Käsityöt ja askartelu

oii. Sain juuri virkkaus kirjan ja sen avulla aion opettella tämän hienon (?) käsityö..öö.. lajin.

Työn alla on laukku, jonka olen onnistunut jo miltei valmiiksi saamaan, pitää enää kursia kokoon. Neulomalla siis.
Kun tuohon virkkaukseen pääsen kiinni, ajattelin poikaystävälle huopalapaset väsätä. (Toivottavasti suhde ei kariudu jos tumpuista tulee jotain aivan kamalaa. :D )
Ensi viikolla voisi puikkoja käydä ostamassa.
Semmosen kolmiohuivin haluaisin vielä tulevaisuudessa väsätä, kun ne niin kivoilta näyttää. :)

Ala-asteella ja vielä yläasteellakin inhosin käsitöitä, puutyöt oli lähellä sydäntä. En ompelemisesta pidä yhtään vieläkään. yäk.yäk.
 
Tre kronor-sukista toinen lähes valmis. Hassua, miten jonkun työn ollessa kesken tekisi mieli kokoajan kun ei ole muuta tekemistä, jatkaa sitä. Varsinkin jos työssä on monia erilaisia osioita, joista ajattelee tekevänsä valmiiksi "vielä yhden". Sama kuvioissa.

Ilmeneekö muilla vastaava ilmiötä?
 
Kyllä toki. En kyllä ole ajatellut, että tämä koskisi vain käsitöitä. Itselläni kyllä on tässä lisänä jonkinlainen itsekidutusaspekti. Asetan kannustimeksi tuommoisia pikkuisia osatavoitteita, en minkään varsinaisen suunnitelmallisen työnteon nimissä vaan pikemminkin siksi, että en oikein osaa päättää milloin lopettaa. Työntekoon tulee himo epämukavuudesta huolimatta. Rakastan lukemista, mutta oli asento mikä tahansa, hajotan hartiani todella nopeasti ja sama pätee neulomiseen, jossa tosin myös sormet ovat kovilla, koska tekniikkani on jokseenkin huono. Niinpä lupaan sille nauttivalle osapuolelle vielä yhden luvun/palmikon/vatsalihasliikkeen ja samalla kärsivälle ruumisparalleni, että se on viimeinen, mitä se tosin tosin ei ole.

Jotkut lähtevät yksille ja palaavat vasta aamulla kotiin. Minä neulon "vielä yhden rivin" sukkaa ennen lähtöä. (Lopputuloksena molemmat myöhästymme luennolta, mutta ainakaan minulla ei ole krapulaa. Toisilla on paremmat paheet :p)

Tällä vuodatuskellani ei välttämättä ollut juuri mitään takemistä douvin selostaman käsityöntekohimoilmiön kanssa, mutta tuleepahan erilaisten käsityöintohimojen versaliteetti näin esiin.
 
Tykkään monelaisista käsitöistä. Sydäntä lähínnä ehkä nahka- ja metallityöt. Tekeleet on yleensä proppeja keskiaika larppeihin. Minkään modernien minihameiden teko ei vain jaksa kiinnostaa. ;) Ongelmana mulla on lähinnä tarvikkeiden ja rahanpuute. Sitä tarvitsisi nahanompelukonetta, ompelukonetta, leikkureita, suutarinveistä, alasinta, vasaroita, ahjoa... Tätä listaa vois jatkaa loputtomiin!

Täällä joitain tekeleitäni: http://doit.atspace.com/tekeleet.html

Ja kyllä, olen vasta lapsen kengissä tässä lajissa, vaikka kaikenlaista on tullut räpelleltyä koko pieni ikä.
 
Nyt on lahjapipo päättelyä vaille valmis, joten aloitin uuden työn eli apupupun :) Alku on ainakin ollut todella helppoa ja nopeaa, joten kannustanpa teitä muitakin käsityöihmisiä apupupu-talkoisiin!

Nyt on ehkä löytynyt viimeinkin apu tähän onnettomaan vaatteiden ompelutaitoon, elikkäs WSOY:ltä on ilmestynyt Joka tyypin kaavakirja. Suomalaisessa kirjakaupassa sitä selaltuani vaikutti aika hyvältä, varsinkin se kohta, että kaavoissa on tarpeeksi pieniä ja suuria kokoja ja ohjeiden helppous ja muokattavuus. Pikaselauksella ne vaatteetkin näyttivät ihan mukavilta, joten tämä voisi olla tulevaisuuden ostossuunnitelmissa, jos ei joulupukki tuo :wink:
 
Tuntuu, että kaikki tekee jonkinlaisia joko neulomis/kankaiden kanssa sähläys tms. juttuja tai sitten metallisysteemeitä. Mä en ole pahemmin koskaan lämmennyt kummillekaan. Ala-asteella ne muutamat hassut rättikässätunnit oli tuskaa, puukässä on niistä kahdesta ehdottomasti mun juttu. Yläasteella ei onneksi pakollista neulojenpujotusta ollutkaan, vaa teknisen puolella olin koko kolme vuotta. Ihan kivoja juttuja siellä väännettiin, mutta koulua se oli kaikesta huolimatta eli ei niiden tekemisen into vapaa-ajalle siirtynyt.

Jossakin on kai vielä tallessa ainoa koskaan neulomani (toiv. oikea sana) sukka. Saimme onneksi valita, että teemmekö normaalit villasukat vai yhden pienen koristesukan... kumpaankohan sitä pääntyi kun just ja just oli silmukan oppinut luomaan? Hassu kyllä, vaikka käsitöitä aika pitkälle vihaan, niin silloin tällöin lahjojen pohtimisen ollessa käynnissä, päätänkin tehdä kaikille joululahjat ja ostan kankaita jne. tarvikkeita essuun siskolle, tossuihin iskälle jne. Kaikki edelleen kaapissa pinottuna. En ole koskaan aloittanut.

Käsityöjutuista mulle lähimpänä on askartelu. Kortteja väännän silloin tällöin tuntitolkulla putkeen. Niiden tekeminen on vaan tavallaan rentouttavaa, voi miettiä mitä huvittaa, vaikka kädet ja silmät siinä mitä tekee. En kyllä ole koskaan tyytyväinen luomuksiini ja useampi joutuu arkisto-osastoon (eli en kehtaa antaa niitä kenellekään). Askartelukamaa ostelen aina miten sattuu ja sitä kertyy koko ajan lisää ja lisää. Kuitenkin aina käy niin, että jotain puuttuu kun saan uuden "loistavan" idean (joka sitten osoittautuukin täysin toteuttamiskelvottomaksi jossain kohtaa prosessia 75 % tapauksista). Enivei, suhteellisen harmitonta toimintaa... toisaalta siihen saa kulumaan yllättäviä määriä rahaa.
 
Askartelupa sopiikin tämän topikin jatkoksi mainiosti. Käyn muuttamassa sen otsikkoonkin.

Tänään oli iltapäivällä työharjoittelussa aivan tolkuttoman tylsää. Onneksi osastolla on ihan oma askarteluohjaaja. Näpärtelin siellä pari tuntia ja sain aikaiseksi helmistä punotun hiiren ja ampiaisen jotka voi kiinnittää hakaneulalla rintataskuun. Askartelu pitkästä aikaa oli todella mukavaa, aikakin vierähti aivan huomaamatta.
Mitäs kontulaiset askartelevat? Onko teillä jotain hyviä askarteluvinkkejä jaettavaksi muille? Askarteletteko mieluummin kortteja ja muuta hyödyllistä tavaraa vai jotain turhanpäiväisempää?
 
