taivaansusi
Kontulainen
Rahatalouden mahdollisuuksia Keski-Maassa
Harrastajahistorioitsijan näkökulma aiheeseen on seuraava:
Hobittien kehittynyt rahatalous lienee kiistämätön asia, jonka puolesta puhuvat useat lainaukset tavallisten kadunmiesten puheista. Reppulit olivat mitä ilmeisimmin englantilaiseen gentryyn verrattavissa olevaa maalaisaatelia, joiden ei tarvinnut tehdä töitä elääkseen. Frodo oli siis herrasväkeä, toisin kuin palveluskuntaan kuuluvat Gamgit, puutarhuri ja miespalvelija Sam.
Hobittien ja ihmisten kulttuuri luoteisessa Keski-Maassa noudattelee samoja linjoja kuin meidän maailmamme anglosaksien. Tähän viittaavat Konnun rahojen nimetkin. Anglosaksit perivät aika pitkälle käyttämänsä järjestelmän Rooman valtakunnalta, johon Britannian keltit olivat kuuluneet.
Kun hobitit 1000-luvulla K.A. vaelsivat sotien ja levottomuuksien vuoksi suurina muuttoliikkeaaltoina Eriadoriin ja asettuivat vähitellen sinne asumaan, he olivat vielä lähes villejä kolossa-asujia, kuten TSH:n esipuheessa mainitaan. Kosketusta dúnedainin hallitsemiin ja sivistyneisiin Arnorin perillisvaltakuntiin Arthedainiin, Rhudauriin ja Cardolaniin voidaan pitää merkittävimpänä hobittien kansan kehitykseen vaikuttaneena tekijänä.
Pohjois-Valtakunnan ihmisiltä hobitit todennäköisesti oppivat maataloutta, talonrakennustaitoa ja monia muita tärkeitä kykyjä. Todennäköisesti hobitit elivät vielä klaaneittain ja heimoittain 1200-1400 -lukujen veristen Arnorin Perimyssotien ajan, etsivät turvaa kukkuloilta, metsistä ja soilta. Karvajalat lienevät ensimmäisenä ja suurimpana ryhmänä omaksuneet Arnorin ihmisten tapoja, kävivät kauppaa maatalous- ja erätuotteilla saadakseen ihmisiltä sekä rautaesineitä että suojelusta.
Virallisesti hobitit saivat yhteiskunnallisen aseman ja tunnustuksen 1600-luvulla, jolloin helokesipäälliköt Marcho ja Blanco saivat luvan asettua heimoineen Baranduin-virran länsipuolella oleville harvaan asutuille maille, jotka aikaisemmin olivat olleen Arthedainin kuninkaan demesneä, metsästysmaata. Epäilemättä tähän järjestelyyn kuului myös velvollisuuksia kuningasta kohtaan, kuten verosuorituksia. Tässä vaiheessa Kontuun asettuneet helokesit ja karvajalat ovat todennäköisesti omaksuneet tällöin Arthedainissa käytössä olleen rahatalouden. TSH:n shillingit ja pennit ovat sanoina todennäköisesti perua Arthedainin ajoilta, vaikka rahat itse tuskin ovat niin vanhoja. Palaan tähän tuonnempana.
Jäänteenä näiltä ajoilta on rahojen ja hyvin toimivan postilaitoksen lisäksi kantautunut sana Shire (Kontu), jolla Baranduinin (Rankkivuon) ja Tornikukkuloiden välistä maata myöhemmin kutsuttiin. Shire, muinaisenglannin scîr, on kreivikuntaan verrattavissa oleva vanha englantilainen hallinnollinen yksikkö. Tämän perusteella voidaan siis tulkita, että Arthedainin kuningaskunta jakaantui useaan Shireen (kuten Englanti Hampshireen, Devonshireen, Buckinhamshireen, Bedfordshireen jne). Arthedainin luhistuttua viimeisessä pohjansodassa 1970-luvulla kaikkinainen keskusvalta katosi Eriadorista vuosisatojen ajaksi ja samalla katosivat ilmeisesti myös muisto muiden "kontujen" olemassaolosta. Hobitit piiloutuivat tuolloin piilopaikkoihinsa ja koloihinsa ja selvisivät ajan koettelemuksista selvästi paremmin kuin ihmiset.
