Vko 21: Lännen ikkuna

Tässä luvussa tapahtuu verrattain vähän, mutta käydyissä keskusteluissa paljastuu paljon olennaisia asioita. Luku alkaa tummajaisia vastaan käydyn taistelun jälkitunnelmissa, kun Faramir kuulustelee Frodoa Samin istuessa kauempana. Tilanne on varsin erikoinen, sillä Faramirin miehet istuvat laajassa puoliympyrässä tämän ja Frodon ympärillä - tämähän on kuin talk shown nauhoituksista! Isildurin Turma kiinnostaa Faramiria, kuten hobittien määränpääkin. Puhe Aragornista ja Elendilin miekasta herättää yleisön mielenkiinnon, voi suorastaan nähdä, kuinka huhu lähtee pian kiertämään Gondorin armeijassa. Faramir painostaa Frodoa paljastamaan lisätietoja tämän ja Boromirin väleistä niin, että Sam puuttuu keskusteluun alkaen läksyttää Gondorin päällikköä. Tällöin Faramir paljastaa hänellä olevan määräys surmata kaikki, jotka liikkuvat alueella ilman käskynhaltijan lupaa pistäen näin Samille jauhot suuhun. Faramir kertoo vielä siitä, kuinka hän näki yöllä Boromirin lipuvan veneessä Anduinia alas ja kuinka tämän haljenneen torven kappaleet löydettiin virrasta. Tämän jälkeen hän antaa käskyn liikkeelle lähtemisestä hobitit gondorilaisten mukana.

Kävelyn aikana Faramir jatkaa keskustelua Frodon kanssa tehden paljon tarkennuksia aiempaan keskusteluun ja paljastaen vältelleensä joitain aiheita miestensä kuunnellessa. Loppumatkasta hobittien silmät sidotaan, sillä heitä ollaan viemässä salaiseen tukikohtaan. Kun siteet poistetaan, ovat he veden ja ihmiskäsien kovertamissa luolissa ja saavat ihailla valon taittumista vesiputouksessa; kyseessä on Iltaruskon Ikkuna, Henneth Annûn. Gondorilaiset alkavat kattaa pöytään ruokailuvälineitä, mutta ennen kuin ruokaa tuodaan pöytään, nukahtaa Frodo äkisti. Sam taistelee urheasti unta vastaan. Pian hobitit saavat tilaisuuden aterioida, ja Frodo herätetään. Erämaavaelluksen jälkeen ateria on kuin juhla, ja he tuntevat itsensä iloisiksi ja huolettomiksi. Tämän jälkeen Faramir haluaa vielä jututtaa vieraitaan ennen yöpymistä. Hän puhuu aiempaa laajemmin, ja viittaa puheissa monessa kohdin suuriin linjoihin Gondorin historiassa: Kuninkaat rakensivat hautakammioita, upeampia kuin olivat elävien asunnot ja tutkivat sukukirjojensa vanhoja nimiä ja ne olivat heille rakkaammat kuin heidän omien poikiensa nimet. [...] Sillä niin kuin rohirrim me rakastamme nyt sotaa ja uljautta sellaisenaan, urheiluna ja päämääränä [...] Sam erehtyy puhumaan ohi suunsa ja lipsauttaa Boromirin halunneen itselleen Vihollisen Sormuksen. Faramir tuntee tarinan Sormusten Sormuksesta ja huomaa tässä olevan "tilaisuus Faramirille, Gondorin päällikölle, osoittaa mikä hän on". Hän antaa kuitenkin hobittien jatkaa matkaa, ja Frodo paljastaa hänelle tehtävän päämäärän, Tuomiovuoren. Tämän jälkeen hobitit paneutuvat yöpuulle.

Tuo Frodon kuulustelu luvun alussa kuulostaa melkoisen pelottavalta tilanteelta. Viisaasti ajatuksella siinä Frodo vastailee vaikka sun minkälaisiin kysymyksiin kierrellen ja kaarrellen asioita paljastamatta todellista asiaansa saati muuta tuiki tärkeitä asioita. Sam tosin ei kestä enää kuunnella jatkuvaa kyselyä ja onhan siinä sellaista jallittamisen makuakin ja pitää Faramirille puhuttelun käytöksestä jota ei suvaitse Frodoa kohtaan käytettävän. Faramir tosin istuttaa Samin Frodon viereen ja pyytä olemaan hiljaa ettei vain enempiä menisi möläyttelemään äkkipikaisuuttansa. Kysymykset nyt pääasiassa koskikin heidän matkaansa ja Boromiria jonka Faramir uskoo/tietää kuolleen, mistä taas Frodo ja Sam eivät tienneet.

