TSH #29: II/3.1. Boromirin lähtö

Steelsheen

teräskiiltovotjake
...ja englanniksi The Departure of Boromir joka kuulostaa paljon paremmalta.

Luku siis avaa TSH:n ns. kakkososan Kaksi Tornia. Tapahtumat sijoittuvat Suuren Virran rantamille mm. Parth Galeniin ja kattavat osan helmikuun 26. päivän tapahtumista.

Ensimmäinen lause, Aragorn sped on up the hill, herätti minussa muiston. Siitä, että joskus utuisessa menneisyydessäni päätin piirtää TSH:n sarjakuvaksi. Kevyt urakka 13-vuotiaalle ja loogisinta oli tietysti aloittaa Kahdesta Tornista. Tein muutaman perustavanlaatuisen virheen, päätin esimerkiksi kirjoittaa vuorosanat sellaisinaan, lyhentämättöminä. Jaksoin ehkä kahden A4:n verran…

Ihan pari huomiotani, jätän tällä kertaa omille mietteillenne reilusti tilaa.

Aragornin kokemus Amon Heniltä oli mielenkiintoisesti vastakohtainen Frodon vastaavaan verrattuna (ks. Edellinen luku). Frodohan ei kuullut tykkänään mitään, mutta näki sitäkin enemmän. Aragornille maailma näyttäytyi hämäränä ja etäisenä, mutta lähistön äänet hän kyllä kuuli. Frodolla tietysti oli Sormus sormessaan, mutta mahtoivatko hänen näkynsä johtua vain siitä? Sijaitsihan Amon Henillä Näkemisen Istuin, ja kukkulan nimiä olivat mm. Hill of the Eye sekä Hill of Sight.

Minusta kuvaus Boromirin ”hautaamisesta” on erittäin kaunis Raurosin kultaisine utuineen päivineen.

Aragornin Länsituulilaulussa hän viittaa Boromirin ratsastaneen yli seitsemän virran. Jaa niin mitä nämä virrat olivatkaan?

Kunnon musikaaliefektinkin luku esittää, jotain jota jaksan aina ihmetellä: Miten nuo tyypit (tällä kertaa Aragorn sekä Legolas) osaavatkin noin vain hetkessä runoilla noin hienoja säkeistöjä ja saada ne vielä sovitettua saman laulun säkeistöiksi?

Vielä yksi ärsyttävän jossittelun paikka: Mitä jos Aragorn ei olisikaan kuullut sydäntään (tai sydän sanonut toisin) ja olisi päättänyt lähteä Mordoriin matkailemaan Frodon perään?

Seuraavaan kertaan :)
 
Steelsheen sanoi:
Aragornin kokemus Amon Heniltä oli mielenkiintoisesti vastakohtainen Frodon vastaavaan verrattuna (ks. Edellinen luku).

Niinpä. Tolkienin mukaan (HoME VII) Frodo ei tosiaankaan nähnyt edellisen luvun näkyjään Sormuksen ansiosta, vaan siitä huolimatta. Sormus sormessaanhan Frodo yleensä näki vain varjoja ("Hobitissa" tällaista vaikutusta ei mainita, Tolkien ei muistanut lisätä sitä edes muuten eräissä kohdissa paremmin TSH-yhteensopivaksi paranneltuun "Hobitin" nykyiseen laitokseen). TSH:n aiemman käsikirjoituksen mukaan Amon Henillä seissyt Frodo ei aluksi nähnyt paljoakaan, koska Sormus oli hänen sormessaan, mutta sitten Amon Henin voima alkoi vaikuttaa... (HoME VII, 373). - Lainaukseni on tosin Hammondin ja Scullin kirjasta, kyseistä HoME-osaa ("The treason of Isengard") ei itselläni ole.

Mutta miksi Aragorn ei sitten nähnyt juuri mitään Amon Heniltä? Minulle kohtaus ("Hän istuutui korkealle istuimelle ja katsoi. Mutta aurinko näytti pimentyneen ja maailma vaikutti hämärältä ja etäiseltä."...) synnyttää itse asiassa sellaisen tunnelman, että pimeyden voimat lepäävät nyt erityisen raskaina tienoon yllä ja hämärtävät näkymän. Hammondin ja Scullin mukaan Tolkienilla ei kuitenkaan ole mitään systemaattista selitystä näkyvyyden vaihtelulle, vaan kyse on kirjallisesta tyylistä. TSH:n aiemmassa käsikirjoituksessa Trotterin (joka tässä oli Aragornin paikalla) piti nähdä örkkejä, kotkan, vanhan miehen jne., mutta Tolkien ei ollut tyytyväinen kahteen melkein peräkkäin toistuvaan näkykohtaukseen, etkä ehtinyt muokkailla visiota enempää, joten hän päätyi siihen, että Trotter/Aragorn tulisi örkkien melun keskeyttämäksi eikä ehtisi nähdä mitään.
The second vision on Amon Hen is inartistic. Let Trotter be stopped by noise of orcs, and let him see nothing.(HoME VII, 380; Hammond & Scull, 359)


