masamune
Kontulainen
Pahoitteluni että tästä pöllin taas alustusvuoron, muttako pitäis jo päästä kohta lukemaan seuraavaa lukua eikä alustusta ole kuulunut :/
Aragorn, Legolas ja Gimli könyävät Emyn Muilin ylängöillä örkkien jälkiä seuraten läpi yön vain pienen levähdystauon pitäen kylmimpänä aamun hetkenä. Takaa-ajo jatkui pian vaikka jäljet olivatkin hetken hukassa. Ja niin saapui joukko rohirrimin vihreille tasangoille. Nurmella olikin helpompi seurata örkkien tekemää uraa. Aragorn havaitsee myös uralta poikkeavat jäljet jotka ei ollut örkkien tekemät ja niitä seurattuaan löytää lehden muotoisen soljen; hobitin haltiaviitassa oli sellainen. Tästä Aragorn arvaa ettei se ole sattumalta tipahtanut vaan se on jätetty merkiksi mahdollisille seuraajille. Täten myös varmistui että edes toinen hobiteista on ainakin tähän asti ollut hengissä. Tästä lisää pontta saaneena joukko jatkaa takaa-ajoa pitkän päivän vain pari kertaa levähdystaukoa pitäen ja yön jo pimetessä on pakko pohtia jatkaako matkaa pimeässä haparoiden ja jälkiä etsien vai levätä pimein aika ja jatkaa matkaa taas aamun kajastaessa. Jälkien ja mahdollisten merkkien huomaamattomuus yön pimeydessä saa Aragornin tekemään vaikean päätöksen yön levosta. Aamun sarastaessa Legolas surullisin mielin pelkää etteivät örkit ole yöllä levänneet vaan jatkaneet matkaa ja kasvattaneet etumatkaansa. Aragorn painaa kuitenkin korvansa maahan ja kuuntelee mitä maalla on kerrottavana ja jonkin ajan päästä kertoo kuulleensa vain vaimeasti vihollisen askeleet, mutta hevosien kavioiden ääniä kuului myös melko kovina.
Ja siitä alkoi heidän kolmas takaa-ajopäivänsä, jona he juoksivat lembasista lisäpuhtia saaden kohti luodetta örkkien jälkiä seuraten. Jäljet eivät katkeilleet eikä kääntyilleet eikä koko aikana näkynyt mitään eloa ympäristössä, ei edes eläimiä. Iltahämärissä he sitten pysähtyivät lähes vastoin tahtoaan kun Sarumanin langettama väsymys ja pilvistyvä yö teki jälkien seuraamisesta mahdotonta. Yö siis levätään ja aamutuimaan matka jatkuu aina seuraavaan iltaan ja seuraavakin yö levätään.
Aamusella Aragorn tutkaili ympäristöä ja maisemia ja havaitsi tumman liikkuvan läiskän kauempana ja heittäytyi maahan kuuntelemaan: Ratsastajia! Legolas tosin oli tämän tumman läikän jo nähnyt ratsastajiksi ja jopa sen pääluvunkin. Ne olivat tulossa heitä kohti. Kumppanukset lähtivät pois mäenharjalta etteivät olisi helppona maalitauluna ja jäivät rinteen liepeille odottamaan koska Argornia kalvasi vielä väsymys ja siinä olisi hyvä hetki kerätä vielä voimia. Siinä odotellessa Aragorn kertoilee tietoja ratsastajista. Jonkin ajan kuluttua ratsastajat tulevat näkyviin mutta joukkio pysyy paikallaan haltiaviittoihin kääriytyneinä ettei heitä nähtäisi, ja niin ratsastajat menivät heistä ohi ja viimeisten ohittaessa Aragorn paljastaa heidät. Ja vain hetki ja kumppanukset olivat ratsumiesten piirittäminä. Yksi ratsastaja tuli esiin keihäs edellä ihan liki Aragornin rintaa kysyen keitä he ovat ja mitä täällä tekevät. Aragorn esittelee itsensä (Konkariksi) ja kertoo heidän tulo- ja menosuuntansa. Tilanne meinaa äityä rähinäksi kun Gimli suutahtaa Éomerille kun hän Lothlórienin Galadrielista puhuu kuin se olisi pahainenkin noita. Aragorn onneksi ehtii väliin ja tilanne rauhoittuu siinäkin määrin että sanapari vaihdetaan Éomerin kanssa ja Aragorn paljastaa todellisen minänsä jotta Éomer ei pidä heitä ihan kulkureina. Éomerilta kuullaan myös että ratsastajat olivat tappaneet kaikki örkit ja polttaneet roviossa ja että hobiteista ei tiedetty mitään. Myös Aragorn kertoo lisää matkastaan ja Éomer tunsi Gandalfin ja hänen tekojansa ja kertoili kuinka Sarumanin kanssa oli tullut ongelmia sen jälistä kun Gandalfia oli edellisen kerran näkynyt siellä. Myös Boromirin kuolema tuli esille. Éomer olisi kovasti tahtonut joukkion mukaansa kuninkaan kartanoon, mutta kumppaneiden tehtävä on liian tärkeä jätettäväksi kesken. Éomer kuitenkin tarjoaa heille avuksi hevoset alle jotta matka joutuisi nopeammin. Ja näin he pääsivät jatkamaan matkaansa hevoskyydillä.
