Jännää, ettei vielä kukaan ole tainnut pukahtaa
Viiden armeijan taistelusta, vaikka innokkaimmat ovat varmaankin jo elokuvan nähneet ja ehtineet jopa ajatella näkemäänsä. Minä en enää malta olla sanomatta mitään.
Juonipaljastuksia Viiden armeijan taistelusta!
Ensimmäinen tunne oli ärtynyt pettymys, josta osasin parin keskustelun jälkeen syyttää käsikirjoitusta. Kahdessa aiemmassa elokuvassa tarinan venyttäminen ei tuntunut aivan sietämättömältä (paitsi ehkä valkoisen neuvoston touhuissa), mutta nyt kolmannessa kuitenkin se pisti todella silmään. Jotenkin asiat eivät nyt olleet jakautuneet hyvin eri osiin. Minua ainakin vaivasi se, että elokuva voi alkaa niin voimakkaalla ja tavallaan myös klimaattisella kohtauksella kuin Järvikaupungin tuho ja Smaugin kuolema. Sitten rauhoitutaan taas joko diplomatiaan (ei juuri valittamista) tai sukelletaan ylilyövään taisteluun (valittamista). Erityisesti Legolas meni niin överiksi, etten viitsinyt kaikelle edes nauraa. Tollywood-elokuvassa olisin naureskellut vastaavalle aivan tyytyväisenä, mutta en Keski-Maan suurista tarinoista kertovan elokuvasarjan päätösosassa. Kuinka yksinkertaisena yleisöä oikein pidetään? Viiden armeijan taistelulla mässäiltiin, mutta sen jälkeen taas ei malteta kertoa, mitä Ereborille tapahtui jälkikäteen. Koko elokuva oli minusta jotenkin epätasainen kokonaisuus eikä päättänyt täydellisesti sen enempää elokuvasarjaa kuin itseäänkään. Leffa näytti ja kuulosti hienolta, ilman muuta, mutta käsikirjoitus oli minusta niin kehno, että edes Uuden-Seelannin maisemat ja sympaattinen taistelupossu eivät sitä pelastaneet.
Lyhyitä huonoja hetkiä oli paljon, mutta erityiskehnona mainittava on Kili–Tauriel–Thranduil-kuvio. Jos Kilin ja Taurielin välinen rakkaus olisi ollut vähän paremmin perusteltua (esimerkiksi enemmän yhdessäoloa ennen rakkauden puhkeamista, vähän enemmän taistelua yhdessäolon puolesta) eikä siihen olisi liittynyt niin paljon kliseisyyttä, olisin saattanut sietää sen. Mutta se oli kliseisen typerää. Sitten vielä Thranduil tulee kuvioon ensin omana kettumaisena itsenään puuttumaan Taurielin asioihin ja lopuksi todella off-charactermaisesti lohduttamaan Taurielia Kilin kuoltua. Ääh, miksi...!
Ja nyt ei sitten kukaan ala taas jankata, kuinka elokuvasovitusten ei kuulukaan olla sataprosenttisen kirjauskollisia ja kuinka muutoksia on tehtävä, jotta tarina toimisi. Tietenkin muutoksia pitää tehdä, mutta se ei tarkoita, että kaikki muutokset olisivat tarpeellisia (kenen mielestä Wolverinen näköinen Beorn toimii valkokankaalla paremmin kuin Beornin näköinen Beorn?) tai että tarpeelliset muutokset olisi tehty hyvin. Sitten vielä tämä: onko ne muutokset todella tehty siksi, että jokin kohta toimisi paremmin audiovisuaalisessa formaatissa, jonka esityspituus on rajallista, vai siksi, että se vastaisi paremmin Hollywoodin valtavirtaa, joka vetoaa syvälliseen pohdintaan haluttomaan yleisöön? Sehän ei nimittäin ei ole ainoa (hyvä?) kerronnan malli. Vai tehtiinkö muutoksia ihan vain siksi, että elokuvaan saataisiin lisää toimintaa täyttämään kokonainen trilogia? Esimerkiksi osan kääpiöistä jättäminen Järvikaupunkiin taisi palvella paljolti tätä tarkoitusta.
Eräät kaverini muuten huomauttivat aika oivaltavasti: "Vain ihmisen näköiset kääpiöt kuolivat". Olisiko Thorinin, Filin ja Kilin ulkonäkö ihan tietoisesti jätetty muita kääpiöitä inhimillisemmäksi, jotta katsojat samastuisivat heihin enemmän ja siten heidän kuolemansa lopussa koskettaisi enemmän?
Jooh, ei kaikki elokuvassa onneksi ollut aivan kamalaa. Smaug, Thorin, retkueen kaikki kääpiöt ja heidä yhteishenkensä, Bilbon paluu Kontuun, Järvikaupunki ja sen asukkaat...Olin katsomassa elokuvaa musikaalisten kavereitteni kanssa, ja meihin teki kaikkein parhaimman vaikutuksen sousafonia soittava Bombur. Totesimme, että torvien soittaminen on selvästi kääpiöiden juttu (vrt. Gimli Helmin syvänteessä). Paljon hienoja juttuja. Silti ärsyttää. Ehkä pitäisi nähdä leffa uudestaan, jotta voisin joko varmistua siitä, mikä minua juonen rakenteessa niin paljon ärsytti, tai sitten korjata ensimmäiset mielikuvat vähän suopeammiksi.
(PS. Tulipa pitkä viesti, ja tämä on se karsittu versio.
)