Steelsheen
teräskiiltovotjake
Ollaan maaliskuun yhdeksännessä, 3019 (tai 1419 k.l.)
Aragornin ja kumppaneiden mentyä jäljelle jäänyt Rohanin porukka suuntaa nyt kohti Dunhargia, jonne Éowynin kaitsema kansa on hakeutunut turvaan. Mukanaan tällä joukolla on vielä Merri, joka kaipailee rauhaisaa eloa sekä Pippinin pirteyttä.
On mukavaa lukea, että Merri ja Théoden ehtivät puhella keskenään edes vähäsen, minua kun kovin surettaa se, etteivät he koskaan päässeet puhumaan rauhassa Meduseldin pöydän ääressä.
Théoden, yksi lempihahmoistani koko Tarussa, tekee myös kauniin ratkaisun kutsua Éomeria ja Éowynia pojakseen ja tyttärekseen.
Hammond ja Scull mainitsevat, että Tolkienilla kesti aikansa hahmottaa Dunhargin maisema. Olisi mielenkiintoista nähdä näitä hänen omia hahmotelmiaan aiheesta. Minun piti jälleen lukea kuvauspätkä kahteen kertaan, että sain siitä mitään irti, mutta toisella kerralla sain jo mielestäni ihan kohtuullisesti sellaisen, mikä sen pitäisikin olla. Jotenkin vain olin aina elänyt siinä uskossa, että koko Dunhargiin päästäkseen pitäisi kiivetä mystisten Púkel-ukkeleiden kansoittamaa reittiä, eikä vasta linnakkeeseen kiivettäessä.
Púkel-miehistä vielä, niiden kuvauksessa lukee seuraavaa (käännöksen unohdin tarkistaa):
...no power or terror was left in them...
Mikä Púkeleiden merkitys taas olikaan mahtanut olla ja oliko niissä ollut joskus jotain voimaa?
Jännä oli myös Baldorille ja Bregolle puhunut mies, joka sitten kupsahti. Mikä herra mahtoi olla kyseessä?
Gondorin Punainen Nuoli saapui Théodenille edelleenkin 9. päivän iltana; seuraavana päivä, jolloin Kutsunta järjestettiin, olikin sitten myös kuuluisa Aamuton aamu. Merri oli vähällä jäädä jatkon tapahtumista rannalle, mutta onneksi mystinen nuori Ratsastaja tarjosi kyytiä.
Lopuksi vielä nimitieteellinen pikku seikka Kumppanista poimittuna: Nimi Dernhelm muodostuu sanoista dern 'salainen, kätketty' ja helm 'kypärä'. Hmmh
Aragornin ja kumppaneiden mentyä jäljelle jäänyt Rohanin porukka suuntaa nyt kohti Dunhargia, jonne Éowynin kaitsema kansa on hakeutunut turvaan. Mukanaan tällä joukolla on vielä Merri, joka kaipailee rauhaisaa eloa sekä Pippinin pirteyttä.
On mukavaa lukea, että Merri ja Théoden ehtivät puhella keskenään edes vähäsen, minua kun kovin surettaa se, etteivät he koskaan päässeet puhumaan rauhassa Meduseldin pöydän ääressä.
Théoden, yksi lempihahmoistani koko Tarussa, tekee myös kauniin ratkaisun kutsua Éomeria ja Éowynia pojakseen ja tyttärekseen.
Hammond ja Scull mainitsevat, että Tolkienilla kesti aikansa hahmottaa Dunhargin maisema. Olisi mielenkiintoista nähdä näitä hänen omia hahmotelmiaan aiheesta. Minun piti jälleen lukea kuvauspätkä kahteen kertaan, että sain siitä mitään irti, mutta toisella kerralla sain jo mielestäni ihan kohtuullisesti sellaisen, mikä sen pitäisikin olla. Jotenkin vain olin aina elänyt siinä uskossa, että koko Dunhargiin päästäkseen pitäisi kiivetä mystisten Púkel-ukkeleiden kansoittamaa reittiä, eikä vasta linnakkeeseen kiivettäessä.
Púkel-miehistä vielä, niiden kuvauksessa lukee seuraavaa (käännöksen unohdin tarkistaa):
...no power or terror was left in them...
Mikä Púkeleiden merkitys taas olikaan mahtanut olla ja oliko niissä ollut joskus jotain voimaa?
Jännä oli myös Baldorille ja Bregolle puhunut mies, joka sitten kupsahti. Mikä herra mahtoi olla kyseessä?
Gondorin Punainen Nuoli saapui Théodenille edelleenkin 9. päivän iltana; seuraavana päivä, jolloin Kutsunta järjestettiin, olikin sitten myös kuuluisa Aamuton aamu. Merri oli vähällä jäädä jatkon tapahtumista rannalle, mutta onneksi mystinen nuori Ratsastaja tarjosi kyytiä.
Lopuksi vielä nimitieteellinen pikku seikka Kumppanista poimittuna: Nimi Dernhelm muodostuu sanoista dern 'salainen, kätketty' ja helm 'kypärä'. Hmmh
29 on se tunnetuin, joka on mm. tässä hollantilaisen TSH-edition 