Nerwende
Kontulainen
Huh. Ensin ajattelin että en saa yhtään ainutta ajatusta tästä luvusta esille, koska jo parin lauseen jälkeen tempauduin tunnelmaan ja fiilisten hurjaan vuoristorataan. Koita siinä nyt sitten analysoida tekstiä jota lukiessa alkaa aina vollottamaan. Toisaalta pitäisi kai olla kiitollinen, että teksti on säilynyt näin vaikuttavana kaikkien näiden lukukertojen jälkeenkin. Onneksi Companion tuli avuksi huomioineen ja muutenkin joitain ajatuksia alkoi muotoutumaan pääkoppaan.
Aragornin vauhdikasta saapumista tuulen mukana on kuulemma arveltu Manwën avittamaksi. Itse en oikein tiedä miten moiseen teoriaan suhtautua: toisaalta olen sitä mieltä että ainut aktiivinen valarin jäsen noina aikoina olisi saattanut olla enää Ulmo, toisaalta Sumuvuorten kotkilla on edelleen selkeä yhteys Manwëen.
Merri ei ole ulkoisesti yhtä rohkea kuin Éowyn (tai joku muu rohirrimista): hän ryömii maassa ja pitää silmiään ummessa Noitakuninkaan kauhun edessä. Silti hänestä löytyy hädänhetkellä urheutta juuri tarpeeksi käyttelemään pientä miekkaansa. Noitakunkun tuhon aiheutti siis kaksi täysin eri tavoin urheaa: avoimesti uhmaava ja salassa viime hetkellä itsensä voittava. Rohkeuttahan ei tunnetusti ole se, että uskaltaa mitä vaan, vaan se, että uskaltaa pelostaan huolimatta.
Gothmogilla voidaan harrastaa spekulointia, koska varmaksi tiedetään (tai voidaan päätellä) kai ainoastaan se, että kyseessä ei ollut melkorinaikainen Gothmog-balrog. Minkä rodun edustajaksi te G:n kuvittelette? Jokin <strike>Yhdeksästä</strike> kahdeksasta? Örkki? Itäläinen?
Kas kun varjaagit ovat aiemmin päässeet livahtamaan silmieni ohi. Nyt jostain syystä siinä kohden kohosi kulmakarva, ja Companionista täytyi tarkistaa, että kyllä vain, Tolkien todella käytti "oikeaa" sanaa, alkuperäistekstissä Variags, so. Varangians. Suomennoksessa on sentään kansan nimeen lisätty yksi aa, kts. wikipedian varjagit ja varjaagit. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?
Tästä luvusta kannattaa huomata, että vihollinen kuvataan yhtä urheaksi kuin rohirrim menemättä silti heidän puolelleen. Siinä missä Éomer on valmis taistelemaan viimeiseen mieheen vaikka jaloillaan, ovat myös Sauronin käskyvallan alla olevan kansat (sinne tänne sinkoilevia örkkejä lukuunottamatta) valmiita ennemmin kuolemaan ylivoiman edessä kuin antautumaan. Companion muistuttaa Tolkienin kirjeestä jossa hän arvostelee ankarasti BBC:n II MS:n aikaisia vähätteleviä kuvauksia saksalaisista sotilaista. Tolkien lienee epäilemättä itse kokenut I MS:ssä sen saman tilanteen kuin lukemattomat muutkin rivimiehet : kuulomatkan päässä olleissa vihollisen vallihaudoissa olikin ihan samanlaisia tavallisia ihmisiä kuin omallakin puolella.
Mustasta väristä vielä. Tässä luvussa nähdään mainiosti se, että musta ei aina ole epätoivon, synkkyyden, kuoleman ja/tai pahuuden väri. Musta toimii kontrastina valkeudelle, se on juhlallinen, se on kaunis. Eihän Pippininkään asepuvun väri tarkoita sitä, että hän palvelisi pahaa. Tätä ei kuitenkaan esim. Denethor jaksa muistaa tulkitessaan näkyään kaupunkiaan lähestyvistä mustista purjeista.
Aragornin vauhdikasta saapumista tuulen mukana on kuulemma arveltu Manwën avittamaksi. Itse en oikein tiedä miten moiseen teoriaan suhtautua: toisaalta olen sitä mieltä että ainut aktiivinen valarin jäsen noina aikoina olisi saattanut olla enää Ulmo, toisaalta Sumuvuorten kotkilla on edelleen selkeä yhteys Manwëen.
Merri ei ole ulkoisesti yhtä rohkea kuin Éowyn (tai joku muu rohirrimista): hän ryömii maassa ja pitää silmiään ummessa Noitakuninkaan kauhun edessä. Silti hänestä löytyy hädänhetkellä urheutta juuri tarpeeksi käyttelemään pientä miekkaansa. Noitakunkun tuhon aiheutti siis kaksi täysin eri tavoin urheaa: avoimesti uhmaava ja salassa viime hetkellä itsensä voittava. Rohkeuttahan ei tunnetusti ole se, että uskaltaa mitä vaan, vaan se, että uskaltaa pelostaan huolimatta.
Gothmogilla voidaan harrastaa spekulointia, koska varmaksi tiedetään (tai voidaan päätellä) kai ainoastaan se, että kyseessä ei ollut melkorinaikainen Gothmog-balrog. Minkä rodun edustajaksi te G:n kuvittelette? Jokin <strike>Yhdeksästä</strike> kahdeksasta? Örkki? Itäläinen?
Kas kun varjaagit ovat aiemmin päässeet livahtamaan silmieni ohi. Nyt jostain syystä siinä kohden kohosi kulmakarva, ja Companionista täytyi tarkistaa, että kyllä vain, Tolkien todella käytti "oikeaa" sanaa, alkuperäistekstissä Variags, so. Varangians. Suomennoksessa on sentään kansan nimeen lisätty yksi aa, kts. wikipedian varjagit ja varjaagit. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella?
Tästä luvusta kannattaa huomata, että vihollinen kuvataan yhtä urheaksi kuin rohirrim menemättä silti heidän puolelleen. Siinä missä Éomer on valmis taistelemaan viimeiseen mieheen vaikka jaloillaan, ovat myös Sauronin käskyvallan alla olevan kansat (sinne tänne sinkoilevia örkkejä lukuunottamatta) valmiita ennemmin kuolemaan ylivoiman edessä kuin antautumaan. Companion muistuttaa Tolkienin kirjeestä jossa hän arvostelee ankarasti BBC:n II MS:n aikaisia vähätteleviä kuvauksia saksalaisista sotilaista. Tolkien lienee epäilemättä itse kokenut I MS:ssä sen saman tilanteen kuin lukemattomat muutkin rivimiehet : kuulomatkan päässä olleissa vihollisen vallihaudoissa olikin ihan samanlaisia tavallisia ihmisiä kuin omallakin puolella.
Mustasta väristä vielä. Tässä luvussa nähdään mainiosti se, että musta ei aina ole epätoivon, synkkyyden, kuoleman ja/tai pahuuden väri. Musta toimii kontrastina valkeudelle, se on juhlallinen, se on kaunis. Eihän Pippininkään asepuvun väri tarkoita sitä, että hän palvelisi pahaa. Tätä ei kuitenkaan esim. Denethor jaksa muistaa tulkitessaan näkyään kaupunkiaan lähestyvistä mustista purjeista.
