TSH #67: III/6.4. Cormallenin kenttä

"Sauronin valtakunta on lopussa!"

Tolkien on kuvannut Sauronin häviön Mustalta Portilta nähtynä erinomaisen tiiviisti ja vaikuttavasti: kotkat tulevat (toivo herää) - nazgûlit lähtevät (Sauron menettää toivonsa) - maailmanlopun enteet - Sauronin haamu. Kauniisti kehitelty sinfonia, jonka lopuksi "tuli aivan hiljaista".

Mutta vauhti kiihtyy välittömästi. Taistelukin jatkuu, mutta huomio kiinnittyy takaa-ajokohtaukseen (mitenköhän paljon Tolkien on nähnyt jännityselokuvia?) kotkien selässä kohti Tuomiovuorta. Siellä hobitit ovat valmistautuneet kuolemaan, mutta Sam pysyy toimintakykyisenä viimeiseen asti. Liikuttavinta on mielestäni tämä: "Mutta kun hän siinä puhui pitääkseen pelon viimeiseen asti loitolla..." -- ei anna periksi tämä hobitti, ei niin millään.

Viimein kaksi erillistä tarinaa yhtyvät, kun Frodo ja Sam napataan laavavirtojen kynsistä kotkien kynsiin. Ja taas tulee aivan hiljaista.

Mitä sitten seuraa, kutsutaan kai antikliimaksiksi. Tämän iloisuutta pursuavan jakson, suvantovaiheen, huipentuma on tietysti hetki, jolloin soittoniekka astuu esiin ja sanoo: "Sillä minä laulan teille Frodosta Yhdeksänsormisesta ja Tuomion Sormuksesta."

Mutta kaikki ei ole vielä lopussa. Legolas alkaa irtautua arjesta, ja kun telttoja pystytetään Turvalinnan edustalle, lukija alkaa pohtia, mitä nyt? Mitä vielä?

En voi mitään sille että Gwaihirin veli on ikuisesti Landrover eikä Landroval.

Suomen ainoan leffafanin kommentti: se maan vajoaminen Lännen Armeijan ympäriltä oli Ihan Liikaa. Ymmärrän toisaalta ettei kakkosajan paineaaltoa voinut toistaa, mutta joku joukkopaniikki olisi ollut kivempi.

Jännä juttu miten teksti on erilaista jokaisella lukukerralla. Muistan joskus julkisestikin kommentoineeni kriittisesti tässä luvussa esiintyvää "kyyneleet ovat siunauksen viini"-maalailua... seuraavalla lukukerralla pidinkin samaisesta pätkästä todella paljon.

Frodo jatkaa Mordorissa omaksumaansa aseistakieltäytyjälinjaa vaikka Samin mieliksi suostuukin näytöksenomaisesti teräasetta vielä kantamaan. Ei nyt ihan heti ainakaan tule vastaavanlaista hahmoa fantasiakirjallisuudesta mieleen.

Totta, Mordorin välkeen vitkutellaan ja ketkutellaan. On vaikka mitä julhia ja tilaisuuksia, ja miljoona ja yksi jäähyväistä. Loppuosa olisi voitu muokata paremmin tiiviimpään ja iskevämäpään muotoon, jossa tunnelataus olisi säilynyt ja huipentunut Harmaiden Satamien päätökseen, ja Konnun puhdistus on aivan turha ja...

Minua on aina jyrppinyt aivan hirveästi, kuinka Merri ja Pippin ovat palvelijoina tilaisuudessa, jossa kaikki muut Sormuksen Saattuen ritarit ovat paveltavina. Se on jotenkin niin loukkaavaa.''Olette saaneet arvonylennyksen: saatte palvella parempianne...'' Heitä se ei tunnu häiritsevän, mutta minua kyllä. Grrrrrrrr...

Parasta on Legolasin laulu. Se saa aina tipan linssiin, tiivistäen sen, mikä TSH:ssa on tenhoavinta ja surullisinta. Ai kaipuuta merelle, kauas pois, sinne mikä on menetetty. *Sinffle*

Olen täysin eri mieltä lopun "pitkien" jäähyväisten ja puhdistusten jne turhuudesta. Niissä tulevat esille monet tärkeät teemat (mikään voitto ei ole lopullinen, ei voittoa ilman tappioita, kuolemattomuus ja siitä luopuminen jne...) lisäksi hahmoja on niin valtava määrä, että ainakin minua olisi jäänyt ärsyttämään suunnattomasti jos niiden kaikkien kohtalot olisi pyyhkäisty pois ja/tai liitteisiin. Tarinaa on kerrottavana vielä Kliimaksin jälkeenkin, tai kuten Sam asian ilmaisee kun Bilbo ja Frodo keskustelevat sopivasta lopusta kirjalle (menomatkalla) "Niin, ja missä he sitten elävät? Sitä minä usein mietin."

Jos Konnun puhdistuksen ainut tarkoitus todellakin on jokin teema, se olisi voitu käsitellä paremmalla hetkellä. Jäähyväisistä minäkin pidän - matka Minas Tirithistä Kontuun on sydäntäsärkevä - mutta lopullinen asu olisi voinut olla tiiviimpi. Tietysti täytyy muistaa, että Tolkienilla oli oma deadlinensa, ja kun triologian varrelta löytyy pahempiakin kirjallisia kömmähdyksiä, ja kun hän ei ollut ammattilaiskirjailija, niin annettakoon anteeksi. En odotakaan hänen olevan kaikissa asioissa täydellinen, tai että kaikkia voisi miellyttää yhtä aikaa. Mutta ei hän ihan koskematonkaan ole - jopa tolkiendomissa pitäisi pystyä osoittamaan kriittisyyttä suurta mestaria kohtaan. :wink: