TSH #61: III/5.9. Viimeinen neuvottelu

Micco

Verkostelija
Suomen Tolkien-seura
Hrr... Kauhea kiire, kun Tikkikin on näköjään jo lähettänyt seuraavan alustuksen, joten tämä jäänee vähän lyhyeksi.

Luku alkaa kuvauksella kauniista aamusta taistelupäivän jälkeen. Gimli ja Legolas menevät kaupunkiin tavatakseen Merrin ja Pippinin ja keskustelevat kaupungin kivitöistä ja puutarhoista. He tapaavat Imrahilin ja Legolas käyttää haltianäköään ja näkee tämän suonissa virtaavan haltiaverta. Imrahilin tapaamisen jälkeen Gimli ja Legolas puhuvat ihmisistä ja taas kivitöistä. Tavattuaan ystävänsä Legolas näkee lokkeja ja alkaa taas haaveilla merestä.

Seuraavaksi kirjailija käyttää erilaista kerrontatyyliä ja laittaa Legolasin ja Gimlin kertomaan hobiteille Aragornin matkasta Kuolleiden Kulkuteiltä Minas Tirithiin. Legolas laulaa Lebenninin niityistä ja alkaa taas puhua lokeista, joista Galadriel oli varmaankin varoittanut.

Sitten kerrotaan Imrahilin ja Éomerin saapumisesta Aragornin teltoille neuvotteluun, jossa heitä odotti myös Gandalf ja Elrondin pojat. Puhutaan jälleen Mahtisormuksesta ja siitä mitä tapahtuu, jos Sauron saisi sen käsiinsä. Sauronista sanotaan, ettei hänen voimansa perustu odottamiseen, mutta heti perään sanotaan, että hän odottaa keskinäisen kamppailun hetkeä, vai puhuttiinko tuossa kohdassa jo jostakin muusta henkilöstä kun tämän voi tulkita vähän eri tavoilla? :urg:

Neuvottelussa päätetään harhauttaa Sauronia ja hyökätä seitsemäntuhannen miehen voimin Mordoria vastaan, jotta Sauron kiinnittäisi huomionsa muualle kuin Sormukseen, mikä antaisi Sormuksen viejälle lisäaikaa Sormuksen tuhoamiseen.
 
Miccoh onnistuu alustamaan lukua jotenkin tuoreesti. Saa tuntemaan etten ole koskaan sitä lukenutkaan. Legolaksen lokkifetisismi välittyy hienosti. Miccoh´n tyylistä tulee mieleen Simon evankeliumi.
 
Lintujen äänet tuottivat noina varhaisina maailmanaikoina voimakkaita elämyksiä.

"Silmarillionissa" (s.64) kerrotaan että kuullessaan satakielten laulun Thingol joutui lumouksen valtaan ja pysähtyi paikalleen.
KTK:ssa taas kerrotaan sivulla 38 kuinka Tuor kuuli lokin äänen (jota ei sisämaan kasvattina tunnistanut) lähestyessään merta, ja vaikka se oli hänen korvissaan murheellinen hänen teki mieli kuunnella sitä ja seurata sitä.

Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota (hiukan epäkäytännölliseltä miekkamieheltä tuntuvan; vrt. myös miekantyngän kanniskelu Eriadorissa) Aragornin ylentäviin sanoihin miekalleen luvun lopussa? Kas kun Dilbert ei ole huomannut ehdottaa Mannerheimin miekantuppipäiväkäskyä Tolkienin vaikutteiden joukkoon :wink:

Tätä lupausta olla panematta miekkaa tuppeen ennenkuin Viena (Ithilien) on jälleen vapaa kommentoi myös Chydeniuksen ja Virtasen "Marski-marssi":
.. lojui miekkansa nurkassa, tupetta yhä, Nicklén sitä jynssäili, arki tai pyhä.... (Nils Nicklén oli Mannerheimin sotilaspalvelija jatkosodan aikana, korkeushypyn EM-pronssimitalisti muuten.)
 
Ylös