Tässäpä hajanaisia ajatuksenpätkiä luvusta. Tarttukaa niihin tai kehrätkää omianne.
Kun Faramir herättelee Frodoa, eletään maaliskuun 8. päivän aamuyötä. Vähän myöhemmin Frodo pohtii ovatko hänen "vanhat toverinsa" enää elossa. Kyllähän he ovat: Aragorn, Legolas ja Gimli valmistautuvat lähtemään Kuolleiden Kulkutielle. Gandalf ja Pippin ratsastavat kohti Minas Tirithiä (jonne he saapuvat seuraavana päivänä) ja näkevät kokkotulet Anórienissa. Merri on Théodenin matkassa suuntanaan Hargin Laakso (jonne hän saapuu myös seuraavana päivänä).
Tämä luku on muuten aiheuttanut minulle ehkä eniten hahmottamisvaikeuksia koko teoksessa. En millään pysty kuvailemaan mielessäni Henneth Annûnin portaita ja polkuja joita tässäkin luvussa noustaan ja laskeudutaan yhtenään. Enkä osaa vieläkään nähdä mielessäni, miten ja mistä virta tulee ja millaiseen monttuun se putoaa. Liekö muilla ollut samanlaisia ongelmia? Näen vain liukkaita kivisiä tasanteita joilta on pitkä pudotus alas veteen.
Klonkku on taas keskipisteessä, jonka ympärillä pyörivät Faramir, Frodo ja Sam. Ja kauempaa vaikuttaa Gandalf ennussanoineen.
Klonkku on jokseenkin surkuteltava, ennen kaikkea silloin kun hän pudottaa kalan käsistään ja toteaa: "Me ei tahdota kalaa".
Faramir esiintyy taas terävänä númenorilaisena: "Sinussa on lukittuja ovia ja suljettuja ikkunoita ja niiden takana pimeitä huoneita" on hänen ehkä paras repliikkinsä luvussa.
On muuten merkillistä että Faramirkin tuntee nimen Cirith Ungol, mutta ei osaa sanoa siitä muuta kuin että "jokin musta hirmu asuu Minas Morgulin yläpuolisissa solissa." Hän ei edes heitä arvausta, että se saattaisi olla <i>ungol</i>, hämähäkki, niin kuin solan nimikin selvästi sanoo. Ja mikä voima saa taruntietäjät vaikenemaan kun C.U. tulee puheeksi? Jänishousuja?
Tässä luvussa mainitaan taas yksi teoria sormusaaveiden alkuperästä: "Sanotaan että heidän ruhtinaansa olivat mustaan pahuuteen vajonneita Númenorin miehiä". Liekö Faramirilla sanojensa takeeksi muuta kuin itse kuulemiaan tarinoita.
Faramir (jonka tarujen tuntemus on suorastaan ylitsepursuavaa) sanoo vielä ettei "kukaan meistä nuoremmista ole sillä puolen [= Mordorissa] käynyt eikä kukaan meistä ole myöskään astunut jalallaan Varjovuorille. Koskahan sitten viimeksi siellä on númenorilaisia nähty? Ehkä ei viimeisen kuninkaan päivien jälkeen?
Vielä yksi hassu kysymys: osaako joku selittää nimen Anborn merkityksen?
Kun Faramir herättelee Frodoa, eletään maaliskuun 8. päivän aamuyötä. Vähän myöhemmin Frodo pohtii ovatko hänen "vanhat toverinsa" enää elossa. Kyllähän he ovat: Aragorn, Legolas ja Gimli valmistautuvat lähtemään Kuolleiden Kulkutielle. Gandalf ja Pippin ratsastavat kohti Minas Tirithiä (jonne he saapuvat seuraavana päivänä) ja näkevät kokkotulet Anórienissa. Merri on Théodenin matkassa suuntanaan Hargin Laakso (jonne hän saapuu myös seuraavana päivänä).
Tämä luku on muuten aiheuttanut minulle ehkä eniten hahmottamisvaikeuksia koko teoksessa. En millään pysty kuvailemaan mielessäni Henneth Annûnin portaita ja polkuja joita tässäkin luvussa noustaan ja laskeudutaan yhtenään. Enkä osaa vieläkään nähdä mielessäni, miten ja mistä virta tulee ja millaiseen monttuun se putoaa. Liekö muilla ollut samanlaisia ongelmia? Näen vain liukkaita kivisiä tasanteita joilta on pitkä pudotus alas veteen.
Klonkku on taas keskipisteessä, jonka ympärillä pyörivät Faramir, Frodo ja Sam. Ja kauempaa vaikuttaa Gandalf ennussanoineen.
Klonkku on jokseenkin surkuteltava, ennen kaikkea silloin kun hän pudottaa kalan käsistään ja toteaa: "Me ei tahdota kalaa".
Faramir esiintyy taas terävänä númenorilaisena: "Sinussa on lukittuja ovia ja suljettuja ikkunoita ja niiden takana pimeitä huoneita" on hänen ehkä paras repliikkinsä luvussa.
On muuten merkillistä että Faramirkin tuntee nimen Cirith Ungol, mutta ei osaa sanoa siitä muuta kuin että "jokin musta hirmu asuu Minas Morgulin yläpuolisissa solissa." Hän ei edes heitä arvausta, että se saattaisi olla <i>ungol</i>, hämähäkki, niin kuin solan nimikin selvästi sanoo. Ja mikä voima saa taruntietäjät vaikenemaan kun C.U. tulee puheeksi? Jänishousuja?
Tässä luvussa mainitaan taas yksi teoria sormusaaveiden alkuperästä: "Sanotaan että heidän ruhtinaansa olivat mustaan pahuuteen vajonneita Númenorin miehiä". Liekö Faramirilla sanojensa takeeksi muuta kuin itse kuulemiaan tarinoita.
Faramir (jonka tarujen tuntemus on suorastaan ylitsepursuavaa) sanoo vielä ettei "kukaan meistä nuoremmista ole sillä puolen [= Mordorissa] käynyt eikä kukaan meistä ole myöskään astunut jalallaan Varjovuorille. Koskahan sitten viimeksi siellä on númenorilaisia nähty? Ehkä ei viimeisen kuninkaan päivien jälkeen?
Vielä yksi hassu kysymys: osaako joku selittää nimen Anborn merkityksen?
Mies latelee monia viisauksia ja lauseita. Fiksua fiksua.
