TSH #34: II/3.6. Kultaisen kartanon kuningas

Telimektar

Fundamentalisti
Súlimë-kuun (Maaliskuun) 2. päivä auringon Kolmannen ajan vuonna 3019.

Tässä luvussa Gandalf, Aragorn, Legolas ja Gimli ratsastavat yöllä Rohanin halki ja saapuvat aamulla kuninkaan kartanoon, Meduseldiin. Gandalf parantaa kuningas Théodenin tämän ennenaikaisesta (luulotellusta? Vai myrkytyksen tuloksena syntyneestä?) vanhuudenheikkoudesta. Jo ennen iltaa kuningas ratsastaa Gandalfin neuvosta sotaan Sarumania vastaan tuhannen miehen etunenässä.

Luvun kiinnostavin henkilö: Kärmekieli
Sivujuonne: Aragorn ja Éowyn tapaavat.
Samana päivänä muualla: Frodo, Sam ja Klonkku pääsevät Kalmansoiden yli. Entkäräjät päättyvät.
Luvun päättyessä jäljellä 23 päivää Sauronin valtakunnan tuhoon.

Jälleen kerran tämän luvun luettuani olen sitä mieltä, että Rohan on levottomuutta herättävän hienosti kuvattu, ja että kuninkaan ”uudelleensyntyminen” on vaikuttavaa. (Yksityiskohdista löydän kyllä hammasteltavaa.) Hammond ja Scull kiinnittävät huomiota tämän luvun ja muinaisenglantilaisen ”Beowulf”-eepoksen yhtäläisyyksiin ja suoranaisiin lainauksiin. Tolkien on mitä ilmeisimmin hyödyntänyt häikäilemättä lukeneisuuttaan. Tämä ei ole paha asia.

Tämä on Gandalfin luku, hän pistää asiat halki, poikki ja pinoon. Ehkä tämän vastapainoksi Aragornille on kirjoitettu naurettava uhmailukohtaus kuninkaan kartanon portilla (siis ettei Aragornkin näyttäisi pelkältä Gandalfin matkatavaralta)? Huomattakoon ettei Gandalf myöhemmin ojentanut hänen varovaisuutta korostaneita ohjeitaan rikkonutta samoojantolvanaa.

Gandalf pärjää kylläkin tässä luvussa pitkälti huijaamalla ja raa´alla voimalla. Kykenemättä vastaamaan Kärmekielen argumentteihin hän hiljentää tämän valo- ja ääniefekteillä.


Yksityiskohtia
(sivunumerot 1974 laitoksesta, jossa luku sivuilla 145-172)

Luvun alun suomennos:
Minun laitoksessani vuodelta 1974 luku alkaa:
”Toverukset ratsastivat kohti auringon laskua, hitaasti leviävää hämärää ja sakenevaa yötä.”
Tämä ”kohti auringon laskua” on sikäli kiinnostavaa, että kartan mukaan he ratsastavat suoraan kohti etelää, vaikka auringonlaskun odottaisi olevan lännessä (lähestytään kevätpäiväntasausta Keski-Euroopan leveysasteilla). Alkuteoksessa sanotaankin sen sijaan ”They rode through sunset, and slow dusk, and gathering night”, eli että he ratsastivat halki auringonlaskun. Onkohan uudempia suomennoksia korjailtu?

s.145.
”Legolas ja Gimli nukkuivat”
vrt. luku ”Rohanin ratsastajat”, jossa Legolas ei nukkunut.


s. 146.
Legolas kartanon kullatusta katosta:
”Sen valo loistaa kauas maan yli.” (The light of it shines far over the land.)

Hammondin ja Scullin mukaan tämä on suora käännös Beowulfin säkeestä 311
”lixte se léoma ofer landa fela.”


s.148.
”Täynnään kuolevaisten ihmisten murhetta” oleva laulu ”Missä on ratsu ja ratsumies?...” uppoaa minuun kuin veitsi voihin. (Suomennos on minusta jopa vielä iskevämpi kuin alkuteksti.) Sen sijaan muutamaa sivua myöhempi Neitsyt Maria-runo ”Lórienissa, maassa Dwimordenen...” ei kolahda samalla tavalla, ainakaan nykyään.

s.149.
”Keitä olette te...”
Eikö vartija tosiaan tuntenut Gandalfia ja kuninkaan parasta hevosta? Taisi vain leukailla.

s.152.
”...Telchar ajan aamunkoitossa”
Nogrodin kääpiöseppä. Onkohan Telchar lähtöisin tästä TSH:n kohdasta?

s.153.
”Vartijat nostivat nyt ovien raskaat salvat”, vrt. s.158 ”Avatkaa...Markin herra tulee ulos”. Ovia ei siis saanut auki sisäpuolelta!

s.154.
”Kuivettunut vanha ukko”
Kuka Kärmekieli oli? Miksi hän sai antaa käskyjä kuninkaan nimissä? Jossain muussa ympäristössä tämäntapainen ei-sotilaallinen kuninkaan neuvonantaja olisi voinut olla pappi, lainoppinut, eunukki tai lääkäri, mutta Hevosherrojen yhteiskuntaan ei tainnut kuulua mitään näistä ryhmistä. Vrt. 164: ”vielä aikaa raapia ruoste miekastasi” viittaa siihen, että Gríma oli vanha soturi, ehkä Théodenin vanha asetoveri.
Mutta oliko hän sittenkään niin vanha? (Miehiset halut olivat ainakin tallella?) Ja olisiko hän kuitenkin ollut jonkinlainen (kuningasta kirjaimellisestikin myrkyttänyt) rohtomies, vrt. s. 164, ”Sinun parannustaitosi olisi ennen pitkää saattanut minut kävelemään neljällä jalalla...”
(”Your leechcraft” on itse asiassa iilimatotaitoa, niitähän käytettiin suoneniskennänkorvikkeena.) Mutta onko tämä ”parannustaito” vain kuvainnollista?

Hammond ja Scull mainitsevat, että Griman esikuvana on voinut olla Beowulfia parjannut kuningas Hrothgarin neuvonantaja Unferth. Tolkien ei vain olisi malttanut olla seuraamatta kirjallista esikuvaansa tällaisessakin yksityiskohdassa.

s.158
”Niin näki Aragorn ensi kertaa Éowynin...”
Tätä ensi kerran kirjoittaessaan Tolkien Hammondin ja Scullin mukaan aikoi parittaa Aran ja Éowynin. No, ainakaan Aragorn ei silloin enää ollut hobitti Trotter!
 
Good Old Telchar

Telimektar sanoi:
s.152. ”...Telchar ajan aamunkoitossa” Nogrodin kääpiöseppä. Onkohan Telchar lähtöisin tästä TSH:n kohdasta?
Telchar on vanhempi kuin Taru. Hän esiintyy ainakin jo The Quentassa (HoME IV, 118), joka on peräisin 1930-luvun alusta. Telchar (tällä kertaa belegostilainen seppä) mainitaan Húrinin kypärän takojana: "It was Telchar's work, the great smith of Belegost".

Ja onpa Telchar mukana myös The Lay of the Children of Húrinin toisessa versiossa (HoME III, 115): "'Tis Telchar's work of worth undtold" (679). Ja tämä runohan lienee peräisin jostakin 1910-luvun lopun / 1920-luvun alkupuolen tienoilta.

Samaten (nogrodilainen) T. esiintyy mainitun kypärän takojana KTK:ssa julkaistussa Húrinin lasten tarinassa – milloin tuo kauan kehitelty kertomus sitten alun perin onkaan aloitettu?
 
Ylös