Kaikista pyynnöistä huolimatta Frodo ja Sam eivät päässeet jatkamaan matkaansa omiapolkujaan (ja Klonkkukin olis varmaan jossain vaiheessa taas ilmestynyt oppaaksi) vaan Faramir otti heidät mukaansa omille teillensä, mitä perusteli ainakin vihollisten aktiivisemmalla liikkumisella alueella nyt kun yksi osasto oli jo niiltä tuhottu. Kävellessään Faramir jututtaa Frodoa ja Frodo kertoileekin jo rentoutuneemmin asioita joita ei nyt ole kuulemassa kuin Sam ja Faramir.

Tarpeeksi käveltyään Faramir pyytää että Samin ja Frodon silmät sidottaisiin etteivät näkisi tulevaa reittiä heidän piilopaikkaansa ja tähän he suostuvat. Faramirin miehet ohjastavat heitä kunnes jonkin matkan päästä olivatkin jo perillä ja heidän siteensä otetaan silmiltä. Ja mikä onkaan näky: vesiverho josta laskeva auringon säteet heijastuivat useissa eri väreissä (varmasti mahtavan näköistä, auringon laskun valo kun on muutenkin erittäin kaunista). Täälläpä sitä luolissa sitten saivat Frodo ja Sam syödäkseen kunnolla ja kovasti vielä juttua riittää ennen unia.

Sekä Frodosta että Faramirista sanotaan, että he ovat älykkäitä ja taitavia keskustelemaan ja se tuleekin muutaman kerran luvun aikana ilmi. Frodo vastailee minkä voi, vaikka on tiukassa tilanteessa ja jossain vaiheessa keskustelua Faramir oivaltaa olla kyselemättä koko miesvahvuutensa kuullen liikaa. Faramir pysyy tiukkana, eikä hänen päällikkyyttään voida mitenkään kyseenalaistaa ja kuka edes äkkiseltään huomaa, että heidän päällikkönsä päättää lakata kyselemästä Isildurin Turmasta, vaikka se varmasti kaikkia yhtä paljon kiinnostaa. Siihen varmasti palattaisi uudelleen, koska hobitit oli tarkoitus ottaa heidän mukaansa.

Vaikka Sam pääseekin valloilleen ja läksyttää Faramiria, osoittaa Sam suurta rohkeutta. Faramir lukee taas tilannetta ja päättää sen mahdollisimman nopeasti, vaikka Sam joutuukin punastelleen palaamaan paikalleen. Tuskin oli tarkoitus nolata Samia, eikä hänen oikeastaan olisi tarvinnut nolostua. Hän olisi voinut topakasti vastata, että Faramir on oikeassa, nyt ollaan hänen alueellaan, jossa Samilla ei ole valtuuksia. Toisaalta Samilla on erittäinkin vahvat valtuudet, nimittäin Elrondin neuvonpidolta. Sam oli omalla tavallaan erittäinkin oikeassa. Tämän Faramirkin käsittää myöhemmin, kun tehtävä kokonaisuudessaan hänelle paljastuu.

Täytyy kyllä todeta hobittien sitkeys tässäkin kohtaa. Frodo luulee vielä tässä vaiheessa Gandalfin kuolleen ja ehkä muidenkin saattueen jäsenien tulleen surmatuksi. Surua ei voi tehtävän takia ja Klonkun paimentamisen takia päästää kokonaan valloilleen. On oltava jatkuvasti varuillaan ja piileksittävä. Ja nyt tulee tilanne, jossa on varottava sanojaan ja silti puhuttava uskottavasti ja taitavasti. Frodo todella pitää päänsä kylmänä. Sam on sen sijaan nukkunut huonosti ja ottanut asiakseen valvoa ja pysytellä väkisin hereillä, vaikka ei aina olisi tarvinnutkaan. Unepuute, täysi vatsa ja viini saavat Samin raukeaksi ja väsyneeksi ja puheessaan varomattomaksi. Hänen onnekseen siitä ei koidu harmia, vaan se on ehkä lopulta viimeinen ymmärryksen niitti Faramirin pohdintoihin ja kysymyksiin, kun koko salaisuus lopulta paljastuu hänelle. Muistan järkyttyneeni yhtä paljon kuin Sam itse, kun luin Sormuksen paljastumisesta ensi kertaa.