Oman maan antimet

Onnittelut Huskylle lavakaulussaaliista! Meilläkin on toiveissa saada muutama (2-99 :p ) avomussun veljen työpaikalta. Avomussun omalla työpaikalla valitettavasti jätteidenpoisto/kierrätys on tarkemmin valvottua ja alue aidattu...Lisäkorotusta pitäisi saada laatikkokasvimaalle ennen kuin pääsen kylvämään hernettä tai porkkanaa. Köynnöskrassin ja ruusupavun siemenet laitoin jo likoamaan ja pitäisi hakea kaupasta perunoita ja jättää ne pöydälle itämään. Puutarhamyymälöiden siemenperunoiden pakkauskoot ovat turhan suuria minun tarkoituksiini.

Yhdessä tomaatintaimessa on raakile! Nämä niitä varhain kukkivia, joiden olettaisin olevan viime kesänä viljellyistä Gold Nugeteista poimituista siemenistä kasvaneita mutta taimien mataluus ja lehtien tummuus ovat herättäneet epäilyksen siitä, että poiminko siemenet talteen sittenkin siitä jostain kaupasta haetusta pensastomaatista. :D No, viimeistään tomaattien kypsyessä väristä näkee sitten mitä ovat.
 
Meikäläinen arpoo nyt että pitääkö laittaa yksi vai kaksi kaulusta päällekkäin. Yhdestä tulee aika matala, kahdesta taas niin korkea että melkein vaatii että pitäis hakea lisää multaa ja budjetti ei ehkä tykkäis. Tärkeintä musta noissa kauluksissa on se, että penkit pysyvät mallissaan ja ne on helpompi kitkeä ja pitää siistinä kuin aiemmin tekemäni kohopenkit, kun ei ole kaltevia laitoja joissa ei voi viljellä mitään mutta joihin rikkakasvit mielellään pesiytyvät... ja samalla myös käytävien siistiminen helpottuu, etenkin jos levittää paksulti sanomalehtiä ja olkea käytäville. (Sanomalehdethän luonnollisesti dyykkaan taloyhtiön roskiksesta...)
 
Mitäs jos laitat kaksi ja mättäis pohjalle jotain hiekkaa tms? Vai onko sitäkään saatavilla sen helpommin? Tai haittaako jos mullan pinta jää vähän matalammalle?
 
Ei se varmaan haittaa, koska kasvilavalle syntyy ns. mikroilmasto. Ainakin yhden tai kahden lavan paikalle meinaan kaivaa kuopan ja hukata edellisvuoden kompostikehikon sisällön + tämän kevään kuivia heiniä ja marjapensaiden pätkittyjä oksia pohjalle. Niistä saa jo kivasti massaa pohjaksi. Ja mikäänhän ei estä tekemästä sekä yhden että kahden kauluksen korkuisia lavoja. Katsotaan nyt mihin päädyn. Hieno siitä tulee joka tapauksessa!
 
Olen luullut olleeni kovinkin myöhässä maanmuokkauksen yms. kanssa. Mulla on ollut paljon töitä enkä ole ehtinyt/jaksanut olla palstalla niin paljon kuin olisin halunnut. Onneksi facebookin muistoja-osio paljasti totuuden: olen ihan samassa vauhdissa kuin edellisvuosinakin. Eilen sain viimeiset penkit tehtyä valmiiksi, annan niiden kuivua huomiseen asti jotta saan noukittua viimeisetkin rikkaruohojen juuripalat sieltä kuivina pois ja sitten täytän penkit.

Valmiissa penkeissä tällä hetkellä:
kaksi keltaista kesäkurpitsaa
kesäkukkia
perennoja
yrttejä
tomaattia + minttua

Istuttamatta/kylvämättä:
härkä- ja pensaspavut
sipulit
retiisit
tilli
lehti- ja ruusukaalin taimet
samettikukan taimet
orvokit
kokoelma sekalaisia edellisvuodelta jääneitä juttuja

Parvekkeelle tulee ainakin salkopapua ja pensaskrassia, orvokkia ja palstalta kaivettua minttua (josta oli lievästi sanottuna ylitarjontaa nyt jo, ja koitin siirtää sitä paikkoihin joissa se saa vapaasti levitä ja tukahduttaa rikkaruohot).

Sitten mulla menee vadelman kanssa hermot. Vattu on kiva kun se kasvaa siellä missä sen on tarkoitus kasvaa, mutta kun se ruoja levittää lonkeroitaan kaikkialle. Kiva kitkeä yhtenä päivänä kaikki penkit ja seuraavana päivänä katsoa että mikäs se tuossa törröttää keskellä retiisejä, no vadelmapa tietenkin!
 
Vattu on tosi kova leviämään ja jos sen tahtoisi kokonaan pois niin pitäisi kaivaa kaikki juurakot ylös. Meillä on onneksi lääniä vatun levitä. Oikeastaan tykkäänkin että vähän leviää, koska vattu on lempimarjojani ja niitä on joka vuosi liian vähän. Lisäksi tykkään jostain syystä hurjasti vadelmien poimimisesta. Suurimman osan marjoista poimiminen on ikävää ja kurjaa puuhaa, mutta vatuista nautin. Ehkä poiminta-asentokin vaikuttaa. Seisten on helpompi olla.
 
Mä pidän myös vadelmista. Nuitä tulee noinkin vähäisistä puskista ihan uskomaton määrä pakkaseen joka vuosi. Ongelmana on niiden leviäminen 50 neliön palstalla esim. karviaisaidan sekaan, mistä palstayhdistys helposti alkaa huomautella. Enkä varsinaisesti tykkää kiskoa vadelmanversoja pois esim. yrttipenkistä. Hyvä puoli on se, että etenkin nuoret versot kiskoutuvat varsin vähällä voimalla.

Kävin äsken kastelureissulla ja otin mukaan vähän vuohenputkea ja raparperia huomista evässalaattia varten. Palstan vieressä asuu herttainen vanha rouva, jolle annoin oksan täysin räjähtäneestä lipstikastani. Siinä on keittomaustetta pitkäksi aikaa.
 
Takapihalle on ilmaantunut toinen 80 cm * 120 cm -kokoinen viljelylaatikko (ihan kaupasta lisäkaulukset, kun ei osunut sopivasti automatkaa Pohjanmaalle aikatauluun). Lootissa itävät jo herneet (monivärisekoitus), porkkana (monivärisekoitus), pinaatti, retiisi ja mustajuuri (ihan vain yhtä mustaa). Myös muutama esikasvatettu ruipelo lehtikaalintaimi mahtui laatikkon. Tomaattien varhaisen lajikkeen edustajat ovat kaikki jo saaneet raakileita tehtyä, hitaammat Tiny Tim ja Tigerella availevat vasta kukkanuppujaan. Tigerellasta saa olla vähän väliä nyppimässä varkaita pois, mikä on aika mieluisaa hommaa koska saa sihrustaa pikkutarkasti ja sormet tuoksuvat hyvälle sen jälkeen. :D

Esikasvatetut ruusupavut ovat löytäneet tukea terassin reunan ristikosta - perunanvarsista ei vielä tueksi olisikaan, kun ensimmäiset itäneet vasta vähän kurkistelevat. "Kierrätysmansikat" eli viljelylaatikon maahan pikaisesti istutettuna yllättävän hyvin talvehtineet viime kesän amppelimansikat ovat taas amppeleissa ja toinen rehottaa runsaana, toinen vähemmän. Kukkia ei näy runsaslehtisessäkään vielä - voisikohan tätä jotenkin edesauttaa lannoituksella? Pintalannoitin mansikoita ennen kastelua Biodorffin hedelmä- ja vihanneslannoitteella, sillä samalla kuin millä tein tomaattien varastolannoituksetkin.

Toisen paikkakunnan kesätöiden alku on viivästynyt, mutta en valita. Kaikki on niin vihreää ja ihanaa ja muuttuvaa juuri nyt, että kesän tienestipätkän lyheneminen ei harmita.

Vadelmista: minua vähän huvittaa omien viime kesänä istutettujen pikkuvatuntaimieni ja villivadelmien välinen kokoero. Mutta piti päästä laittamaan _itse_ vadelmantaimia, luontoäidin ei kelvanneet. Kuulemma lähielo voi vaarantaa tarhamarjat taudeille, saa nähdä miten käy. Toistaiseksi olen vain rajoittanut vadelmien etenemistä pihan laidalta kohti keskustaa, aidan lähellä molemmin puolin saavat kukoistaa rauhassa.
 
Näpertely on mukavaa, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on että maistamani puutarhavadelmat yleisesti ovat olleen aika mauttopmia verrattuna villeihin. Mutta isompina kyllä helpompia ja kiitollisempia poimittavia. Voisi kyllä oikeasti harkita myös ihan istuttavansa vadelmapensaan jonnekin kun niistä kerran tykkään. Nyt olen tyytynyt vain odottelemaan että villit valtaisivat alaa kun on puustoa raivattu.
 
Juu, villivadelmat ovat parhaimmillaan täysin eri luokkaa kuin puutarhavatut. Meidän pihan lajikkeen nimi on "Maurin makea", muistaakseni avoanopin pihalta maistelemani ihan kelpo marjat olivat tätä samaa lajia, kuulemma risteytys puutarha- ja villivatuista.

Mitenköhän helppoa/vaikeaa villivadelmia on siirtää, niitä pieniä versoja? Vai pitäisikö leikata pois vaan osa? Jos siis haluaisi villivadelmien levittyäkin säilyttää mahdollisuuden kävellä pensaiden välissä siellä täällä.
 
Palstani vaihtui viimevuotisesta: olen nyt puuhastellut aarin kokoisella, osittain marjapuskien peittämällä alalla. Se oli monta vuotta viljelemättä, joten töitä on riittänyt. Huomenna on vapaapäivä (!!!!), ja tuumin pistää loput kuntoon ja kylvää vihdoinkin myös siemenet. Olisihan täällä voinut kylvää jo ajat sitten, mutta töiden takia en todellakaan ole ehtinyt. Edellinen kokonaan vapaa viikonloppu oli puolitoista kuukautta sitten, sen jälkeen olen tehnyt 6-7 päivän viikkoja.

Mutta huomenna!!
 
douv sanoi:
Mitenköhän helppoa/vaikeaa villivadelmia on siirtää, niitä pieniä versoja? Vai pitäisikö leikata pois vaan osa? Jos siis haluaisi villivadelmien levittyäkin säilyttää mahdollisuuden kävellä pensaiden välissä siellä täällä.
Click to expand...
Se ihan todella leviää jos paikka on suotuisa. Parhaaksi havaitsemani tapa pitää vatut aisoissa on se että puska on sellaisessa paikassa missä sen leviämistä voi pitää kurissa ajamalla ruohon tai niittämällä sieltä mihin ei tahdo sen leviävän. Eli ei minkään kasvimaan tai penkin vieressä. Lapsuudenkodissa äiti oli siirtänyt villivadelmaa talon päätyyn, mutta jossain vaiheessa kyllästyi taistelemaan sen levittäytymistä vastaan (meillä ei ollut ruohonleikkuria kun piha oli aika luonnontilainen ja muhkurainen) ja kaivoi kaikki ylös.
 
Oi jee. Kaikki penkit on viimeinkin täytetty! Nyt pääsee siistimään puskien alusia ja käytäviä.

Kuvittelin että saisin kaikki vanhat siemenet tänä vuonna hukattua penkkeihin. No en kyllä saanut; vaikka esim. erimerkkisiä pensaspapuja heittelin iloisesti sekaisin aika huolettomasti niin vielä niitä jäi yksi pussillinen. Puhumattakaan muista pussinjämistä, joita en vaan millään saanut mahtumaan mihinkään.
 
Olenpas jättänyt raportoinnin vähälle. No, kasvit tuntuvat viihtyvän ja satoa korjaan vähintään salaattivihannesten muodossa joka päivä (tosin niinhän olen tehnyt jo pari kuukautta). Meillä päin kanikanta on romahtanut verenvuototautia aiheuttavan viruksen vuoksi. Toden totta, kun palstanaapuri otti tämän yks päivä puheeksi, niin tajusin etten ole ainoaakaan pupua nähnyt koko tällä palstakaudella. Saa siis kasvit olla niiden osalta koko lailla rauhassa.

