The Elder Scrolls -pelisarja

Miulla rajoittaa pelivalikoimaa jo se, että olen peasant ja pelaan konsolilla. ;) Mutta tuon ESO:n saisi PS4:lle, senpä vuoksi se on kiinnostanutkin. Aina välillä pohdin investointia pelikoneeseen, niin saisin kokeiltua muutamia pelejä mitkä kaihertaa kun ei konsolille löydy (lähinnä juurikin Biowaren Star Warsit tulevat ekana mieleen).

Avomies pelaa PC:llä ja Skyrimissä käyttää joitain modeja, mutta aika hillitysti. Eniten itseäni harmittaa jotkut PS3-versiossa olevat bugit, joita ei ole missään virallisissa patcheissa korjattu. PC:lle on yleensä aina joku tehnyt modin jossa nämä on korjattu, mutta eipä auta meitä raasuja konsolipelaajia. :/

Pitääpäs laittaa nyt oikeasti harkintaan tuo ESO ja kyttäillä alennusmyyntejä, perusversio maksoi 60 euroa ja jonkun Imperial-version sai 70 eurolla. Just nyt ei ole niin paljoa irrottaa yhtäkkiä pelaamiseen... Eilen kyllä katsottiin joitain trailereita avomiehen kanssa, ja harmiteltiin ettei päästäisi pelaamaan yhdessä sitä kuitenkaan vaikka hankittaisiin molemmille se. :/

Minecraftin pelaaminen saattaisi onnistua nykyisellä läppärilläkin, en ole ikinä sitä pelannut mutta oon kyllä huomannut miten aktiivista porukkaa täällä Käärmeessä asian tiimoilta pyörii. Vertaistukea siis löytynee jos päätän kokeilla. :D
 
Kaikista ärsyttävintähän mörpeissä on se, kun on kaatamassa yksin jotain isompaa ja joku tulee auttamaan! :D

Mulle ajatus, että pelaisi TES-peliä vain yhdellä hahmolla on jotenkin kummallinen. Itse en osaa ollenkaan olla tyytyväinen mihinkään yhteen tiettyyn tapaan tehdä asioita kun voin kuvitella kymmenen muuta tapaa ja sata erilaista motivaatiota, tarinaa etc. Joskus voin käyttää paljonkin aikaa tietyn hahmon suunnitteluun, joskus toiste hahmo voi lähteä pohjalta "haluan puukottaa death overlordeja selkään, eikun menoksi".

Alennusmyyntien odottelu on suositeltavaa, ostin itse ESOn ~20 eurolla. Mitään DLC:tä ei tullut mukana, mutta enpä ole vielä tarvinnutkaan.
ESOsta puheen ollen: lähdin eilen etsimään craftausmateriaaleja ja päädyin tutkimaan daedric- ja dwemer-raunioita. Ei huono.
 
Voi sitä fiilistä kun ekan kerran menin tutkimaan dwemer-raunioita Morrowindissa. Arkngthandin salaperäiset äänet ja oudot seinäriimut (joo, tiedän jo mitä sanoja ne toistavat) tekivät minuun suuren vaikutuksen. Etsimäni esine ei ollut piilotettu labyrintin perukoille, vaan johonkin aivan yllättävään paikkaan. En löytänyt sitä ilman spoilereihin turvautumista.
 
Mulle ajatus, että pelaisi TES-peliä vain yhdellä hahmolla on jotenkin kummallinen.

No mutta, minä olen kummallinen, joten toimin kummallisesti. B)))

Pelkään, että jos pelaisin monella hahmolla, en jaksaisi enää keskittyä mihinkään niistä meneillään olevista peleistä tällä samalla intohimolla, mitä nyt yhden hahmon kanssa.
Kunhan olen tehnyt Skyrimissä "kaiken mahdollisen", niin sitten varmasti luonkin sinne uuden hahmon ja uuden tarinan.
ESO:sta en sitten tiedä.. ehkä joskus tulevaisuudessa luon sinne toisen hahmon, mutta tuskin jaksan sillä alkaa pelaamaan "tosissaan".

Joskus voin käyttää paljonkin aikaa tietyn hahmon suunnitteluun, joskus toiste hahmo voi lähteä pohjalta "haluan puukottaa death overlordeja selkään, eikun menoksi".

Tämä minun pelihahmoni on sitten niitä, jonka luomiseen on käytetty paljon aikaa. :p

Voi sitä fiilistä kun ekan kerran menin tutkimaan dwemer-raunioita Morrowindissa.

Itse en ole pelannut Morrowindiä, olen näissä tämän sarjan peleissä täysi noviisi. Skyrimiin uppouduin vasta puoli vuotta sitten ja pian sen jälkeen hankin sen rinnalle ESO:n. Skyrimiä olin kyllä mielinyt jo monta vuotta, mutta yritin välttää hankkimasta sitä, koska tiesin elämäni menevän tämmöiseksi, jos sen hankin. :grin: :knockout: Mutta siis, juuri eilen illalla pitkään muistelin niitä fiiliksiä, kun menin Skyrimiin ekaa kertaa. Sitä ei voi unohtaa! Nämä pelit todellakin aiheuttavat mahtavia muistoja.

Ja se fiilis (!!!) kun ESO:ssa päädyin tutkimaan Vuldngravin käytäviä. Olin jossain transsissa ja hoin vain itselleni: "Olen Skyrimissä, olen Skyrimissä.." Odotankin todella sitä päivää, kun päädyn sinne ESO:ssa – ihan maan päälle, enkä ainoastaan maanalaisia hautoja penkomaan. Nyt on kivaa fiilistellä ja kuvitella kuinka sitten sekoan! :grin: Todennäköisesti tulen kuitenkin vain toteamaan, että: "Eihän tämä näytä yhtään Skyrimiltä!" Toivotaan, että olen tämän jälkimmäisen aavistukseni kanssa kuitenkin väärässä.
Vuldngrav ainakin antoi toivoa mahtavasta elämyksestä, eikä tarvinnut arpoa missä provinssissa ollaan.. Mutta muutenhan ESO eroaa aika paljon Skyrim pelin ulkonäöstä, joten jännitetään kuinka tämän örkin vielä käy. B)
 
Tämän ketjun innoittamana sitten hankin sen Skymirin konsolille, vaikka olenkin päässyt siinä vasta ihan alkuun miettimään, onko OK ottaa sepän arkusta kymmeniä kultarahoja. Kokeilemallahan se selviää. Itse asiassa minulla ei ole kiirettä jatkaa pelaamista, sillä haluan vielä nauttia siitä kutkuttavasta tunteesta, että avara maailma myriadine seikkailuineen odottaa edessäni. Se on upea fiilis, joka sai minut aloittamaan Morrowindinkin yhä uudelleen ja uudelleen.
 
Sankarit ovat etuoikeutettuja poikkeuksellisen lahjakkaita yksiöitä, joilla on moraalinen velvollisuus ottaa laiskojen lähimmäistensä omaisuus tuottavampaan käyttöön.
 
Morrowind oli kyllä varsinainen varkaiden paratiisi. Yksikin ryöstettävä miekka sijaitsi kaapin päällä huoneessa, jossa oli vartijoita. Sopivasti pylvään taakse asettumalla ja ilmaan hyppimällä miekka oli mahdollista napata valppaiden vartijoiden nenän edestä. Kokonaisen kaupan saattoi ryöstää ottamalla myyjän nenän edestä jonkin halvan pikkutavaran. Raivostunut myyjä hyökkäsi pelaajan kimppuun, jolloin tämä sai surmata hänet "itsepuolustukseksi". Sitten vain varastetun tavaran kanssa tunnustamaan syntinsä lähimmälle vartijalle, joka veloitti sakkona tavaran hinnan ja pelaaja sai palata kauppaan rauhassa keräämään loput tavarat. Tunnustusreissulla ei vain pitänyt olla mukana tai päällä mitään muuta varastettua tavaraa, tai sekin takavarikoitiin.
 
images

images
 
Nettijuoru; Elder Scrollsseista voisi EHKÄ tulla leffa, JOS Peter Jackson saadaan tiimiin mukaan..
No minähän en saisi tuommoisia juoruja nähdä, jos mielin elää vanhaksi. Syke nousee ja pyörryttää. :knockout: Elämäni on nykyisin ihan omituista (positiivisella tavalla), niin IRL – kuin pelimaailmoissakin. Vielä kun tähän lisättäisiin Elder Scrolls leffa, niin en kestäisi enää tätä hemmottelua!!! :grin: Olen jo nyt ihan äärirajoilla!
Noh, faktat pöytään -> tuskin sitä leffaa tulee ja JOS tulisikin, niin siihenhän menisi aikaa – joten miten jaksaisin odottaa!?!? :shock: Haha.
 
Jos runsaan viiden vuoden tahkoamisen jälkeen Skyrimin maisemat ja tehtävät alkavat olla jo turhankin tuttuja, suosittelen varauksetta Enderal-modia.

Enderal tekee Skyrimistä käytännössä kokonaan uuden pelin uudella maailmalla, tarinalla, hahmonkehityksellä jne. Vanhoja tallennuksia ei voi käyttää vaan peli on aloitettava alusta uudella hahmolla, mutta asennusohjelma tarjoaa mahdollisuuden säilöä vanha peli palautettavaksi, kun Enderalin poistaa. Skyrim skriptatut modit eivät toimi sen kanssa, mutta sille on jo alkanut kehittyä oma modikulttuurinsa.

Peli on tarinavetoisempi kuin Skyrim ja etenee vaiheittain loppuun (joita on toistaiseksi 2 kpl) asti. Keskusteluja ja juonenkehitystä on paljon. Mutta myös vapaalle tutkimiselle ja irtotehtäville on riittämiin aikaa ja tilaa.

Faniprojektiksi Enderal on hulppea. Jos se olisi rakennettu omalle pelimoottorilleen, se olisi hyvinkin täysihintaisen pelin arvoinen. Ilmaisena modina siihen kannattaa ehdottomasti tutustua.
 
Jos se olisi rakennettu omalle pelimoottorilleen, se olisi hyvinkin täysihintaisen pelin arvoinen. Ilmaisena modina siihen kannattaa ehdottomasti tutustua.

Bethesdan pelien (TES- ja Fallout-sarjat) suhteen olen tullut siihen lopputulokseen että hyvin tehdyt modit ovat usein laadullisesti parempia kuin viralliset maksulliset DLC:t.
Parhaat quest-modit ovat jopa täysin ääninäyteltyjä ja lip-syncattuja.
 
Ei tässä ole muuta motiivia kuin ilmoittaa, että yksi TES fani löytyy täältäkin. Tosin pääsin pelisarjaan kiinni vasta III-osan eli Morrowindin mukana. Morrowind olikin ensimmäinen pelaamani "oikea" 3D rooli(tietokone)peli ja niin hyvin sen tarina, maailma ja pelikokemukset upposivat, että pidän sitä yhä yhtenä parhaista koskaan pelaamistani RPG peleistä. Palaankin sen pariin edelleen aina silloin tällöin (modeilla varustettuna tosin).
Oblivionia pidin hyvänä pelinä mutta se ei mielestäni yltänyt Morrowindin tasolle. Myös pääjuoni oli mielestäni heikompi ja se jäikin minulta loppuun asti pelaamatta vaikka itse peliä pelasinkin kymmenillä eri hahmoilla lukemattomia tunteja. Shivering Isles -lisälevy sitä vastoin oli todella mieleeni (no kuka ei Sheogorathista tykkäisi?) ja tuli pelattua useasti läpi.
Skyrim sitten veikin grafiikan aivan uudelle tasolle ja johan toki sitäkin on tullut pelattua (liikaa, sanoisi joku). ESOa en ole kokeillut.

Ainoa joka minun mittareissani kilpailee vakavasti TES pelien kanssa parhaan RPG:n tittelistä on Dragon Age. Ja varsinkin Dragon Age Origins. Sanoisin, että sarjana TES on parempi mutta DAO vetää pisimmän korren yksittäisenä, todella tarinavetoisena pelinä.
 
Hahaa, minäpä ostin viimein Skyrimin! Oli hakemista, mutta pääsin kuitenkin erämaasta ystävällisten ihmisten luo. Vähän huvitti se, että kaikki oli heti kimppuun käymässä kamikazena, kun muuten maailma vaikutti todella luonnolliselta. Pystyin pelaamaan ainoastaan medium-tasoisella grafiikalla pelin vanhasta iästä huolimatta, mutta ehkä ei ole edelleenkään syytä uuden näyttiksen ostoon. (Lue: pelkään räjäyttäväni koneen jos muutan mitään)

Jännä olo pelata uutena jotain jo vuosikausia sitten hehkutettua, mutta en minä hätäinen koala olekaan.
 
Neljän vuoden kutkuttavasta tunteesta nautiskelun jälkeen päätin viimein palata Skyrimin pariin. Aamulla on hyvin aikaa pelata, kun olen ulkoiluttanut koiran, vaimo on lähtenyt töihin, eivätkä lapset ole vielä heränneet. Sääli vain, että on viimeinen lomaviikko menossa. Pari vuotta sitten väänsin polveni pahasti, mutta saikkuaikana en pelannut konsolipelejä, vaan luin E-kirjoja.

Morron ja Oblin tapaan aloitin hahmoni soturina, mutta kallistun yhä enemmän magian puoleen. Jonkinlaista Battlemagea siis pelaan. Hiiviskelyä harrastan vain sivutoimisesti. Onhan se upeaa lähettää kaksi nuolta väijyksistä ja surmata pöydän ääressä istuskeleva bandiitti molemmilla, mutta se on vain lisämauste. Sisällissodan eri puolille kallistumista epäröin yhä. Olisi kiva pystyä taistelemaan kummassakin leirissä Escape Velocityn tapaan, mutta se ei varmaankaan onnistu.

Muoks. Nyt olen päässyt pelissä jo varsin pitkälle niin juonellisesti kuin hahmonkehityksellisestikin. Hiiviskely ja jousiammunta taitavat olla hahmoni vahvimpia puolia. Ihmissudet eivät osaa tehdä kumpaakaan ja onkin virkistävää välillä karistaa sivistyksen hento viitta karvaisilta hartioilta ja alkaa riehua. Vampyrismista en innostunut, mutta ajoittainen karvaisuus on OK.

Aikarajattomuus on kivaa. Koko maailman tulevaisuus on balanssissa, mutta ketään ei haittaa, vaikka puuhailisinkin jotain muuta välillä. Tällä hetkellä minulla on kokonaista kaksi seuraajaa, kunnes vien pari tehtävää loppuun, joten nyt on hyvä sauma tehdä rästiin jääneitä juttuja.
 
Last edited:
Jos tekisivät Daggerfallin uudella käyttöliittymällä mutta muuten samalla moottorilla, niin olisin onnesta soikea.

Olen onnesta soikea.

Daggerfall Unity päivittää Elder Scrolls II:n grafiikat ja käyttöliittymän, ei sentään nykytasolle mutta siedettäviksi. Kuvakulman saa levitettyä koko näytön levyiseksi, jopa valot ja varjot toimivat. Helppo asentaa ja toimii sulavasti, vaikka versionumero onkin pelottavasti alpha 0.10.24.

Tätä jaksanee tahkota jonkin aikaa!
 
Ylös