TSH #60: III/5.8. Parannuksen Tarha

Vehka

Unenkutoja
Vastuuhenkilö
Kummi
Pakollinen myöhästyminen taas, kröhöm. No, asiaan.

Merrin paluu kaupunkiin on surullista luettavaa. Sinälläänkin kappaleen alku on varsin tummasävyinen; voitto on saavutettu, mutta siitä on myös maksettu raskas hinta. Tolkienilla on tapana kuvailla taisteluja hyvin vähäeleisesti, mutta niiden jälkeisestä tunnelmasta hän kyllä antaa hienon kuvan.

Gandalf sanoo Pippinille jo uuden tehtävän odottavan häntä, mistäköhän hän silloin puhuu? Onko kyseessä yleinen toteamus sodan jatkumisesta vaiko jotakin muuta?

Ioreth on minusta mielenkiintoinen sivuhenkilö. Olen pohtinut silloin tällöin, miksi Tolkien oikeastaan toi hänet mukaan tarinaan. Onko hänen tarkoituksensa osoittaa vanhaa ja vahvaa luottamusta kuninkaaseen vaiko tuoda kunnioitusta vanhuksia kohtaan? Mikä on hahmon merkitys itse tarinalle?

Luvussa viitataan taas mielenkiintoisella tavalla vanhaan perimätietoon ja pidempään elinkaareen. Minulla on tapan puuttua aina Keski-Maan taikuuteen, ja siksipä teen niin nytkin. Onko parannustaito siis kulkenut verenperintönä tietyissä kuningassuvuissa, ainakin sanonta ja Aragornin taito viittaisivat siihen. Athelasia pidetään Gondorissa muutoin melko vähäpätöisenä yrttinä, mutta Konkarin käsissä se tuntuu silti olevan melko tehokasta.

Mmh. Käännetäänkö telcontar todella suoraan konkari, vai koostuuko se osista? Ja kumpaa haltiakieltä se on?

Tahtoisin myös tietää, missä on Iorethin mainitsema Lossarnarch. Karttaa ei tosiaan minun rakkaassa kaapuhemmossani ole ja olen aina vähän ulalla paikkojen suhteen.

Kohtaus, jossa Aragorn puhuu Éowynin rakkaudesta ja vertaa häntä liljaan on kerrassaan ihana. Olen usein kiinnittänyt huomiota samoojamme kaunopuheisuuteen; hänen kaltaisensa soturin ja vaeltajan suussa se tuntuu hieman kummalliselta.

Merrin ensimmäiset sanat hänen herättyään ovat suloisen hobittimaiset. Muutoinkin olen aina pitänyt häntä eniten… no, epähobittimaisena, mutta tämä yksinkertainen toteamus muistuttaa hienosti siitä, mistä hahmo on kotoisin ja millaiset juuret hänellä on.

Aragornin hiljainen huumorintaju on myös vallan mainiota. Hymyilen aina kun Pippin huomauttaa Merrin pakkauksesta tämän sängyn vierellä. Voi sentään, se on suloinen kohtaus. :)

[off]Onko kukaan muu muuten huomannut, että kohtaus jossa Aragorn kutsuu Faramiria nimeltä muistuttaa erästä Maameren velhon kohtausta, jossa Ged kutsuu kalastajan poikaa/tytärtä ja hänen henkensä seuraa tätä kuoleman maahan?[/off]
 
KontuWiki auttaa aina (talossa ja puutarhassa)

Vehka sanoi:
Käännetäänkö telcontar todella suoraan konkari, vai koostuuko se osista? Ja kumpaa haltiakieltä se on?

KontuWikissä nimestä puhutaan, ja quenyaa se lähinnä taitaa olla, quenyan <i>telco</i> lienee (ainakin joskus) merkinnyt "jalkaa, säärtä", ja Fauskanger epäilee, että siinä on (todentamaton) verbi <i>*telconta-</i> 'harppoa', mutta lisäselvitykset eivät olisi varmaan pahitteeksi.

