Kuka on Gríma Kärmekieli?

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Minun mielestäni Gríma Kärmekieli on yksi mielenkiintoisimmista sivuhahmoista tarussa. Olen useita kertoja pohtinut hänen elämäntarinaansa ja mielenliikkeitään. Käsitykseni mukaan hän oli ihan tavallinen rohanilainen, mutta mitä hänelle tapahtui? Miksi hän siirtyi Sarumanin palvelukseen. Himoitsiko hän rahaa, valtaa, naista, kunniaa vai oliko vain Sarumanin puheiden lumoissa vaihtanut puolta? Millainen hän olisi voinut olla ilman Sarumanin vaikutusta? Mikä oli hänen oikea ja alkuperäinen nimensä? Miksi me emme tiedä Grímasta tämän enempää (tai minä en ainakaan tiedä)?
 
Gandalf sanoi, että Gríma palveli ennen kuningastaan omalla tavallaan. Hän oli varmaan vakooja, koska Grímaa on vaikea kuvitella tyypilliseksi rohanilaiseksi ratsuväkiläiseksi. Ovela hovimies, joka hankki Théodenille arvokkaita tietoja. Miten hän sitten lankesi? Saruman oli ennen ystävällisissä väleissä Markin herran kanssa. Ehkä hän vieraili Meduseldissa ja sattui näkemään himon häivähdyksen Gríman silmissä tämän katsellessa Éowynia. Siitä kenties Saruman sai kiven vivulleen, jolla hän sai Gríman vaihtamaan leiriä. Kuka tietää?
 
Se kai lienee selvää että Grima ei enää lopulta olisi halunnut palvella Sarumania. Eikös Grima ollut jossain kohtaa ihan valmis vaihtamaan puolta (harmi kun en muista missä kotaa enkä jaksa ainakaan nyt kaivaa sitä esille)? Ja olikos se juuri Grima joka Sarumanin lopulta tappoi? Sarumanhan kohteli palvelijaansa todella huonosti. Luulen että Griman suurin syy olla lähtemättä oli pelko.
Pitäisi saada vauhtia tuohon tarun uudelleen lukemiseen että palautuisivat nämäkin asiat mieleen.
 
Kyllä, Grima tappoi Sarumanin. Kirjassa muistaakseni vääntämällä niskat nurin. Kuninkaan paluun leikkaamattomassa versiossa Gríma tosin puukotti Sarumania selkään ja tämä putosi alas tornistaan.

Syy murhaamiseen saattoi olla se että Sarumanin lumouksen vaikutus oli haihtumassa ja Gríma huomasi Sarumanin hulluuden. Siitä todiste Kahdessa Tornissa jossa Sarumanin ilmoittaessa hyökkäävänsä Helmin Syvänteeseen ja kun Saruman käski sotureidensa tappavan kaikki sieltä, näkyy Griman poskella kyynel. Tosin ehkä Gríma itki koska tiesi että Èowyn on siellä ja tiesi että tämä tulisi melko varmasti kuolemaan. Näin luulisin.

Grima kuoli itse (kirjan mukaan) Hobittilassa heti kun oli tappanut Sarumanin. Grima lähti pakoon ja hobitit ampuivat hänet jousillaan.
 
Eikös Gríma kirjassakin puukottanut Sarumanin? Muistaakseni hyppäsi Sarumanin selkään, kaatoi tämän ja iski veitsellä (tai mahdollisesti viilsi kurkun auki?). Ja sitten Sarumanin maia-henki nousi hänen runnellusta ruumiistaan ja haiihtui pois tjsp.
 
Kirjan (2007, s. 1050) mukaan Saruman ja Grima kohtasivat loppunsa seuraavasti: Saruman potkaisi maassa kiemurtelevaa Grimaa kasvoihin, jolloin "Kärmekieli nousi pystyyn ja sieppasi vaatteistaan veitsen; ja muristen kuin koira hän hyppäsi Sarumanin niskaan, tempaisi hänen päänsä takakenoon, katkaisi hänen kurkkunsa ja pinkaisi kiljaisten kujaa alas." Sen jälkeen kolme hobitti-jousimiestä ampui Griman.
 
Ja juuri tässä pidennetyssä versiossa Theoden (huom.) pyytää Kärmekieltä alas tornista, ja Kärmekieli kumartaa ja lähtee taaksepäin, mutta kääntyy kuuntelemaan Sarumania...
 
Gríma Kärmekieli palveli kuningas Théoden Thengelinpoikaa aikoinaan. Sitten tuli Saruman, ja houkutteli Gríman Mustan mahdin palvelijaksi. Sarumanin valheet tekivät Grímasta pahan Rohanin asukkaan. Kääpiö Gimli oli valmis surmaaman Gríman, mutta Konkari esti sen. Théoden karkotti Gríman Rohanista ja rohirrimin keskuudesta.
 
Tuon jo tiesikin, mutta millaista elämää Grima vietti ennen Sarumanin tuloa. Onko hän ollut koko ikänsä Theodenin palvelija vai onko hänellä joku muukin ammatti? Millainen hän oikeasti on ollut luonteeltaan?
Vastauksia näihin voi vain arvailla, mutta minusta olisi hauskaa tietää Grimasta jotain lisää.
 
En tietenkään voi olla täysin varma, mutta arvelisin, että Gríma Kärmekieli eli ennen siirtymistään Sarumanin riveihin aika perusrohanilaisen elämää. Siihen oliko Gríma ollut muiden kuin Théodenin palveluksessa kuuluessan vielä rohirrimin rivehin, en uskalla sanoa mitään, siitä kun eivät historian laulut tai runot tiedä kertoa. Mutta luulen Gríman olleen ennen nousuaan kuninkaan joukkoihin tavallinen rohirrimin ratsastaja.:)
 
Ensimmäisen kerranhan hänet mainitaan Keskeneräisten tarujen Kirjassa (.. Jos ei ollutkaan Fírma..). Gríma Kärmekielihän oli Sarumanin palvelija (tanttaraa, loistavaa toistoa...), ja palveli isäntäänsä vakoilemalla Rohanissa, jossa tämä myrkytti Théodenin mielen. Gírma kuoli Hobittien nuoliin.
 
Onko mitään tietoa oliko normaalilla Rohanilaisella ( ei ratsastajalla ) miekkaa? Sillä Theodenhan sanoi Grimalle että tällä oli vielä aikaa raaputtaa ruoste miekastaan. Jos normaalilla rohanilaisella ei miekkaa ollut, miksi Grimalla oli? Tästä voidaan päätellä, että hän saattoi olla alunperin Rohanin ratsastaja.
 
Toisaalta kuningasta palvellessaan on myös voinut saada miekan. Ja toisaalta jos Grima onkin palvellut kuningasta jo ennen kuin alkoi palvella Sarumania. Joku heitti vakoojaa. Mutta voisi olla myös jonkinlaisena viestinviejänä. Joka tapauksessa sen verran liikkuvassa tehtävässä että on kohdannut Sarumania useampia kertoja jolloin Saruman on voinut lumota Griman kauniilla sanoillaan ja suurilla lupauksillaan. Grimahan on voinut Sarumanin opastuksella nousta pikkuhiljaa kuninkaan rinnalle vaikka olisi ensin ollut alhaisemmassa asemassa.
 
Mikä oli hänen oikea ja alkuperäinen nimensä?

Toivottavasti @Jaamar ei ole vielä ehtinyt huolestua, ettei tähän kysymykseen lainkaan vastattaisi.

Gríman nimi on jokseenkin mielenkiintoinen ja sopii hänen rooliinsa kuninkaan uskolliseksi palvelijaksi tekeytyvänä vihollisen kätyrinä. Alkuperäistä rohaninkielistä nimeä ei tiedettäne, mutta muinaisenglannin Gríma on merkitykseltään selvä, joskin moniselitteinen.

Bosworth-Tollerin sanakirjan mukaan gríma voi tarkoittaa a) 'kypärää, silmikkoa, naamiota', 'peikkoa, painajaista', tai b) aavetta. Etenkin tuo ensimmäinen merkitysrypäs kertoo Gríman pelaamasta vaarallisesta pelistä.

Ja tässä huomaamme taas kerran, miten selvänäköisiä nimenantajia Keski-Maan asukkaat olivat.
 
Minä näkisin Gríman toimineen Théodenin leivissä hovimiehenä, poliitikkona ja diplomaattina, ja ansainneen lisänimensä niissä toimissa.

Niin näljäiseltä kuin Kärmekieli, tai alkukielinen Matokieli, meidän korvissamme kuulostaakin, Keski-Maassa se saattoi hyvinkin olla arvostettu nimike. Lohikäärmeethän olivat teräviä ja vaarallisia puhujia, ja oli neuvottelijalle kunniaksi jos hänestä sanottiin, että hän oli puhetaidoltaan niiden vertainen.
 
Kärmekieli, tai alkukielinen Matokieli

Tolkienilla worm tarkoittanee useimmiten 'käärmettä', toisinaan erityisesti 'lohikäärmettä' (vrt. Glaurung, Great Worm) ja taustalla on muinaisenglannin wyrm / wurm / weorm, joka on nimenomaan 'matelija, käärme'. Gríman yhteydessä näkisin sen viittaavan nimenomaan hänen kaksihaaraiseen kieleensä.

Kärmekieli oli ehkä kuitenkin vain Rohanissa inhotun neuvonantajan pilkkanimi, jota hänestä käyttivät kaikki muut paitsi hänen pauloihinsa joutunut Théoden, kuten Gandalfkin sanoi:
Do I not guess rightly that you hold him [= Éomer] prisoner, by the counsel of Gríma, of him that all save you name the Wormtongue?
 
Viitaten lohikäärmemerkitykseen: lieneekö sitten tahallinen vai tahaton juttu, mutta lohikäärmeet olivat myös erittäin petollisia ja niiden äänessä oli samanlaista lumovoimaa kuin Sarumanilla, joskaan ei ilmeisesti niin vahvaa. Glaurung sekoitti Kullervon, eikun Túrinin pään ja Smaug kylvi epäilyksiä Bilbon mieleen. Samaahan se herra kärmeskielikin teki.
 
Niin näljäiseltä kuin Kärmekieli, tai alkukielinen Matokieli, meidän korvissamme kuulostaakin, Keski-Maassa se saattoi hyvinkin olla arvostettu nimike.
Tuosta tulee Mieleen Pratchettin kirja Sourcery, ensimmäinen lukemani kiekkomaailmakirja. Kirjassa kuvailtiin joella laivoissa elävää kansaa, jonka yksilöt noudattivat keskinäisessä kanssakäymisessään rehellisyyttä niin luontevasti, että he eivät edes osanneet valehdella. He tiesivät kuitenkin, että muut eivät olleet yhtä rehellisiä kuin he ja he nimittivät keskuudestaan Valehtelijan asioimaan ulkopuolisten kanssa lähinnä kaupankäynnin saralla. Valehtelijan kykyä puhua totuudenvastaisesti ihailtiin harvinaisena taitona ja häntä pidettiin arvossa sen vuoksi. Ulkopuolisia ärsytti kovasti edustajan titteli.
 
Niin no, valeethan ne pitävät yhteiskunnan kasassa.
 
Ylös