Steelsheen sanoi:
Aragornin Länsituulilaulussa hän viittaa Boromirin ratsastaneen yli seitsemän virran. Jaa niin mitä nämä virrat olivatkaan?
Hammondin ja Scullin mukaan juuri seitsemää tällaista virtaa (Minas Tirith-Rivendell-reitiltä) ei Keskimaan kartoilta ole pystytty löytämään. Myöskään Christopher Tolkien ei pystynyt niitä nimeämään pitkänkään pohtimisen jälkeen. (H & S, 362.)

Mutta ehkä vastaus liittyy myös kysymykseen siitä, miten Aragorn ja Legolas saivat aina väännettyä tilaisuuteen sopivan laulun. Monien arkaaisten kansojen runonlaulajien tapaan he varmaan osasivat valmiita säkeitä ja kielikuvia, joita liimattiin yhteen, tarvittavat nimet vaihtaen. Ehkäpä "Yli seitsemän virran ratsasti hän/ yli vesien harmaiden/..." oli yksi tällainen valmisblokki. Tai ehkä Aragorn Thorongil muisti jostain Lebenninin ja Lamedonin seitsemän virtaa (?; ks. "Kuninkaan paluun" kartta), ja kuvitteli Boromirin ratsastaneen matkansa alkuosan Valkoisten vuorien eteläpuolitse. :wink:

Boromirin katumus ei suoraan sanoen oikein tunnu johdonmukaiselta. Hänhän oli vakuuttunut siitä, että Länsi tarvitsi Sormuksen aseekseen (tai että ainakaan se ei saanut joutua Sauronin käsiin). Ja retken aiempien kokemusten - ja Ithilienissä aiemmin käymänsä sissisodan kokemusten - perusteella Boromirilla ei voinut olla mitään rationaalista syytä uskoa, että kaksi hobittia pärjäisivät yhtään päivänmatkaa Anduinin itäpuolella. Aragorn ja Boromir olivat joutuneet yhtenään kanniskelemaan hobitteja ja näiden tavaroita. (Aragornilla oli ilmeisesti haltioiden opettama uskonnollinen fatalismi.)

Ehkä Boromir katui kuitenkin sitä, että oli tietyssä mielessä pettänyt matkatoverinsa (vaikka mitään valoja ei ollutkaan vannottu). Mutta ainakin hänen olisi olettanut viime töikseen sanovan Aragornille: "etsi sormus ja pelasta sen avulla kansani...".

Eikö Boromirin Aragornille esittämä kehotus "Mene Minas Tirithiin ja pelasta kansani!" muuten osoita Boromirilta jonkinlaista vähättelyä tämän isää ja veljeä kohtaan?


Tämä on koskettavan kaunis luku (monet TSH:n luvut ovat), mutta en tuntisi oloani luontevaksi jos yrittäisin kaunopuheisesti ylistää koskettavaa kauneutta. Niinpä täytyy tyytyä repostelemaan pienten yksityiskohtien loogisia aukkoja. :cry:
 
Telimektar sanoi:
Mutta ehkä vastaus liittyy myös kysymykseen siitä, miten Aragorn ja Legolas saivat aina väännettyä tilaisuuteen sopivan laulun. Monien arkaaisten kansojen runonlaulajien tapaan he varmaan osasivat valmiita säkeitä ja kielikuvia, joita liimattiin yhteen, tarvittavat nimet vaihtaen. Ehkäpä "Yli seitsemän virran ratsasti hän/ yli vesien harmaiden/..." oli yksi tällainen valmisblokki.
Tai jos ei valmisblokista ollutkaan kyse, seitsemän on jokatapauksessa luku, joka vaikuttaisi olleen kerrassaan erikoiseksi katsottu myös Keski-Maassa, joten poeettiseen kieleen lukumäärä sopi jokatapauksessa jotakuinkin paremmin kuin kuusi, joka kai olisi ollut tuntemiemme jokien lukumäärä: Mering, Lumivuo, Rautkymi, Harmaavirta, Maitokymi ja Kohuvesi (joista kolme viimeistä tosiasiassa toki saman jokisysteemin osia).
 