Vehka sanoi:
Tahtoisin myös tietää, missä on Iorethin mainitsema Lossarnarch. Karttaa ei tosiaan minun rakkaassa kaapuhemmossani ole

Mikäs hammajainen siitä on kartan syönyt? No, KontuWiki auttaa taas, ainakin nimen suhteen. Siellähän se on, Minas Tirithistä pikkuisen etelään, Eruin yläjuoksulla, aika lähellä kaupunkia.
 
Vehka sanoi:
Pakollinen myöhästyminen taas, kröhöm. No, asiaan.

Tahtoisin myös tietää, missä on Iorethin mainitsema Lossarnarch. Karttaa ei tosiaan minun rakkaassa kaapuhemmossani ole ja olen aina vähän ulalla paikkojen suhteen.

Kaivoin kartan esille: Lossarnach sijaitsee samalla puolella Suurta Virtaa Minas Tirithin eteläpuolella. Se on yksi Gondoriin kuuluvista alueista, jonkinlainen maakunta tai vastaava.
 
Vehka sanoi:
Olen usein kiinnittänyt huomiota samoojamme kaunopuheisuuteen; hänen kaltaisensa soturin ja vaeltajan suussa se tuntuu hieman kummalliselta.

Aragorn sai käsittääkseni kasvatuksensa ja koulutuksensa Rivendellissä, haltioiden parissa. Eiköhän siinä kaunopuheisuuskin kehitty.

[off]Onko kukaan muu muuten huomannut, että kohtaus jossa Aragorn kutsuu Faramiria nimeltä muistuttaa erästä Maameren velhon kohtausta, jossa Ged kutsuu kalastajan poikaa/tytärtä ja hänen henkensä seuraa tätä kuoleman maahan?[/off]

Edelleen offia:

Näin isän silmin luettuna tuo kohtaus on aivan sydämensärkevä vaikka Ged ei tuon lapsen isä ollutkaan. Hädissään Ged ryntää kuolemansairaan lapsen hengen perään manalaan mutta liian myöhään. Ja palaaminen kuoleman maasta oli niin kovin, kovin vaikeaa...
 
Minulle Aragornin kuolleistaherättämis- (tai ainakin melkein) loitsu tuo raamatullisia mielikuvia: muuan puusepän poika sitä teki yhtenään. Katsoin vielä Hammondin ja Scullin Kumppanista, ja nämä ovat nähneet vielä toisenkin raamatullisen viittauksen. Kun Aragornista sanotaan: "ikään kuin Aragorn itse olisi siirtynyt heistä etäämmäksi ja kävellyt jossakin mustassa laaksossa kutsuen eksynyttä", Scull ja Hammond toteavat (RC 581), että "tämä vaikuttaa - ehkä tahalliselta - kaiulta Psalmi 23:4:stä: "vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa.."

Entä nämä kaksi herättäjää:

Herra X: "Herätkää Éowyn, Rohanin neito!" (TSH III)
Herra Y: "Tyttö, nouse!" (Luuk. 8:54)

No, onhan noita manalassakäyntejä ja sielun sieltä poishakemisia yhden jos toisenkin maan mytologiassa. Yleensä ne vain tuppaavat päättymään huonosti. Aragornilla (shamaani?) ei vaikuta olevan lievää suurempia vaikeuksia.
 
Vehka sanoi:
Onko parannustaito siis kulkenut verenperintönä tietyissä kuningassuvuissa, ainakin sanonta ja Aragornin taito viittaisivat siihen.

Tässä on useampia mahdollisia tulkintoja. Aragornin toteamus "Olisipa Elrond täällä, sillä hän on kansamme vanhin ja hänellä on suurin voima" viittaisi verenperintönä kulkevaan taitoon (Lúthienin jälkeläisten keskuudessa?Siis viime kädessä maiarilta periytyen??). Kiinnostavaa että Konkari yhdistää itsensä ja Elrondin ilmauksella our race.

Sen sijaan Iorethin (hauska, lajityyppinen nimi, "Eukko"!) sanat näin tunnettiin oikea kuningas viittaavat laillisen hallitsijanvallan mukanaaan tuomaan parantajankykyyn, muutenhan taito olisi voinut olla kenellä tahansa kuningassuvun jäsenellä. Ainoa tilanne jossa Gondorissa oli "väärä kuningas"(jolta tämä taito olisi sitten ehkä puuttunut?), oli kai Castamirin hallituskausi K. A. 1437-1447, ja hän oli kuitenkin oikeaa sukua. Vastaavasti kun Eärnil vuonna K. A. 1945 valittiin kuninkaaksi, niin hän ehkä varmisti asemansa muutamalla parantamisihmeellä.