Askartelen paskartelen origamijuttuja. Taustamateriaalina toimivat yleensä kirjat Origami ja paperiaskartelu, Origamia idästä ja lännestä ja Pienoisorigamit (vasta suomennettu kerrassaan mainio kirja) sekä erinäiset nettisaitit joilta silloin tällöin metsästän jotain tiettyä mallia. Ja olenpa joskus taitellut myös origamipaperipakkausten mukana tulleiden ohjeiden mukaisia hahmoja ja istunut yhden session verran Origami Finland ry:n taittelupajassakin vääntämässä erilaisia laatikoita (yksi niistä oli tosi mainio, tulen vuorenvarmasti hyödyntämään mallia esim. pienten lahjapakkausten teossa).

Sen lisäksi, että taittelu on hauskaa ja sen tuloksena syntyy toinen toistaan vinkeämpiä juttuja, siitä on myös hyötyä. Olen esim. jo useamman vuoden ajan käyttänyt joululahjojen pakettikortteina vaaleanpunaisesta paperista taiteltuja possuja (ohje löytyy kirjasta Origami ja paperiaskartelu) ja näpertänyt suvun lasten synttärilahjojen koristeiksi mm. perhosia ja kaloja. Nyt on suunnitteilla modulaarimallinen, kahdeksasta osasta koottava yksinkertainen mutta nätti "tähtikranssi" (ohje löytyy kirjasta Pienoisorigamit) isälle synttärikortiksi ja äitini synttärikortti-lahjapakkaus -yhdistelmässä aion hyödyntää netistä löytämiäni joutsenta ja lumpeenkukkaa.
 
Minusta on löytynyt jonkinlainen käsityöihminen vasta viimeisten vuosien aikana. Mitään suurta tai vaikeaa en todellakaan ole nytkään aloittanut tekemään, vaan sellaista pientä ja hätäistä, joka tulee nopeasti valmiiksi. Neuloin edellissyksynä muutamat villasukat. Menneenä syksynä kaksi pitkää kaulaliinaa. Virkkuukoukulla ja pujottelukehikolla olen tehtaillut pannualusia ja patalappuja. Verhot olen ommellut jo monia vuosia itse. Oman ompelukoneen ostin vuosi sitten tammikussa. Pitäisi vain enemmän uskaltaa käyttää sitä.

Mitä tuohon askartelupuoleen tulee, niin minusta löytyy myöskin näpertelijä. Kortteja en ole oikein koskaan innostunut itse tekemään, koska en ole innostunut nytkään lähettämään mitään kortteja. Joitakin kranssimallisia ovikoristeita olen tehnyt ja muutama niistä roikkuu ovessa jo ties monennettako vuotta.

Nämä nuket innostuin tekemään tuossa reilu vuosi sitten. Hahmot tuskin paljon esittelyä kaipaavat.
KUVA 1

Jouluksi innostuin askartelemaan asetelman, jossa käytin edellä esiteltyjä nukkeja aivan uudessa kontekstissa. (Kuvan humoristinen kissa on myös omaa käsialaani)
KUVA 2

Tämänkaltaisia nukkeja olen ajatellut tehdä enemmänkin, mikäli jossain vaiheessa innostun kirjoittamaan sadun. Koska piirtäminen ei ole niitä vahvoja puoliani, voisin kuvittaa kirjoitukseni nukketaiteen keinoin. :p
 
Nyt on apupupu valmis, tai no oikeastaan vein sen jo kaksi viikkoa sitten kirjastoon, jossa on niistä hieno näyttely. Nimenkin pupuni sai, se on nyt virallisesti Samu :) (Erään laulajan mukaan :wink: ) Jos onnistun kuvan tänne liittämään, niin laitan.
Seuraavaksi on sitten käsityölistalla taas virkattu kolmiohuivi serkulle. Langat pitäsi vain jostain saada, ja ilmeisesti paikallinen käsityöliike tilaa niitä.
Huivin jälkeen (jos vaan jaksan) aloitan villatakin tekemisen. En kyllä tiedä yhtään minkälaista jälkeä saan aikaan, koska mitään isompia neulomuksia en ole koskaan tehnyt, mutta saas nähdä sitten.

