Telimektar
Fundamentalisti
(Vuoden 1973 suomenkielisessä TSH:ssa sivut 554-572)
Aika ja paikka: helmikuun 26. päivän aamu Nen Hithoel-järven rannalla, Raurosin putouksen yläpuolella.
Juoni: Rannalle leiriytyneen saattueen herättyä Aragorn pyytää Frodoa ratkaisemaan, mihin suuntaan tämä haluaa jatkaa. Frodo pyytää miettimisaikaa ja vetäytyy leirin ulkopuolelle. Häntä seurannut Boromir yrittää ottaa saada Frodon luovuttamaan sormuksen. Frodo vetää sormuksen sormeensa ja pakenee. Hän nousee vieressä olevalle "näkemisen kukkulalle", Amon Henille nähdäkseen mitä ympärillä tapahtuu, ja päättää lähteä yksin Mordoriin. Saattue hajaantuu etsimään Frodoa (kuin oudon paniikin vallassa), mutta vain Sam ymmärtää ajoissa, mitä Frodo aikoo, ja ehtii tämän veneeseen. Frodo ja Sam ylittävät kaikin voimin meloen Anduinin, kohdassa, jossa virran vedet imeytyvät kohti Raurosia.
Mielestäni kiinnostavimmat luvun herättämät kysymykset liittyvät Boromiriin.
Milloin hän oli päättänyt ottaa Sormuksen? Vasta nyt? Lorienista lähdettäessä? Elrondin neuvonpidossa?
Kuvitteliko Boromir vakuuttavansa Frodon selostaessaan suunnitelmiaan aseiden keräämisesestä, suurista liitoista ja loistavista voitoista?
Katuiko Boromir vilpittömästi Frodon paettua, ja jos katui, niin miksi ja missä vaiheessa?
Petoksen ajankohdan suhteen kirja näyttäisi viittaavan siihen, että muutos tapahtui Lorienista lähdettäessä. Vinkkejä tulevasta on alettu antaa jo hyvissä ajoin.
Edellisessä luvussa todettiin: ” Boromir istui itsekseen mutisten, pureskellen välillä kynsiään, ikään kuin jokin epäilyksen aiheuttama levottomuus olisi kalvanut häntä, ja joskus hän tarttui melaan ja ohjasi veneen aivan lähelle Aragorniin venettä. Silloin Pippin joka istui kokassa katsoen taaksepäin tavoitti hänen katseensa oudon kiillon hänen meloessaan eteenpäin Frodoa tuijottaen.” (TSH I (1973), s.536.)
”Saattue hajoaa”-luvussa taas Sam toteaa Boromirista: ”Hän on ollut vähän omituinen viime aikoina, ainakin minun mielestäni” (s. 566).
Ja jo ”Jäähyväiset Lorienille” luvussa sanottiin, että kun Boromir puhui Frodolle siitä, miten olisi hulluutta mennä Mordoriin ilman aseellista voimaa, ”Frodo tavoitti Boromirin katseessa jotain uutta ja outoa” (s.518).
Toisaalta näyttää siltä, että Boromir ei missään vaiheessa ole uskonut Elrondin, Gandalfin ja Galadrielin juttuja Sormuksen käytön turmiollisuudesta. Tietenkään hän ei halunnut liian avoimesti paljastaa erimielisyyttään Rivendellin neuvonpidossa, missä hän oli yksin haltioiden ja näiden kätyrien keskellä (”...Elendilin miekka olisi apu, jota emme ole osanneet toivoa – jos sellainen esine todella voisi palata menneisyyden varjoista”). Boromir ei ollut varsinaisesti tyhmä mies, hän osasi jossain määrin salata tunteensa ja ajatuksensa (”[Frodo] näki Boromirin katseessa oudon kiillon, ja kuitenkin tämän kasvot olivat vakaat ja ystävälliset”).
Boromirin päätös saattoi tietysti kypsyä vasta nyt, kun saattueen olisi pitänyt hajota.
Mutta missä vaiheessa Boromir päätti siepata Sormuksen itselleen? Hänenhän olisi kuulunut viedä se isälleen, Gondorin valtiaalle. Tietysti voidaan sanoa, että Sormus korruptoi ennemmin tai myöhemmin kenet tahansa, mutta Boromirhan ei ollut koskaan edes pitänyt sormusta kädessään, ja oli nähnyt sen vain kerran, vilaukselta Elrondin neuvonpidossa.
Itse osoittaisin syyttävällä sormellani Kultaisen metsän noitaa. Kun saattueen jäsenet olivat tavanneet Galadrielin ja Celebornin, heistä tuntui että heille oli ”tarjottu mahdollisuus valita” (s.502). Aragorn tosin selitti, ettei Galadrielissa eikä Lorienissa ole pahuutta, ”ellei joku sitä tänne itse tuo”, mutta siltikin, miksi Galadriel tarjosi Boromirille jotain, mitä Galadriel ei voinut eikä ollut oiketettu antamaan? Vaikka kyse olisikin Boromirin omista, torjutuista toiveista, niin niiden kovin selvä näyttäminen houkuttelevasti ja konkreettisesti visualisoituna saattoi jouduttaa niihin sortumista. Joutuiko Boromir Galadrielin pelinappulaksi?
