TSH #32: II/3.4. Puuparta

Vehka

Unenkutoja
Vastuuhenkilö
Kummi
Ja jesh, pysyn lupaamassani päivässä. *tuuletusta*

Ensinnäkin minua hymyilytti tuo alun kuvaus; Tolkien "omat sanat" toivat mieleeni rauhallisen aamutunnelman rehevässä metsässä, virkistävää vettä ja muutenkin tulee hyvä olo. Sen sijaan Pippinin sanat rikkovat oman mielikuvani vikkelään:

"Totta, täällä on kamalan pimeää ja tunkkaista."

Tunkkainen -sana iskee kyllä aika lailla pirstaksi minun luomani tunnelmaverkon. En vain osaa kuvitella tunkkaista metsää, enemmänkin se sopii pölyiseen huoneeseen tai johonkin vastaavaan. Luonnistuuko se teiltä?

Puuparran kuvauksessa minua jäi mietityttämään eräs seikka.

Ainakin kädet olivat heti vähän matkan päässä rungosta vailla rosoja ja ruskean pehmeän ihon peitossa.

Onko Puuparralla siis samanlainen iho kuin ihmisellä, vaiko enemmän nahkamainen? Onko se päivettyneen ruskea vaiko suklaanruskea luonnostaan tai jotain muuta?

Luettelo on hauska, hymyilen sille aina. Pystyn melkein kuvittelemaan Puuparran lausumaan sen, olisiko kenelläkään mahdollisuutta heittää pätkää alkuperäiskielisestä? Kiittäisin kovasti.

Ajatus siitä, että nimi on tarina on ihastuttava. Se vain tuskin toimisi ihmisten kanssa, osa olisi niin ujoja ettei kehtaisi sanoa ja aikaakin on liian vähän. Harmi, tykkäisin kovasti.

Katkelma enttikielestä on ihanan soljuva ja rytmikäs (millaista fanitusta taas... :roll: ).

Mäki -sanan herättämä reaktio on viisas. Niin, millä oikeudella me nimeämme jotain, joka on ollut täällä ennen meitä? Ja vielä niin lyhyesti?

Ent'asumus on yksinkertaisen askeettinen, ja vesiputous oli hieno oivallus.

Juomat taas kuulostavat sellaisilta, joita joisin mielelläni. Päihittäisivät varmaan mineraalivedet mennen tullen. :wink:

Puuparran päätös Rautapihan suhteen taas tapahtuu hirveän nopeasti. Hänen täytyy olla todella vihainen kun noin hätäilee. Kiinnitin asiaan huomiota vasta nyt, mutta se on taas näitä Tolkienin pieniä yksityiskohtia.

Luku on muuten kauttaaltaan melko täynnä surua. Fangornin puheet maailman muuttumisesta ja entvaimojen katoamisesta, Bregaladin tarina pihlajista, sotaanlähtö ja viimeinen marssi. Siinä on jotain lämmintä, mutta samalla haikeaa.

Hieno luku, kieltämättä.
 
Vehka sanoi:
En vain osaa kuvitella tunkkaista metsää, enemmänkin se sopii pölyiseen huoneeseen tai johonkin vastaavaan. Luonnistuuko se teiltä?

Helposti. Tulee mieleen jokin pystyynkuollut kuusimetsä, joka on kasvanut liian täyteen niin ettei valo enää pääse pohjalle. Koko maa on harmaa kuolleista risuista. Ilma ei liiku vaan homeinen tomu pyörii jaloissa. Yök yök yök. :yuck:

Vehka sanoi:
Puuparran kuvauksessa minua jäi mietityttämään eräs seikka.

Ainakin kädet olivat heti vähän matkan päässä rungosta vailla rosoja ja ruskean pehmeän ihon peitossa.

Onko Puuparralla siis samanlainen iho kuin ihmisellä, vaiko enemmän nahkamainen? Onko se päivettyneen ruskea vaiko suklaanruskea luonnostaan tai jotain muuta?

Kuvittelisin kyseessä olevan luonnostaan kaarnanruskea iho/kaarna. Rungon ympärillä on paksu suojaava kaarna, sellainen kuin vaikka tammella, mutta taipuvissa osissa kuten käsivarsissa kaarna on ohutta, sileää ja taipuisaa, kuin nuorella pajulla. Ainakin minusta kyse on nimenomaan kaarnasta, joka todella kasvaa kiinni hänessä. Ei siis niin että hänellä olisi iho ja sen päällä kaarnapuku.

Vehka sanoi:
Katkelma enttikielestä on ihanan soljuva ja rytmikäs (millaista fanitusta taas... :roll: ).

Taurëlílomëa-tumbalemorna Tumbaletaurëa Lómëanor.

Aivan ihanaa.... :neko: :heart: :yay: :D Ihmeellisen kaunista. Vaikka tuohan on oikeastaan vain haltiakielisiä sanoja enttimäisellä lauserankenteella, vai? Silti, aivan upeaa. Ja rakastan enttimäistä ajatuksenkulkua ja sitä kuinka se ilmenee heidän puheessaan. JRRT tosiaan ymmärsi puhetta ja sen psykologiaa.
 
Vehka sanoi:
Luettelo on hauska, hymyilen sille aina. Pystyn melkein kuvittelemaan Puuparran lausumaan sen, olisiko kenelläkään mahdollisuutta heittää pätkää alkuperäiskielisestä? Kiittäisin kovasti.
Ole hyvä:
Learn now the lore of Living Creatures!
First name the four, the free peoples:
Eldest of all, the elf-children;
Dwarf the delver, dark are his houses;
Ent the earthborn, old as mountains;
Man the mortal, master of horses:

Hm, hm, hm.

Beaver the builder, buck the leaper,
Bear bee-hunter, boar the fighter;
Hound is hungry, hare is fearful...

hm, hm.

Eagle in eyrie, ox in pasture,
Hart horn-crowned; hawk is swiftest,
Swan the whitest, serpent coldest.


Jokseenkin lapsekas runo, mutta omalla kieroutuneella tavallaan se sopii kyllä enteille. On huomionarvoista, ettei tämäkään vaikuta olevan alkuperäinen runo vaan sitä lie päivitetty aikojen mittaan kun uusia juttuja on tullut vastaan: ihmiset mainitaan hevosten herroina, mikä minusta viittaisi jos nyt ei vallan rohanilaisiin niin kuitenkin heitä edeltäneisiin pohjalaisiin kuitenkin. Haltiatkin ratsastivat hevosilla, joten Beleriandin edain tuskin erityisesti erottui hevoskansana. Ehkä Puuparta ja muut Fangornin entit eivät ihmisiä juuri tavanneet ennen pohjalaisia?

Valië Nienna sanoi:
Taurëlílomëa-tumbalemorna Tumbaletaurëa Lómëanor. --- Vaikka tuohan on oikeastaan vain haltiakielisiä sanoja enttimäisellä lauserankenteella, vai?
Jep, haltiakieltä ja peräti quenyaa - mistäköhän lie Puuparta sitä oppinut, mietin minä? Käännöshän tarjotaan sitten F-liitteessä: suoraan käännettynä "Metsämonivarjoinen-syvälaaksomusta Syvälaaksometsäinen Synkkämaa", joskin Puuparran tarkoittaman ajatuksen arvioidaan olleen suunnilleen "Metsän syvissä laaksoissa on musta varjo". Enttisten äidinkielenopettajat eivät selvästi ole ainakaan opettaneet pienoisia välttämään toistoa!
Aitoakin enttikieltä löytyy liitteiden alaviitteistä silti yksi pieni palanen, hobittien jäljennösyrityksenä: a-lalla-lalla-rumba-kamanda-lindor-burúme. Mitä lie ikänä tarkoittaakaan? "Kyllä", "ei" vai "oho"? :p

Enttikieli on tosiaan kiehtovaa. Erityisen kiehtova on kuvaus entkäräjien alusta, kun entit keskustelevat ikäänkuin moniäänisenä kuorona: "...kaikki hymisivät hitaassa rytmissä nousevaa ja laskevaa laulua, joka välillä vahvistui ympyrän toisella laidalla, välillä hiljeni sillä puolen ja paisui mahtavaksi jylinäksi toisella puolen. Vaikka Pippin ei erottanut eikä ymmärtänyt ainuttakaan sanaa - hän oletti että se oli entinkieltä - hänestä sitä oli aluksi oikein mukava kuunnella..."
Tuosta saisi aivan mahtavan upean kuuloisen kuoroteoksen, olen siitä aivan varma! Ja kun kielestäkään ei tiedetä käytännössä mitään, "sanoittaja" voisi irroitella varsin vapaasti sopivan kuuloisia sanoja hakien.

Pihlajafanina tunnen luonnollisesti suurta yhteenkuuluvuutta Bregaladin kanssa (Äkkipään englanninkielinen vastine Quickbeam muuten on kansanomainen nimi pihlajalle, tämä merkitys on käännöksessä hävinnyt). Oi orofarnë, lassemista, carnimírië! Tässä muuten mielipiteeni eroaa Juvan näkemyksestä, hän kun näkyy käsitelleen näitä isolla kirjoitettavina (pihlajayksilöiden?) erisniminä, minä taas lajin (suomeksi pienellä kirjoitettavina) yleisniminä. Mitäs muut ovat mieltä?
 
Haltiamieli sanoi:
Jep, haltiakieltä ja peräti quenyaa - mistäköhän lie Puuparta sitä oppinut, mietin minä?

Luultavasti jo muinoin Beleriandissa haltioilta. Tai heeetkonen. Luultavimminen entit olivat silloin yhteydessä lähinnä nandoriin ja sindariin. Mutta viimeistään Puuparta olisi oppinut quenyaa Galadrielilta, kun he kerta pitempiaikaisia ystäviä olivat.

Haltiamieli sanoi:
Aitoakin enttikieltä löytyy liitteiden alaviitteistä silti yksi pieni palanen, hobittien jäljennösyrityksenä: a-lalla-lalla-rumba-kamanda-lindor-burúme. Mitä lie ikänä tarkoittaakaan? "Kyllä", "ei" vai "oho"? :p

On kai jonkinlainen artikkeli...

Tuokin vaikuttaa melko haltia-vaikutteiselta. Vaan olivathan haltiat quendi, puhujat. Ei ole vaikea kuvitella entinkielen olevan haltioiden jutusteluista antinsa ammentanutta - sovellettuna puupuhaltimille ja sekoitettuna luonnonääniin.

Haltiamieli sanoi:
Tuosta saisi aivan mahtavan upean kuuloisen kuoroteoksen, olen siitä aivan varma! Ja kun kielestäkään ei tiedetä käytännössä mitään, "sanoittaja" voisi irroitella varsin vapaasti sopivan kuuloisia sanoja hakien.

Ei hassumpi ajatus. En elokuvassa kuullut aivan sitä enttiä mitä myöhemmin ajatellen kaipaisi. Kyllä Johnin ääni oli saatu kiitettävän komean kumeankarheanmöreänpuumaiseksi, mutta hän puhui liian nopeasti ja kevyesti. Ja hänestä tehtiin hassu hahmo, joten enttirunotkin menettivät siinä sivussa syvyyttään. Ei kiva. (Vaikka rakastan edelleen kohtausta, jossa Puuparta kantaa nukkuvia Merriä ja Pippiniä Fangorin halki ja runoilee metsän vehreistä saleista ja länsituulesta.... sitä jaksaisi kuunnella kauemminkin. )

Haltiamieli sanoi:
Oi orofarnë, lassemista, carnimírië! Tässä muuten mielipiteeni eroaa Juvan näkemyksestä, hän kun näkyy käsitelleen näitä isolla kirjoitettavina (pihlajayksilöiden?) erisniminä, minä taas lajin (suomeksi pienellä kirjoitettavina) yleisniminä. Mitäs muut ovat mieltä?

