Vko 20: Yrttejä ja jänispataa

Anewielh

Kissaneiti
Konnavahti
Luvun nimen mukaisesti vähän itse kullakin tuntuu olevan nälkä. Ensin Klonkku valittelee nälkäänsä lepuuttaen käsiään kutistuneen mahansa päällä ja sittemmin Sam ei tunnu nukkuvan kovin hyvin, mikä sekin saattaa johtua nälästä. Vaikka örkit ehkä kavahtavatkin auringonvaloa, kolmikko vaeltaa silti öisin ja nukkuu päivisin.

Luvussa kuvaillaan paljon Ithilieniä, sen tuoksua, kauneutta ja kasvistoa. Siellä matkalaiset tuntevat olonsa hieman paremmaksi, vaikka merkkejä vihollisesta näkyy siellä täällä. Ja sitten käydäänkin ruuanlaittoon kuin partiolaiset konsanaan! Nuotion sytyttäminen on Klonkun mielestä vaarallista, mutta Sam on valmis ottamaan riskin. Samin ja Klonkun monimutkaisesta suhteesta huolimatta Klonkku hankkii Samille jäniksiä, joista Sam alkaa valmistaa jänispataa. Ruokaa tehdessään Sam tarkkailee koko ajan Frodoa. Vaikka Sam ei löytynytkään sipulia tai porkkanoita tai pottuja, sai hän aikaan kelvon jänispadan yrttien kera. Klonkulle keitos ei edelleenkään kelpaa, mutta hobitit pistelevät kaiken poskeensa. Pestessään astioita Sam huomaa nuotionsa savuttavan ja rientää mahdollisimman nopeasti paikalle. Hän ja Frodo kuulevat ääniä, ikään kuin linnun vihellystä, mutta kyseessä ei ole lintu. He piiloutuvat parhaansa mukaan, mutta viholliseen törmääminen on väistämätöntä.

Hobitit ponnistavat piilostaan miekat esillä vain huomatakseen, että kyseessä onkin neljä miestä örkkilauman sijaan. Miehet tuovat Boromirin Samin mieleen. Hobitit eivät kuitenkaan olleet ainoita, jotka yllättyivät. Miehet eivät tunnistaneet heitä puolituisiksi ennen esittelyitä ja Frodo kertookin heille ihmeen auliisti kuka on, mistä on tulossa ja kenen kanssa on liikkunut. Lisää yllättyneisyyttä piisaa, kun Frodo kertoo kulkeneensa Boromirin kanssa eikä Faramiriksi esittäytynyt mies tahdo uskoa sitä ensi kuulemalta. Hänen on kuitenkin lähdettävä suorittamaan omaa tehtäväänsä ja kaksi miestä jää vartioimaan hobitteja. Miehet ovat vähäpuheisia ja näiden nimien lisäksi Frodo saa selvitettyä melko vähän näiden asioista, lähinnä sen, että Faramir on järjestämässä väijytystä Haradin miehille. Klonkku pysyttelee edelleen piilossa, missä se sitten ikinä lieneekään. Pian kaikki kuulevat meteliä ja väijytyksestä alkanut taistelu lähenee heitä kohti. Kahakka etenee lopulta niin lähelle, että kuollut vihollinen kaatuu heidän keskelleen. Sam tuntee lyhyessä ajassa paljon, mutta nopeasti jokin muu kiinnittää hänen ja muiden huomion. Olifantti, Haradin mûmak! Suuri olento rynnii vauhkona heidän ohitseen jättäen jälkeensä ruumiita, mutta Samin päällimmäinen tuntemus taitaa kuitenkin lopulta olla innostuneisuus. Uskooko kukaan kotona, että hän on nähnyt olifantin?! Kun tämä suur-tapaus on takana, on Sam valmis jatkamaan kesken jääneitä uniaan jaksaakseen taas jatkaa matkaa. Näyttää kuitenkin siltä, että heidän matkasuunnitelmiinsa saattaa tulla muutoksia Faramirin myötä.
 
Ithilienin vehmaus saa luvussa suorastaan taianomaisia piirteitä. Hobitit kulkevat ikään kuin esi-isäin jalanjäljissä seudulla, jota aura ei ole kesyttänyt. Jänispata on kuin inhimillisyyden ja sivistyksen keskus sota-ajan melskeissä. Erinomaisen puhutteleva luku kaiken kaikkiaan.
 
Luvussa kuvaillaan paljon Ithilieniä, sen tuoksua, kauneutta ja kasvistoa. Siellä matkalaiset tuntevat olonsa hieman paremmaksi, vaikka merkkejä vihollisesta näkyy siellä täällä. Ja sitten käydäänkin ruuanlaittoon kuin partiolaiset konsanaan! Nuotion sytyttäminen on Klonkun mielestä vaarallista, mutta Sam on valmis ottamaan riskin.

Tässä luvussa oli samaa tunnelmaa, mitä aivan kirjan alussa. Aivan alussa vaaran tuntu ei ollut vielä suuri, mutta mustien ratsastajien myötä vaara kasvoi koko ajan. Lisäksi luvussa luetellaan monia kasveja oikein nimeltä. Bilbon puutarhassa mainittiin leijonankidat ja muut syyskukat. Nyt luetellaan kanerva, kultavihma ja kanukka. Lisäksi muita tuntemattomia pensaita. Kanervikko on sen verran korkeaa, että hobitti maastoutuu hyvin käydessään siihen levolle. Kanariansaarillahan on tuollaista 50-70cm korkeaa kanervaa. Varmaan kyse on senkaltaisesta kanervikosta. Kirjailijallehan on tuttua Etelä-Afrikan kasvillisuus pohjoisemman lajiston lisäksi, joten miksi ei myös pohoisen ja etelän välillä oleva kasvillisuus. Muita kasveja mainittiin myös, tamariskeja, pistaasipensasta, oliivipuita, sypressit, laakeripensaita, katajat, myrtit, orjaruusu, saniainen ja ajoruoho. Lisäksi yrttien tuoksu tuntui voimakkaana. Oli meiramia, kirveliä ja paljon muuta, joita Sam ei tunnistanut.

Pikkasen pistää harmittamaan Klonkun puolesta, joka ei tunnu kestävän mitään normaalia kaunista. Auringonvalossa oleskelun lisäksi se ei näytä voivan syödä tavallista kypsennettyä hobitinruokaa, eikä kestä hyviä tuoksuja vaan pärskii kuin pahemmankin heinänuhan vallassa. Silti Klonkku jaksaa olla avulias ja metsästää parit jänöt nälkäisille hobiteille. Oletettavasti se söi pitkällä metsästysretkellään myös itse. Se puhuu myös viisaasti, kun näpäyttää Samia nuotiosta. Nuotio herättää huomiota, vaikka lopulta sen savu ei tuonutkaan paikalle örkkejä vaan muuta kansaa. Ei kuitenkaan ollut yksin nuotiosta tupruttavan savun syytä, että hobitit jäivät kiinni. Alueella kulki parasta aikaa suuria joukkoja muuta väkeä ja piilossa pysyminen olisi ollut hankalaa. Klonkku näyttää kuitenkin onnistuneen piiloutumaan. Siitä ehdittiin nähdä vain vilaus.

Frodo yrittää selvästi tehdä päätelmiä minkä kansan pariin on joutunut ja tekee havaintoja kuunnellen ja kysellen. Vastauksia hänelle ei paljoa anneta ja vartiointi on alussa sen verran huomaamatonta, että ainakin Sam on valmis jatkamaan matkaansa muina miehinä nukkumisen jälkeen, eikä tullut ajatelleeksi, ettei matka ehkä jatkuisikaan oman suunnitelman mukaan, vaan mutkan kautta. Samin ajattelu herpaantui hänen keskittyessään olifanttiin ja sen käsittämiseen että siinä sellainen otus nyt on ihan oikeasti, ei pelkästään tarinoissa.
 
Tässä luvussa on kyllä suuri toivo, onni ja autuus karujen olojen jälistä. Vehreyttä, puhdasta vettä ja ruokaa. Ja olifantteja :D Aina olen tästä luvusta tykännyt, Jacksonin elokuvittama versio on ihan liian ankea ja muutenkin köpö tähän alkuperäiseen verrattuna. Luku josta ei tahtoisi jatkaa, vaikka sitä on Faramir miehineen todennäköisesti vaatimassa (tai ei sitä jatkamista erikseen, mutta heidän mukaansa jatkamista). Samkin jatkaisi omalla poppoolla mielummin ilman häiriöitä.
 
Ylös