Minäkin askartelen, oikeastaan joka viikko 4H:n kerhon ansiosta. Viimeksi päällystimme ystäväni kanssa vanhoja kenkälaatikoita sanomalehdellä, ja ensi kerralla maalaamme ne. Yksi sellainen laatikko jo nököttää tuolla hyllyssäni, tosin siinä laatikossa on kannen koristeena pari LotR-kuvaa :wink: Sisältönä on kaiken maailman kirjeitä, papereita ja piirustuksia :) .
 
Kovin on suloinen apupupu :) Monilla muillakin foorumeilla olen nähnyt noita pupusia, mutta tämä herrapupu jostakin syystä iskee minuun väriensä puolesta. Kovasti harmittelin itse taannoin myös sitä, etten koskaan opinnut ihan oikeasti neulomaan, sillä moisen pupun värkkääminen sinällään olisi kiinnostanut.

Mitä käsitöihin tulee, minulla on kova buumi tällä hetkellä väännellä erinäisiä kokeiluja sekä koruja hopeasta. Jossakin sisimmässäni on myös ilmeisesti jonkinlainen taiteellinen puoleni myös herännyt, sillä olen maalaillut olemattomista kyvyistäni huolimatta myös jonkin verran (Siis ihan kuvia, ei vain koristejuttuja). Tahtoisin tällä hetkellä myös kovasti askarrella eri tekniikoita käyttäen kaiken maailman pikkujuttuja meille kodin koristukseksi, nyt vain koetan etsiskellä netistä mielenkiintoisia ohjeita tai innoittajia.
 
Minä aina joskus innostun jotain vääntelemään. Pitäisi ehkä seuraavaksi tehdä hieno Totoro-pehmolelu :totoro:, jos nyt ehtisi/jaksaisi. Tietysti neulomiset ja muut sen tapaiset tekniikat olisivat ihan käteviä, mutta yleensä en jaksa opetella mitään tiettyjä tekniikoita, vaan teen askarteluni ihan itseni keksimälläni tyylillä, ja tuloksista tulee yleensä sen mukaisia. Voin vaikka laittaa tuohon teille hienon Nalleni näytille. :D
 
Olen käsitöissä huithapeli. Kaikki menee vähän sinne päin.

Säälittävä olen varsinkin kutomisessa.
Kudon liian tiukkaa ja kun käteni ovat aina hikisen nihkeät jolloin langan karvat nousevat pörröön -> Lanka tuntuu inhottavalta kun se kutoessa liukuu yliherkän sormeni yli ja lopputulos on aina jokin a)liian pitkä ja löysä b) kivikova ja hikinen juttu.
Kutominen on hidasta ja työlästä enkä edes osaa tehdä mitään hienoja solmujuttuja, joten yksinkertaisesti en pahemmin kudo.

Ompelukone menettelee, joskus olen vähän muokannut vaatteita että ne istuisivat hyvin. Tällä hetkellä ei ole ompelukonetta käytössä joten muokkaan vaatteitani lähinnä harsimalla. Kukaan ei ole vielä huomannut harsimuksissani vikaa tai ainakaan kehdannut sanoa.
Vaatteiden tekoa olen joskus kokeillut siten että olen leikannut idioottiyksinkertaisen peruskappaleen ja muokannut sitten sitä vaatteen näköisen.

Tuunaaminen kuitenkin käy, voihan vaatteisiin painaa vaikka mitä kuviota. Vähän aikaa sitten leikkasin yhdestä paidasta kuristavaa kaula-aukkoa taloussaksilla niin että pää mahtuu läpi ja vähän ompelin ja siitä tuli tosi hieno.. :)
 
Käsityötaidoiltani en ole kauhean monitaitoinen, kun koulun käsityötunneista oon saanu lähinnä traumat ompelukoneista ja saumureista kun niillä oli aina joku salaliitto mua vastaan. Tai sitten olin vaan vähän turhan suurpiirteinen.
Puukässää en oo harrastanu sitten sen yhden lukukauden kolmosluokalla, harmi sinänsä, olis kiva osata kaikkea.