Joitakin huomioita:
Aika ja paikka: helmikuun 26. päivän aamu Nen Hithoel-järven rannalla, Raurosin putouksen yläpuolella.
Juoni: Rannalle leiriytyneen saattueen herättyä Aragorn pyytää Frodoa ratkaisemaan, mihin suuntaan tämä haluaa jatkaa. Frodo pyytää miettimisaikaa ja vetäytyy leirin ulkopuolelle. Häntä seurannut Boromir yrittää ottaa saada Frodon luovuttamaan sormuksen. Frodo vetää sormuksen sormeensa ja pakenee. Hän nousee vieressä olevalle "näkemisen kukkulalle", Amon Henille nähdäkseen mitä ympärillä tapahtuu, ja päättää lähteä yksin Mordoriin. Saattue hajaantuu etsimään Frodoa (kuin oudon paniikin vallassa), mutta vain Sam ymmärtää ajoissa, mitä Frodo aikoo, ja ehtii tämän veneeseen. Frodo ja Sam ylittävät kaikin voimin meloen Anduinin, kohdassa, jossa virran vedet imeytyvät kohti Raurosia.
Mielestäni kiinnostavimmat luvun herättämät kysymykset liittyvät Boromiriin.
Milloin hän oli päättänyt ottaa Sormuksen? Vasta nyt? Lorienista lähdettäessä? Elrondin neuvonpidossa?
Kuvitteliko Boromir vakuuttavansa Frodon selostaessaan suunnitelmiaan aseiden keräämisesestä, suurista liitoista ja loistavista voitoista?
Katuiko Boromir vilpittömästi Frodon paettua, ja jos katui, niin miksi ja missä vaiheessa?
Petoksen ajankohdan suhteen kirja näyttäisi viittaavan siihen, että muutos tapahtui Lorienista lähdettäessä. Vinkkejä tulevasta on alettu antaa jo hyvissä ajoin.
Edellisessä luvussa todettiin: ” Boromir istui itsekseen mutisten, pureskellen välillä kynsiään, ikään kuin jokin epäilyksen aiheuttama levottomuus olisi kalvanut häntä, ja joskus hän tarttui melaan ja ohjasi veneen aivan lähelle Aragorniin venettä. Silloin Pippin joka istui kokassa katsoen taaksepäin tavoitti hänen katseensa oudon kiillon hänen meloessaan eteenpäin Frodoa tuijottaen.” (TSH I (1973), s.536.)
”Saattue hajoaa”-luvussa taas Sam toteaa Boromirista: ”Hän on ollut vähän omituinen viime aikoina, ainakin minun mielestäni” (s. 566).
Ja jo ”Jäähyväiset Lorienille” luvussa sanottiin, että kun Boromir puhui Frodolle siitä, miten olisi hulluutta mennä Mordoriin ilman aseellista voimaa, ”Frodo tavoitti Boromirin katseessa jotain uutta ja outoa” (s.518).
Toisaalta näyttää siltä, että Boromir ei missään vaiheessa ole uskonut Elrondin, Gandalfin ja Galadrielin juttuja Sormuksen käytön turmiollisuudesta. Tietenkään hän ei halunnut liian avoimesti paljastaa erimielisyyttään Rivendellin neuvonpidossa, missä hän oli yksin haltioiden ja näiden kätyrien keskellä (”...Elendilin miekka olisi apu, jota emme ole osanneet toivoa – jos sellainen esine todella voisi palata menneisyyden varjoista”). Boromir ei ollut varsinaisesti tyhmä mies, hän osasi jossain määrin salata tunteensa ja ajatuksensa (”[Frodo] näki Boromirin katseessa oudon kiillon, ja kuitenkin tämän kasvot olivat vakaat ja ystävälliset”).
Boromirin päätös saattoi tietysti kypsyä vasta nyt, kun saattueen olisi pitänyt hajota.
Mutta missä vaiheessa Boromir päätti siepata Sormuksen itselleen? Hänenhän olisi kuulunut viedä se isälleen, Gondorin valtiaalle. Tietysti voidaan sanoa, että Sormus korruptoi ennemmin tai myöhemmin kenet tahansa, mutta Boromirhan ei ollut koskaan edes pitänyt sormusta kädessään, ja oli nähnyt sen vain kerran, vilaukselta Elrondin neuvonpidossa.
Itse osoittaisin syyttävällä sormellani Kultaisen metsän noitaa. Kun saattueen jäsenet olivat tavanneet Galadrielin ja Celebornin, heistä tuntui että heille oli ”tarjottu mahdollisuus valita” (s.502). Aragorn tosin selitti, ettei Galadrielissa eikä Lorienissa ole pahuutta, ”ellei joku sitä tänne itse tuo”, mutta siltikin, miksi Galadriel tarjosi Boromirille jotain, mitä Galadriel ei voinut eikä ollut oiketettu antamaan? Vaikka kyse olisikin Boromirin omista, torjutuista toiveista, niin niiden kovin selvä näyttäminen houkuttelevasti ja konkreettisesti visualisoituna saattoi jouduttaa niihin sortumista. Joutuiko Boromir Galadrielin pelinappulaksi?
Joitakin huomioita:
