Telimektar
Fundamentalisti
Paikka:
Tässä luvussa Aragorn, Legolas ja Gimli hölkkäävät kolmessa vuorokaudessa noin 217 kilometriä Rohanin itäisen osan, Itä-Emnetin läpi idästä länteen (tai oikeammin kaakosta luoteeseen), Emyn Muilin kukkuloilta lähelle Fangornin metsän reunaa. Takaa-ajon ensimmäisenä yönä he eivät nuku, ja pysähtyvät vain pieneksi hetkeksi. Luvun viimeisen päivän aamuna toverukset eivät ehdi lähteä liikkeelle ennen kuin Rohanin ratsastajat saapuvat heidän leiripaikalleen. Näiltä saaduilla hevosilla loppumatka metsän reunaan sujuu sitten ratsain.
Kolmikon taittama matka on Éomerin arvion mukaan "forty leagues and five", "league" on sanakirjan mukaan noin kolme mailia eli n. 4,8 kilometriä, suomentaja on päätynyt käyttämään ilmausta "kaksikolmatta" (22) peninkulmaa.
Aika:
Tapahtuma-aika on "Vuosien kirjan" ("Kuninkaan paluu"-niteessä oleva TSH:n liite B) mukaan helmikuun 26. päivän illasta helmikuun 30. päivän aamuun vuonna K. A. 3019. Koska meidän helmikuussamme on enintään 29 päivää, niin huomaamme, että itse asiassa kyse on Nénimë-kuun 26-30. päivistä. J. R. R. Tolkien toteaa TSH:n liitteessä D (kalenterit) käyttäneensä kertomuksessa kuukausista nykyaikaisia nimiä [siis lähinnä olevien kuukausien nimiä]. Noihin aikoihin Keskimaan läntisissä osissa käytössä olleissa kalentereissa vuosi vaihtui talvipäivänseisauksen aikaan, siis noin 10 päivää ennen meidän uudenvuodenpäiväämme, vastaavasti myös kuukaudet vaihtuivat n. 10 päivää meidän kuukausiamme aikaisemmin. Meidän kalenterimme mukaan kyseessä olisivat siis olleet helmikuun 16-20. (vai 15.- 19.?)päivät.
Kiinnittäisin edelleen huomiota siihen, että tämän luvun päättyessä Sormuksen ja Barad-dûrin tuhoon on jäljellä enää 25 päivää, mutta sitä ennen tuntuu asioita tapahtuvan monen vuoden edestä.
Oma yleisvaikutelmani:
Kun ensimmäisiä kertoja luin TSH:ta, tämä(kin) luku meni päähän kuin häkä. Nyt kritiikkiä varten lukiessani eräät seikat tuntuvat hassunkurisilta, erityisesti Aragornin ja Legolasin ylevä puhetapa (jolle Gimlin arkityylin on toki tarkoitus muodostaa vastakohta). No, jos haltiat haluavat olla jotain hullunkurisia suippokorvia, niin sallittakoon Legolasille hänen fraasinsa, mutta huomattakoon että myös Aragorn alkaa puhua enemmän satukuninkaan kuin samoojan tapaan. (Rohanin puolibarbaarisiin ratsumiehiin Aragornin mahtailu tuntuu kyllä uppoavan yllättävän hyvin.)
Rohanista ja sen asukkaista kyllä pidän (tosin näitä tavattaessa oli ilmeisesti paras olla aita välissä ja seiväs kädessä, vanhan suomalaisen sananlaskun mukaisesti). Rohan on jonkinlainen, hiukan ihannoidusti kuvailtu yhdistelmä kansainvaelluksen ajan germaanikansoista, yhtäältä muinaisenglantilaisista ja toisaalta arojen goottilaisista ratsastajista. Tosin tässä luvussa lienee muistumia myös vanhojen poikakirjojen kuvauksista, joissa preerialle joutuneet rohkeat valkoiset pystyvät herättämään kunnioitusta suuressa, uhkaavassa intiaanijoukossa.
Rohirrim, hevosten herrat ja heidän valtakuntansa tuntuvat minusta jotenkin autenttisemmilta, aidommin historiallisilta, kuin fantasiavaltakunta Gondor (tyyppi: roomalais-egyptiläiset, hyvisten asuttamat mutta hiukkasen rappeutuneet fantasiavaltakunnat). Huomattakoon toki, että Tolkien jättää eräät puolet Rohanista Sarumanin kerrottaviksi ("olkikattoinen lato, jossa rosvot juopottelevat löyhkän keskellä ja heidän kakaransa pyörivät lattialla koirien seassa".)
Yksittäisiä huomioita:
Kun toverukset takaa-ajon toisen yön pimentyessä pohtivat sitä, pitäisikö levätä vai jatkaa taka-ajoa, on yhtenä perusteena lepäämiselle se, että yöllä ei mahdollisesti nähtäisi jälkiä, joten Aragorn ei voisi johtaa joukkoa. Tästä voidaan päätellä, että joko Legolas ei nähnyt yöllä sen paremmin kuin ihmiset (mistähän minulle tuli käsitys haltioiden yösilmistä?), tai että Legolasilla ei ollut mitään jälkienseuraajan taitoja, vaikka metsähaltia olikin. Muutenhan Legolas olisi voinut seurata jälkiä yöllä.
Oliko yöksi lepäämään pysähtyminen sitten kohtalokasta takaa-ajon kannalta? Wynn-Fonstadin laskelmien mukaan ei. Örkit etenivät samaa tahtia kuin Aragorn, Legolas ja Gimlikin, eli n. 3 mailia tunnissa, joten päivänkään aikana takaa-ajajat eivät saaneet välimatkaa lyhennettyä. Mutta koska örkit marssivat kolme vuorokautta lepäämättä (aivan lyhyitä taukoja lukuunottamatta), niin he olivat joka aamu kauempana kolmikon aloittaessa takaa-ajon uudestaan.
Legolasin unentarve: Siitä, että Legolas ei tämän takaa-ajon aikana olisi tarvinnut unta, ei seuraa, etteivätkö haltiat olisi koskaan nukkuneet (todennäköisesti Lorienin haltiat nukkuivat fleteillään, miksipä heillä muuten olisi ollut tarjota saattueelle ylimääräisiä peitteitä).
"Kolme satulaa on tyhjänä", "menetin viisitoista miestä ja kaksitoista hevosta". Ihmeellinen yhteensattuma, että ylimääräisiä hevosia on nimenomaan kolme. Jokaiselle kolmikosta voidaan tarjota omansa! (Tosin Gimlille ja Legolasille riittää lopulta yhteinen.)
Mutta varahevosia ei siis ole mukana (tästä on ennenkin puhuttu), mikä tuntuu hieman amatöörimäiseltä ratsastajakansan toiminnaksi.
Kun Éomer päästää kolmikon menemään ja antaa näille hevosetkin, niin tämä on Hammondin ja Scullin mukaan ensimmäinen kuudesta tapauksesta TSH.ssa, jossa joku henkilö jättää tottelematta ylempiensä käskyjä tehdäkseen sen, mikä on oikein.
Tässä luvussa Aragorn, Legolas ja Gimli hölkkäävät kolmessa vuorokaudessa noin 217 kilometriä Rohanin itäisen osan, Itä-Emnetin läpi idästä länteen (tai oikeammin kaakosta luoteeseen), Emyn Muilin kukkuloilta lähelle Fangornin metsän reunaa. Takaa-ajon ensimmäisenä yönä he eivät nuku, ja pysähtyvät vain pieneksi hetkeksi. Luvun viimeisen päivän aamuna toverukset eivät ehdi lähteä liikkeelle ennen kuin Rohanin ratsastajat saapuvat heidän leiripaikalleen. Näiltä saaduilla hevosilla loppumatka metsän reunaan sujuu sitten ratsain.
Kolmikon taittama matka on Éomerin arvion mukaan "forty leagues and five", "league" on sanakirjan mukaan noin kolme mailia eli n. 4,8 kilometriä, suomentaja on päätynyt käyttämään ilmausta "kaksikolmatta" (22) peninkulmaa.
Aika:
Tapahtuma-aika on "Vuosien kirjan" ("Kuninkaan paluu"-niteessä oleva TSH:n liite B) mukaan helmikuun 26. päivän illasta helmikuun 30. päivän aamuun vuonna K. A. 3019. Koska meidän helmikuussamme on enintään 29 päivää, niin huomaamme, että itse asiassa kyse on Nénimë-kuun 26-30. päivistä. J. R. R. Tolkien toteaa TSH:n liitteessä D (kalenterit) käyttäneensä kertomuksessa kuukausista nykyaikaisia nimiä [siis lähinnä olevien kuukausien nimiä]. Noihin aikoihin Keskimaan läntisissä osissa käytössä olleissa kalentereissa vuosi vaihtui talvipäivänseisauksen aikaan, siis noin 10 päivää ennen meidän uudenvuodenpäiväämme, vastaavasti myös kuukaudet vaihtuivat n. 10 päivää meidän kuukausiamme aikaisemmin. Meidän kalenterimme mukaan kyseessä olisivat siis olleet helmikuun 16-20. (vai 15.- 19.?)päivät.
Kiinnittäisin edelleen huomiota siihen, että tämän luvun päättyessä Sormuksen ja Barad-dûrin tuhoon on jäljellä enää 25 päivää, mutta sitä ennen tuntuu asioita tapahtuvan monen vuoden edestä.