"Companionissa" muistutetaan että Ranskan ja Englannin kuninkailla oli 1700-luvulle jKr asti kyky parantaa kosketuksellaan tiettyjä ihosairauksia. Kuningas sai tämän kyvyn kun hänet kruunattaessa voideltiin pyhällä öljyllä. Gondorissa vastaava kyky oli siis nimenomaan oikeutetulla hallitsijalla myös ennen kruunausta, eli kyvyn täytyi olla suoraan Erun antama tunnusmerkki. Ehkäpä sitä ei edes tunnettu Numenorissa, vaan se oli annettu Elendilille ja hänen perijöilleen?

Yrttimestari on "Tarun" kaltoinkohdelluimpia henkilöitä, hänet marssitetaan näyttämölle vain yhtä ainoaa musertavaa nöyryytystä varten. Kuitenkin hän tunsi athelasin ominaisuudet täysin oikeansuuntaisesti: se sulostuttaa tunkkaisen ilman tai karkottaa ohimenevän mielenraskauden!

Asiasta seipääseen: minkähän vuoksi Juva on suomentanut Imrahilin tittelin prince("ruhtinas") meidän suomalaisten korvissa eksoottisen itäiseksi "suuriruhtinaaksi"? Jos titteli olisi ollut englanniksi "Grand Duc", niin silloinkin sopivampi suomennos olisi mielestäni ollut suurherttua (a la Luxemburg) eikä suuriruhtinas (a la 1800-luvun Suomenmaa). Halusiko arkkipiispan tytär vihjaista, että Belfalasin joutsenritareiden johtaja oli joku rento ryssä?
:twisted:
Se, että Valkeassa tornissa liehui luvun päättyessä Imrahilin lippu (Dol Amrothin joutsen) osoittaa miten kaukana Kolmannen ajan lopun Gondorissa oltiin modernista valtiosta, jossa valtiolippu pysyisi tietysti samana ruhtinaan kuoltuakin. Mutta Gondorissa lippu kertoi, kuka päällikkö kulloinkin oli ylimmässä komennossa. (Huomattakoon myös, että Denethorin seotessa kukaan hänestä seuraavaksi korkea-arvoisin Tornin upseeri ei automaattisesti voinut ottaa komentoa, vaan seurasi kaaos)
 
Telimektar sanoi:
Aragornin toteamus "Olisipa Elrond täällä, sillä hän on kansamme vanhin ja hänellä on suurin voima" viittaisi verenperintönä kulkevaan taitoon (Lúthienin jälkeläisten keskuudessa?Siis viime kädessä maiarilta periytyen??). Kiinnostavaa että Konkari yhdistää itsensä ja Elrondin ilmauksella our race.

Jäin toviksi miettimään, mihin Ara oikein viittaa sanoessaan race. Ensin ajattelin haltioita: jospa hän yhä samaistaisi itsensä pääasiassa haltioihin? Mutta siinä ei ole järkeä, toki hän tietää, ettei Elrond ole läheskään haltioista vanhin, ei edes Rivendellin haltioista (Glorfindel on vanhempi). Joten käyttääkö hän Lúthienin jälkeläisistä sanaa rotu sanan suku sijasta? Onhan siinä sinänsä järkeä, että tuossa verilinjassa on aivan uniikki geenipooli.

