TSH #38: II/3.10. Sarumanin ääni

Vehka

Unenkutoja
Vastuuhenkilö
Kummi
Minua on aina jossain määrin kiehtonut juuri tämä kyseinen luku Kahdessa tornissa, en oikein ymmärrä miksi. Sarumanin ja Gandalfin kohtaamisessa on taikaa, se on mahtavan tunnelmallinen ja särmikäs.

Tästä on varmaan ennenkin puhuttu, mutta ajattelin käyttää muutaman sanan Tolkienin kuvaileman taikuuden pohtimiseen. Se on yleensä jännällä tavalla vähäeleistä, mutta kuitenkin paljon vaikuttavaa; ei mitään suuria simsalabim-loitsuhöpinöitä tai lukemattomia ainesosia kuten lepakonsiipiä; yksinkertaisesti vain, no, melko huomaamatonta. Lukiessani vertaan yleensä taikuutta muissa fantasiakirjoissa esiintyvään, ja täytyy kyllä sanoa, että Tolkienin tyyli on yksi suosikeistani. Hän ei perusta koko teostaan sille, vaan pitää taikuuden sivussa, mikä on miellyttävää, koska yliluonnollisen kuvittelua ei synny niin paljoa. Mitä muut ovat mieltä?

Huomioni kiinnitti muuten sellainen jännä yksityiskohta, että Tolkien mainitsi portaiden lukumäärän. Jotenkin kaihersi, että jossain muuallakin TSH:ssa tai Silmassa kiinnitetään huomiota ns. ”turhiin” lukuihin, mutta en oikein saanut päähäni missä. Mistäköhän lukumäärän mainitseminen johtui, oliko se vain jännä tapa kuvailla paikka tarkemmin?

Sarumanin ääntä kuvaileva kohta on myös aika mielenkiintoinen. Tolkien käyttää pitkän kappaleen yrittäessään selittää, miten ääni vaikuttaa, mikä on hienoa.

Silti minua hieman hämää. Théoden ja Éomer kykenevät kyllä vastustamaan ääntä; miksei siis heidän kansansa? Luulisi sotilaiden olevan melko lujatahtoisia, eikä alistuvan niin helposti yhtenä joukkona. No, toisaalta se sopii kohtauksen epiikkaan, joten minun ei varmaan pitäisi valittaa.

Sarumanin ja Gandalfin välinen kohtaus sen sijaan on minulle varsin rakas. En tiedä, se vain on niin tiheä, niin tunnelmallinen, etten voi kuin huokaista ihastuksesta aina kun luen vuoropuhelun läpi. Sarumanin viimeinen yritys on epätoivoinen, mutta silti hänen sanoissaan tuntuu olevan järkeä… kunnes Gandalf puuttuu puheeseen. Oi, toivoisinpa olleeni siellä.

Minua on muuten aina mietityttänyt, mitä sauva merkitsee velholle. Tässäkin kohtauksessa annetaan suuri paino sille, kuinka Sarumanin sauva naksahtaa poikki. Ovatko muut kenties miettineet samaa?

Legolasin ja Puuparran keskustelu on myös mukavaa luettavaa. Siinä on jotakin metsäistä, jotakin muhevaa. hymyilen aina tekstille ja varsinkin Puuparran hämmästykselle Gimlin suhteen. Se on hauska kohta. 

Ja joku kiva ihminen voisi ehkä taas kääntää tuon hobiteista kertovan kohdan suomennos-alkuperäiskielinen akselille, jookos? En tiedä, jotenkin vain ihastuin tuon luettelorunon lapsenomaisuuteen. Se on suloinen. (Ja pikkuvelikin tykkää.)

Se siitä luvusta, toivottavasti syntyy keskustelua. Suosikkiluvuistani kun yksi tämä on, niin mielelläni siitä juttelisin.
 
Tämä on tiedettävä elollisista

Vehka sanoi:
Ja joku kiva ihminen voisi ehkä taas kääntää tuon hobiteista kertovan kohdan suomennos-alkuperäiskielinen akselille, jookos?

Tarkoitatko jotakin tällaista:

LoTR:

<i>Ents the earthborn, old as mountains,
the wide-walkers, water drinking;
and hungry as hunters, the Hobbit children,
the laughing-folk, the little people,</i>

TSH:

Maasyntyiset entit, vuorien ikäiset,
laajalti vaeltavat, vettä juovat,
ja nälkäiset ahmatit, hobittilapset,
naurava kansa, pikkuväki,

Sananmukaisesti:

Maasyntyiset entit, vanhat kuin vuoret,
laajalti-kävelijät, vettä juovat;
ja nälkäiset kuin metsästäjät, hobittilapset,
naurava kansa, pikkuväki.

