Maltahwesta
Hobitti
Hobiteilla aikainen herätys ja liikkeelle lähtö, eihän toki haluta muiden huomaavan heitä.
Merri reippaana taas järjestänyt kaiken ja Frodoakin herättelemässä. Olen aina jostain syystä tykännyt Merristä, alkuun hän tuntuu hieman turhankin fiksulta, kun on kaiken osannut valmiiksi järjestää ja ajatella, mutta silti varmaan se lempi hobittini.
"Ratsastettuaan tunnin verran hitaasti ja puhumatta he näkivät Aidan..." Jotenkin kuvittelin Frodon mökin olleen hyvinkin lähellä aitaa, mutta tietysti hitaasti ratsastaen pienillä poneilla ei välttämättä kovin montaa kilometriä tunnissa edetäkkään. Muutenkin jostain syystä Bukinmaa on kuvitelmissani pienempi kuin mitä kartta esimerkiksi sanoo.
En kai minä ihan metsään nyt muista, kun väitän, että Vanha Metsä on muinoin ollut yhteydessä Fangorniin? Onko metsän puista kummempaa selitystä missään? Fangornissa kun on enttejä ja huorneja, niin mitä Vanhan Metsän puut ovat? Ne selvästi liikkuvat ja ajattelevat, jos sitä voi siksi kutsua.
Metsän nykyisen vihan hobitteja kohtaan voi ymmärtää, koska he hakkasivat ja polttivat osan puista, mutta missään ei taideta mainita miksi metsä on alkujaan ollut vihainen? Vai onko se vain yrittänyt saada lisää tilaa levittäytyä? Mielenkiintoinen ryteikkö kuitenkin.
Viimein hobitit päätyvät Halavaukon, ei ehkä niin hellään, syleilyyn.
Samkin pääsee taas pitkästä aikaa kuvaan mukaan. Hän on niin hiljainen ja huomaamaton alkumatkasta, että hänet melkein jopa unohtaa. Sam ei ilmeisimmin mennyt niin lähelle puuta kuin muut tai sitten Halavaukko ei vain yhtä voimakkaasti yrittänyt häntä lumota, liekö kolme "uhria" jo tarpeeksi.
Epäonnistuneen puun tulella pelottelu yrityksen jälkeen Frodo jostain hänelle itselleenkin tuntemattomasta syystä lähtee juoksemaan polkua pitkin huutaen apua. Ja apuahan tuleekin. Meidän kaikkien rakastama Tom Bombadil astuu kuvaan.
Ensimmäinen vaikutelma miekkosesta tuo monellekin mieleen varmaan hieman hassahtaneen ukkopahasen, itselleni tuli aikoinaan lähinnä mieleen liian kauan metsässä yksin asunut ukko. Mutta hyvin pian selviää että hän on jotain aivan erityistä. Ei hobitti, eikä myöskään iso ihminen.
En kysy kuka tai mikä Tom on koska siitä on toisaalla keskusteltu kokonaisen topikin verran (täällä!) ja oikeaa vastausta siihen ei taida ollakkaan. Saahan siitä toki keskustella, mutta tämän luvun yhteydessä ehkäpä voisi enemmän paneutua siihen millaisen ensivaikutelman luku Bombadilista antaa. Jos semmoisesta halutaan mielipiteitä kertoa.
Tom on jotain aivan ainutlaatuista. Huoletonta ja iloista menoa. Kuka ei voisi olla pitämättä tästä ukosta.
Merri reippaana taas järjestänyt kaiken ja Frodoakin herättelemässä. Olen aina jostain syystä tykännyt Merristä, alkuun hän tuntuu hieman turhankin fiksulta, kun on kaiken osannut valmiiksi järjestää ja ajatella, mutta silti varmaan se lempi hobittini.
"Ratsastettuaan tunnin verran hitaasti ja puhumatta he näkivät Aidan..." Jotenkin kuvittelin Frodon mökin olleen hyvinkin lähellä aitaa, mutta tietysti hitaasti ratsastaen pienillä poneilla ei välttämättä kovin montaa kilometriä tunnissa edetäkkään. Muutenkin jostain syystä Bukinmaa on kuvitelmissani pienempi kuin mitä kartta esimerkiksi sanoo.
En kai minä ihan metsään nyt muista, kun väitän, että Vanha Metsä on muinoin ollut yhteydessä Fangorniin? Onko metsän puista kummempaa selitystä missään? Fangornissa kun on enttejä ja huorneja, niin mitä Vanhan Metsän puut ovat? Ne selvästi liikkuvat ja ajattelevat, jos sitä voi siksi kutsua.
Metsän nykyisen vihan hobitteja kohtaan voi ymmärtää, koska he hakkasivat ja polttivat osan puista, mutta missään ei taideta mainita miksi metsä on alkujaan ollut vihainen? Vai onko se vain yrittänyt saada lisää tilaa levittäytyä? Mielenkiintoinen ryteikkö kuitenkin.
Viimein hobitit päätyvät Halavaukon, ei ehkä niin hellään, syleilyyn.
Samkin pääsee taas pitkästä aikaa kuvaan mukaan. Hän on niin hiljainen ja huomaamaton alkumatkasta, että hänet melkein jopa unohtaa. Sam ei ilmeisimmin mennyt niin lähelle puuta kuin muut tai sitten Halavaukko ei vain yhtä voimakkaasti yrittänyt häntä lumota, liekö kolme "uhria" jo tarpeeksi.
Epäonnistuneen puun tulella pelottelu yrityksen jälkeen Frodo jostain hänelle itselleenkin tuntemattomasta syystä lähtee juoksemaan polkua pitkin huutaen apua. Ja apuahan tuleekin. Meidän kaikkien rakastama Tom Bombadil astuu kuvaan.
Ensimmäinen vaikutelma miekkosesta tuo monellekin mieleen varmaan hieman hassahtaneen ukkopahasen, itselleni tuli aikoinaan lähinnä mieleen liian kauan metsässä yksin asunut ukko. Mutta hyvin pian selviää että hän on jotain aivan erityistä. Ei hobitti, eikä myöskään iso ihminen.
En kysy kuka tai mikä Tom on koska siitä on toisaalla keskusteltu kokonaisen topikin verran (täällä!) ja oikeaa vastausta siihen ei taida ollakkaan. Saahan siitä toki keskustella, mutta tämän luvun yhteydessä ehkäpä voisi enemmän paneutua siihen millaisen ensivaikutelman luku Bombadilista antaa. Jos semmoisesta halutaan mielipiteitä kertoa.
Tom on jotain aivan ainutlaatuista. Huoletonta ja iloista menoa. Kuka ei voisi olla pitämättä tästä ukosta.