Nerwende
Kontulainen
Hear all ye Elves!
Celebornia ihan turhaan aina syrjitään, onhan hänelle varsin tärkeä rooli saattueen kannalta, ja luvun alussakin porukan mainitaan kokoontuvan nimenomaan Celebornin huoneeseen. Galadrielia on monesti kutsuttu koetinkiveksi, ja erityisesti Frodon kohdalla näin onkin, (tosin rooli toimii myös toisinpäin!), mutta kyllähän Celeborn on se, joka esittää vaihtoehdot Saattueelle: jatka eteenpäin, kuole täällä tai palaa kotiisi. Celebornin venelahja myös muistuttaa haltioiden yleisestä tavasta, jonka Gildor aiemmin puki sanoiksi: haltiat harvoin haluavat antaa neuvoa "tee näin". Veneistä on saattueelle iso apu, mutta lohdutun ja vaikea päätös on silti lopulta tehtävä jokaisen itse.
Missä Legolas on viettänyt yönsä tähän asti, kun ilmeisesti on poikkeuksellista että hän viimeisenä iltana palaa muun Saattueen yöpymispaikalle?
Lembasin valmistuksesta ja siihen tarvittavasta viljasta on jossain Tolkienin kirjoittama essee, ja eikö siinä vihjata hiukan siihen suuntaan, että kyseessä on eräänlainen haltioiden ehtoollisleipä? (Ominaisuuksiltaan siis.)
Lembas-keskustelu linkittää tekstin Hobittiin <i>cram</i>in ja hunajakakkujen kautta. Leffahuomautuksena: comic relief-rooli oli ensimmäisessä osassa varattu vielä nuorille hobiteille, joten kaakun ahmiminen on siirretty Gimlin suusta heille. Gimlistä tehtiin klovni vasta sitten kun Merrin ja Pippinin piti vakavoitua örkkien ja enttien keskellä. *syvä huokaus*
Yksi kauneimpia kohtia on ehdottomasti tuntemattomaksi jäävän haltian selitys lahjaviitoista: <i>"Leaf and branch, water and stone: they have the hue and beauty of all these things under the twilight of Lórien that we love; for we put the thought of all that we love into all that we make."</i> Kunpa me myöhempien aikojen ihmisetkin valmistaisimme kaiken tuota periaatetta noudattaen!
Caras Galadhon on kumma paikka. Ääniä ja valoja kuuluu ja näkyy Saattueen tullessa ja lähtiessä, mutta populaa ei ole missään.
Galadriel viittaa aikaan ja virtaavaan veteen ihan jatkuvasti. Hammond ja Scull pitävät Companionissaan tämän luvun kohdalla aika moista meteliä siitä, että Tolkien oli aluksi kaavaillut Lórienin olevan jotenkin ajan ulkopuolella ihan konkreettisesti: aika ei kuluisi siellä ollenkaan, tai se kuluisi jotenkin eri tahtiin kuin ulkomaailmassa (vrt. Narnia). Viitteitä näihin ajatuksiin on tekstissä edelleen paljonkin, ja yksi teoria lienee se, että haltiasormuksilla saattaisi olla "ajaton" vaikutus, koska myös Bilbo kokee ajankulumisen seuraamisen hankalaksi Rivendellissä. Itse olin luullut sitä aiemmin vain haltiaefektiksi, samalaiseksi kuin Frodon kyvyttömyys muistaa mitä oli syönyt jäähyväisaterialla. Vuodenajat kuitenkin vaihtuvat, joten täysin pysähdyksissä ei kellon tikitys kai sielläkään voi olla?
Miksi Celeborn ei puhu enteistä selkeämmin, kun kuitenkin myöhemmän kertomuksen valossa on selvää, että ainakin Puuparran kanssa he tunsivat oikein hyvin? (Älkääkä nyt sanoko että tarinankerronnasta katoaa muuten jännityselementti!
) Voisiko olla, että Fangornin ja Lórienin yhteydenpito on ollut viimeiset vuosisadat (-tuhannet?) niin heikkoa, että C ei itsekään ole enää varma onko enttejä olemassa?
Miksiiiiih Elessar-kiveä ei ollut leffoissa? Miksimiksimiksimiksimiksi?! Niille jotka eivät ole vielä lukeneet: Keskeneräisten tarjuen kirjasta löytyy ko. kivestä vallan ihastuttavaa taustatietoa. Aragorn kai muuten tarkoittaa Arwenia hämärällä sepustuksellaan lahjasta jota Galadriel pitkään piti luonaan mutta jota tämä ei voi antaa vaikka haluaisikin? Arwenhan on vain ja ainoastaan Elrondin annettavissa, ja tämän asettamilla ehdoilla "vain pimeyden (eli Sauronin päihittämisen) kautta". Ja kun vilkaistaan sinne LACE-tekstiin, niin näyttäisi siltä että Galadriel tässä kiveä ojentaessaan ottaa itsellensä morsiuslahjan antajan/liiton siunaajan roolin, koska on Arwenin lähin elossa/tavoitettavissa oleva naispuolinen sukulainen. Gaarrgh! Noihin muutamaan riviin liittyy valtava tarina ja hurjasti taustaa. Nam!
