Steelsheen
teräskiiltovotjake
Matka pimeydessä (A Journey in the Dark)
Gandalfin suunnitelmana oli jo alun perin ollut kulkea Morian kaivosten kautta, mutta Aragornin vastustuksen vuoksi Saattue yritti ensin Punasarven Porttia. Joskus tuli sitä ihmeteltyä, missä välissä Arska oli Kääpiökaivannossa vieraillut kun sitä niin kammosi. Minua HoMEisemmat ihmiset sivistivät minua sitten, että tämä on jäänne herran ”esiasteelta”, hobitti Trotterilta, joka ilmeisesti oli Moriassa vieraillut (menikö se niin? Korjatkaa minua).
”Morian nimi on musta”, toteaa Boromir, ja Konnun väessäkin kaikki nimeen liittyvä herättää epämääräistä pelkoa. Samoin Mordorin nimi. Nimethän tosiaan ovat mustia, mor, ja minä itse asiassa näen nuo nimet kirjoitettuna mustalla.
Aragorn osoittaa selvänäkijän kykyjä. ”En ajattele nyt Sormusta enkä ketään meistä muista, minä ajattelen sinua, Gandalf. Ja minä sanon sinulle: jos kuljet Morian porteista, niin varo, Gandalf, varo!”
Ja Frodo! Kunniallinen hobittimme harrastaa vaalimanipulaatiota: ”Pyydän että emme äänestäisi ennen kuin olemme nukkuneet yön yli. Gandalf saa enemmän ääniä aamun valossa kuin tässä synkässä kylmyydessä.” Frodo sanoo, ettei tahtoisi Moriaan astua, mutta tämä kommentti antaa ymmärtää hänen jo päättäneen kantansa ja toivovan velhon ”voittoa”.
Efektimestarimme Gandalf iskee susien hyökätessä jälleen: ”…hän nousi suurena uhkaavana hahmona, ja oli kuin kukkulalle pystytetty muinaiskuninkaan muistomerkki.” Ukkosen jyrinän kaltaisen loitsunluennan seurauksena kukkula saa tulisen kruunun. On mahtanut olla hiano näky kauempaa katsottuna. Mitä Gandalf muuten tarkalleen ottaen huutaa? (Naur an edraith ammen! Naur dan i ngaurhoth!). Tulta susia vastaan taisi manata, mutta tarkentakaa.
Morian Muurien edessä levittäytyvän järven luomaan pahaenteiseen tunnelmaan tuovat surullisenkin tuikahduksen valoisammasta menneisyydestä kaksi suurta paatsamaa, jotka vielä seisovat Portilla. Sääli että puille kävi miten kävi.
Gandalfilla kestää tajuta Morian portin tunnussana. Keksittyään sen hän toteaa: ”Aivan yksinkertaista. Liian yksinkertaista oppineelle tietäjälle näinä epäluuloisina aikoina.” Niinpä niin.
Mikä tahansa vaaleanvihreä, hohtava ja märkä kuulostaa pelottavalta, varsinkin jos sillä on lonkerot, joiden päässä on sormia. Sinänsä mielenkiintoista että otus tarttui ensimmäisenä juuri Frodoon. Joka tapauksessa niljaisen ja vaaleanvihreän örvelön takia Saattue on nyt sisällä Moriassa, eikä ulospääsyä ole tällä puolella vuoria.
Yli seitsemän jalkaa, (tai yli kolme kyynärää suomennoksen mukaan, pari metriä miten vain), oli levein kuilu, ja kohtalaisen leveä ainakin hobitin hypättäväksi. Ei ihme että Pippiniä hirvitti, varsinkin kun pohjalta kuului jyriseväistä ääntä. Laskeskelin suhteellista leveyttä käyttäen keskivertohobitin pituutta (3 jalkaa) ja tein havainnon että minulle (160 cm) vastaava kuilu olisi n. 3,7 m leveä. Saattaisi hyppy jäädä minulta parikymmentä senttiä vajaaksi… Siinä vaiheessa tekisi mieli turvautua siihen, että Aragorn heittää ^^
Voi kun voisi uudelleen tavoittaa sen tunnelman, joka vallitsi ensimmäisellä lukukerralla. Kuinka kummitusmaiselta Frodon kuulema tassutus silloin tuntuikaan! Nyt voi tietysti muistella sitä tunnelmaa tai yrittää kuvitella sitä, mutta ei se enää ole sama.
Peregrin Tukintolvana, uteliaana, pudottaa kaivoon kiven ja herättää sillä jotain, joka olisi saanut jäädä nukkumaan. Gandalf puolestaan kärsii samana yönä vieroitusoireista, koska ei ole vetänyt savuja muutamaan päivään. (klik)
Ja jotakin pientä…
- Suomessa Gandalf vastasi Boromirin kysymykseen Morian kaukaisuudesta ankarasti (Kaapuhemmo 265), englanniksi grimly.
- s. 266 liikkuvat esineet. Esineet?! Things that moved in the wild.
- “Sitten”, sanoo Gandalf, “kun tekoni ovat osoittautuneet hyödyttömiksi, voit kysyä mitä ne hyödyttävät.”
- BALIN FUNDINUL UZBAKHAZADDÛMU. Jotakin tähän suuntaan luki Balinin haudalla.