Iltapäivällä he jo saapuivatkin Fangornin laitamille jossa oli palanut rovio. Kumppanukset etsivät merkkejä Merristä ja Pippinistä taistelukentän ympäristöstä, mutta hiipuva valo teki työstä vaikeaa eivätkä he löytäneet mitään merkkejä ystävistään. Näinpä he jäivät taistelukentän liepeille yöksi metsän rajalle. Aragorn kuitenkin varoittaa kajoamasta eläviin puihin kun tulta tehdään. Gimlille osuu ensimmäinen vahtivuoro ja muiden nukkuessa hän havahtuu nähdessään kajon laidalla seisovan miehen ja oli niin ihmeissään että sanaa sanomatta pomppasi pystyyn. Tähän kuitenkin Aragorn ja Legolas havahtuivat ja nousivat istumaan. Mies ei liikkunut eikä puhunut. Aragorn jutteli miehelle ja lähestyi, mutta se oli poissa jälkiä jättämättä. Legolas huomaa että hevoset ovat poissa. Gimli on ihan varma että mies oli Saruman, mutta Aragorn epäilee sen verran sitä kun miehellä olikin hattu päässä eikä huppua kuten Éomer oli kertonut Sarumanin liikkuvan. Näin kuitenkin jaettiin taas vahtivuorot ja loppuyö meni rauhallisissa merkeissä eikä mies enää ilmestynyt.
Aragorn, Legolas ja Gimli könyävät Emyn Muilin ylängöillä örkkien jälkiä seuraten läpi yön vain pienen levähdystauon pitäen kylmimpänä aamun hetkenä. Takaa-ajo jatkui pian vaikka jäljet olivatkin hetken hukassa. Ja niin saapui joukko rohirrimin vihreille tasangoille. Nurmella olikin helpompi seurata örkkien tekemää uraa. Aragorn havaitsee myös uralta poikkeavat jäljet jotka ei ollut örkkien tekemät ja niitä seurattuaan löytää lehden muotoisen soljen; hobitin haltiaviitassa oli sellainen. Tästä Aragorn arvaa ettei se ole sattumalta tipahtanut vaan se on jätetty merkiksi mahdollisille seuraajille. Täten myös varmistui että edes toinen hobiteista on ainakin tähän asti ollut hengissä. Tästä lisää pontta saaneena joukko jatkaa takaa-ajoa pitkän päivän vain pari kertaa levähdystaukoa pitäen ja yön jo pimetessä on pakko pohtia jatkaako matkaa pimeässä haparoiden ja jälkiä etsien vai levätä pimein aika ja jatkaa matkaa taas aamun kajastaessa. Jälkien ja mahdollisten merkkien huomaamattomuus yön pimeydessä saa Aragornin tekemään vaikean päätöksen yön levosta. Aamun sarastaessa Legolas surullisin mielin pelkää etteivät örkit ole yöllä levänneet vaan jatkaneet matkaa ja kasvattaneet etumatkaansa. Aragorn painaa kuitenkin korvansa maahan ja kuuntelee mitä maalla on kerrottavana ja jonkin ajan päästä kertoo kuulleensa vain vaimeasti vihollisen askeleet, mutta hevosien kavioiden ääniä kuului myös melko kovina.
Ja siitä alkoi heidän kolmas takaa-ajopäivänsä, jona he juoksivat lembasista lisäpuhtia saaden kohti luodetta örkkien jälkiä seuraten. Jäljet eivät katkeilleet eikä kääntyilleet eikä koko aikana näkynyt mitään eloa ympäristössä, ei edes eläimiä. Iltahämärissä he sitten pysähtyivät lähes vastoin tahtoaan kun Sarumanin langettama väsymys ja pilvistyvä yö teki jälkien seuraamisesta mahdotonta. Yö siis levätään ja aamutuimaan matka jatkuu aina seuraavaan iltaan ja seuraavakin yö levätään.
Aamusella Aragorn tutkaili ympäristöä ja maisemia ja havaitsi tumman liikkuvan läiskän kauempana ja heittäytyi maahan kuuntelemaan: Ratsastajia! Legolas tosin oli tämän tumman läikän jo nähnyt ratsastajiksi ja jopa sen pääluvunkin. Ne olivat tulossa heitä kohti. Kumppanukset lähtivät pois mäenharjalta etteivät olisi helppona maalitauluna ja jäivät rinteen liepeille odottamaan koska Argornia kalvasi vielä väsymys ja siinä olisi hyvä hetki kerätä vielä voimia. Siinä odotellessa Aragorn kertoilee tietoja ratsastajista. Jonkin ajan kuluttua ratsastajat tulevat näkyviin mutta joukkio pysyy paikallaan haltiaviittoihin kääriytyneinä ettei heitä nähtäisi, ja niin ratsastajat menivät heistä ohi ja viimeisten ohittaessa Aragorn paljastaa heidät. Ja vain hetki ja kumppanukset olivat ratsumiesten piirittäminä. Yksi ratsastaja tuli esiin keihäs edellä ihan liki Aragornin rintaa kysyen keitä he ovat ja mitä täällä tekevät. Aragorn esittelee itsensä (Konkariksi) ja kertoo heidän tulo- ja menosuuntansa. Tilanne meinaa äityä rähinäksi kun Gimli suutahtaa Éomerille kun hän Lothlórienin Galadrielista puhuu kuin se olisi pahainenkin noita. Aragorn onneksi ehtii väliin ja tilanne rauhoittuu siinäkin määrin että sanapari vaihdetaan Éomerin kanssa ja Aragorn paljastaa todellisen minänsä jotta Éomer ei pidä heitä ihan kulkureina. Éomerilta kuullaan myös että ratsastajat olivat tappaneet kaikki örkit ja polttaneet roviossa ja että hobiteista ei tiedetty mitään. Myös Aragorn kertoo lisää matkastaan ja Éomer tunsi Gandalfin ja hänen tekojansa ja kertoili kuinka Sarumanin kanssa oli tullut ongelmia sen jälistä kun Gandalfia oli edellisen kerran näkynyt siellä. Myös Boromirin kuolema tuli esille. Éomer olisi kovasti tahtonut joukkion mukaansa kuninkaan kartanoon, mutta kumppaneiden tehtävä on liian tärkeä jätettäväksi kesken. Éomer kuitenkin tarjoaa heille avuksi hevoset alle jotta matka joutuisi nopeammin. Ja näin he pääsivät jatkamaan matkaansa hevoskyydillä.
Iltapäivällä he jo saapuivatkin Fangornin laitamille jossa oli palanut rovio. Kumppanukset etsivät merkkejä Merristä ja Pippinistä taistelukentän ympäristöstä, mutta hiipuva valo teki työstä vaikeaa eivätkä he löytäneet mitään merkkejä ystävistään. Näinpä he jäivät taistelukentän liepeille yöksi metsän rajalle. Aragorn kuitenkin varoittaa kajoamasta eläviin puihin kun tulta tehdään. Gimlille osuu ensimmäinen vahtivuoro ja muiden nukkuessa hän havahtuu nähdessään kajon laidalla seisovan miehen ja oli niin ihmeissään että sanaa sanomatta pomppasi pystyyn. Tähän kuitenkin Aragorn ja Legolas havahtuivat ja nousivat istumaan. Mies ei liikkunut eikä puhunut. Aragorn jutteli miehelle ja lähestyi, mutta se oli poissa jälkiä jättämättä. Legolas huomaa että hevoset ovat poissa. Gimli on ihan varma että mies oli Saruman, mutta Aragorn epäilee sen verran sitä kun miehellä olikin hattu päässä eikä huppua kuten Éomer oli kertonut Sarumanin liikkuvan. Näin kuitenkin jaettiin taas vahtivuorot ja loppuyö meni rauhallisissa merkeissä eikä mies enää ilmestynyt.
