaa kuvaan mukaan. Hän on niin hiljainen ja huomaamaton alkumatkasta, että hänet melkein jopa unohtaa. Sam ei ilmeisimmin mennyt niin lähelle puuta kuin muut tai sitten Halavaukko ei vain yhtä voimakkaasti yrittänyt häntä lumota, liekö kolme "uhria" jo tarpeeksi.

Epäonnistuneen puun tulella pelottelu yrityksen jälkeen Frodo jostain hänelle itselleenkin tuntemattomasta syystä lähtee juoksemaan polkua pitkin huutaen apua. Ja apuahan tuleekin. Meidän kaikkien rakastama Tom Bombadil astuu kuvaan.
Ensimmäinen vaikutelma miekkosesta tuo monellekin mieleen varmaan hieman hassahtaneen ukkopahasen, itselleni tuli aikoinaan lähinnä mieleen liian kauan metsässä yksin asunut ukko. Mutta hyvin pian selviää että hän on jotain aivan erityistä. Ei hobitti, eikä myöskään iso ihminen.

En kysy kuka tai mikä Tom on koska siitä on toisaalla keskusteltu kokonaisen topikin verran (täällä!) ja oikeaa vastausta siihen ei taida ollakkaan. Saahan siitä toki keskustella, mutta tämän luvun yhteydessä ehkäpä voisi enemmän paneutua siihen millaisen ensivaikutelman luku Bombadilista antaa. Jos semmoisesta halutaan mielipiteitä kertoa.

Tom on jotain aivan ainutlaatuista. Huoletonta ja iloista menoa. Kuka ei voisi olla pitämättä tästä ukosta.
 
Eikös Tsh:ssa jotain sen kaltaista puhuta että Vanha Metsä ja Fangorn ovat olleet yhteydessä. Itse ajattelisin Vanhan Metsän vihamielisiä puita lähinnä tavallisten puiden ja huornien välimuodoksi. Paitsi että kyllähän Vanhan Metsän puutkin liikkuivat, tosin tuntuivat liikkuvan hitaammin kuin huornit.

Oma mielipiteeni on että Halavaukko on kaiken pahan alku ja juuri(siis Vanhassa Metsässä) Sen sydänhän oli mätä ja musta ja sillä oli hallussaan suurin osa metsän puista. Tuskin Halavaukko rakasti muita elollisia, joten aivan hyvin olisi voinut ilmoittaa muille puille että nyt kuulkaas hyökätään...joo :) (mun päätelmäni on todella hyviä)

Totta on,ettei kukaan voisi olla pitämästä Tomista...paitsi tietysti pahat olennot ja vanha ukko Halavainen :) Minusta on hienoa,ja ihailenkin sitä Tomissa, että tämä on itsensä herra. Häntä ei kukaan oikeastaan voi määrätä; hän on isäntä.
 
Miksi metsä on hyvin, hyvin vihainen???

Maltahwesta sanoi:
Metsän nykyisen vihan hobitteja kohtaan voi ymmärtää, koska he hakkasivat ja polttivat osan puista, mutta missään ei taideta mainita miksi metsä on alkujaan ollut vihainen? Vai onko se vain yrittänyt saada lisää tilaa levittäytyä?

Hammond ja Scull tulkitsevat (Reader's Companion s. 121) tämän "hyökkäyksen" (luultavasti aivan oikein - en kylläkään ole löytänyt Tolkienin omaa selitystä metsän "hyökkäykselle") puiden luonnolliseksi lisääntymiseksi, ja siteeraavat Tolkienin kirjettä vuodelta 1972 (Letters s. 419 [kirje 339]): "Kaikissa teoksissani asetun puiden puolelle kaikkia niiden vihollisia vastaan. Lothlórien on kaunis, koska siellä puita rakastettiin; muualla puut on esitetty heräämässä tietoisuuteen itsestään. Vanha Metsä oli vihamielinen kaksijalkaisia olentoja kohtaan monien kärsimiensä vahinkojen muiston vuoksi."

Jos Hammondia ja Scullia oikein ymmärrän, voinemme otaksua, että puita rakastanut Tolkien ei tässä halua asettua hobittien puolelle, vaan että hän antaa ymmärtää Bukinmaan hobittien tulkinneen metsän kasvun väärin ja ryhtyneen hätäisesti tuhoisaan "terrorisminvastaiseen sotaansa" - minkä ansiosta he saivat ristikseen rajansa taakse ikuisen vihollisen.
 
Maltahwesta sanoi:
Olen aina jostain syystä tykännyt Merristä, -- varmaan se lempi hobittini.
Maltahwesta sanoi:
"Ratsastettuaan tunnin verran hitaasti ja puhumatta he näkivät Aidan..." Jotenkin kuvittelin Frodon mökin olleen hyvinkin lähellä aitaa --. Muutenkin jostain syystä Bukinmaa on kuvitelmissani pienempi kuin mitä kartta esimerkiksi sanoo.
Kuittaan nämä vain sanomalla, että samaa mieltä, samat ajatukset.

Maltahwesta sanoi:
Meidän kaikkien rakastama Tom Bombadil astuu kuvaan. -- Kuka ei voisi olla pitämättä tästä ukosta.
Alph sanoi:
Totta on,ettei kukaan voisi olla pitämästä Tomista...paitsi tietysti pahat olennot ja vanha ukko Halavainen.
Eri mieltä. Olen varmaan sitten se paha olento. ;) Tom on ärsyttänyt miua aina ihan hirmuisasti. Sekopää, hermojakiristävä lallattelija sai näkemään punaista. Onneksi olen pääsemässä tuon yli. Tom oli ihan ok tällä lukukerralla.

Maltahwesta sanoi:
En kysy kuka tai mikä Tom on koska siitä on toisaalla keskusteltu kokonaisen topikin verran ja oikeaa vastausta siihen ei taida ollakkaan.
Tämä on miua aina ihmetyttänyt hirmuisasti. Vois kait sitä etsiä kyseisen topikin käsiinsä (Tik tai joku vois muuten lisätä linkin tähän keskusteluun Maltin kommentin alle, kiitos). Ihminen kokonsa ja näkönsä puolesta Tom miulle on aina ollut, mut just Gandalfiakin ydympi äijä, huh. Ehkä mie vaan vähemmän pidän kirjoissa selvittämättömistä jutuista, ellei ne koukuta tai niillä on vastaava merkitys. Hankala selittää.

Edit: Tik lisäsi linkin jos toisenkin.
 
Ensivaikutelmani Tomista oli melko kiusaantunut. Mitä tuo kahjo ukkeli oikein täällä tekee? :oops: Niin noloa. Ja Frodon käytöskin oli niin noloa - juosta nyt autiossa metsässä huutamassa apua ihan ex tempore. Mutta annettakoon se hälle anteeksi, olosuhteet huomioon ottaen.

Vaikka yhä hieman ihmettelen, miksi Tom on niin hassu. Vähän kuin eloon herännyt lasten nukke jossain kokoperheenelokuvassa. Miltei kaikki Keski-Maassa on niin kovin ylvästä ja vakavaa, ja sitten tulee Tom, hei nöpö iloinen!

Hammond ja Scull tulkitsevat (Reader's Companion s. 121) tämän "hyökkäyksen" (luultavasti aivan oikein - en kylläkään ole löytänyt Tolkienin omaa selitystä metsän "hyökkäykselle") puiden luonnolliseksi lisääntymiseksi, ja siteeraavat Tolkienin kirjettä vuodelta 1972 (Letters s. 419 [kirje 339]): "Kaikissa teoksissani asetun puiden puolelle kaikkia niiden vihollisia vastaan. Lothlórien on kaunis, koska siellä puita rakastettiin; muualla puut on esitetty heräämässä tietoisuuteen itsestään. Vanha Metsä oli vihamielinen kaksijalkaisia olentoja kohtaan monien kärsimiensä vahinkojen muiston vuoksi."

Jos Hammondia ja Scullia oikein ymmärrän, voinemme otaksua, että puita rakastanut Tolkien ei tässä halua asettua hobittien puolelle, vaan että hän antaa ymmärtää Bukinmaan hobittien tulkinneen metsän kasvun väärin ja ryhtyneen hätäisesti tuhoisaan "terrorisminvastaiseen sotaansa" - minkä ansiosta he saivat ristikseen rajansa taakse ikuisen vihollisen.

Mielenkiintoista. Yleensähän Vanha Metsä nähdään pahana. Miellyttävää, ettei se olekaan. Mutta mitens Halavaukon huono vaikutus nuorempiin puihin? Ilmeisesti Halavaukko on ''paha'', ts. se ei vain puolustaudu vihollisia vastaan, vaan käyttää voimaansa vihasta ja vallanhimosta.
 
Ole man willow, he just keeps singing along

Valië Nienna sanoi:
Mutta mitens Halavaukon huono vaikutus nuorempiin puihin? Ilmeisesti Halavaukko on ''paha'', ts. se ei vain puolustaudu vihollisia vastaan, vaan käyttää voimaansa vihasta ja vallanhimosta.

Willow-man (tai Old Man Willow) esiintyy ensimmäisen kerran 15.2.1934 Oxford Magazinessa julkaistussa runossa The Adventures of Tom Bombadil, joka sittemmin pääsi samannimisen runokokoelman ensimmäiseksi runoksi.

Kultamarja on juuri ehtinyt nykäistä Tomia parrasta ja kiskaista tämän veteen (kuten TSH:ssa Halavaukko vetää Frodon jokeen) ja sen jälkeen Tom on istahtanut kyhmyisille halavan juurille kuivattelemaan keltaisia saappaitaan ja hattunsa sulkaa, ja silloin:

Up woke Willow-man, began upon his singing,
sang Tom fast asleep under branches swinging;
in a crack caught him tight: quiet it closed together,
trapped Tom Bombadil, coat and hat and feather.


