Vko 10: Valkoinen ratsastaja

Tämän luvun saa kunnian aloittaa Gimli. Lieneekö Sormusten herrassa toista lukua, jossa kääpiö pääsee ääneen ensimmäisenä?

Aragorn, Legolas ja Gimli pohtivat, kuka oli yöllä leirin lähellä harhaillut hahmo - Saruman ehkä? Kolme Ajomiestä joutuvat jatkamaan jälleen jalan, sillä ratsut karkasivat yöllä, mutta ilmeisesti ne eivät säikähtäneet mitään vaan riistäytyivät irti juostakseen jonkun hyvän ystävänsä luo.

Seuraavaksi samooja pääsee esittelemään erätaitojaan. Merri ja Pippin ovat jättäneet jäljistään melkoisen arvoituksen, mutta ei Aragorn turhaan ole samonnut lähes 80 vuotta Keski-Maan metsissä. Aragorn arvaa hobittien liikkeet aivan oikein, mutta entinjälkiä ei samoojakaan tunnista, joten jäljittäminen katkeaa siihen.

Yhtäkkiä Legolas huomaa puiden välissä epäilyttävän hahmon. Ystävykset valmistautuvat puolustautumaan Sarumaniksi luulemaansa kulkijaa vastaan, mutta jokin pidättelee heitä. Lopulta Gimli rikkoo jännityksen uhkaamalla iskeä vanhuksen hattuun "sellaisen kuhmun, että velhollakin on siinä selviämistä." Vanhus heittää harmaan kaapunsa sivuun ja valo välähtää. Ystävykset tyrmistyvät täysin - heidän edessään seisoo kuolleista noussut Gandalf, joka on nyt pukeutunut valkoisiin. "Minä olen todellakin Saruman, niin voisi sanoa, Saruman sellaisena kuin hänen olisi pitänyt olla."

Kauan he päivittävät kuulumisia puolin ja toisin. Gandalf selvittää oman henkiinheräämistarinansa ohessa niin Sauronin kuin Sarumaninkin suunnitelmia ja kertoo hobittien tavanneen Puuparran, jonka olemassaolo on jopa kaikenkokeneelle Legolasille yllätys. Pieni sattumus, Merrin ja Pippinin saapuminen Fangornin metsään on saanut aikaan valtavan tapahtumien vyöryn, jonka huipennusta saamme vielä odottaa jonkin aikaa.

Pitkällä matkallaan Gandalf on tavannut Galadrielin, joka lähetti hänen mukanaan ennustukset sekä Aragornille että Legolasille. Meille lukijoille nämä runonsäkeet jäävät jonkinlaisiksi teasereiksi, sillä niitä ei selitetä mitenkään. Gimlille Valtiatar lähetti yksinkertaisesti terveisiä, mikä riemastuttaa kääpiötä suunnattomasti.

Viimeiseksi kadonneiden hevosten arvoitus selviää. Ne ovat yöllä kuulleet Hallavaharjan, Gandalfin ratsun äänen ja sännänneet sitä tapaamaan. Nyt kaikki kolme hevosta palaavat joukkiomme luo. Hallavaharjan selässä Gandalf on Valkoinen Ratsastaja, Sauronin suurin vastustaja. Nelisin joukkio lähtee hyvää kyytiä kohti Rohania ja kuningas Théodenin kartanoa.

Tämä on ollut aina yksi suosikkikohtiani. Vihdoinkin alkaa tapahtua oikein kunnolla!

Olen usein lukenut tämän kohdan ja pari sataa sivua eteenpäin. Minulla oli joskus peräti palapeli nimeltä Gandalfin paluu. Laitoin sen seinälle koottuna.

Tässä on kyllä yksi niitä kohtia joita ensimmäisellä lukukerralla jännitti ihan mahottomasti, eli tämä vanha mies hahmo joka metsässä kulkee ja tulee jututtamaan Aragornia, Legolasia ja Gimliä. Ihan varma olin silloin että siinäpä Saruman sai nalkkiin tyypit. Vähän epäillytti vielä näin useamman kerrankin luettua, mutta se epävarmuus vanhan miehen henkilöllisyydestä pidetään kyllä yllä loistavasti. Huikeata että saatiin joukkoon vanha (tai no uusihan se oikeastaan on) kunnon Iso-G

Luvussa on paljon lisää arvoituksia kolmelle Ajomiehelle. Hevosten käyttäytyminen. Miksi ne lähtivät, koska eivät vaikuttaneet kuitenkaan pelästyneen mitään? Miten hobitti tai hobitit ovat päässeet vapaaksi ja mitä örkkien joukossa oikein olikaan tapahtunut? Kuka on kummallinen vanha mies metsän laidalla? Hobittien seikkailu on tässä vaiheessa lukijalle jo tuttu. Keski-Maassa näyttää olevan monia erillisiä pikku saarekkeita, joihin kantautuvat vain suuret uutiset. Puuparta ei koskaan kuullutkaan hobiteista. Legolas oli kuullut enteistä, mutta se kuulosti muinaiselta tarulta. Kuinka nämä olennot ovat voineetkaan elää tuhansia vuosia rinta rinnan toisistaan tietämättä.

Gandalfin paluu tuntuu ensin uskomattomalta, mutta Gandalf itse kertoo selonteon tapatumista sen jälkeen, kun Morian tapahtumat tapahtuivat. Gandalfin kertoman mukaan hänen parin kuukauden jaksonsa oli sisältänyt monen monta ihmisikään verrattavaa hetkeä. Tulen ja syvien vesien läpi oli hänen tiensä käynyt ja hänelle oli annettu lisäaikaa vielä, jotta hän saisi tehtävänsä Keski-Maassa päätökseen. Tässä on suuren linjan viittauksia Gandalfin alkuperään ja olemukseen. Hänen "telepaattinen yhteytensä" Galadrieliin tulee tässä rivien välistä ilmi. Olen pohtinut, että juuri Galadriel saattoi olla se, joka kutoi kankaan Gandalfin uuteen pukuun. Mutta keneltä hän sai uuden sauvansa? Tekivätkö velhot itse sauvansa voimiensa mukaan? Ja Gandalf oli nyt ylin velhoista. Gandalfin kerrotaan antaneen neuvoja ja ottaneen niitä vastaan.

Merrin ja Pippinin mukanaolo seurueessa saa nyt uusia ulottuvuuksia. Heidän oli tarkoitus olla mukana saattueessa. Näin ensinnäkin Boromirin tähden. Lisäksi hobitit oli nyt tuotu Fangorniin ja heidän tuomiensa uutisten vanavedessä seuraavat suuret tapahtumat. Tässä on hienosti tuotu esille pienten ja merkityksettömältä tuntuvien asioiden todellinen asiainlaita, pienilläkin on osansa ja merkityksensä. Asiat johtavat toiseen. Merrin ja Pippinin sieppaus ja vapautuminen Fangornin luona johtivat tapaamiseen Puuparran kanssa, josta seuraa ikävyyksiä Rautapihalle. Rautapihan heikentyminen taas vaikuttaa suoraan käsillä olevaan sotaan.