Luku alkaa matkalla Edorasista Rautkymin kahlaamolle. Matka on pitkä, yli parikymmentä peninkulmaa linnuntietä, ja kestää siksi kauan. Kaukana siintävä Rautapiha aiheuttaa epäluuloa ja huolta etenkin Gandalfissa ja Legolasissa. Toisena ratsastuspäivänä joukko kohtaa sotilaan, joka tuo varsin huonoja uutisia Rautkymiltä; joukot ovat joutuneet vetäytymään ja osa eloonjääneistä suuntaa kohti Helmin Syvännettä. Niinpä sotajoukko suuntaakin Théodenin johtamina Helmin Syvänteeseen ja samalla Gandalf eroaa joukosta omille teilleen.
Helmin Syvänne sijaitsee Länsimannun Laakson "kaukaisimmassa päässä", vuorten keskellä. Siellä on myös linnoitus, jota Ämyrilinnaksi kutsutaan. Mitä lähemmäs Théodenin joukot saapuvat, sitä enemmän he kuulevat lähestyvistä vihollisista, mutta pääsevät kuitenkin ehjinä perille. Linnoituksessa he saavat kuulla, ettei Helmin Syvänteessä majaansa pitänyt Rohanin rajaseudun Länsimannun herra Erkenbrand ole päässyt ainakaan toistaiseksi palaamaan varustukseen, vaikka tämä oli ollut jo vetäytymässä Rautkymiltä. Onneksi osa hänen miehistään oli onnekkaampia ja paikalla on lopulta kuitenkin yli tuhat taistelukykyistä jalkamiestä, joskin suurin osa heistä joko liian nuoria tai liian vanhoja. Paikka on kuitenkin puolustettavissa näillä ja Théodenin joukoilla.
Taistelua ei tarvitse odottaa lopulta kovin kauan, pian viholliset etenevät myrskyn pauhatessa taustalla. Aragorn, Éomer, Gimli ja Legolas pääsevät tositoimiin, alkaapa kääpiön ja haltian välillä pieni mittelökin siitä, kumpi kaataa enemmän vihollisia. Hyökkääjien määrä tuntuu vain kasvavan taistelun edetessä ja hiljalleen puolustajat alkavat väsyä. Hyökkäyksiä tapahtuu koko ajan, milloin minnekin ja minkälaisin asein. Lopulta muuri vallataan räjäyttämällä siihen aukko Orthancin tulella ja jäljelle jääneet vetäytyvät itse linnoitukseen. Gimlin eikä Éomerin kohtalosta ei kukaan tiedä vielä mitään, he ovat jääneet ulkopuolelle tai pahimmassa tapauksessa kaatuneet.
Kuningas Théodenin veri vetää taistelemaan miestensä rinnalle, hän on turhautunut odottamaan turvassa. Niinpä aamun sarastaessa törähtää Helmin suuri torvi ja sen myötä ratsastaa kuningas uljaana Aragornin ja miestensä kera taistoon. Jo tämä näky ja torven kaiku saavat vihollisen epävarmaksi, jolloin he ratsastavat voittoisina eteenpäin. Ja mikä näky heitä odottaakaan Vallilla - ennen niin vihreä laakso kukkuloineen oli nyt täynnä puita. Kaikki viholliset, niin örkit kuin villi-ihmisetkin, yrittivät paeta kuka minnekin. Heidän lopullinen tuhonsa oli kuitenkin vielä edessä, sillä lännestä saapui vielä jo edesmenneeksi luultu herra Erkenbrand Gandalfin ja tuhannen jalkamiehen kera. Näin Helmin Syvänteen taistelu loppui ihmisten voittoon.
Helmin Syvänne sijaitsee Länsimannun Laakson "kaukaisimmassa päässä", vuorten keskellä. Siellä on myös linnoitus, jota Ämyrilinnaksi kutsutaan. Mitä lähemmäs Théodenin joukot saapuvat, sitä enemmän he kuulevat lähestyvistä vihollisista, mutta pääsevät kuitenkin ehjinä perille. Linnoituksessa he saavat kuulla, ettei Helmin Syvänteessä majaansa pitänyt Rohanin rajaseudun Länsimannun herra Erkenbrand ole päässyt ainakaan toistaiseksi palaamaan varustukseen, vaikka tämä oli ollut jo vetäytymässä Rautkymiltä. Onneksi osa hänen miehistään oli onnekkaampia ja paikalla on lopulta kuitenkin yli tuhat taistelukykyistä jalkamiestä, joskin suurin osa heistä joko liian nuoria tai liian vanhoja. Paikka on kuitenkin puolustettavissa näillä ja Théodenin joukoilla.
Taistelua ei tarvitse odottaa lopulta kovin kauan, pian viholliset etenevät myrskyn pauhatessa taustalla. Aragorn, Éomer, Gimli ja Legolas pääsevät tositoimiin, alkaapa kääpiön ja haltian välillä pieni mittelökin siitä, kumpi kaataa enemmän vihollisia. Hyökkääjien määrä tuntuu vain kasvavan taistelun edetessä ja hiljalleen puolustajat alkavat väsyä. Hyökkäyksiä tapahtuu koko ajan, milloin minnekin ja minkälaisin asein. Lopulta muuri vallataan räjäyttämällä siihen aukko Orthancin tulella ja jäljelle jääneet vetäytyvät itse linnoitukseen. Gimlin eikä Éomerin kohtalosta ei kukaan tiedä vielä mitään, he ovat jääneet ulkopuolelle tai pahimmassa tapauksessa kaatuneet.
Kuningas Théodenin veri vetää taistelemaan miestensä rinnalle, hän on turhautunut odottamaan turvassa. Niinpä aamun sarastaessa törähtää Helmin suuri torvi ja sen myötä ratsastaa kuningas uljaana Aragornin ja miestensä kera taistoon. Jo tämä näky ja torven kaiku saavat vihollisen epävarmaksi, jolloin he ratsastavat voittoisina eteenpäin. Ja mikä näky heitä odottaakaan Vallilla - ennen niin vihreä laakso kukkuloineen oli nyt täynnä puita. Kaikki viholliset, niin örkit kuin villi-ihmisetkin, yrittivät paeta kuka minnekin. Heidän lopullinen tuhonsa oli kuitenkin vielä edessä, sillä lännestä saapui vielä jo edesmenneeksi luultu herra Erkenbrand Gandalfin ja tuhannen jalkamiehen kera. Näin Helmin Syvänteen taistelu loppui ihmisten voittoon.