Tomin kiipeliin joutuminen siirtyy siis TSH:ssa hobittien ahdingoksi. Mutta miksi puu nielaisi Tomin? Hän kertoo itse:

'Ha! Tom Bombadil, what be you a-thinking,
peeping inside my tree, watching me a-drinking
deep in my wooden house, tickling me with feather,
dripping wet down my face like a rainy weather?'


Puu siis närkästyy liikkuvaisen olennon röyhkeydestä mutta päästää Tomin ulos kun tämä kauniisti pyytää. Ei siis mitenkään liian pahantahtoinen olento. Myöhemmin, kun Tom ja Kultamarja ovat viettäneet häitään, Halavaukko naputtelee yöllä ikkunalautaa ilmeisesti tuudittaakseen vastanaineet hyvään uneen (miten liekin päässyt sinne asti).

Vaikka TSH:ssa puusta on tullut paljon synkempi, Tom ei sitä ota kovin vakavasti: "Vanha Halavaukko? Eikö mitään sen pahempaa?" Lisäksi hän on tiennyt koko ajan, että hobitit päätyisivät juuri sinne (seuraavassa luvussa): "Me kuulimme teistä, ja tiesimme vaelluksestanne. Arvasimme että ennen pitkää tulisitte joelle: kaikki polut vievät sinne, alas Halavaiselle. Vanha Halavauko on mahtava laulaja; ja hänen ovelia juoniaan on pikkuväen paha paeta."

Olkoon mahtava laulaja, Tom on kuitenkin Isäntä.

PS. On tosiaan varsin kalevalaista meininkiä mahtilauluineen päivineen. Ja olihan Kalevalassakin suuri puu, joka oli koitua kohtalokkaaksi.
 
Maltahwesta sanoi:
"Ratsastettuaan tunnin verran hitaasti ja puhumatta he näkivät Aidan..." Jotenkin kuvittelin Frodon mökin olleen hyvinkin lähellä aitaa, mutta tietysti hitaasti ratsastaen pienillä poneilla ei välttämättä kovin montaa kilometriä tunnissa edetäkkään.
Myöskin minä totean että täysin samaa mieltä. Luvun alussa minulle selvisi myös, että aina sitä löytää jotain "uutta" ja mielenkiintoista lukiessaan. 'Muutamalla' aiemmalla lukukerrallani en näköjään ollut ollut tarpeeksi tarkka havaitsemaan sitä, että hobitit alittivat Aidan. Olin ilmeisesti takertunut siihen porttiin, joka oli tunnelin toisessa päässä ja kuvitellut että siinä aidassa nyt oli sellainen pikku portti. Ja nyt: loivasti laskeutuva luiska, tiilimuurit ja tunneli! Mistä tämä tunneli tuli? [22]

Poikkipuolisia sanoja on myöskin minulla ollut joskus Tomista. Muutama vuosi sitten kun olin nuorempi ja piittaamattomampi lukija, Bombadil oli minusta jotenkin niin tylsää ja rasittavaa luettavaa, että parilla kerralla taisin skipata nämä pari lukua kokonaan. Voi minua. Tällä kertaa Tom oli huvittava suvantovaihe karmeiden kokemusten välissä. Nyt sitä luin siis ihan ilokseni.
 
Sanokaapas mitä "nöpö" teidän mielestänne tarkoittaa? Tai siis sehän on tässä "hölynpölysana", mutta mitä mielleyhtymiä se teille tuo? Minun kaverillani nimittäin oli Nöpö-niminen kissa, ja tunsin sen jo ennen kuin oli Tarua lukenut, joten sana on minulle siksi voimakkaasti värittynyt (ja Tomilla nyt kai ei kuitenkaan ole mitään tekemistä inkiväärinväristen kissaeläinten kanssa). Ainoa muu mielleyhtymä mikä väkisin kaivaen tulee mieleen on "nöpönenä". WSOYn Nykysuomen sanakirjaa tutkien löysin myös "nöpelöidä" (sama kuin näpelöidä) ja "nöpöttää" (nököttää). Nöpö itsessään on tämän mukaan "pienestä, palleromaisesta esineestä".
Eikös "hei nöpö iloinen" ole käännös "hey derry doll"ista? Mitäköhän derry tässä on (muuta kuin non-senseä), sanakirjani ei tunne sitä kuin paikkakuntamerkityksessä?
 
Derryhän on sinänsä oikea sana, että senniminen kaupunki löytyy Irlannista (Jesh! Olen käynytkin siellä...). En ole vielä kuullut, että jollakin paikalla olisi nimi, joka olisi pelkkää päästä vedettyä nonsenseä. Joten luultavasti derrykin tarkoittaa, tai on tarkoittanut, jotain.

Puu siis närkästyy liikkuvaisen olennon röyhkeydestä mutta päästää Tomin ulos kun tämä kauniisti pyytää. Ei siis mitenkään liian pahantahtoinen olento. Myöhemmin, kun Tom ja Kultamarja ovat viettäneet häitään, Halavaukko naputtelee yöllä ikkunalautaa ilmeisesti tuudittaakseen vastanaineet hyvään uneen (miten liekin päässyt sinne asti).

Aww... No hyvä ettei Halavaukko olekaan paha. Hyvä hyvä.
 
Ylös