Väittäisin että kyse on lajin yleisnimestä. Miksi tällainen ongelma on päässyt syntymään? Eikö alkukielisessä versiossa tehdä tätä eroa? Himpuran kimpura. KTK:ni on kadoksissa. Mutta joku muu voi tarkistaa, miten Númenoria kuvaavassa esseessä on kirjoitettu puiden quenyankieliset nimet. Sanoisin melkein että pienellä, ja loogiselta se kuulostaisi.
 
Nmmh, olen tietenkin väärässä, mutta Puuparta sanoo että:

Haltiathan sen aloittivat, herättelivät puita ja opettelivat niiden puukieltä.

Eli jos nämä kaksi kieltä kohtasivat, ne todennäköisesti myös sekoittuivat ja tästä seurasi enttikielen haltiavaikutteisuus. Aivan kuten Valië Nienna sanookin, mutta piti nyt heittää tuo lainaus tavallaan tueksi.
 
Lainaan aina yhtä hyödyllistä ja tietäväistä Tikiä tuolta Keski-Maa ja Tolkien -alueen puolelta:

Enteillä ei alun perin ollut omaa kieltä, mutta jouduttuaan tekemisiin haltioiden kanssa he tulivat ajatelleeksi kommunikointia äänteiden avulla. "Vanhat haltiat ovat aina halunneet puhua kaikkien kanssa" (TSH 2/III.4). Entit rakastivat quenyaa, mutta he kehittivät myös oman kielen, luultavasti kaikkein omalaatuisimman Ardan kielistä.

(Tämä on siis käännös Ardalambionista. Tutustukaa ihmeessä, ellette ole vielä ehtineet.)
 
Enttikielestä ja pihlajista

Valië Nienna sanoi:
Haltiamieli sanoi:
Aitoakin enttikieltä löytyy liitteiden alaviitteistä silti yksi pieni palanen, hobittien jäljennösyrityksenä: a-lalla-lalla-rumba-kamanda-lindor-burúme. Mitä lie ikänä tarkoittaakaan? "Kyllä", "ei" vai "oho"? :p

On kai jonkinlainen artikkeli...

Kyllä vain, Helge Fauskangerin kirjoittama ja KontuWikiin suomennettu: täällä näin. Mutta Fauskangerkin toteaa, että tätä lausetta "emme voi analysoida". Burárum!

Valië Nienna sanoi:
Haltiamieli sanoi:
Oi orofarnë, lassemista, carnimírië! Tässä muuten mielipiteeni eroaa Juvan näkemyksestä, hän kun näkyy käsitelleen näitä isolla kirjoitettavina (pihlajayksilöiden?) erisniminä, minä taas lajin (suomeksi pienellä kirjoitettavina) yleisniminä. Mitäs muut ovat mieltä?

Väittäisin että kyse on lajin yleisnimestä. Miksi tällainen ongelma on päässyt syntymään? Eikö alkukielisessä versiossa tehdä tätä eroa? Himpuran kimpura. KTK:ni on kadoksissa. Mutta joku muu voi tarkistaa, miten Númenoria kuvaavassa esseessä on kirjoitettu puiden quenyankieliset nimet. Sanoisin melkein että pienellä, ja loogiselta se kuulostaisi.

KontuWikissä kysymystä on käsitelty. Katso hakusanat Orofarnë, Lassemista ja Carnimírië , joissa on nimien selitysten lisäksi kaikissa suunnilleen sama pohdinta pienen ja ison alkukirjaimen erosta, sekä hakusana Pihlaja (puu).