Oma yleisvaikutelmani:
Kun ensimmäisiä kertoja luin TSH:ta, tämä(kin) luku meni päähän kuin häkä. Nyt kritiikkiä varten lukiessani eräät seikat tuntuvat hassunkurisilta, erityisesti Aragornin ja Legolasin ylevä puhetapa (jolle Gimlin arkityylin on toki tarkoitus muodostaa vastakohta). No, jos haltiat haluavat olla jotain hullunkurisia suippokorvia, niin sallittakoon Legolasille hänen fraasinsa, mutta huomattakoon että myös Aragorn alkaa puhua enemmän satukuninkaan kuin samoojan tapaan. (Rohanin puolibarbaarisiin ratsumiehiin Aragornin mahtailu tuntuu kyllä uppoavan yllättävän hyvin.)
Rohanista ja sen asukkaista kyllä pidän (tosin näitä tavattaessa oli ilmeisesti paras olla aita välissä ja seiväs kädessä, vanhan suomalaisen sananlaskun mukaisesti). Rohan on jonkinlainen, hiukan ihannoidusti kuvailtu yhdistelmä kansainvaelluksen ajan germaanikansoista, yhtäältä muinaisenglantilaisista ja toisaalta arojen goottilaisista ratsastajista. Tosin tässä luvussa lienee muistumia myös vanhojen poikakirjojen kuvauksista, joissa preerialle joutuneet rohkeat valkoiset pystyvät herättämään kunnioitusta suuressa, uhkaavassa intiaanijoukossa.
Rohirrim, hevosten herrat ja heidän valtakuntansa tuntuvat minusta jotenkin autenttisemmilta, aidommin historiallisilta, kuin fantasiavaltakunta Gondor (tyyppi: roomalais-egyptiläiset, hyvisten asuttamat mutta hiukkasen rappeutuneet fantasiavaltakunnat). Huomattakoon toki, että Tolkien jättää eräät puolet Rohanista Sarumanin kerrottaviksi ("olkikattoinen lato, jossa rosvot juopottelevat löyhkän keskellä ja heidän kakaransa pyörivät lattialla koirien seassa".)
Yksittäisiä huomioita:
Kun toverukset takaa-ajon toisen yön pimentyessä pohtivat sitä, pitäisikö levätä vai jatkaa taka-ajoa, on yhtenä perusteena lepäämiselle se, että yöllä ei mahdollisesti nähtäisi jälkiä, joten Aragorn ei voisi johtaa joukkoa. Tästä voidaan päätellä, että joko Legolas ei nähnyt yöllä sen paremmin kuin ihmiset (mistähän minulle tuli käsitys haltioiden yösilmistä?), tai että Legolasilla ei ollut mitään jälkienseuraajan taitoja, vaikka metsähaltia olikin. Muutenhan Legolas olisi voinut seurata jälkiä yöllä.
Oliko yöksi lepäämään pysähtyminen sitten kohtalokasta takaa-ajon kannalta? Wynn-Fonstadin laskelmien mukaan ei. Örkit etenivät samaa tahtia kuin Aragorn, Legolas ja Gimlikin, eli n. 3 mailia tunnissa, joten päivänkään aikana takaa-ajajat eivät saaneet välimatkaa lyhennettyä. Mutta koska örkit marssivat kolme vuorokautta lepäämättä (aivan lyhyitä taukoja lukuunottamatta), niin he olivat joka aamu kauempana kolmikon aloittaessa takaa-ajon uudestaan.
Legolasin unentarve: Siitä, että Legolas ei tämän takaa-ajon aikana olisi tarvinnut unta, ei seuraa, etteivätkö haltiat olisi koskaan nukkuneet (todennäköisesti Lorienin haltiat nukkuivat fleteillään, miksipä heillä muuten olisi ollut tarjota saattueelle ylimääräisiä peitteitä).
"Kolme satulaa on tyhjänä", "menetin viisitoista miestä ja kaksitoista hevosta". Ihmeellinen yhteensattuma, että ylimääräisiä hevosia on nimenomaan kolme. Jokaiselle kolmikosta voidaan tarjota omansa! (Tosin Gimlille ja Legolasille riittää lopulta yhteinen.)
Mutta varahevosia ei siis ole mukana (tästä on ennenkin puhuttu), mikä tuntuu hieman amatöörimäiseltä ratsastajakansan toiminnaksi.
Kun Éomer päästää kolmikon menemään ja antaa näille hevosetkin, niin tämä on Hammondin ja Scullin mukaan ensimmäinen kuudesta tapauksesta TSH.ssa, jossa joku henkilö jättää tottelematta ylempiensä käskyjä tehdäkseen sen, mikä on oikein.