Boromirin mielenmuutos voisi johtua ihan yksinkertaisesti äkillisen tunnekuohun aiheuttamasta järkytyksestä, joka pyyhki pois Sormuksen lumovoiman. En oikein osaa selittää mielikuvaani. Kuin Sormus olisi himmentänyt Boromirin ajatukset, kahlinnut ne. Nyt hän viimein antaa himollensa vallan ja käy Frodon kimppuun vastoin sisimmäistä luontoaan. Sitten Sormus viedäänkin hänen nenänsä edestä ja kaikki lautunut aggressio, epätoivo, pelko ja halu purkautuvat. Ja ehkä sillä kaatumisella oli jotain vaikutusta: kaikissa sarjakuvissa aivotärähdys paranee iskulla päähän :grin:

Mitkä argumentit...
 
River deep, mountain high, seven up

Telimektar sanoi:
Steelsheen sanoi:
Aragornin Länsituulilaulussa hän viittaa Boromirin ratsastaneen yli seitsemän virran. Jaa niin mitä nämä virrat olivatkaan?
Hammondin ja Scullin mukaan juuri seitsemää tällaista virtaa (Minas Tirith-Rivendell-reitiltä) ei Keskimaan kartoilta ole pystytty löytämään. Myöskään Christopher Tolkien ei pystynyt niitä nimeämään pitkänkään pohtimisen jälkeen. (H & S, 362.)

Jaa, kysymys on siis hankala, ja minä kun olen joskus laskenut joet ja saanut mielestäni helposti 7 täyteen:

1) Mering-joki
2) Lumivuo
3) Rautkymi
4) Gwathló (B. sanoo Lórienissa menettäneensä hevosen siellä)
5) Maitokymi
6) Bruinen (olisi päässyt yhtä ylitystä vähemmälläkin, mutta jos on saatava seitsemän täyteen, hänen on palattava Bruinenin ja Sumuvuorten välisille maille, ja mikä ettei, kun etsintä oli hankalaa. Ehkä hän jopa tuli samasta Bruinenin Kahlaamosta kuin Frodo &co.
7) Bruinenin eteläinen latvahaara (Rivendell jää kahden haaran väliin, joten pakko mennä vielä kerran yli, jos haluaa päästä sinne)

Olenko vain liian yksinkertainen, kun kerran edes CJRT (joka sentään itse on piirtänyt kartan, josta tiedot ongin) ei osaa ongelmaa ratkaista?
 
Telimektar sanoi:
Boromirin katumus ei suoraan sanoen oikein tunnu johdonmukaiselta. Hänhän oli vakuuttunut siitä, että Länsi tarvitsi Sormuksen aseekseen (tai että ainakaan se ei saanut joutua Sauronin käsiin).
Valië Nienna sanoi:
Boromirin mielenmuutos voisi johtua ihan yksinkertaisesti äkillisen tunnekuohun aiheuttamasta järkytyksestä, joka pyyhki pois Sormuksen lumovoiman. En oikein osaa selittää mielikuvaani. Kuin Sormus olisi himmentänyt Boromirin ajatukset, kahlinnut ne. Nyt hän viimein antaa himollensa vallan ja käy Frodon kimppuun vastoin sisimmäistä luontoaan. Sitten Sormus viedäänkin hänen nenänsä edestä ja kaikki lautunut aggressio, epätoivo, pelko ja halu purkautuvat.
Allekirjoitan Valiën kommentin. Itse olen ajatellut asian samalla tavalla. Itse kukin sokaistuu joskus vallanhimosta ja helposta ratkaisusta. Boromirille kävi näin. Totuus iskettiin kuitenkin vasten kasvoja, kuin pilkaksi, kun hän oli tehnyt pahan virheensä.

Telimektar sanoi:
Eikö Boromirin Aragornille esittämä kehotus "Mene Minas Tirithiin ja pelasta kansani!" muuten osoita Boromirilta jonkinlaista vähättelyä tämän isää ja veljeä kohtaan?
Josko Boromir arvosti suuresti Númenorin ihmisiä, siis myös Aragornia, koska tiesi tämän olevan The Oikea perillinen..?

Muistakaa kuunnella upea Oi Boromir-biisi! Konnun Pändin esitys The Miitissä 2005.
 
Ylös