No, tässä se pohdinta referoituna:

KontuWiki sanoi:
7.9.1955 Richard Jeffreylle kirjoittamassaan kirjeessä (Letters 224 [kirje 168]) Tolkien kirjoittaa (Orofarnea (huom. erokepisteet puuttuvat) lukuun ottamatta kaikki nimet pienillä alkukirjaimilla - toisin kuin tekstissä - ikään kuin ne olisivat kaikki olleet pelkästään pihlajapuun epiteettejä. Laulussa Bregalad tosiaan puhuttelee pihlajaa yksikössä, joten sikäli tämä tulkinta on mahdollinen. Kuitenkin juuri ennen lauluaan Bregalad sanoo: "Minä tulin ja kutsuin puitani niiden pitkillä nimillä, mutta ne eivät värähtäneetkään, ne eivät kuulleet eivätkä vastanneet: ne olivat kuolleet." Ainakin Hammond ja Scull (RC 388) näyttävät pitävän nimiä erisniminä selittäessään niiden olevan "quenya names for rowan trees".

(Huom. Tolkienin sitaatti omasta tekstistään alkaa neljällä pisteellä:
<i>. . . . Orofarne, lassemista, carnemírie</i>, hän on jättänyt pois vain rivin alussa olevan huudahduksen <i>O</i>, mutta siitä huolimatta Orofarne isolla alkukirjaimella on tässä mielestäni verrattavissa lauseen aloitukseen - missään tapauksessa ei kyse ole siitä, että Orofarne olisi hänen mielestään erisnimi, mutta muut eivät.)

(Huom. 2: Bregalad sanoo: <i>niiden <u>pitkillä</u> nimillä</i>, eli luultavasti enttinkielisillä nimillä. O-C-L ei siis voi olla tämä Bregaladin tarkoittama nimi, koska kolme sanaa on entin mielestä tuskin "pitkä nimi".
 
Vehka sanoi:
Tunkkainen -sana iskee kyllä aika lailla pirstaksi minun luomani tunnelmaverkon. En vain osaa kuvitella tunkkaista metsää, enemmänkin se sopii pölyiseen huoneeseen tai johonkin vastaavaan. Luonnistuuko se teiltä?
Kyllä vain. Tunkkainen metsä on sellainen synkkä, ikivanha, kostea ja ilmaltaan painostava (tunkkaisen ei mielestäni tarvitse olla märkää), kuolleen oloinen ja luotaansatyöntävä.

Haltiamieli sanoi:
- - ihmiset mainitaan hevosten herroina, mikä minusta viittaisi jos nyt ei vallan rohanilaisiin niin kuitenkin heitä edeltäneisiin pohjalaisiin kuitenkin.
Miulle tuli heti tekstimuodosta mieleen rohanilaiset. Heidän esi-isistään tai vastaavista on kuitenkin tietenkin kyse, koska luettelot ovat Puuparran mukaan todella vanhoja. :)

En tykännyt elokuvan enteistä. Ne olivat liian puumaisia. Ensimmäinen kuvaus Puuparrasta ei anna siitä niin puumaista kuvaa, kuin elokuva. Ajattelinkin ne alun perin juuri kuvauksen mukaisesti ihmisen- ja peikontapaisiksi.
Se [naamataulu]kuului suurelle ihmisentapaiselle, melkein peikkomaiselle hahmolle, joka oli vähintään seitsemän kyynärää pitkä ja hyvin roteva, isopäinen ja melkein kaulaton.
Jos entit olisivat lähes puita, niin miusta olisi outoa käyttää ent'asumuksissa puita seininä tai vartijoina tms.
 
Re: Enttikielestä ja pihlajista

Tik sanoi:
(Huom. Tolkienin sitaatti omasta tekstistään alkaa neljällä pisteellä:
<i>. . . . Orofarne, lassemista, carnemírie</i>, hän on jättänyt pois vain rivin alussa olevan huudahduksen <i>O</i>, mutta siitä huolimatta Orofarne isolla alkukirjaimella on tässä mielestäni verrattavissa lauseen aloitukseen
Kirjan johdannon mukaan neljä pistettä tarkoittaa Carpenterin tekemää poistoa, joten luultavasti tuosta juurikin alkaa uusi virke.
 
Ylös