Juu, aloin pelata tätä heti kun vihreiden ingressaajien Telegram-ryhmissä siitä kerrottiin viikko sitten. Muu perhe oli juuri lähtenyt lomamatkalle ja sain elää mieleni mukaan. Joskus takavuosina se olisi tarkoittanut istumista tietokoneen edessä myöhään yöhön, mutta nyt otin puhelimen taskuuni ja varavirtalähteen reppuuni ja lähdin baanalle. Parin vuoden Ingress-kokemuksella tiesin, mistä pokestoppeja ja saleja olisi löydettävissä. Nehän ovat samoja kuin Ingress-portaalitkin, joskin lähellä toisiaan sijaitsevista portaaleista vain toinen on huolittu uuteen peliin. Pääsin pelissä hyvään alkuun, mutta työnteko on tällä viikolla hidastanut tasoissa nousemista. Muihin pelaajiin en Heinolassa ole vielä törmännyt. Täytyisi pistää Lure pariin keskustan pokestoppiin, jolloin poksujen lisäksi paikalle vaeltaisi myös toisia pelaajia. Muualla maailmassa sillä on saatu aikaan massakokoontumisia.
Ihan niin kuin olisin elänyt tämän aikakauden ennenkin. Joskus 90-luvun alussa scifi oli voimissaan ja fantasia pelkkä vähäinen sivuvirtaus. Sitä vähäteltiin scifistien keskuudessa. Sitten tuli fantasiabuumi ja yllättäen scifi olikin vähemmistöasemassa. Uudet fantsuilijat eivät olleet kiinnostuneita scifistä, eivätkä pitäneet sitä tutustumisen arvoisena, saati sitten jonain valtavirtana, jolle fantasia olisi mitään velkaa. Samaan tapaan nyt ingressaajat huomaavat olevansa vähemmistössä. PoGolle naureskellaan yksinkertaisena pelinä, jonka viehätys katoaa nopeasti. Sitten pogoilijat siirtyvät oikean AR-pelin, Ingressin, pariin. Vähäistä siirtymää onkin ollut jo havaittavissa. Suurin osa uusista ingressaajista haluaa vain päästä käsiksi Intel-karttoihin, joista selviää portaalien sijainti; PoGossa ei ole mitään vastaavaa apuvälinettä. Jotkut alkavat oikeasti pelata Ingressiä. Valumista toiseen suuntaan on myös, eli ingressaajat alkavat pogoilla, niin kuin minä itsekin. Molempia pelejä pelataan, joskin jotkut alkavat vakavasti harkita Ingressistä luopumista. Itse en vielä ole valmis niin radikaaliin tekoon, sillä PoGo on lapsenkengissään yhä. Katsotaan tilannetta vuoden päästä uudelleen.
Käväisinpä tuossa maanantaina Hartolassa vähän pelaamassa. Valtasin muutaman Ingress-portaalin, mikä kävi helposti, sillä kaupungissa ei ole omaa peliaktiviteettia. Sinne tullaan aina muualta pelaamaan. Ingressaajien sijaan näin jälkiä paikallista pogoilijoista ja yhden kanssa vaihdoin pari sanaakin. Mitään muuta syytä ei sillä pojalla ollut pyöräillä vanhan, pois siirretyn kirkon muistomerkille ja kaivaa puhelinta taskustaan kuin pelata Augmented Reality -peliä. Eri tiimeissä oltiin, mutta silti hän neuvoi minut saleille. Olisin päätynyt niille joka tapauksessa, sillä ne sijaitsivat alueen tiheimmässä portaalikeskittymässä uuden kirkon paikkeilla. Valtasin ne ja parin tunnin kuluttua uudelleen. Hartolassa ei ole yhtään ingressaajaa, mutta ainakin viisi pogoilijaa, eikä peliä ole vielä edes julkistettu. Se on jotain se.
Ingress-tietämystäni hyödyntäen olen vallannut saleja kuusesta, jonne ei jonne pääse autolla. Luontopolun saleja pidin päiviä hallussani, kunnes ne napattiin. Kunhan olen saanut tiimin kasaan, järjestän luontopolkuretken.