Samin lahja on kyllä mun lemppari. Ei mitään sotavarustuksia, vaan toivoa kotiinpaluusta ja kaikesta kauniista.
Hammond &Scull esittävät ihan älyttömän hyvän kysymyksen: eikö Galadriel ollut valmistautunut millään tavoin Gimliä varten? Mitä jos kääpiö ei olisikaan pyytänyt hiuksia? Osasiko Galadriel etukäteeen ennakoida tuon toiveen?
Ja olkoonkin että tekstissä Galadriel sanoo ettei hänelle ole moista pyyntöä koskaan esitetty, kirjoitti T myöhemmin että Fëanor himoitsi Galadrielin kutreja myös (ja kenties sai innoituksen Silmaril-kiviin sanonnasta, että G:n hiuksissa kultaisen ja hopeisen puun valot sekoittuivat). Jos nämä kaksi olisivat tulleet toimeen keskenään ja Fëanor olisi saanut muutaman hiuksen, olisivatko Silmarillit jääneet valmistamatta, noldor napisematta ja hirvittävä määrä sotia sotimatta? JOS tekstit olisi kirjoitettu eri järjestyksessä, voisimme ajatella Galadrielin muutaman vuosituhannen jossittelun jälkeen päättäneen, että jos joku vielä vinkuu hiuksia hänen päästään, niin parempi antaa mukisematta. Nyt tulkisen kohdan niin, että Galadriel oli valmis tekemään poikkeuksen nimenomaan poikkeuksellisen pyytäjän kohdalla.
Vakavasti puhuen täytyy silti sanoa, että puheet Metsän ja Vuoren välisestä hyvästä tahdosta, Galadrielin ennustus Gimlin tulevaisuudesta ja Gimlin sanat Legolasille hyvään liittyvästä suremisesta ovat tämän luvun mieleenpainuvinta antia.
Celebornia ihan turhaan aina syrjitään, onhan hänelle varsin tärkeä rooli saattueen kannalta, ja luvun alussakin porukan mainitaan kokoontuvan nimenomaan Celebornin huoneeseen. Galadrielia on monesti kutsuttu koetinkiveksi, ja erityisesti Frodon kohdalla näin onkin, (tosin rooli toimii myös toisinpäin!), mutta kyllähän Celeborn on se, joka esittää vaihtoehdot Saattueelle: jatka eteenpäin, kuole täällä tai palaa kotiisi. Celebornin venelahja myös muistuttaa haltioiden yleisestä tavasta, jonka Gildor aiemmin puki sanoiksi: haltiat harvoin haluavat antaa neuvoa "tee näin". Veneistä on saattueelle iso apu, mutta lohdutun ja vaikea päätös on silti lopulta tehtävä jokaisen itse.
Missä Legolas on viettänyt yönsä tähän asti, kun ilmeisesti on poikkeuksellista että hän viimeisenä iltana palaa muun Saattueen yöpymispaikalle?
Lembasin valmistuksesta ja siihen tarvittavasta viljasta on jossain Tolkienin kirjoittama essee, ja eikö siinä vihjata hiukan siihen suuntaan, että kyseessä on eräänlainen haltioiden ehtoollisleipä? (Ominaisuuksiltaan siis.)
Lembas-keskustelu linkittää tekstin Hobittiin <i>cram</i>in ja hunajakakkujen kautta. Leffahuomautuksena: comic relief-rooli oli ensimmäisessä osassa varattu vielä nuorille hobiteille, joten kaakun ahmiminen on siirretty Gimlin suusta heille. Gimlistä tehtiin klovni vasta sitten kun Merrin ja Pippinin piti vakavoitua örkkien ja enttien keskellä. *syvä huokaus*
Yksi kauneimpia kohtia on ehdottomasti tuntemattomaksi jäävän haltian selitys lahjaviitoista: <i>"Leaf and branch, water and stone: they have the hue and beauty of all these things under the twilight of Lórien that we love; for we put the thought of all that we love into all that we make."</i> Kunpa me myöhempien aikojen ihmisetkin valmistaisimme kaiken tuota periaatetta noudattaen!
Caras Galadhon on kumma paikka. Ääniä ja valoja kuuluu ja näkyy Saattueen tullessa ja lähtiessä, mutta populaa ei ole missään.
Galadriel viittaa aikaan ja virtaavaan veteen ihan jatkuvasti. Hammond ja Scull pitävät Companionissaan tämän luvun kohdalla aika moista meteliä siitä, että Tolkien oli aluksi kaavaillut Lórienin olevan jotenkin ajan ulkopuolella ihan konkreettisesti: aika ei kuluisi siellä ollenkaan, tai se kuluisi jotenkin eri tahtiin kuin ulkomaailmassa (vrt. Narnia). Viitteitä näihin ajatuksiin on tekstissä edelleen paljonkin, ja yksi teoria lienee se, että haltiasormuksilla saattaisi olla "ajaton" vaikutus, koska myös Bilbo kokee ajankulumisen seuraamisen hankalaksi Rivendellissä. Itse olin luullut sitä aiemmin vain haltiaefektiksi, samalaiseksi kuin Frodon kyvyttömyys muistaa mitä oli syönyt jäähyväisaterialla. Vuodenajat kuitenkin vaihtuvat, joten täysin pysähdyksissä ei kellon tikitys kai sielläkään voi olla?
Miksi Celeborn ei puhu enteistä selkeämmin, kun kuitenkin myöhemmän kertomuksen valossa on selvää, että ainakin Puuparran kanssa he tunsivat oikein hyvin? (Älkääkä nyt sanoko että tarinankerronnasta katoaa muuten jännityselementti!
) Voisiko olla, että Fangornin ja Lórienin yhteydenpito on ollut viimeiset vuosisadat (-tuhannet?) niin heikkoa, että C ei itsekään ole enää varma onko enttejä olemassa?Miksiiiiih Elessar-kiveä ei ollut leffoissa? Miksimiksimiksimiksimiksi?! Niille jotka eivät ole vielä lukeneet: Keskeneräisten tarjuen kirjasta löytyy ko. kivestä vallan ihastuttavaa taustatietoa. Aragorn kai muuten tarkoittaa Arwenia hämärällä sepustuksellaan lahjasta jota Galadriel pitkään piti luonaan mutta jota tämä ei voi antaa vaikka haluaisikin? Arwenhan on vain ja ainoastaan Elrondin annettavissa, ja tämän asettamilla ehdoilla "vain pimeyden (eli Sauronin päihittämisen) kautta". Ja kun vilkaistaan sinne LACE-tekstiin, niin näyttäisi siltä että Galadriel tässä kiveä ojentaessaan ottaa itsellensä morsiuslahjan antajan/liiton siunaajan roolin, koska on Arwenin lähin elossa/tavoitettavissa oleva naispuolinen sukulainen. Gaarrgh! Noihin muutamaan riviin liittyy valtava tarina ja hurjasti taustaa. Nam!
Samin lahja on kyllä mun lemppari. Ei mitään sotavarustuksia, vaan toivoa kotiinpaluusta ja kaikesta kauniista.
Hammond &Scull esittävät ihan älyttömän hyvän kysymyksen: eikö Galadriel ollut valmistautunut millään tavoin Gimliä varten? Mitä jos kääpiö ei olisikaan pyytänyt hiuksia? Osasiko Galadriel etukäteeen ennakoida tuon toiveen?
Ja olkoonkin että tekstissä Galadriel sanoo ettei hänelle ole moista pyyntöä koskaan esitetty, kirjoitti T myöhemmin että Fëanor himoitsi Galadrielin kutreja myös (ja kenties sai innoituksen Silmaril-kiviin sanonnasta, että G:n hiuksissa kultaisen ja hopeisen puun valot sekoittuivat). Jos nämä kaksi olisivat tulleet toimeen keskenään ja Fëanor olisi saanut muutaman hiuksen, olisivatko Silmarillit jääneet valmistamatta, noldor napisematta ja hirvittävä määrä sotia sotimatta? JOS tekstit olisi kirjoitettu eri järjestyksessä, voisimme ajatella Galadrielin muutaman vuosituhannen jossittelun jälkeen päättäneen, että jos joku vielä vinkuu hiuksia hänen päästään, niin parempi antaa mukisematta.
Nyt tulkisen kohdan niin, että Galadriel oli valmis tekemään poikkeuksen nimenomaan poikkeuksellisen pyytäjän kohdalla.Vakavasti puhuen täytyy silti sanoa, että puheet Metsän ja Vuoren välisestä hyvästä tahdosta, Galadrielin ennustus Gimlin tulevaisuudesta ja Gimlin sanat Legolasille hyvään liittyvästä suremisesta ovat tämän luvun mieleenpainuvinta antia.