Gandalfin suunnitelmana oli jo alun perin ollut kulkea Morian kaivosten kautta, mutta Aragornin vastustuksen vuoksi Saattue yritti ensin Punasarven Porttia. Joskus tuli sitä ihmeteltyä, missä välissä Arska oli Kääpiökaivannossa vieraillut kun sitä niin kammosi. Minua HoMEisemmat ihmiset sivistivät minua sitten, että tämä on jäänne herran ”esiasteelta”, hobitti Trotterilta, joka ilmeisesti oli Moriassa vieraillut (menikö se niin? Korjatkaa minua).
”Morian nimi on musta”, toteaa Boromir, ja Konnun väessäkin kaikki nimeen liittyvä herättää epämääräistä pelkoa. Samoin Mordorin nimi. Nimethän tosiaan ovat mustia, mor, ja minä itse asiassa näen nuo nimet kirjoitettuna mustalla.
Aragorn osoittaa selvänäkijän kykyjä. ”En ajattele nyt Sormusta enkä ketään meistä muista, minä ajattelen sinua, Gandalf. Ja minä sanon sinulle: jos kuljet Morian porteista, niin varo, Gandalf, varo!”
Ja Frodo! Kunniallinen hobittimme harrastaa vaalimanipulaatiota: ”Pyydän että emme äänestäisi ennen kuin olemme nukkuneet yön yli. Gandalf saa enemmän ääniä aamun valossa kuin tässä synkässä kylmyydessä.” Frodo sanoo, ettei tahtoisi Moriaan astua, mutta tämä kommentti antaa ymmärtää hänen jo päättäneen kantansa ja toivovan velhon ”voittoa”.
Efektimestarimme Gandalf iskee susien hyökätessä jälleen: ”…hän nousi suurena uhkaavana hahmona, ja oli kuin kukkulalle pystytetty muinaiskuninkaan muistomerkki.” Ukkosen jyrinän kaltaisen loitsunluennan seurauksena kukkula saa tulisen kruunun. On mahtanut olla hiano näky kauempaa katsottuna. Mitä Gandalf muuten tarkalleen ottaen huutaa? (Naur an edraith ammen! Naur dan i ngaurhoth!). Tulta susia vastaan taisi manata, mutta tarkentakaa.
Morian Muurien edessä levittäytyvän järven luomaan pahaenteiseen tunnelmaan tuovat surullisenkin tuikahduksen valoisammasta menneisyydestä kaksi suurta paatsamaa, jotka vielä seisovat Portilla. Sääli että puille kävi miten kävi.
Gandalfilla kestää tajuta Morian portin tunnussana. Keksittyään sen hän toteaa: ”Aivan yksinkertaista. Liian yksinkertaista oppineelle tietäjälle näinä epäluuloisina aikoina.” Niinpä niin.
Mikä tahansa vaaleanvihreä, hohtava ja märkä kuulostaa pelottavalta, varsinkin jos sillä on lonkerot, joiden päässä on sormia. Sinänsä mielenkiintoista että otus tarttui ensimmäisenä juuri Frodoon. Joka tapauksessa niljaisen ja vaaleanvihreän örvelön takia Saattue on nyt sisällä Moriassa, eikä ulospääsyä ole tällä puolella vuoria.
Yli seitsemän jalkaa, (tai yli kolme kyynärää suomennoksen mukaan, pari metriä miten vain), oli levein kuilu, ja kohtalaisen leveä ainakin hobitin hypättäväksi. Ei ihme että Pippiniä hirvitti, varsinkin kun pohjalta kuului jyriseväistä ääntä. Laskeskelin suhteellista leveyttä käyttäen keskivertohobitin pituutta (3 jalkaa) ja tein havainnon että minulle (160 cm) vastaava kuilu olisi n. 3,7 m leveä. Saattaisi hyppy jäädä minulta parikymmentä senttiä vajaaksi… Siinä vaiheessa tekisi mieli turvautua siihen, että Aragorn heittää ^^
Voi kun voisi uudelleen tavoittaa sen tunnelman, joka vallitsi ensimmäisellä lukukerralla. Kuinka kummitusmaiselta Frodon kuulema tassutus silloin tuntuikaan! Nyt voi tietysti muistella sitä tunnelmaa tai yrittää kuvitella sitä, mutta ei se enää ole sama.
Peregrin Tukintolvana, uteliaana, pudottaa kaivoon kiven ja herättää sillä jotain, joka olisi saanut jäädä nukkumaan. Gandalf puolestaan kärsii samana yönä vieroitusoireista, koska ei ole vetänyt savuja muutamaan päivään. (klik)
Ja jotakin pientä…
- Suomessa Gandalf vastasi Boromirin kysymykseen Morian kaukaisuudesta ankarasti (Kaapuhemmo 265), englanniksi grimly.
- s. 266 liikkuvat esineet. Esineet?! Things that moved in the wild.
- “Sitten”, sanoo Gandalf, “kun tekoni ovat osoittautuneet hyödyttömiksi, voit kysyä mitä ne hyödyttävät.”
- BALIN FUNDINUL UZBAKHAZADDÛMU. Jotakin tähän suuntaan luki Balinin haudalla.
Valië Nienna mainitsikin, että Berúthiel sekä kaksi muuta velhoa olivat ne ainoat TSH:n maininnat, jotka eivät minnekään johtaneet. Kyseinen KTK:n viittaus puhui juuri samaisesta asiasta, ja ilmeisesti se on ollut sopiva kohta ottaa mukaan Berúthiel kissoineen.