TSH #71: III/6.8. Konnun puhdistus

Nerwende

Kontulainen
Whoopsa! Pääsi eilinen livahtamaan ohi ennen kuin tajusin että on taas alustusvuoro. :hups:

Konnun puhdistus on taas varsinainen vuoristorata fiilistelyskaalalla. Toisaalta tapaamme suloisentyperiä hobitteja, toisaalta seuraamme kauhunsekaisella surulla tuhottuja maisemia. Taistelut jäävät kuitenkin varsin etäisiksi tapahtumiksi, "tärkeiden" hahmojen puolesta ei niissä tarvitse jännittää. Frodo eriytyy muista hobiteista yhä enemmän, jatkaen toisaalta sekä omaa miekatonta linjaansa että Aragornin esimerkkiä antautuneiden vihollisten henkien säästämisestä.

Oliko Ruusa Töllillä joku vaistomainen tieto siitä, että asiat olivat suuressa maailmassa kääntyneet hyviksi jo aiemmin? Hänhän mainitsee Samille odottaneensa tätä jo keväästä alkaen.

Hiukan häiritsee tuo Frodon äkillinen Saruman-oivallus - onhan hän aiemmin luvussa osoittanut tietävänsä hyvin että Saruman on kaiken tuhon takana ("maantien kerjäläinen" jne). Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ollut yhdistänyt Sharkku-nimeä Sarumaniin, tai ei odottanut tapaavansa häntä omalla kotiovellaan.

Bil-poni potkii persuuksia. </anglismi>

Jännä juttu miten Saruman reagoi Frodon tahtoon säästää tämän henki vielä hyökkäyksen jälkeenkin. Armohan ei ollut aiemmin kelvannut tälle velholle kenenkään muun, hobitin, haltian tai toisen velhon taholta. Mutta Frodossa on muutenkin joku ominaisuus joka pistää Viisaat polvilleen, muistellaanpa vaikka sitä hämmennystä jonka pieni hobittimme aiheuttaa Galadrielissa. "Sinun silmäsi käyvät tarkoiksi..."

Toivoiko Saruman oikeasti surmaavansa Frodon, vai oliko kyse itse asiassa itsemurhayrityksestä?

Harmittaa niin vietävästi että Konnun puhdistus oli jätetty Jacksonin trilogiasta pois.
 
Nerwen sanoi:
Toivoiko Saruman oikeasti surmaavansa Frodon, vai oliko kyse itse asiassa itsemurhayrityksestä?

Nämä kaksi asiaahan olisi voinut myös miellyttävästi yhdistää, kostaa puolituiselle joka oli nöyryyttänyt Suurta Sarumania anteeksiannollaan ja poistua sen jälkeen tyylillä.

Tämän luvun olemassaoloa - ja "Tarun" pitkittymistä muutenkin - voisi puolustaa reiluudella eräitä tarinan henkilöitä kohtaan. Pippin - ja erityisesti Merri - pääsivät vihdoin etualalle itselleen sopivan suuruisessa seikkailussa. Tämä ei kuitenkaan näytä olleen Tolkienin alkuperäinen motiivi, koska varhaisemmissa versioissa Frodolla piti olla keskeisempi ja aggressiivisempi rooli Konnun vapauttamisessa, ja jopa Gandalfin piti jossain vaihessa tulla mukaan Kontuun.

- Itse en mitenkään pahoittele Konnun puhdistuksen jäämistä pois Jacksonin digitaalisesta p---apökäleestä. Kunpa mahdollisimman suuri osa Tarun muistakin tapahtumista ja henkilöistä olisi voitu jättää pois. (On toki hyvä, että tällaiset suuren yleisön elokuvat synnyttävät kiinnostusta Tolkienia kohtaan, sillä tavoinhan voidaan saada useampia ihmisiä myös lukemaan kirjoja.)
 
Kumma kyllä olen aina kuvitellut Sarkun hobittina – pyöreänä, kaitakasvoisena, ilkeästi hymyilevänä kiharatukkana – vaikka hyvin tiedänkin että Frodoa vastassa oli ihmisennäköinen entinen velho. Kokoeroa ajatellen oli outoa että hän yritti pistää Frodoa rintaan tikarilla kun hobitin kaula olisi ollut paremmin hänen ulottuvissaan.
 
Nerwen sanoi:
Oliko Ruusa Töllillä joku vaistomainen tieto siitä, että asiat olivat suuressa maailmassa kääntyneet hyviksi jo aiemmin? Hänhän mainitsee Samille odottaneensa tätä jo keväästä alkaen.
Mitä ilmeisimmin, tai niin ainakin hylätyssä epilogissa asia esitetään, Samin ja Ruusan keskustellessa Repunpään ovella vuonna 1436 Kl:

'Maaliskuun kahdeskymmenesviides!' hän sanoi. 'Tänä päivänä, seitsemäntoista vuotta sitten, en arvannut enää koskaan näkeväni sinua, Ruusa-vaimoni. Mutta toivoin yhä.'
'Minä en toivonut laisinkaan,' hän vastasi, 'en ennen kuin sinä nimenomaisena päivänä; ja sitten yhtäkkiä minä toivoin. Oli suunnilleen keskipäivä ja minä tunsin mieleni niin hilpeäksi, että aloin laulaa. Silloin äiti sanoi: "Hiljaa, tyttö! Roistoja on kaikkialla." Minä vastasin: "Antaa heidän tulla! Heidän aikansa on kohta ohi. Sam on tulossa takaisin." Ja sinä tulit.'
 
Olenkin jo tullut ulos kaapista mainitsessani, että Konnun puhdistus on minusta hieman huono ratkaisu käsitellä mitä teemoja sitten ikinä halutaankaan käsitellä. Onhan se sinänsä kiinnostava juonenkäänne, mutta kirjallinen makuni huutaa sitä vastaan. Tarkoitan, meillä on jo tarina. Se on saatu miltei päätökseensä. Sitten tulee tällainen hassu sivuhaara aivan lopussa. Onhan sitä alustettu, mutta minuun se ei vain iske. Se on vain väärässä paikassa.

Jään odottelemaan lyöntejä.

Nerwen sanoi:
Harmittaa niin vietävästi että Konnun puhdistus oli jätetty Jacksonin trilogiasta pois.

Älä harmittele. :) Siitä olisi tullut luultavasti huono ja koko elokuva olisi ollut huonompi, kun jo nyt niukasta ajasta olisi pitänyt nipsaista arvokkaita minuutteja.

Ehkä siitä voisi tehdä oman elokuvan. Heh.

Offina mainittakoon, että EE:lle lisättiin kyllä aivan vääriä pätkiä. Lisää kuolleita örkkejä, jee. Epilogi olisi ollut paljon kiehtovampi lisä.
 
Telimektar sanoi:
Tämän luvun olemassaoloa - ja "Tarun" pitkittymistä muutenkin - voisi puolustaa reiluudella eräitä tarinan henkilöitä kohtaan. Pippin - ja erityisesti Merri - pääsivät vihdoin etualalle itselleen sopivan suuruisessa seikkailussa. Tämä ei kuitenkaan näytä olleen Tolkienin alkuperäinen motiivi, koska varhaisemmissa versioissa Frodolla piti olla keskeisempi ja aggressiivisempi rooli Konnun vapauttamisessa, ja jopa Gandalfin piti jossain vaihessa tulla mukaan Kontuun.

Valië Nienna sanoi:
Olenkin jo tullut ulos kaapista mainitsessani, että Konnun puhdistus on minusta hieman huono ratkaisu käsitellä mitä teemoja sitten ikinä halutaankaan käsitellä. Onhan se sinänsä kiinnostava juonenkäänne, mutta kirjallinen makuni huutaa sitä vastaan. Tarkoitan, meillä on jo tarina. Se on saatu miltei päätökseensä. Sitten tulee tällainen hassu sivuhaara aivan lopussa. Onhan sitä alustettu, mutta minuun se ei vain iske. Se on vain väärässä paikassa.

Jään odottelemaan lyöntejä.

En minä nyt lyömään rupea, kunhan puolustelen omalta osaltani Konnun puhdistuksen olemassaoloa - ja Harmaita Satamia siinä sivussa. Tarinan jatkaminen Kontuun saakka ja viimein Samin paluuseen kotilieden ääreen tekee mielestäni selväksi nimenomaan sen, että koko pitkä kertomus on hobittien tarina. Tapahtui etelän mailla mitä tahansa (suurimmalla osalla hobiteista oli siitä vain hämärä käsitys) tarina alkaa ja päättyy Konnussa, ja viime kädessä kertoo näiden pikkuotusten maailman selviytymisestä. Aragornin kruunaukset ja muut suureelliset tapahtumat ovat loppujen lopuksi vain hämärää taustaa sille, että Kontu palautuu entiselleen ja elämä siellä saa jatkua omia rauhallisia uomiaan. Mitä nyt muutamat hobitit tulivat sen saavuttaakseen kulkeneeksi pitkiä sivupolkuja ja pelastaneeksi koko Keski-Maan ohimennen. Liekö heitä siitä kovin paljon arvostettu, enemmänkin juuri Konnun puhdistuksen toteuttamisesta. Samalla asetetaan suuret tapahtumat oikeaan mittakaavaansa: se mikä suurten ja mahtavien mielestä on tärkeää, ei olekaan niin kovin tärkeää jossakin toisaalla.

Ja onhan Konnun pelastuminen kuitenkin yksi tärkeimmistä Sormuksen Sodan tuloksista: ilman hobitteja tuleva maailma olisi menettänyt tärkeimmän varalla olevan aseensa mahdollisia uusia uhkia vastaan. Todellinen Voima muhii neljän neljännyksen turpeessa, ei kivikaupungin muurien sisässä. Lukijallekin Kontu on se oma ja oikea maailma, jolla on jatkumisen edellytykset. Gondor on unohtunut satukaupunki, haipuva kuin haltioiden haamut. Ugh.
 
Paluu Kontuun on toki aivan must. He lähtivät pelastamaan Kontua. Jos he olisivat jääneet sille tielleen tai lopussa olisi vain viitattu että jonkin ajan kuluttua ne hobitit palasivat kotiinsa kasvamaan tms... huh. Kontuun täytyy palata, kaikki jäähyväiset täytyy heittää, ja ennen kaikkea Harmaat Satamat on aivan välttämätön sekä IMHO täydellinen lopetus. Se mikä risoo onkin, että kun sinne Kontuun viimein päästään takaisin, niin alkaakin aivan erillisen tuntuinen tarina pikku kahnauksineen ja siivoamisineen. Äskeisten mahtitaistelujen jälkeen se on todella antikliimaksinen.
 
Ylös