Luku alkaa Merrin kannalta hiukan ankeissa tunnelmissa, hän tuntea itsensä hiukan yksinäiseksi ja ehkä vähän hylätyksi tai ulkopuoliseksikin. Pian kuninkaan saattue lähtee matkaan mutta ei kulu kuin hetki, kun ratsujoukko lähestyy heitä. Tilanne on uhkaava, sillä saattue ei pärjäisi suurelle vihollisjoukolle. Lopulta tilanne päättyy kuitenkin hyvin, sillä kyse ei ole vihollisista vaan pohjoisen samoojista, Aragornin väestä! Heidän mukanaan kulkevat myös Elrondin pojat Elladan ja Elrohir. He tuovat sanaa Rivendellistä, että Aragorn harkitsisi käyttävänsä Kuolleiden kulkutietä.
Joukko saapuu jälleen Ämyrilinnaan ja pysähdys tarjoaa edes osalle lepoa, kunnes lähdön hetki koittaa jälleen. Silloin Aragornin ja kuningas Théodenin tiet eroavat; Merri jatkaa kuninkaan mukana, mutta Gimli, Legolas ja samoojat seuraavat Aragornia kohti Kuolleiden kulkutietä. Pysähdys Ämyrilinnassa on ollut Aragornille kaikkea muuta kuin levollinen, sillä hän paljastaa seuralaisilleen katsoneensa Orthancin Kiveen. Henkinen kamppailu Sauronin kanssa on verottanut hänen voimiaan, mutta tuntuu toistaiseksi olleen oikea päätös. Siksi Aragornin onkin lähdettävä Kuolleiden kulkutielle, sillä Minas Tirithia uhkaa vaara eikä hänellä ole lähettää muuta apua kuin itsensä. Kuolleiden kulkutietä asuttavat muinaiset valapatot soturit, jotka Isildur kirosi heidän petoksensa tähden. Kun heidän olisi pitänyt auttaa taistelussa Sauronia vastaan, he eivät tulleetkaan. Kirouksen tähden he eivät ole päässeet lepoon. Ennen Kuolleiden kulkutietä on kuitenkin edessä pysähdys Edorasissa, missä Éowyn pitää huolta kansasta Théodenin ollessa poissa. Neidon järkytys on kova kun hän kuulee minne Aragorn suuntaa. Hän kuitenkin halajaisi mukaan, tekemään jotain suurta kotona odottamisen sijaan, mutta häntä ei huolita. Koittaa katkera ja surullinen ero.
Niinpä Aragornin joukko astuu lopultakin tuolle kammottavalle tielle. Kauhu ja pelko ovat vahvasti läsnä, Gimlikin kiroaa miten haltia voi uskaltaa kääpiötä paremmin maan alle. Pakko ajaa kuitenkin kaikkia eteenpäin ja kuolleet saavat kutsun Erechin Kivelle. Suoranaista vastausta ei kuulu, mutta kuolleet lähtevät kulkemaan heidän mukanaan. Erechin Kivellä syntyy ikäänkuin uusi sopimus ja kuolleet tahtovat täyttää rikkomansa valan. Siitä alkaa tämän merkillisen joukon matka kohti kohtaloaan.
Joukko saapuu jälleen Ämyrilinnaan ja pysähdys tarjoaa edes osalle lepoa, kunnes lähdön hetki koittaa jälleen. Silloin Aragornin ja kuningas Théodenin tiet eroavat; Merri jatkaa kuninkaan mukana, mutta Gimli, Legolas ja samoojat seuraavat Aragornia kohti Kuolleiden kulkutietä. Pysähdys Ämyrilinnassa on ollut Aragornille kaikkea muuta kuin levollinen, sillä hän paljastaa seuralaisilleen katsoneensa Orthancin Kiveen. Henkinen kamppailu Sauronin kanssa on verottanut hänen voimiaan, mutta tuntuu toistaiseksi olleen oikea päätös. Siksi Aragornin onkin lähdettävä Kuolleiden kulkutielle, sillä Minas Tirithia uhkaa vaara eikä hänellä ole lähettää muuta apua kuin itsensä. Kuolleiden kulkutietä asuttavat muinaiset valapatot soturit, jotka Isildur kirosi heidän petoksensa tähden. Kun heidän olisi pitänyt auttaa taistelussa Sauronia vastaan, he eivät tulleetkaan. Kirouksen tähden he eivät ole päässeet lepoon. Ennen Kuolleiden kulkutietä on kuitenkin edessä pysähdys Edorasissa, missä Éowyn pitää huolta kansasta Théodenin ollessa poissa. Neidon järkytys on kova kun hän kuulee minne Aragorn suuntaa. Hän kuitenkin halajaisi mukaan, tekemään jotain suurta kotona odottamisen sijaan, mutta häntä ei huolita. Koittaa katkera ja surullinen ero.
Niinpä Aragornin joukko astuu lopultakin tuolle kammottavalle tielle. Kauhu ja pelko ovat vahvasti läsnä, Gimlikin kiroaa miten haltia voi uskaltaa kääpiötä paremmin maan alle. Pakko ajaa kuitenkin kaikkia eteenpäin ja kuolleet saavat kutsun Erechin Kivelle. Suoranaista vastausta ei kuulu, mutta kuolleet lähtevät kulkemaan heidän mukanaan. Erechin Kivellä syntyy ikäänkuin uusi sopimus ja kuolleet tahtovat täyttää rikkomansa valan. Siitä alkaa tämän merkillisen joukon matka kohti kohtaloaan.