Mutta kutominen on se mun juttu :) En vielä mitään isompaa oo viittiny/jaksanu ruveta tekemään, ja ennen viime syksyä en vuoteen ollu tehny oikein mitään. Mutta sitten kun poikaystävä valitteli miten kylmä sillä on jalkoihin armeijassa niin minä ponkaisin hakemaan intinvihreää lankaa kaupasta ja puikot äitin laatikosta ja siitä sitten alkoi tämän talven buumi kaikkeen pieneen.
Virkkauskin sujuu, sitä en vaan ole paljoa harrastanu. Nyt rupesin ettimään kolmiohuivin ohjetta ja löysinkin, nyt sitten mietin kuumeisesti että viitsisinkö ruveta yrittämään...

Onneksi äiti on pro niin siltä voi aina kysyä :D
 
Niin tosiaan, ne käsityöt... En tee käsitöitä usein enkä huvikseni, mutta silloin kun on syytä saada jotain tehtyä, paneudun asiaan aika huolella. Neuleita olen tehnyt jonkin verran joululahjaksi (pipoja, sukkia, säärystimiä, yleensä itse suunnittelemiani, koska valmiita ohjeita on niin ärsyttävä yrittää lukea) ja vaatteita ommellut lähinnä larppitarkoituksiin. Oma pseudorenessanssihääpukuni samoin kuin mieheni samaa tyylisuuntaa edustanut asu olivat myös itse suunnittelemiani, kaavoittamiani ja ompelemiani, ja ihan tyytyväisiä olimme molemmat.

Jotenkin ei vain tule tartuttua toimeen ja ryhdyttyä oikeasti tekemään jotain, ennen kuin on ihan pakko. Nytkin on suunnitteilla taas useampi uusi fantsupuku, joiden mallit ole jo päättänyt mutta kaavoitusta en ole saanut vielä edes alkuun. Käy kateeksi niitä ihmisiä, jotka esim. SCA:ssa väsäävät uuden upean puvun melkein joka juhlaan ja vielä sivustakatsojan näkökulmasta hyvin vaivattoman tuntuisesti.
 
Marikki sanoi:
Nyt on apupupu valmis, tai no oikeastaan vein sen jo kaksi viikkoa sitten kirjastoon, jossa on niistä hieno näyttely. Nimenkin pupuni sai, se on nyt virallisesti Samu..
Minäkin askartelen, oikeastaan joka viikko 4H:n kerhon ansiosta. Viimeksi päällystimme ystäväni kanssa vanhoja kenkälaatikoita sanomalehdellä, ja ensi kerralla maalaamme ne. Yksi sellainen laatikko jo nököttää tuolla hyllyssäni, tosin siinä laatikossa on kannen koristeena pari LotR-kuvaa :wink: Sisältönä on kaiken maailman kirjeitä, papereita ja piirustuksia :) .
Click to expand...

Marikki, vaikka olenkin pupusi nähnyt, se näyttää tuossa kuvassa kyllä kaks kertaa suloisemmalta, kun sillon kerran sitä vilautit minulle.
Piti minunkin ilmottautua tänne käsityöpuolelle. Noita laatikkoja tehtiin, ja se on oikein kätevä kirjeiden säilytyslaatikko, ja ennen joulua kätkin sinne äitini lahjan. Monta hyötyä yhdestä laatikosta. :)

4h-kerho on kyllä oikein hyvä hetki pysähtyä viikon kiireiden takia koulussa, ja saa ihan keskittyä askastelemaan. Ehkä juuri siksi niin pidänkin siellä käymisestä, vaikka osa syynä siihen on Marikki. :D
 
Olen tykännyt tehdä erilaisia käsitöitä jo pikkutytöstä lähtien. Yläasteella otin kässää myös valinnaisena. Vasara ja saha pysyvät joten kuten kädessä, mutta rättikässä on kuitenkin lähempänä sydäntä.

Neulominen ja virkkaaminenkin onnistuu, mutta kaikkein mieluiten ompelen ompelukoneella. Erityisen addiktoitunut olen erilaisiin tilkkutöihin. Sain viimejouluna pari kirjaakin tilkkutöistä.

Askarreltua on tullut niin kauan kun muistan sillä äitini oli tuolloin perhepäivähoitaja. Juuri nyt olen askartelemassa scräpbook:ia vanhemmilleni 25-vuotishäälahjaksi. Tarkoitus olisi myös tehdä jonkinlainen päiväpeitto, johon kirjailisi päivämäärän ja juhlaparin nimet sekä painattaisi heidän kuvansa.
 
Tuo apupupu on hieno! Itse aloitin yhtä apupupua, mutta se on vieläkin kaapissani keskeneräisenä. :( Sellainen huithapeli käsityöläinen kun olen. Tammikuun lopulla innostuin tekemään taas yhden sukkahousunuken, tämän.
Nimesin tuon tytöntyllerön Fairy taleksi, koska ehkä siinä on ripaus omaa näköäni. Innostuin sen verran, että ajattelin tehdän yhden nuken kuukaudessa. Paitsi minne mahtuu 12 pikkunukkea vuoden lopulla? Suunnitelmissa on jokatapauksessa nutturapäinen mummo-nukke sekä mustaihoinen nukke, jolla on mustat letit. :grin:
 
Minäkin kuulun siihen kouluaikoina inhosin-sarjaan. Sitten yli 10v koulukäsitöiden jälkeen sain kipinän neulomiseen. Ensimmäisen lapsen synnyttyä ompelemiseen jnejne. Nyt uhosin äidilleni, että muut tekee mitä osaa. Minä teen mitä tahdon ;D. Tämä liittyi siihen, kun vanhin poika on kinunnut puolisen vuotta spagettiwestern-ponchoa (Clint Eastwoodilla, tiedättehän). Yhtenä päivänä katseltiin sitä jenkkisivuilta 600 DOLLARIA, voitteko uskoa?! Saksan ebaystäkin löytyi 300 EUROA. Jeejeeejeee. Sanoin, että unohdetaan koko juttu. Mutta salaa tilasin armeijan ylijäämävarastosta US-army oliivinvihreän villahuovan ja neulahuovutin siihen kuviot. Tuli ihan ok, vaikka itse sanonkin. Nyt tuskin maltan odottaa, muutaman päivän päästä on pojan synttärit ja poncho odottaa paketissa...

Pitkän aikaa on poltellut ajatus noista LOTR-leffakamppeista. Saksan ebaysta näköjään saa kaavojakin. Toinen mikä on kiinnostanut pitkään on sellainen entisaikojen parkatyyppinen vaate. Tosin siitä olin innostunein, kun jossain kirjassa kuvattiin miten sen alla imetettiin kahta lasta. Nyt nuo imetykset ovat jääneet jo taa, joten saa nähdä...

En muista kenen viestiä luin tuosta ylempää, mutta oli tehnyt upeita nahkajuttuja.

Kun joskus sitten on aikaa. Ja rahaa.
 
Minä olen ehdottomasti käsityöihminen. Yläasteella ja vähän vielä lukiossakin ompelin vaatteita, mutta melko kehnosti. Nyt aion ostaa ompelukoneen ja opetella uudestaan, koska muuten en vain löydä sopivia vaatteita. Intohimoni on kuitenkin kaikenlainen pienempi näpertely. Rakastan yksityiskohtaista ja rauhallista ja hidastakin askartelua, joten yleensä maalaan, muotoilen, kirjon tai ompelen käsin pieniä esineitä. Käsityöt rauhoittavat ja irrottavat velvollisuuksista, mutta haluan myös merkitä niillä kotini omaksi reviirikseni. Jos joudun ostamaan jotakin, jonka olisin osannut tehdä itsekin, olen melkein mustasukkainen. :)
 
You must log in or register to reply here.
Ylös