Tässä oikea suomennos on melkein sananmukainen. "kuin metsästäjät" on näemmä täytynyt vaihtaa, koska olisi liian pitkä säkeeseen. "Vanhat kuin vuoret" on suomeksi aika kömpelösti sanottu, ja "vuorien ikäiset" esittää saman ajatuksen tiiviimmin. Pekkanen kääntää termin <i>wide-walkers</i> myös oikein kauniisti. Hyvä käännös häneltä. Ehkä tuo vertaus metsästäjiin olisi voitu jotenkin säilyttää, mutta suomessa sellaista ei kai tunneta, joten se olisi voinut vaikuttaa kummalliselta.
 
Oi, vielä noinkin jaksoit tehdä. :) Minulle olisi riittänyt englanti, mutta tuo oli vielä kiltimpi, kiitos Tik.
 
Vehkan kysymys noituuden suotavasta määrästä:

Kun en itse pahemmin ole lukenut fantasiakirjoja, niin en tiedä, kuinka paljon niissä yleensä magiaa esiintyy. Kuulemani mukaan tusinafantasiassa magia usein lähinnä korvaa tekniikan: sen sijaan että ajettaisiin autolla, lennetään luudalla; puhelinsoiton sijaan kurkataan kristallipalloon; konepistoolin taitavan käytön asemesta sankarin pelastaa ylivoimaiselta viholliselta taikamiekka tai loitsu tms. Jos tämä jotakutakuta viehättää, niin mikäs siinä.

Minusta "Taru" saattaisi olla vielä parempi jos siinä olisi vielä vähemmän magiaa. Gandalfin kyvyt toimivat nyt ajoittain liian helpon tuntuisina ongelmatilanteiden ratkaisukeinoina. Liiallisen helppouden välttämiseksihän Gandalfin täytyy välillä kadota ja saattueen täytyy hajaantua.
(Magian arvostelustani huolimatta pidän kyllä kovasti Ursula Le Guinin ja Robin Hobbin kirjoista.)

Sarumanin taidoista: Tolkienhan väitti jälkikäteen (Letters, kirjeen 210 lopussa), että Sarumanin suostuttelutaito oli ennemminkin rationaalinen ja argumenttien (väärin)käyttöön perustuva kuin hypnoottinen. Ne, joilla oli ymmärrystä, saattoivat torjua Sarumanin taivutteluyritykset. Antaako "Taru" todella tällaisen kuvan, siitä en ole varma.

Joko Saruman ei ollut alunperinkään kovin fiksu tai sitten hän oli jo täysin poissa tolaltaan, koska hän yrittää retorista suostuttelua näköjään ilman minkäänlaista kokonaissuunnitelmaa. Mielestäni Sarumanin olisi kannattanut tässä vaiheessa keskittyä rohirrimin pelottelemiseen ja epävarmaksi tekemiseen. Yritys näiden lepyttämiseksi tai Gandalfin suostuttelemiseksi oli tässä vaiheessa varmasti tuhoon tuomittu. Saruman olisi ensin voinut pelotella rohanilaisia enteillä ja Kultaisen metsän noidalla ja sen jälkeen puhutella Gandalfia siihen sävyyn ikäänkuin Saruman ja Gandalf olisivat kaiken aikaa samassa juonessa. Tämän manööverin tavoitteena olisi ollut auttaa Sauronia, saamalla Rohanin ratsastajat jäämään kotiin, sen sijaan että he lähtivät seuraavaksi Gondorin tueksi.

Nyt koko velhojen veljeskunnan täyspäisyys joutuu hiukan huonoon valoon. Minkälaisia Ersatz-miehiä Lännen valtiaat olivat Kolmannella ajalla haalineet Sauronia vastaan? Radagastiahan pidetään "Tarussa" kaiken aikaa täytenä pellenä ja kaksi itään mennyttä velhoa epäonnistuivat ilmeisesti niin häpeällisellä tavalla että heistä on ollut pakko vaieta kokonaan. Mutta eivät kaikki haltiaviisaatkaan tästä Saruman-sotkusta aivan puhtain paperein selviä. Galadriel totesi "Galadrielin peili" luvussa, että hän kutsui alunperin Valkoisen neuvoston koolle, ja että hän olisi halunnut Gandalfin sen johtoon. Koska myös Cirdan olisi ilmeisesti tukenut Gandalfia ( hän tarjosi heti Gandalfille arvokkaan sormuksensa), niin tästä voimme päätellä, että ainakin Elrond on kannattanut Sarumania Neuvoston johtoon :wink:
 
Ylös