Edit. Lähti puhelimella vähän liukkaasti viesti. Piti vielä jakaa kuva illan salaatistani (laudalla huuhtomaton versio): raparperia, kiinansipulia, vuonankaalia, kesän eka kesäkurpitsa joka sattuu olemaan siamilainen kaksonen, lehtikaalia, salviaa, voikukkaa, maahumalaa ja viinisuolaheinää. Kuvan ulkopuolelta mukaan tunkemassa tomaatti, kurkku, feta ja oliiviöljy. *onnellinen*
salaatti.JPG
 
Last edited:
Torpalla viinimarjat (suurin osa puskista punaisia) kypsyvät kovaa vauhti, joten marjat ovat todennäköisesti poimittavissa vajaan parin viikon kuluessa. Mietiskelin tässä, pitäisikö punaiset puskat peittää rastasverkoilla vai ei - siinäpä pulma. Viime vuonna lintupeijakkaat söivät vähäiset marjat, joten ei tarvinnut mehuja keitellä. Onneksi toissa vuonna marjoja tuli tosi paljon ja niistä tuli mehua aika lailla, ja sitä on vieläkin vähän pakastimessa.

Mustikassa en ole vielä käynyt, mutta nekin alkavat olla lähimetsässä kypsymässä lintujen jättämistä merkeistä päätellen: penteleen mustikoita syövät tirpat ovat istuskelleet meidän uuden puukeinun "ylähirrellä" ja sontineet keinun istuimen täyteen mustikansininisiä jätöksiä :x, joista jää ikävän väriset jäljet keinun puupintaan, vaikka millä siivousaineella pyyhkisi :(. Happo-emäskäsittelyä tai klooria en ole vielä kokeillut...
 
APUAAA! Eka tomaatin raakile bongattu!!! :grin: *sekoaa*

Centaurea sanoi:
Mietiskelin tässä, pitäisikö punaiset puskat peittää rastasverkoilla vai ei - siinäpä pulma.
Click to expand...

Itse olen miettinyt tuota verkkoa meidän pienehköön kirsikkapuuhun.. Kun se on tehnyt jo monena vuonna paljon kirsikoita, mutta koskaan en pääse itse niistä osingoille. Pelkään vain, sotkeentuvatko linnut sitten miten helposti verkkoon kiinni..? :(
 
Nyt on tietysti myöhäinen ajankohta kokeilla, mutta itse olen harkinnut että jos tuo meidän kirsikka joskus intoutuisi tekemään satoa niin ripustaisin jo keväällä puuhun punaiseksi maalattuja... jotain. Kun linnut jo keväällä oppii ettei siinä puussa olevat punaiset ole syötävää niin voisi ehkä olla mahdollista että itse kirsikatkin jäisivät rauhaan. Marjapuskissa tämä olisi kyllä ehkä vähän rasittavaa.
 
Se huono puoli verkoissa onkin, että linnut voivat tarttua niihin kiinni, ja lintujen irrottaminen - ei elävien, eikä kuolleiden - ole olleskaan mukavaa. Jaamarin idea kirsikkapuuhun kiinnitettävistä, tuulessa heiluvista värikkäistä "joistakin" voisi toimia, vaikka ne heiluvaiset laittaisi paikoilleen vasta kirsikoiden alkaessa kypsyä. Kiiltävät esineet (foliovuokamateriaali) tms. voisi toimia myös.

Meillä kotona valkoiset viinimarjat ovat saaneet olla rauhassa viime kesään saakka. Räkätit ym. marjansyöjät ovat ilmeisesti luulleet, että marjat ovat raakoja. Viime kesänä puskat tyhjenivät alle vuorokaudessa: kävin edellisenä iltapäivänä syömässä puskasta marjoja ja päätin pomia ne seuraavana päivänä. Seuraavana päivänä ei ollut poimittavaa.

Muoks: Heti, kun olin painanut lähetä-nappia mieleeni muistui, että työkaveri viime vuonna puhui jostakin huminalangasta, jolla voi karkoittaa lintuja. Se on lankaa/nauhaa, joka kiinnitetään tiukalle keppien tms. väliin lähelle suojattavaa marjapensasta tai puuta. Tuuli saa sen humisemaan / ääntelemään niin, että linnut eivät tykkää. Mitään omakohtaista kokemusta tuotteesta minulla ei ole, mutta työkaveri sanoi sen toimivan. Huminalankaa on ollut nettihaun perusteella myynnissä ainakin Hong Kong-liikkeissä, Hankkijalla ym.
 
Last edited:
Huminalanka vaatii vaan tuulta toimiakseen? Tyynellä säällä linnut siis voivat tulla verottamaan satoa, mutta ehkä osa säästyy silti jos pääosan ajasta linnut eivät tahdo tulla lähellekään.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös