Vaan olivatko Hobitti-elokuvat sittenkään niin huonoja?

Merri

Ylläpitäjä
Vastuuhenkilö
Ylläpitäjä
Meille Tolkien-faneille Hobitit ovat olleet alusta alkaen selviö: ne ovat olleet hirveitä elokuvia, joita ei olisi voinut tehdä paljon huonommin. Niihin on tuotu aivan liikaa asioita Tolkienin mielikuvituksen ja kirjoitusten ulkopuolelta ja ne ovat ympäritäynnä turhaa toimintaa, juonikuvioita, ympättyä pakkoromanssia, huonoja lisähahmoja, temaattisia toistoja Sormusten herra -trilogiasta ja ties mitä haudassapyörittävää.

Silti ne tahkovat hirveästi rahaa ja monet ihmiset pitävät elokuvista, eivätkä edes näe hirveästi vikaa niissä. Johtuuko Hobittien mustamaalaus kuitenkin loppupeleissä vain siitä, että Peter Jacksonin kenties populistinen tapa tehdä toimintaelokuvaa nyt vapaimmin käsin katsotaan lähes puhtaana pyhäinhäväistyksenä "todellisten Tolkien-fanien" toimesta? Eli olemmeko sittenkin vain liian kriittisiä emmekä kykene näkemään, että Hobitit ovat lopulta vain elokuvia?

Toki ne kalpenevat Tarun Sormusten herrasta rinnalla, sitä ei käy kiistäminen. TSH-trilogia vain yksinkertaisesti onnistui käsittämättömän loistavasti kosiskelemaan sekä Tolkien-faneja, että muuta elokuvayleisöä. Kenties tämä luksus on saanut meidät sokeiksi ja ylikriittisiksi.

Pitäisikö meidän vain antaa Peter Jacksonille anteeksi ja olla vaatimatta liian paljon yhdeltä mieheltä, joka on kuitenkin jo tehnyt aivan valtavasti meidän Tolkien-fanienkin mieliksi?
 
Hobitit ovat kuin harry potterit, elokuvista olisi voitu tehdä aidosti loistavia, mutta nyt niistä tuli tusinaelokuvista, ihan hyviä muttei lähelläkään mitään mestariteoksia.
 
Minä kuulun siihen ryhmään joka on alusta asti katsonut Hobbitti-elokuvia "vain elokuvina", liiemmin kirjaan vertailematta. En näe leffoja yhtään niin huonoina kuin monet ja istuin jokaisen elokuvan monttu auki ja aivan mahdottoman innoissani. Ainoa joka itseäni oikeasti ehkä hieman ärsytti ja häiritsi oli tämä Tauriel-Kili-paritus joka ei loppupeleissäkään saanut mua lämpiämään. Oikeastaan kaiken muun sulatin ihan helposti.

En toki myöskään lukeudu ihan niihin die hardeimpiin faneihin ja Tolkien-tietämykseni on vielä melko rajallinen, mutta koen sen verran kuitenkin aiheesta tietäväni että uskallan sanoa itseäni Tolkien-faniksi.
 
  • Like
Reaktiot: Pip
Imo Hobitti-leffat ovat miellyttävämpi katsomiskokemus kuin LotR. Ne ovat ihan rehellistä parodiaa, tehosteilla ja absurdeilla juonenkäänteillä sekä toinen toistaan näyttävämmillä tempuilla mässäilyä. Kriittisyyteni ei siis johdu vertailusta minun silmissäni itkettävän kamaliin ja pateettisiin LotR-leffoihin, vaan kyse on ihan yksinkertaisesti siitä, että (välillä naurettavuuteen asti paisuteltujen) komeiden visuaalisten kuortensa sisällä Hobitit ovat aika heikkoja, hölmöjä ja epätasaisia leffoja: vähän esteettistä ihanuutta täällä, ripaus kaavamaista romatiikkaa tuolla, ja sitten rymistellään taas pitkät pätkät ennen kuin on aika ottaa seuraava laskelmoidun "liikuttava" kohtaus.

Mutta ne ovat ihan hauskoja, ja katson koska tahansa mieluummin Hobitteja kuin LotRia. Hobitit saavat nauramaan, LotRit kiristelemään hampaita ja kyynelehtimään kiukusta.
 
Last edited:
Olen Isilmírën kanssa samaa mieltä siitä, että Hobitit ovat paikoin melko huonoja elokuvia ihan itsessäänkin. Myös muut kuin suurimmat Tolkien-fanit ovat olleet sitä mieltä. Olen lukenut useampia elokuva-arvosteluitakin, jotka eivät ole Tolkien-puristien kirjoittamia, ja ne moittivat elokuvia usein samoista asioista kuin minäkin tai mekin. Jos juoni on epätasainen, epälooginen ja epäuskottava, toimintakohtaukset ylilyöviä ja kolmiodraamat päälleliimattuja ja siirappisia, ei muusta Tolkien-kontekstista ja nimenomaan kirjojen kontekstista irrottaminen siihen juuri auta.

Totta kai ankarimmat kriitikot varmasti ovat juuri niitä(/meitä) innokkaimpia faneja, joille Tolkienin maailma on pyhää ja rakasta, mutta en suostu uskomaan, että se olisi täysin sokaissut meidät. On aika typerää, että antaumuksellisimpia tolkienisteja yritetään täysin jäävätä elokuvan arvosteluissa – vaikka jotkut tarttuvatkin vähemmän mielekkäästi moniin kirjauskollisuuden ja -uskottomuuden yksityiskohtiin. Jotkut tuomitsevat elokuvan heti, jos kirjaa ei ole lähes suoraan käytetty käsikirjoituksena, mutta tässä tapauksessa kielteinen vastaanotto tuskin johtuu juuri siitä. Jos fanit pitävät elokuvaa huonona, ei syy välttämättä ole pelkästään siinä, että elokuva eroaa alkuperäisteoksesta. Etenkin kun Hobitti oli ainakin minusta yllättävän kirjauskollinen, jos ei lasketa tiettyjen henkilöiden lisäämistä kuvioihin.

Silti ne tahkovat hirveästi rahaa ja monet ihmiset pitävät elokuvista, eivätkä edes näe hirveästi vikaa niissä.
Tämä ei taida olla kovin hyvä mittari elokuvan hyvyydelle tai huonoudelle. Aikamoista kuraa myydään ja hehkutetaan, vaikka laatu on ihan toista.
 
Last edited:
Tuohon Tauriel/Kili juttuun liittyen löytyi mielenkiintoinen juttu Tumplerista. Tämä kuva on otettu käsittääkseni
jostain BOTFA-elokuvaoppaasta:

tumblr_nhghomY5wI1qgzdhjo1_1280.jpg
 
Hobitti-elokuvista odotin vain ensimmäistä innostuneena. Toista en odottanut ja kolmas vain piti käydä katsomassa, kun se kuuluu asiaan. En haukkuisi niitä ihan huonoiksikaan, enkä lähde vertaamaan TSH:n leffoihin. Onhan nämä raavittu kokoon hyvin pienestä materiaalista ja siihen nähden ovat onnistuneita. Viimeisessä elokuvassa iskee jo vähän väsymystä kehiin. Joku muu kuin Peter Jackson olisi voinut vetää ihan pohjat, joten en ole pahoillani. Olkoon nämä elokuvat nyt kurkistus Hobitti-kirjaan ja alkuluku TSH:lle. Elokuvan tekijöillä on toivon mukaan ollut hauskaa niitä tehdessä ja leffat ovat työllistäneet suuren määrän ihmisiä. Tynnyrikyytiosuuden kuvauksia lisälevyiltä seuratessa ainakin on paistanut elokuvissa tekemisen ilo.

