Nerwende
Kontulainen
Whoopsa! Pääsi eilinen livahtamaan ohi ennen kuin tajusin että on taas alustusvuoro. :hups:
Konnun puhdistus on taas varsinainen vuoristorata fiilistelyskaalalla. Toisaalta tapaamme suloisentyperiä hobitteja, toisaalta seuraamme kauhunsekaisella surulla tuhottuja maisemia. Taistelut jäävät kuitenkin varsin etäisiksi tapahtumiksi, "tärkeiden" hahmojen puolesta ei niissä tarvitse jännittää. Frodo eriytyy muista hobiteista yhä enemmän, jatkaen toisaalta sekä omaa miekatonta linjaansa että Aragornin esimerkkiä antautuneiden vihollisten henkien säästämisestä.
Oliko Ruusa Töllillä joku vaistomainen tieto siitä, että asiat olivat suuressa maailmassa kääntyneet hyviksi jo aiemmin? Hänhän mainitsee Samille odottaneensa tätä jo keväästä alkaen.
Hiukan häiritsee tuo Frodon äkillinen Saruman-oivallus - onhan hän aiemmin luvussa osoittanut tietävänsä hyvin että Saruman on kaiken tuhon takana ("maantien kerjäläinen" jne). Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ollut yhdistänyt Sharkku-nimeä Sarumaniin, tai ei odottanut tapaavansa häntä omalla kotiovellaan.
Bil-poni potkii persuuksia. </anglismi>
Jännä juttu miten Saruman reagoi Frodon tahtoon säästää tämän henki vielä hyökkäyksen jälkeenkin. Armohan ei ollut aiemmin kelvannut tälle velholle kenenkään muun, hobitin, haltian tai toisen velhon taholta. Mutta Frodossa on muutenkin joku ominaisuus joka pistää Viisaat polvilleen, muistellaanpa vaikka sitä hämmennystä jonka pieni hobittimme aiheuttaa Galadrielissa. "Sinun silmäsi käyvät tarkoiksi..."
Toivoiko Saruman oikeasti surmaavansa Frodon, vai oliko kyse itse asiassa itsemurhayrityksestä?
Harmittaa niin vietävästi että Konnun puhdistus oli jätetty Jacksonin trilogiasta pois.
Konnun puhdistus on taas varsinainen vuoristorata fiilistelyskaalalla. Toisaalta tapaamme suloisentyperiä hobitteja, toisaalta seuraamme kauhunsekaisella surulla tuhottuja maisemia. Taistelut jäävät kuitenkin varsin etäisiksi tapahtumiksi, "tärkeiden" hahmojen puolesta ei niissä tarvitse jännittää. Frodo eriytyy muista hobiteista yhä enemmän, jatkaen toisaalta sekä omaa miekatonta linjaansa että Aragornin esimerkkiä antautuneiden vihollisten henkien säästämisestä.
Oliko Ruusa Töllillä joku vaistomainen tieto siitä, että asiat olivat suuressa maailmassa kääntyneet hyviksi jo aiemmin? Hänhän mainitsee Samille odottaneensa tätä jo keväästä alkaen.
Hiukan häiritsee tuo Frodon äkillinen Saruman-oivallus - onhan hän aiemmin luvussa osoittanut tietävänsä hyvin että Saruman on kaiken tuhon takana ("maantien kerjäläinen" jne). Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ollut yhdistänyt Sharkku-nimeä Sarumaniin, tai ei odottanut tapaavansa häntä omalla kotiovellaan.
Bil-poni potkii persuuksia. </anglismi>
Jännä juttu miten Saruman reagoi Frodon tahtoon säästää tämän henki vielä hyökkäyksen jälkeenkin. Armohan ei ollut aiemmin kelvannut tälle velholle kenenkään muun, hobitin, haltian tai toisen velhon taholta. Mutta Frodossa on muutenkin joku ominaisuus joka pistää Viisaat polvilleen, muistellaanpa vaikka sitä hämmennystä jonka pieni hobittimme aiheuttaa Galadrielissa. "Sinun silmäsi käyvät tarkoiksi..."
Toivoiko Saruman oikeasti surmaavansa Frodon, vai oliko kyse itse asiassa itsemurhayrityksestä?
Harmittaa niin vietävästi että Konnun puhdistus oli jätetty Jacksonin trilogiasta pois.