Riimut

thorn tammikilpi

Kontulainen
Hi! keskustelu koskee tietysti riimuja. mielestäni ne ovat mielen kiintoisia joten ole alkanut tutkimaan niitä. tiedän vaikka mitä eri riimuja Esim. Viikinkien riimut, Egyptiläisten riimut ja samoja riimuja mitä tolkien käytti kirjoittaessaan kirjansa tuottajallee. minun kirjastostani löytyy myös entis ajan suomea ja tengwaritteja. Keskustelu alkakoon. Kysymyksiä ja vastauksia. Yksinkertaista.

Korjasin pienen virheen koodissa. -Vehka
 
Hihhei! Viimeinkin joku muukin riimuista kiinnostunut. Tämä oma kiinnostukseni on tosin lieventynyt radikaalisti vuosien kuluessa, mutta nelisen vuotta sitten opettelin Tolkienin käyttämät haltiariimut ulkoa samoin kääpiöriimut (samat riimut kulkenevat myös viikinkiriimuina).

Nyt ovat nuo päässeet hieman unohtumaan, mutta ilmoitustaulullani lukee noiden molempien riimujen aakkoset ja ajattelin juuri pari viikkoa sitten, että voisin opetella haltiariimut uudelleen.
 
Itselläni on viikinkien riimukivet tuollaisessa hienossa samettipussissa tuossa kirjahyllyssä (itse riimukivet on tehty muistaakseni poron sarvista tuollaisia "lastuja" joissa on sitten itse riimut, todella tyylikkäitä) ja tarkoitus ollut jo pidemmän aikaa tutkailla niitä ja oppia ns. käyttämään niitä. Hyvä opas on Harri Paasion kirja "Riimut - Viikinkien oraakkeli" joka on Unio Mystican opas riimujen tulkintaan (kyseinen kirja on itselläni edelleen kesken). Eli itsekkin olen kiinnostunut riimuista.
 
Viikinkien riimukivet? Viikinkien riimukivet olivat ja ovat isoja kiviä, joihin on riimuilla kirjoitettu erilaisia muistotekstejä. Samettipusseihin pakatut poronluulastut hienoine ennustusoppaineen ovat puhdasta new age -kamaa, jolla ei ole viikinkien kanssa muuta tekemistä kuin kirjaimisto - ja sekin oli viikingeillä erilainen seudusta, aikakaudesta ja käyttötarkoituksesta riippuen.
 
Jeps, toisin kuin New Age -hörhöt, viikingit eivät etsineet kosmista harmoniaa vaan riimutaikuus oli heille vain yksi lisäkeino pärjätä kovassa maailmassa. Thurs-riimu, joka on avani perusta, aiheutti naistentauteja. Sen kun kaiversi jonkun naisen penkin alle ja vähän poltti riimua tulella, niin sai aiheutettua toiselle paljon harmia.

Ammoin osasin kirjoittaa Angerthas Morialla, mutta aiemmin oppimani skandinaaviset riimut syrjäyttivät ne. P.O. Erkon kirja "Puumerkit ja riimut menneisyyden avaimina" ne minulle opetti. Täällä on paljon asiallista tietoa riimuista.
 
Pagba sanoi:
Thurs-riimu, joka on avani perusta, aiheutti naistentauteja. Sen kun kaiversi jonkun naisen penkin alle ja vähän poltti riimua tulella, niin sai aiheutettua toiselle paljon harmia.

Täytyypä pitää mielessä ;)

Myös enklanninkielisellä Wikipedialla on ihan asiallinen sanansa sanottavana riimukirjaimista - ja monta kivaa lisälinkkiä niin riimuihin liittyvästä faktatiedoista kuin esoteerisesta hörhöilystäkin kiinnostuneille.
 
CthuhluBard lienee tarkoittanut pornsarvisilla riimukivillään riimusauvoja (en nyt termistä ole aivan varma)? Länsi-Euroopassa ja myöskin Suomessa (joten on todennäköisesti muissakin Pohjoismaissa ja ehkäpä viikinkien keskuudessakin) käytettiin päivien merkitsimiseen. Muistelisin jotain tämän suuntaista wanhassa tietosanakirjassa lukeneen, kun sitä joku päivä sitten selailin.

Itse en hirvittävästi ole riimuja opiskellut, mitä nyt tuota Angerthas Moriaa olen koittanut opetella, mutta en vain ole viellä kunnolla kerennyt siihen panostamaan. Sen verran kuitenkin, että oman nimeni osaan niillä kirjoittaa.
 
Minä ymmärsin CthulhuBardin tarkoittaneen riimuennustuksessa käytettäviä "riimukiviä" eli kivestä, puusta tai luusta tehtyjä pieniä litteitä, pyöreäreunaisia kappaleita joihin on maalattu tai kaiverrettu yksi riimumerkki kuhunkin. Olen itse tehnyt tällaiset ennustusvälineet pienistä luonnonkivistä kaivertamalla riimut ja sitten maalaamalla ne. Olen ennustanut niillä ihmisille muutamassa tapahtumissa. Tässä sivusto josta löysin ohjeita http://personal.inet.fi/koti/brody/riimut.html ja kirjastosta löytyy myös kirjoja aiheesta.

Viikinkien riimukirjaimisto on perinteisesti jaettu kahteen osaan. Vanhoihin (n.200-800 jaa.) ja uusiin (800-1500 jaa.) riimuihin. Vanhoissa riimuissa oli 22 merkkiä (tosin e:tä ja s:ää merkitsevät riimut vaihtelivat paikkakuntakohtaisesti ja niissä näkee eroja yleisissä riimutulkinnoissa) ja uusissa riimuissa oli 15 merkkiä. En tiedä miksi riimujen määrää vähennettiin. Futhark-riimuissa on sekaisin kirjaimia sekä uusista että vanhoista riimuista.
 
Juhuu! Viikinkien riimukivistä on muitakin kiinnostuneita :) Myös kiinnotusta Tolkienin riimuihon on. Äh en osaa sanoa nyt mitään rakentavaa riimuista. Omat riimukirjat on ja riimut ja niitä tutkailen vähän väliä.
 
Nazg sanoi:
CthuhluBard lienee tarkoittanut pornsarvisilla riimukivillään riimusauvoja .... Länsi-Euroopassa ja myöskin Suomessa (joten on todennäköisesti muissakin Pohjoismaissa ja ehkäpä viikinkien keskuudessakin) käytettiin päivien merkitsimiseen.

Riimusauvaa jos joku itselleen halajaa, niin Yläkuusta sellaisen ohjeineen saa. Omani ostin pari vuotta sitten Ropeconista, jonne ehkä tänäkin vuonna tulee joku firman edustaja niitä myyskelemään.
 
Tarun lopussa liite E:ssä on taulukko sekä Tengwar- että Angerthas Cirth -riimukirjaimista. Kannattaa lukea myös asiaan liittyvät tekstit taulukkojen vierestä, ne selventävät kirjainten käyttöä ja riimujen kohdalla kertovat mm. sen, mitkä äntämistavat kuuluvat haltiakieliin ja mitkä kääpiöiden Angerthas Moriaan.

Hobitista taas löytyvät Ereborin riimut (olihan se niiden virallinen nimi?) eli ne, joita Thorin Tammikilven kartassa käytettiin. Kartastahan on kuva kirjassa riimuineen kaikkineen, ja kun kirjan teksti puolestaan kertoo, mitä kartassa sanotaan, on helppo ottaa selville, mikä riimu vastaa mitäkin kirjainta.

Tai jos ei jaksa kirjoja selailla, niin myös netistä löytyvät sekä Cirth että Ereborin riimut. Ja toki myös maanmainio KontuWiki tuntee aiheen.
 
Riimusauvaa jos joku itselleen halajaa, niin Yläkuusta sellaisen ohjeineen saa. Omani ostin pari vuotta sitten Ropeconista, jonne ehkä tänäkin vuonna tulee joku firman edustaja niitä myyskelemään.

Nuo pyhimysten päiviin perustuvat riimusauvat ovat näin ei-katolilaisesta fantsuilijasta aika epäkiinnostavia. Yläkuun riimusauvaan on merkitty erään pyhimyksen päivä halsterilla sen muistoksi, että kyseinen henkilö koki marttyyrikuoleman halsterin leukojen välissä polttamalla.

Jos Keski-Maassa olisi neljännellä ajalla käytetty riimusauvoja paperille painettujen/käsinkirjoitettujen kalenterien sijaan, niin mitä historiallisesti tärkeitä päiviä olisi riimusauvaan merkitty ja millä symbolilla? Symbolien tulisi olla sellaisia, että ne on suhteellisen helppoa veistää sauvaan.
 
Hobiteilla ei ollut hirveästi (ainakaan tunnettuja) juhlapäiviä. Minäkin nimittäin suunnittelin konnunlaskun mukaista riimusauvaa luettuani Heikki Ojan maanmainion opuksen Riimut, mutta totesin varsin nopeasti hobittisauvan jäävän surullisen kuviottomaksi. Pelkkä juleaika ja keskikesä lithepäivineen eivät hirveästi kaiverrettavaa tarjoa, ja vaikka sauvaan lisäisi vielä Sauronin kukistumisen vuosipäivänkin, se jäisi kuitenkin varsin vajaalle koristelulle.
 
Entäpä jossakin Gondorin suuren valtakunnan perukoilla? Elessarin kruunajaispäivä nyt ainakin olisi paikallaan.
 
Riimuiksi saattaisin ehdottaa näitä http://en.m.wikipedia.org/wiki/Vinča_symbols
(mallia esim täältä: https://www.omniglot.com/writing/vinca.htm)
,Vaikka ehkä ovatkin viidettä aikaa. Juhlapäivistå en osaa sanoa, seitsenpäiväistä viikkoa kuitenkin käyttivät. Jos mennään vielä enemmän hupsuttelun (tai no, ehkä väärä sana) puolelle niin voisin ehdottaa 11. juhlapäivää vuoteen (karkausvuotena 12), mutta en varmasti osaa sanoa mihin kohtaan vuotta nämä osuisivat.
 
Last edited:
Tässä muutama ehdotus hobittien juhlakalenterin täydentämiseksi:

6. huhtikuuta (monia selityksiä) kuuluu ehdottomasti juhlakalenteriin, ainakin neljännen ajan alusta lähtien.

Virranvarren taistelun päivä 3. marraskuuta on myös muistamisen arvoinen, tiedä sitten vietettiinkö muistopäivää jonkinlaisen juhlallisuuksin.

Bilbon syntymäpäivä 22. syyskuuta oli ainakin vuosina 3001-3018 ka. tietyissä piireissä vietetty juhlapäivä.

Eipä näidenkään avulla vielä kovin pitkää riimusauvaa saa, mutta toisaalta kunkin päivän selittämiseen on tarpeeksi tilaa riimuja varten, päivät kun sijoittuvat jokseenkin eri osiin vuotta.
 
Eihän päiviä sauvassa ole tarkoitus selittää vaan merkitä ne kauniilla symbolisilla kuvioilla viikonpäiviä merkitsevien riimujen yläpuolelle. Tokihan tässä tapauksessa voisi sitten tehdä isoja kuvioita, jotka levittäytyisivät kiinnistykohdistaan useamman päivän ylle.
 
Last edited:
Vuosien kirjasta löytyy paljon Hobiteillekin mahdollisesti merkittäviä tapahtumia. Ikävä kyllä, ne on pääosin merkattu vuositasolla. Toki tarkempia tietoja niistäkin saattaa löytyä jostain muualta.
 
Tein itselleni viitisen vuotta sitten kuusikanttisen riimusauvan jossa oli merkkipäivien lisäksi myös kuuriimut eli metonin kultaiset luvut. Niillä pystyy katsomaan milloin on uusikuu (toistuu samoissa kohtia 19 vuoden välein). Kuun vaiheet taas olivat vanhalle kansalle oleellisia (ainakin osalle), koska niiden avulla ajoitettiin mitä töitä kannatti tehdä. Koska riimusauvani oli näyttötyö koululle, niin tein myös vihkon, jossa kerroin ajanmittauksen ja riimusauvojen historiaa merkkipäivien lisäksi. Jätin omastani pois kristilliset pyhäpäivät, mutta laitoin sinne vanhan kansan vuodenkiertoon liittyviä asitoita, joista osa on laskettu tiettyjen pyhimysten päivistä ja joitain muitakin juttuja. Eli sieltä löytyy mm. Tolkienin syntymäpäivä ja "Martin päivä (10.11.) jolloin kehruu oli aloitettava ja ensimmäisen pellavavyyhdin oli oltava valmis, jotta talvella päästään kutomaan ja kankaat ovat valmiit ennen vappua". Lähteenä mm. Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto, Heikki Oja Aikakirja, David Ewing Duncan Kalenteri – Ihmiskunnan historiallinen taistelu todellisen ja tarkan vuoden määrittämisestä, Martti Sarmela Suomen perinneatlas ja erinäisiä muita kirjoja, lehtiä ja nettisivuja.

Olin kokonaan unohtanut nuo tekemäni riimukivet joista mainitsin edellisessä viestissäni kymmenisen vuotta sitten. Osittaisena vastauksena ihmettelyyni: " Vanha Futhark oli käytössä kantagermaanisia kieliä puhuvien alueella (Etelä-Norjassa, Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa) 100-700-luvuilla. 700-luvulla alkoi vanha futhark yksinkertaistua uudeksi futharkiksi ja kirjainmäärä putosi kahdestakymmenestäneljästä kuuteentoista. Tieto siitä kuinka vanhaa futharkia luetaan säilyi unohduksissa vuoteen 1865 asti, jolloin Sophus Bugge artikkelissaan Guldhorn-Indskriftenissä kertoi selvittäneensä ne. Uusi futhark on yksi yleisimmistä riimusauvoissa käytetyistä merkkijärjestelmistä. Toisinaan riimuja kirjoitettiin myös peilikuvina lukutaidottomien hämäämiseksi. " Kopioitu tuolta vihkosta jonka kirjoitin riimusauvan kaveriksi. Jotain tietoa Sophus Buggesta löytyy jos vain kieltä osaisi. Jälkihuomiona sanoisin että vuosiluvut milloin mitäkin riimustoa on käytetty vaihtelevat melkoisesti lähteestä riippuen.

Suomen alueen vanhin säilynyt riimusauva on Pariisissa, eivätkä suostuneet antamaan sitä edes näyttelylainaan Suomeen, kun Turussa oli Kirjain kerrallaan näyttelyssä esillä kalenterisauvoja. Kaikki kalenterisauvat eivät ole riimusauvoja, koska osassa ei ole riimuja vaan vain viivat merkkaamassa päiviä ja jonkinlainen merkintä kuukauden alkamispäivän kohdalla. Riimusauvat jäivät käytöstä vähitellen, kun siirryttiin juliaanisesta kalenterista gregoriaaniseen. Vanhat sanonnat ja muistisäännöt (Paavali puut tasaa eli puolet polttopuista oltava jäljellä (25.1.), Simo siltoja tekee eli vedet alkavat jäätyä (28.10.), auringon pesäpäivät eli yö pisimmillään (21.-24.12.)) eivät enää pitäneet paikkaansa uuden kalenterin kanssa (13 päivää poissa paikoiltaan). Sinälläänhän riimusauva pysyy ajassa, heittää vain päivän tuhannessa vuodessa, mutta merkkipäivät olivat väärissä paikoissa. Karkauspäivät lasketaan pysymällä samassa merkissä kahtena päivänä.

Sauvojen lisäksi riimukalentereita tiedetään tehdyn myös ainakin rasioiden ulkopinnoille ja kannettavia versioita puuliuskoille, jotka sidottiin yhteen. Riimusauvan muoto selittyy sillä että sitä käytettiin myös mittakeppeinä esim talonrakennuksessa ja ehkä kankaidenkin mittauksessa. Sauvoihin oli siis merkattu kyynärät, jalat ja korttelit. Kyynärä on kaksi jalkaa ja jalka kaksi korttelia. Kortteli puolestaan oli kuusi tuumaa. Kyynärän pituus vaihteli maittain ja välillä kylittäinkin, mutta Yläkuun riimusauvoissa on käytetty kahta eri mittaa. Vanhaa (ennen 1400-luvun alkua) 55 cm ja uutta 59 cm. Kyynärän pituuden määräsi Ruotsin kuningas ja no, eihän uudella kuninkaalla voinut olla lyhyemmät kädet kuin vanhalla...
 
Ylös