Hobitit kuuluu katsoa ennen TSH:ta, joten loppua kohden parannetaan laatua? En ole koskaan välittänyt elokuvien ja kirjojen välisistä eroista, tai elokuvan puutoksista. Jotkut lisäykset sen sijaan ovat hiukan häirinneet. Ihan sama, jos Arwenille annettiin enemmän esilläoloaikaa. Olisi lopulta ollut hassuakin, että elokuvassa olisi vilahtanut joku Glorfindel, josta ei enää kerrota jälkeenpäin. Ihan sama, että elokuvassa oli keksitty Tauriel. Kun vaalea- ja tummahiuksiset naishaltiat oli jo nähty, niin punatukkainen upseeri vain täydentää tämän väripaletin. Taurielin ja Kilin juttua oli kiva seurata, eipä ollut liian päällekäyvää tai siirappista. Siinä saatiin suuren juonen välillä seurata yhden pienen kääpiön vaiheita ja yhden haltian sisäistä kamppailua. Enkä nyt puutu siihen, miten ne oli näytelty. Hyvin tai huonosti, en ole sitä jäänyt pohtimaan. Kääpiöistä jotkut saivat enemmän kuvausaikaa, mutta kyllä sieltä löytyy helmiä, kuten Bofur ja ne monet pienet yksityiskohdat, mitä hän ajatteli tai touhusi (etsi athelasta, joi itsensä pöydän alle, huomioi Bilboa jne.)

Elleivät elokuvat siis jääkään suuriksi helmiksi tai mestariteoksiksi, minulle ne antavat hienon mahdollisuuden kurkistaa Keski-Maan upeisiin maisemiin, moniin rotuihin ja hahmoihin. Lavastuksissa, puvuissa, esineissä jne on nähty vaivaa luoda oikeanlainen tunnelma. Olisin enemmänkin seurannut kääpiöitä, velhoja ja hobitteja ja vähemmän jotain örkkiläisiä, mutta seikkailussa nyt edetään eteenpäin ja örkit ovat pakollinen kuvio, joka täytyy kestää. Örkeissä ja hiisissä oli myös se hyvä puoli, että oli muutama hahmo, jotka pysyivät mukana, eikä kaikki jäänyt vain massaksi pahiksia jotka tuosta vaan listitään.
 
Tämä on ensimmäinen viestini Konnussa, joten: Tervehdys kaikille!

Ja sitten aiheeseen.

Varhaisin muistoni Tolkienin Hobitti kirjasta on pienen kyläkoulun ala-asteelta. Itselläni taisi olla jonkinlainen pidempi kotikyydin odotushetki, joten päätin mennä pieneen vanhantuoksuiseen kirjastoon, jossa - niin nuorelle kaverille kuin silloin olin - ei oikein ollut kovin paljon mielenkiintoista luettavaa. Ainoa kirja, joka vaikutti mielenkiintoiselta kansien perusteella oli "Hobitti - eli sinne ja takaisin". Kun olin aloittanut kirjan lukemisen en voinut lopettaa vaan otin kirjan kotiin luettavaksi. En ole koskaan ollut kovin lukevaa sorttia oleva heppu, joten se liene kertonee siitä kuinka mielenkiintoinen kyseinen kirja minulle oli.

Entä sitten filmatisointi?

Kerrottakoon ensiksi, että kahta ensimmäistä elokuvaa en katsonut vasta kun ne julkaistiin blu-raylle. Viimeisen kävin sitten katsomassa ensi-illassa.

Ensimmäiset kaksi katsottuani ostin Hobitti kirjan itselleni sillä halusin lukea tarinan loppuun saakka sillä ihmettelin miten siitä kohdasta mihin toinen leffa jäi pystyy vielä tekemään kolmannen leffan.

Päätös laajentaa LOTR leffojen pohjustusta oli varmaankin loppupeleissä hyvä. Vaikkakin kohta mihin toinen leffa jäi olikin NIIN ärsyttävä. Tunnelma leffoissa oli oikea ja vaikka joidenkin hahmojen kuvaus kirjassa - esimerkiksi kääpiöiden - oli sangen vaatimatonta, niin leffoissa ne olivat paljon yksilöllisempiä, hyvällä tavalla. Ensimmäisen elokuvan kohokohtia minulle olivat kääpiöiden laulu "Misty Mountains", Klonkku ja leffan lopun Azog kohta.

LISÄYS 4.1.2014 (No niin, kirjoitetaanpas loppuun asti.)

Toisaalta, muutamat kohtaukset - varsinkin hiisikuninkaan luota pakeneminen ja tynnyrikohtaus - olivat ehkä suurennettu hieman liiallisiksi, mutta kun otetaan huomioon, että leffat jaettiin kolmeen osaan LOTR:n pohjustamiseksi, niin näiden kohtausten suurentaminen on ollut periaatteessa välttämätöntä, jotta leffat pysyisivät kuitenkin Hobitti painotteisina.

Ja jos minulta kysytään, niin mielestäni Fili & Tauriel sivutarina sopii Hobittiin. (Ehkä vähän harmi kun se ei ollut alun perin kirjassa.) Radagast oli myös kiva tavata (Ja mielestäni Radagast vaikutti olevan hieman sukua kotimaiselle Röllille, mikä on todella hauskaa!)

Toisen leffan kohokohdat itselleni olivat Beorn (varsinkin pidennetty versio), hämähäkit, Thorin tapaa Thranduilin ja Smaug kohtaukset.

Jonkin sorttisena yhteenvetona sitten...

En osaisi kuvitella Bilbon osassa muuta kuin Martin Freemania. Smaug ei pettänyt odotuksia yhtään, Thorin kasvoi positiivisella tavalla paljon suuremmaksi hahmoksi kuin olisin itse osannut odottaa ja opin pitämään useammasta kuin yhdestä kääpiöstä (ainakin Thorin, Dwalin, Balin, Bombur ja muutama muu).

Mutta kieltämättä Viiden Armeija Taistelusta jään erityisen paljon kieli pitkällä odottamaan pidennettyä versiota, sillä luulen, että se tekee viimeisestä elokuvasta ainakin minulle paljon paremman kokemuksen.

Mutta varsinkin yhdessä asiassa Viiden Armeijan Taistelu onnistui mitä siltä itse paljon odotin. Itselleni tuli tippa linssiin samassa kohtaa kuin alun perin luettuani Hobitti kirjan (kohtaa saatte arvuutella).

Kiitos.

"Hyvää huomenta."
 
Last edited:
Toki ne kalpenevat Tarun Sormusten herrasta rinnalla, sitä ei käy kiistäminen. TSH-trilogia vain yksinkertaisesti onnistui käsittämättömän loistavasti kosiskelemaan sekä Tolkien-faneja, että muuta elokuvayleisöä. Kenties tämä luksus on saanut meidät sokeiksi ja ylikriittisiksi.

Suuren suurena TSH leffojen fanina omat odotukseni olivat tooodella korkealla!!! Odotukseni eivät täysin täyttyneet, mutta Hobitti leffat eivät missään nimessä olleet kuitenkaan huonoja. Ja minulle oli tärkeää että näyttelijät olivat samoja keitä he olivat TSH:ssa, samoin kaipasin tuttuja maisemia ja viittauksia TSH:n tapahtumiin. Nämä kaikki kyllä toteutui ja nautin niistä suunnattomasti. Ja tämä nuorempi Bilbo yllätti minut erittäin positiivisesti ja muodostuikin lopulta yhdeksi leffojen suosikkihahmoistani. Leffat olivat tehosteineen näyttäviä. Hobittien jälkeen sitä jää kaipaamaan TSH leffoihin samaa kuvanlaatua..

Haikeana sitä joutuu vain toteamaan, että koskaan tuskin enää tulee mitään TSH:n kaltaista. Koskaan tuskin enää tulee mitään Hobitin kaltaista.. Olen todella kiitollinen näistä leffoista mitä olen saanut, vaikka jotain narisemisen aihetta löytyykin. ;)

Ps. Vampireladyn linkittämä kuva löytyy Brian Sibleyn kirjasta The Hobbit: The Battle Of The Five Armies - Official Movie Guide
 
Hobittien huonoudessahan voidaan siis puhua kahdesta asiasta; olivatko ne huonoja elokuvia ja olivatko ne huonoja filmatisointeja kirjasta. Veikkaan, että kaikki ovat jälkimmäisesta samaa mieltä. En erityisemmin osaa arvioida elokuvia, mutta en yhdenkään Hobitin aikana nukahtanut tai lähtenyt kesken pois, joten ei niitä täysin viitsi lytätä. Sanoisin että useimmilla Tolkien-faneilla tulee ongelmaksi nimenomaan se, että kyseessä on todellakin surkea versio kirjasta. Ehkä siinä helposti tuomitsee mustavalkoisesti, muut elementit (näyttelijäsuoritukset, lavastus yms.) jätetään huomioimatta ja elokuvaa arvostellaan vain lähdemateriaalin kannalta. Lähdemateriaali tosin on aika tärkeä osa elokuvaa.
Hobitti-elokuvien ongelma on niiden huonous Hobittina, mikä karkottaa Tolkien-fanit, ja keskinkertaisuus elokuvana, mikä karkottaakin kaikki muut.
 
Johtuuko Hobittien mustamaalaus kuitenkin loppupeleissä vain siitä, että Peter Jacksonin kenties populistinen tapa tehdä toimintaelokuvaa nyt vapaimmin käsin katsotaan lähes puhtaana pyhäinhäväistyksenä "todellisten Tolkien-fanien" toimesta?
Kävin katsomassa leffan vasta eilen. Ja tietenkin välttelin lukemasta mitään arvosteluja etukäteen, mitä nyt "yleinen mielipide" oli tiedossa. Nyt kun niitä lopulta sitten lueskelin, niin en voi kuin olla ymmälläni niistä monista kahden tähden kritiikeistä, ja onpa muutama murska-arviokin silmään sattunut. En tietenkään tiedä moniko kriitikoista oikeasti lukeutuu Tolkien-fanaatikoksi -- uskoisin, että vähemmistö -- mutta tuntuu siltä, että moni tahtoisi lukijoiden silmissä sellainen olla. Heitellään ilman paljon "faktoja" siitä, mitä elokuvissa oli kirjoihin verrattuna muuteltu ja herranjestas jopa keksitty. Kuinka sitä vain keskitytään kolmivarttiseen taisteluun, kun kirjassa siihen käytettiin vain muutama sivu.

Ennakko-odotukset tätä leffaa ja koko trilogiaa kohtaan olivat niin naurettavan korkeat, että elokuvien teilaaminen ja vähättely on varmasti monelle suorastaan nautinnollista, kun vielä otetaan huomioon kuinka moni arvostelun tulee lukemaan. Päästään olemaan eri mieltä supersankaristatuksen saavuttaneen splatter-ohjaajan ja niiden miljoonien katsojien kanssa, jotka ovat väärässä. Ja kyllähän nyt tällaisesta wannabe viiden tähden leffasta saa kirjoitettua raflaavamman kahden tähden arvostelun kuin että siitä tylsästi vain tykkäisi. ;)

EDIT: Huom! Tarkoitan em. kritiikeillä lähinnä "virallisia", kaupallisten ilmoitusten rinnalle ripoteltuja arvosteluja, en meidän tavallisten kuolevaisten mielipiteitä!

Hobittien huonoudessahan voidaan siis puhua kahdesta asiasta; olivatko ne huonoja elokuvia ja olivatko ne huonoja filmatisointeja kirjasta.
Itse olen sitä mieltä, että Hobitit olivat hyviä elokuvia huonosti kirjoitetusta kirjasta. :p
 
Last edited:
Arvostelijat taas koko ajan mankuvat että olisi pitänyt tehdä yksi elokuva. Aivan järjestön ajatus, klonkku, dol guldur, smaug ja vat muka yhteen elokuvaan?
 
Hobitit ovat huonoja elokuvina, jopa enemmän kuin sovituksina.

Oikeastaan Hobitithan seurasivat kirjan juonta varsin hyvin, eikä mikään lisätty Kili-Tauriel -rakkauskaan ollut niin pahaa sinällään. Ainut vaan, että rakkaus jäi niin päälleliimatun näköiseksi ja epäuskottavaksi. Toki osa käsikirjoituksen ongelmista juontaa juurensa suoraan lähdemateriaalista, joka on kuitenkin vain lastenkirja. Toisaalta Bilbosta ja kääpiöistä kertovan elokuvan muuttaminen Sormuksen sodan esinäytökseksi tuo mukanaan outoja hetkiä. Kirjassa Bilbo saa kiven päähänsä, ja pyörtyy kesken taistelun, joka selostetaan lukijalle siitä eteenpäin vain lyhyesti. Elokuvassa koko pyörtymisen tarkoitus jäi minulle epäselväksi.

Minusta elokuvat ovat juuri sovituksia kirjasta, jotka seuraavat juonta ehkä liiankin tarkasti. Eihän niitä ole tarkoitettukaan otettavaksi vakavastia, mutta ne ovat lopulta liian pitkiä ollakseen hauskoja ja nautittavia. Tyyliltäänhän ne ovat varsin erilaisia kuin Jacksonin toinen trilogia ja ennen kaikkea kadottavat Tolkienin teosten hengen.

Visuaalisesti elokuvat näyttävät videopeliltä ja ovat kovin muovisia. Vaikka kaikki hehkuttavat nykyajan elokuvien kuvanlaatua, ei se tee tietokoneella tehdystä vieläkään aidon näköistä. Kuvan tarkkuus taasen on merkityksetön seikka, kunhan elokuva on muuten hyvä.

En toki ole nähnyt elokuvat kuin kerran, mutta minulle elokuvat eivät jääneet mieleen hienoista maisemista. Suurin osa alkumatkasta oltiin luolissa tai synkmetsässä, ja loppuelokuva seikkailtiin Laaksossa. Lisäksi juostiin ja ratsastettiin karuilla avoimilla mailla, jotka ovat kovin masentavia.
Samperi sanoi:
Arvostelijat taas koko ajan mankuvat että olisi pitänyt tehdä yksi elokuva. Aivan järjestön ajatus, klonkku, dol guldur, smaug ja vat muka yhteen elokuvaan?
Ehkä yksi tai kaksi elokuvaa, jotka keskittyvät kirjan päähenkilöihin Bilboon ja kääpiöihin. Vähemmän akrobatiaa ja taistelua. Elokuva tämän erikoisen retkueen matkasta Yksinäiselle vuorelle. Ainakin Dol Guldurin ja muut kääpiöitä liikuttamattomat seikat olisi voinut jättää pois. Kirjan juonestakin olisi voinut jättää pois turhia kohtauksia. Kirjassa kokoelma seikkailuja toimii tässä tapauksessa elokuvaa paremmin. Kun surutta vetää mutkia suoriksi, voisi jäädä aikaa seurueen tehtävään ja sen järjettömyyteen. Mutta tarinaan sopivia lisäyksiä ja muunnoksia olisi voinut tehdä, mutta keskittyä itse asiaan.

Mutta kun tekijöiden ja suuuren yleisön tyyliin kuuluu saada maholisimman paljon taistelua, erikoisia paikkoja ja hahmoja kuvaan, ei tuollaiselle pienemmälle tarinalle ole kysyntää.
 
Kirjassa Bilbo saa kiven päähänsä, ja pyörtyy kesken taistelun, joka selostetaan lukijalle siitä eteenpäin vain lyhyesti. Elokuvassa koko pyörtymisen tarkoitus jäi minulle epäselväksi.
Eikö tuo nyt ole vähän takaperoisesti ajateltu? Bilbo nyt vain tyrmättiin tajuttomaksi, jokseenkin kuten kirjassa, ei kaikkeen tarvita taka-ajatuksia. Otetaanpa sellainen ajatusleikki, että päinvastoin kuin nyt, Tolkien olisikin kirjoittanut Hobittiin viisikymmentäsivuisen taistelukuvauksen, jossa Bilbo olisi ollut aktiivisena osallistujana, mutta sitten elokuvassa Jackson olisi tyrmännyt Bilbon sen ajaksi, ja koko eeppisestä kahinasta näytettäisiin leffassa vain pari lyhyttä takaumaa, ja ehkä mainittaisiin sivulauseessa parin päähenkilön kuolleen? :D
 
Tarkoitin lähinnä, että elokuvassa ei ollut mitään tarvetta tyrmätä Bilboa. Hän olisi voinut olla tajuissaan koko taistelun ajan. Nyt se näytti siltä, että kaveri ykskaks tuupertui siihen ja jonkin ajan päästä palasi tajuihinsa. Tolkienilla oli sille selvä tarkoitus, kun hän halusi kuitata taistelun lyhyesti. Tietysti, jos elokuvassa Bilbo ei olisi pyörtynyt, joku olisi siitä jo valittanut, mutta minusta elokuva yritti liikaa pitää mukana kaikki kirjan tapahtumat, mutta kuvata samaan aikaan kaikkea muutakin, mitä kirjassa ei ole.
 
En osaa sanoa olisiko pyörtyminen toiminut niin että ensin taistellaan huima eeppinen ja suuri taistelu jonka loppupuolella Bilbo pyörtyy ja se jättää taistelun loppuratkaisun avoimeksi ja olisi luotu pieni lisäjännitysmomentti sillä että Bilbo ja katsojat eivät oikeasti tiedä kuinka taistelussa kävi ennen kuin pikkuhiljaa taitelun kulku alkaa selvitä Bilbolle. Tosin tämäkin tyyli olisi saattanut saada aika paljon kritiikkiä, mutta mikäpä ei saisi. Minusta tuollainen olisi voinut olla jännittävä tapa.
(Niin ja en ole nähnytkyseistä leffaa, mutta kunhan kommentoin lukemani perusteela.)
 
Pakko sanoa, että itse petyin näihin, mutta toisaalta, yksikään leffa ei kykene saamaan "sitä tiettyä juttua" kirjasta, riedättehän te, ei mahdottomuuksia pitäisi edes odottaa.
Se oli ihan kiva kun Dol Guldur saatiin ympättyä mukaan, tosin jäi häiritsemään, että miks ******* Galadriel muuttu siks "pahisversioks" ittestään? Koska eiks se ollu suunnilleen samannäkönen Sormusten herrassa, siin kohtaa ku Frodo tarjos sitä Sormusta sille?
Harmitti myös se, kun eka leffahan alko sillä että Frodo kyseli Bilbolta tosta, niin miks vikaa ei siihen voinu päättää että Bilbo saa tarinan kerrottuu loppuun tai jotain?
Kummasteltiin myöski ku leffan jälkeen käytiin ravintolassa nii sitä tuossa Viiden Armeijan Taistelussa, että okei, kirjassa oli ihan loogista että ku Thorin kohtaa Bolgin keskellä taistelukenttää, niin johtajan surmaaminen heikentää miltei aina joukkojen taistelutahtoa, muttakun Azog surmattiin ylhäällä kallion päällä, niin eihän se varsinaisesti vaikuttanut, ei kukaan tiennyt sitä, eikö? Ja Beorn oli ympätty vikaan leffaan vähän turhaan, kun kirjassa sen "tehtävä" oli viedä Thorin pois taistelukentältä, mutta nyt se oli vaan ängetty sinne mukaan. . .
Mutta eivät nämä leffat ihan kuraa ole olleet, joukkoon mahtui monia hyviäkin hetkiä. Ja täytyy sanoa, että ekasta leffasta pidin eniten, ja eihän leffoilta koskaan niin hyvää voi odottaa :)
 
tosin jäi häiritsemään, että miks ******* Galadriel muuttu siks "pahisversioks" ittestään? Koska eiks se ollu suunnilleen samannäkönen Sormusten herrassa, siin kohtaa ku Frodo tarjos sitä Sormusta sille?

Tämän panin minäkin merkille hieman ihmetellen. Liekö sitten niin, että Jacksonin käsityksen mukaan tämä Dark Galadriel (5000+ HP) on jonkinlainen voimapuku, johon hän sonnustautuu käyttäessään koko henkistä arsenaaliaan, jota Jackson näin ollen tuntuu pitävän synkkänä ja tuhoisana voimana. Vaan turha tuota lienee pohtia enempää, luultavasti ovat elokuvaa tehdessään ajatelleet, että tuohon sopii tymäkkä efekti, otetaan sama kuin silloin aiemmin, tunnistavatpa sen jotenkin.

Ja Beorn oli ympätty vikaan leffaan vähän turhaan, kun kirjassa sen "tehtävä" oli viedä Thorin pois taistelukentältä, mutta nyt se oli vaan ängetty sinne mukaan. . .

Juu, tämä oli yksi elokuvan huvittavimpia kohtauksia: erikoisjoukkojen supersoldier sergeant Beorn ryhtyy laskuvarjojääkäriksi, jonka liittouman täsmäpommittajat pudottavat tarkasti keskelle kuuminta taistelua. Hiyaa!
 
Imo Hobitti-leffat ovat miellyttävämpi katsomiskokemus kuin LotR. Ne ovat ihan rehellistä parodiaa, tehosteilla ja absurdeilla juonenkäänteillä sekä toinen toistaan näyttävämmillä tempuilla mässäilyä. Kriittisyyteni ei siis johdu vertailusta minun silmissäni itkettävän kamaliin ja pateettisiin LotR-leffoihin, vaan kyse on ihan yksinkertaisesti siitä, että (välillä naurettavuuteen asti paisuteltujen) komeiden visuaalisten kuortensa sisällä Hobitit ovat aika heikkoja, hölmöjä ja epätasaisia leffoja: vähän esteettistä ihanuutta täällä, ripaus kaavamaista romatiikkaa tuolla, ja sitten rymistellään taas pitkät pätkät ennen kuin on aika ottaa seuraava laskelmoidun "liikuttava" kohtaus.

Mutta ne ovat ihan hauskoja, ja katson koska tahansa mieluummin Hobitteja kuin LotRia. Hobitit saavat nauramaan, LotRit kiristelemään hampaita ja kyynelehtimään kiukusta.

En suhtaudu aikaisempaan trilogiaan aivan noin negatiivisesti mutta en saanut siitä myöskään irti mitään erityistä nautintoa niinpä ensimmäinen Hobitti-elokuva on mielestäni paras näistä Jacksonin filmeistä. Se ei edes yrittänyt saavuttaa Tolkienin henkeä (tai sitä mitä itse pidän Tolkienin henkenä, jotain suuruutta joka elokuvissa tuli esille vain hetkittäin Kahdessa tornissa) ja oli kohtuuviihdyttävä. Puvustus oli taas onnistunut, maisematkaan eivät häirinneet niin paljon kuin ensimmäisissä osissa. Toinen osa oli lähinnä väkivaltakomediaa, mikä tuntuu genrenä aika Tolkienin hengen vastaiselta ja kolmas jäi väliin. Meillä on ollut joululoma perinteenä käydä elokuvissa, alkaen ensimmäisestä LotRista mutta nyt kukaan ei ollut kiinnostunut.

Olisi kyllä ollut mielenkiintoista nähdä Del Toron versio.
 
Jep, Tik, niinku tyyppi hyppää kotkan selästä, ku ehkä kolmasosa matkaa jäljellä, muuttuu karhuks ja maahan osuessaan "ei ota yhtään damaa" niinku pelipuolella sanotaan.
 
Ylös