Telimektar sanoi:
Asiasta seipääseen: minkähän vuoksi Juva on suomentanut Imrahilin tittelin prince("ruhtinas") meidän suomalaisten korvissa eksoottisen itäiseksi "suuriruhtinaaksi"? Jos titteli olisi ollut englanniksi "Grand Duc", niin silloinkin sopivampi suomennos olisi mielestäni ollut suurherttua (a la Luxemburg) eikä suuriruhtinas (a la 1800-luvun Suomenmaa). Halusiko arkkipiispan tytär vihjaista, että Belfalasin joutsenritareiden johtaja oli joku rento ryssä?
:twisted:

Voihan olla, että Juva on jostain syystä halunnut korostaa Imrahilin asemaa muiden ruhtinaiden joukossa. Itselleni on jäänyt Imrahilista ja Belfalasista melko itsenäisenä vasallina kaukaisessa ja omatoimisessa vasallikunnassa, joka on hieman kuin Wales Englannille. Ehkäpä se juontuu tuosta tittelistä. Vaan mikä on totuus? Oliko Belfalas sen kummoisempi elämänmenoltaan tai autonomialtaan kuin muut Gondorin osat?
 
Valië Nienna sanoi:
Telimektar sanoi:
Aragornin toteamus "Olisipa Elrond täällä, sillä hän on kansamme vanhin ja hänellä on suurin voima" viittaisi verenperintönä kulkevaan taitoon (Lúthienin jälkeläisten keskuudessa?Siis viime kädessä maiarilta periytyen??). Kiinnostavaa että Konkari yhdistää itsensä ja Elrondin ilmauksella our race.

Jäin toviksi miettimään, mihin Ara oikein viittaa sanoessaan race. Ensin ajattelin haltioita: jospa hän yhä samaistaisi itsensä pääasiassa haltioihin? Mutta siinä ei ole järkeä, toki hän tietää, ettei Elrond ole läheskään haltioista vanhin, ei edes Rivendellin haltioista (Glorfindel on vanhempi). Joten käyttääkö hän Lúthienin jälkeläisistä sanaa rotu sanan suku sijasta? Onhan siinä sinänsä järkeä, että tuossa verilinjassa on aivan uniikki geenipooli.

Minä olen ymmärtänyt tämän aina niin, että Aragorn viittaa Elrondiin <i>edain</i>in vanhimpana elossaolevana jäsenenä, Elrosin veljenä, kuninkaiden iki-setänä.

Valië Nienna sanoi:
Telimektar sanoi:
Asiasta seipääseen: minkähän vuoksi Juva on suomentanut Imrahilin tittelin prince("ruhtinas") meidän suomalaisten korvissa eksoottisen itäiseksi "suuriruhtinaaksi"? Jos titteli olisi ollut englanniksi "Grand Duc", niin silloinkin sopivampi suomennos olisi mielestäni ollut suurherttua (a la Luxemburg) eikä suuriruhtinas (a la 1800-luvun Suomenmaa). Halusiko arkkipiispan tytär vihjaista, että Belfalasin joutsenritareiden johtaja oli joku rento ryssä?
:twisted:

Voihan olla, että Juva on jostain syystä halunnut korostaa Imrahilin asemaa muiden ruhtinaiden joukossa. Itselleni on jäänyt Imrahilista ja Belfalasista melko itsenäisenä vasallina kaukaisessa ja omatoimisessa vasallikunnassa, joka on hieman kuin Wales Englannille. Ehkäpä se juontuu tuosta tittelistä. Vaan mikä on totuus? Oliko Belfalas sen kummoisempi elämänmenoltaan tai autonomialtaan kuin muut Gondorin osat?

Eikö suuriruhtinas olekin arvoasema kuninkaan ja muiden valtaherrojen välissä? Arvokkaampi kaikkia muita valtakunnan aatelisia, mutta kuitenkin kuninkaan alapuolella. Sen puoleen sopii hyvin Imrahilille. Muita herroja nimitetään välillä ruhtinaiksi, joten se on ennemmin kohteliasta kielenkäyttöä, mutta suuriruhtinas on selvästi asema, lähestulkoon "varakuningas". Dol Amrothillahan oli erityisasema Gondorin maakuntien joukossa, suku kun oli asettunut sinne jo ennen Elendilin tuloa, joten se oli ehkä ennemmin puoli-itsenäinen valtio. Mitä tulee Venäjä-konnotaatioihin, suuriruhtinas on sentään vielä toista kuin tsaarit ja pajarit... Ja onhan jopa "tsaari" peräisin nimestä Caesar - vaikutteet kulkevat niin monia teitä.
 
Tik sanoi:
Minä olen ymmärtänyt tämän aina niin, että Aragorn viittaa Elrondiin <i>edain</i>in vanhimpana elossaolevana jäsenenä, Elrosin veljenä, kuninkaiden iki-setänä.

Käväisi mielessä mutta luovuin siitä mahdollisuudesta. IMHO Elrondia ei voi kutsua ihmiseksi, koska hän hylkäsi sen osan. Eihän Lúthienkaan ollut leikisti ihminen tehtyään sen valinnan, vaan kokonaan ja täysin ja lopullisesti kuolevainen. No, ehkä JRRT lukee hänet milloin ihmiseksi, milloin haltiaksi asiayhteyden mukaan, mutta rumaa se miusta on. Tsot! :grin:
 
Telimektar sanoi:
Vehka sanoi:
Onko parannustaito siis kulkenut verenperintönä tietyissä kuningassuvuissa, ainakin sanonta ja Aragornin taito viittaisivat siihen.

Tässä on useampia mahdollisia tulkintoja. Aragornin toteamus "Olisipa Elrond täällä, sillä hän on kansamme vanhin ja hänellä on suurin voima" viittaisi verenperintönä kulkevaan taitoon (Lúthienin jälkeläisten keskuudessa?Siis viime kädessä maiarilta periytyen??). Kiinnostavaa että Konkari yhdistää itsensä ja Elrondin ilmauksella our race.

....

Asiasta seipääseen: minkähän vuoksi Juva on suomentanut Imrahilin tittelin prince("ruhtinas") meidän suomalaisten korvissa eksoottisen itäiseksi "suuriruhtinaaksi"? Jos titteli olisi ollut englanniksi "Grand Duc", niin silloinkin sopivampi suomennos olisi mielestäni ollut suurherttua (a la Luxemburg) eikä suuriruhtinas (a la 1800-luvun Suomenmaa). Halusiko arkkipiispan tytär vihjaista, että Belfalasin joutsenritareiden johtaja oli joku rento ryssä?
:twisted:
Se, että Valkeassa tornissa liehui luvun päättyessä Imrahilin lippu (Dol Amrothin joutsen) osoittaa miten kaukana Kolmannen ajan lopun Gondorissa oltiin modernista valtiosta, jossa valtiolippu pysyisi tietysti samana ruhtinaan kuoltuakin. Mutta Gondorissa lippu kertoi, kuka päällikkö kulloinkin oli ylimmässä komennossa. (Huomattakoon myös, että Denethorin seotessa kukaan hänestä seuraavaksi korkea-arvoisin Tornin upseeri ei automaattisesti voinut ottaa komentoa, vaan seurasi kaaos)

Elrondia tituleerataan ja Sormuksen ritareissa mestariparantajaksi. Oma näkemykseni Elrondin (ja Aragornin) parantajanvoimista ovat yhdistelmä tietoa, kokemuksen perusteella kerättyä taitoa sekä syntyperän tuomaa voimaa ja oikeutusta.

Rento, valkoinen vaiko musta ryssä? En voi Kersti Juvan pään sisää mennä, mutta eikö eivätkö sanavalinnat voisi johtua siitä, että ne sekä kuulostavat hyvältä että kertovat tarpeellista henkilön arvoasteikosta.

Gondor oli pikemminkin taantunut modernista kansallisvaltiosta käskynhaltijoiden aikana. Mutta liputusjärjestelyissä lienee kyse siitä, että käskynhaltian valta ei suinkaan automaattisesti siirry, ainakaan jälkeläistä pidemmälle.

Pelennorin kenttien taistelun jälkeisenä aamuna teltoilla pidetyssä kokouksessa Aragogn sanoo vallan kuuluvan Dol Amrothin suuriruhtinaalle valtiiaan poissaollessa; tässä tapauksessa valtias oli toipilas ja jo pystynyt antamaan suostumuksensa siitä kuka toimii hänen sijallaan. Sijaisella oli valta ja velvollisuus määrätä kaupungin puolustuksesta, mutta hänellä tuskin oli kaikkea käskynhaltian (kuninkaalta lainassa olevaa) valtaa. Tilanne olisi ollut toinen, mikäli hallitsevaa käskynhaltiaa ei olisi ollenkaan ollut olemassal.
 
Tik sanoi:
Eikö suuriruhtinas olekin arvoasema kuninkaan ja muiden valtaherrojen välissä? Arvokkaampi kaikkia muita valtakunnan aatelisia, mutta kuitenkin kuninkaan alapuolella. Sen puoleen sopii hyvin Imrahilille. .

Tällaisesta suuriruhtinas-sanan merkityksestä en ole kuullut, vaikka onhan sellainenkin voinut ehkä jossain valtiossa olla käytössä.

Venäjällä suuriruhtinaat olivat aikanaan itsenäisiä hallitsijoita (Kiovan, Vladimirin, Tverin, Moskovan jne.). Kun Moskovan suuriruhtinas alisti muut ja ryhtyi "tsaariksi", siirtyi "suuriruhtinas" tsaariperheen nuorempien jäsenten ("prinssien") titteliksi, vaikka myös keisari itse säilytti "sen ja sen alueen suuriruhtinas"-tittelit arvonimiluettelossaan.

Saksankielisellä alueella "suurherttua" taas säilyi käsittääkseni aina tittelinä eräille suvereneille hallitsijoille, joiden valtakunta oli kuitenkin kuningaskuntaa pienempi. (Luxemburgin lisäksi ainakin Badenin ja Oldenburgin). Venäjän keisarin arvo Suomen hallitsijana oli länsimaissa "Grand Duc", mikä oli myös läntinen käännös saksalaisesta "Großherzogista". Myöhempää venäläistä, hallitsijasuvun prinsseille kuuluvaa suuriruhtinas-titteliä on lännen kuningaskunnissa vastannut "herttua"-titteli (mikä toisaalta voi myös olla kuningassukuun kuulumattomien korkeimpien aatelisherrojen arvonimi).

Tolkien käyttää "Prince"-sanaa Imrahilista ja neljännen ajan alussa Ithilienin feodaalihallitsijaksi asetetusta Faramirista, mutta ei (pikaisen selailun perusteella) muista Gondorin herroista. "Ruhtinas" olisi tällöin luontevin suomennos (kun kyse ei kummassakaan tapauksessa ollut sen hetkisen korkeimman hallitsijan pojasta, suomeksi "prinssistä"). Tässä vaiheessa Juva tekee myös Faramirista suuriruhtinaan, mutta kumma kyllä, suomennoksessa Aragorn antaa Faramirille Ithilienin ruhtinaskunnaksi, ei suuriruhtinaskunnaksi, mikä olisi ehkä johdonmukaisempaa.

Syy ruhtinaan ylentämiseen suuriruhtinaaksi on ehkä se, että Juva on jo käyttänyt inflatorisesti "ruhtinas"-sanaa myös eräänä suomennoksena "lord"-sanasta: "ruhtinas Faramir" (Lord Faramir) Denethorin puhutellessa poikaansa tai "Gondorin ruhtinaat ovat palanneet" (the lords of Gondor have returned) Elessarin armeijan saavuttua Ithilieniin.

Tolkienin "Lord"-sanan Juva kääntää muutenkin useammalla eri sanalla: "Lord Denethor" on "Valtias Denethor", myös Eomerin valitus että Gondor ja Rohan ovat samana päivänä menettäneet valtiaansa (Gondor and Rohan are in one day bereft their lords).

Vertaa myös Gandalfin puhuttelu Gondorin ja Rohanin päälliköille "Viimeisessä neuvottelussa":
Juva: "Arvon ylimykset", Gandalf sanoi...;
Tolkien: ´My lords´, said Gandalf...

Eräs vaihtoehto Juvan käännökselle olisi ollut varata "ruhtinas"-sana Imrahilille ja Neljännen ajan Faramirille, ja käyttää "valtias"-sanaa "lordin" vastineena myös muuten kuin Denethorista ja Theodenista puhuttaessa ("...Mutta ei vain sinun kuolemasi, valtias Faramir, vaan myöskin isäsi kuolema ja koko kansasi kuolema.."; "Gondorin valtiaat ovat palanneet...").
 
Prince formerly known as "Steward"

Telimektar sanoi:
Tolkien käyttää "Prince"-sanaa Imrahilista ja neljännen ajan alussa Ithilienin feodaalihallitsijaksi asetetusta Faramirista, mutta ei (pikaisen selailun perusteella) muista Gondorin herroista.

Gandalf: "He is an Elf-lord of a house of princes." >>> Hän on haltiaylimys ja ruhtinassukua (s. 199, Glorfindelistä)

Elrond: "It recalled to me the glory of the Elder Days and the hosts of Beleriand, so many great princes and captains were assembled" >>> Ne toivat mieleeni Esiaikojen kukoistuksen ja Beleriandin joukot, niin monta suurta ruhtinasta ja päällikköä oli koolla (s. 217, Neuvonpidossa)

Aragorn: "Here's a pretty hobbit-skin to wrap an elven-princeling in!" >>> Tässäpä on soma hobitinnahka johon voisi kääriä pikku haltiaprinssinkin (s. 297)

Théoden: "and i give to him Shadowfax, prince of horses" >>> ja annan hänelle Hallavaharjan, ruhtinaan hevosten joukossa (s. 461; Gandalfista)

Faramir: "Why so, and not Boromir, prince of the City that the sons of Elendil founded?" >>> Miksi niin, miksi ei Boromir, Elendilin poikien perustaman kaupungin ruhtinas? (s. 579, Ithilienissä)

Kertoja: "and rumour declared that a Prince of the Halflings had come out of the North..." >>> ja huhu tiesi kertoa että pohjoisesta oli saapunut puolituisten ruhtinas... (s. 669, Pippinistä)

Kertoja: "He looked now, had he known it, verily Ernil i Pheriannath, the Prince of the Halflings..." >>> Nyt hän tietämättään todella näytti <i>Ernil i Pheriannath</i>ilta, Puolituisprinssiltä... (s. 703, Pippinistä)

Gondorin lauluniekka: "Lo! lords and knights and men of valour unashamed, kings and princes, and fair people of Gondor...." >>> Kuulkaa! ruhtinaat ja ritarit joiden uljaus on tahraton, kuninkaat ja prinssit ja Gondorin kaunis kansa... (s. 827, Cormallenin kentällä)

Ioreth: "Those are Periain, out of the far country of the Halflings, where they are princes of great fame..." >>> Nuo ovat <i>periain</i> [tark. laitoksessa; kaapuhemmossa vielä virh. <i>perian</i>], puolituisten kauniista maasta jossa he ovat kuulemma maineikkaita ruhtinaita... (s. 838, kruunajaisissa)

Aragorn: "and you shall ride in honour and arrayed as princes of the land" >>> ja [saat] ratsastaa suuressa kunniassa ja maan ruhtinaalle kuuluvin varustein (s. 844, Frodolle)

Kronikoitsija: "Some say that the mound --- had been the grave of thelast prince of Cardolan..." >>> On väitetty, että se hautakumpu --- oli ollut Cardolanin viimeisen prinssin hauta... (s. 901, Liite A I 3)

Huh, ja vielä on monta muuta, joita en nyt ehdi luetella: joka tapauksessa näyttää siltä, että sanaa <i>prince</i> käytetään ja se suomennetaan monella eri tavalla, tilanteesta riippuen ja toisinaan myös epäjohdonmukaisesti, vrt. edellä Pippin puolituisten ruhtinaana tai puolituisprinssinä.
 
On ihan hyvä, ettei prinssi-sanaa ole viljety liikaa. En tunne sen etymologiaa tai muutakaan historiaa, mutta kuitenkin 'ruhtinas' sopii paremmin Keski-Maan varhaiskeskiaikaiseen ilmapiiriin kuin nuoremmalta kuulostava 'prinssi'. 'Prinssi' tuo ainakin allekirjoittaneelle mieleen lähinnä Williamit ja Charlesit ja romantiikan ajan pg-13 -sadut. Sitä paitsi käsittääkseni prinssi on suoraan kuninkaan poika, kun ruhtinas voi olla kuka tahansa jaloverinen, tai sitten se on vain aateliselle annettu asemaan ilmaiseva arvonimi, vai?
 
Ylös