Arthedainin tuhoa voi verrata Rooman vallan luhistumiseen Brittein saarilla ja länsi-Euroopassa. Tämäkin jätti jälkeensä koko joukon sanastoa ja käsitteitä, mutta erityisesti mittayksiköitä, joihin myös rahat perustuvat. Frodo Reppulin hopeapennit olivat tuskin Konnun erikoisuus, sillä niitä käytettiin yleisenä vaihdannan välineenä myös ennen Arthedainiin kuuluneessa Briissä. Epäilemättä hobitit kävivät kauppaa laajalti Konnun ulkopuolella myös ennen Sarumanin agenttien ilmestymistä kuvioihin. Yksi hyvä kysymys on, mistä hobitit saivat rahoihinsa tarvittavan hopean ja kuparin. Uskoisin tämän tulleen kääpiöiltä, joiden ikivanhan kauppatien varrella Kontu ja Brii sijaitsivat. Kääpiöt ovat muutenkin luonteva kauppakumppani hobiteille - kääpiöthän eivät tunnetusti pidä maanviljelystä vaan mieluummin ostavat sen muilta. Toisaalta kääpiöillä on runsaasti jalometalleja, joiden arvo heille on vähäisempi kuin köyhemmille kansoille. On mahdollista, että Konnussa toimi sen itsenäisyyden ajan oma rahapaja, todennäköisesti pääkaupungissa Michel Delvingissä (Järin Möyremässä).
Minkänäköisiä Konnun ja Briin hopeapennit sitten olivat? Anglosaksien lyömät lantit olivat omaksuneet ulkoiset muotonsa roomalaisista dinaareista. Konnussa tai missään lähimaillakaan ei kuitenkaan ollut yhtään kuningasta, jonka muotokuvaa olisi voinut rahoihin lyödä. Hobitit kuitenkin säilyttivät luontaisina konservatiiveina kansanperinteessään lukemattomia muistoja Arthedainin valtakunnan ajoilta, kuten viittauksia kuninkaaseen. On mahdollista, että rahat säilyttivät dúnedainin vanhojen rahojen mallin ja niihin kuvattiin hahmo joka muistutti hobittien varmasti tuntemien vanhojen rahojen kruunupäitä. Kenties jopa kirjoitukset kopioitiin sukupolvesta toiseen, ikään kuin Kuolleiden Kaivanto olisi vielä Kuninkaiden Pohjanlinna, Fornost.
Tik sanoi:Minä puolestani kuvittelen, että hobitit elivät kehittyneessä rahataloudessa. Itse asiassa heillä luulisi olleen oma rahapaja, koska kolikoita varmasti tarvittiin paljon vilkkaassa kaupankäynnissä.
Harrastajahistorioitsijan näkökulma aiheeseen on seuraava:
Hobittien kehittynyt rahatalous lienee kiistämätön asia, jonka puolesta puhuvat useat lainaukset tavallisten kadunmiesten puheista. Reppulit olivat mitä ilmeisimmin englantilaiseen gentryyn verrattavissa olevaa maalaisaatelia, joiden ei tarvinnut tehdä töitä elääkseen. Frodo oli siis herrasväkeä, toisin kuin palveluskuntaan kuuluvat Gamgit, puutarhuri ja miespalvelija Sam.
Hobittien ja ihmisten kulttuuri luoteisessa Keski-Maassa noudattelee samoja linjoja kuin meidän maailmamme anglosaksien. Tähän viittaavat Konnun rahojen nimetkin. Anglosaksit perivät aika pitkälle käyttämänsä järjestelmän Rooman valtakunnalta, johon Britannian keltit olivat kuuluneet.
Kun hobitit 1000-luvulla K.A. vaelsivat sotien ja levottomuuksien vuoksi suurina muuttoliikkeaaltoina Eriadoriin ja asettuivat vähitellen sinne asumaan, he olivat vielä lähes villejä kolossa-asujia, kuten TSH:n esipuheessa mainitaan. Kosketusta dúnedainin hallitsemiin ja sivistyneisiin Arnorin perillisvaltakuntiin Arthedainiin, Rhudauriin ja Cardolaniin voidaan pitää merkittävimpänä hobittien kansan kehitykseen vaikuttaneena tekijänä.
Pohjois-Valtakunnan ihmisiltä hobitit todennäköisesti oppivat maataloutta, talonrakennustaitoa ja monia muita tärkeitä kykyjä. Todennäköisesti hobitit elivät vielä klaaneittain ja heimoittain 1200-1400 -lukujen veristen Arnorin Perimyssotien ajan, etsivät turvaa kukkuloilta, metsistä ja soilta. Karvajalat lienevät ensimmäisenä ja suurimpana ryhmänä omaksuneet Arnorin ihmisten tapoja, kävivät kauppaa maatalous- ja erätuotteilla saadakseen ihmisiltä sekä rautaesineitä että suojelusta.
Virallisesti hobitit saivat yhteiskunnallisen aseman ja tunnustuksen 1600-luvulla, jolloin helokesipäälliköt Marcho ja Blanco saivat luvan asettua heimoineen Baranduin-virran länsipuolella oleville harvaan asutuille maille, jotka aikaisemmin olivat olleen Arthedainin kuninkaan demesneä, metsästysmaata. Epäilemättä tähän järjestelyyn kuului myös velvollisuuksia kuningasta kohtaan, kuten verosuorituksia. Tässä vaiheessa Kontuun asettuneet helokesit ja karvajalat ovat todennäköisesti omaksuneet tällöin Arthedainissa käytössä olleen rahatalouden. TSH:n shillingit ja pennit ovat sanoina todennäköisesti perua Arthedainin ajoilta, vaikka rahat itse tuskin ovat niin vanhoja. Palaan tähän tuonnempana.
Jäänteenä näiltä ajoilta on rahojen ja hyvin toimivan postilaitoksen lisäksi kantautunut sana Shire (Kontu), jolla Baranduinin (Rankkivuon) ja Tornikukkuloiden välistä maata myöhemmin kutsuttiin. Shire, muinaisenglannin scîr, on kreivikuntaan verrattavissa oleva vanha englantilainen hallinnollinen yksikkö. Tämän perusteella voidaan siis tulkita, että Arthedainin kuningaskunta jakaantui useaan Shireen (kuten Englanti Hampshireen, Devonshireen, Buckinhamshireen, Bedfordshireen jne). Arthedainin luhistuttua viimeisessä pohjansodassa 1970-luvulla kaikkinainen keskusvalta katosi Eriadorista vuosisatojen ajaksi ja samalla katosivat ilmeisesti myös muisto muiden "kontujen" olemassaolosta. Hobitit piiloutuivat tuolloin piilopaikkoihinsa ja koloihinsa ja selvisivät ajan koettelemuksista selvästi paremmin kuin ihmiset.
Arthedainin tuhoa voi verrata Rooman vallan luhistumiseen Brittein saarilla ja länsi-Euroopassa. Tämäkin jätti jälkeensä koko joukon sanastoa ja käsitteitä, mutta erityisesti mittayksiköitä, joihin myös rahat perustuvat. Frodo Reppulin hopeapennit olivat tuskin Konnun erikoisuus, sillä niitä käytettiin yleisenä vaihdannan välineenä myös ennen Arthedainiin kuuluneessa Briissä. Epäilemättä hobitit kävivät kauppaa laajalti Konnun ulkopuolella myös ennen Sarumanin agenttien ilmestymistä kuvioihin. Yksi hyvä kysymys on, mistä hobitit saivat rahoihinsa tarvittavan hopean ja kuparin. Uskoisin tämän tulleen kääpiöiltä, joiden ikivanhan kauppatien varrella Kontu ja Brii sijaitsivat. Kääpiöt ovat muutenkin luonteva kauppakumppani hobiteille - kääpiöthän eivät tunnetusti pidä maanviljelystä vaan mieluummin ostavat sen muilta. Toisaalta kääpiöillä on runsaasti jalometalleja, joiden arvo heille on vähäisempi kuin köyhemmille kansoille. On mahdollista, että Konnussa toimi sen itsenäisyyden ajan oma rahapaja, todennäköisesti pääkaupungissa Michel Delvingissä (Järin Möyremässä).
Minkänäköisiä Konnun ja Briin hopeapennit sitten olivat? Anglosaksien lyömät lantit olivat omaksuneet ulkoiset muotonsa roomalaisista dinaareista. Konnussa tai missään lähimaillakaan ei kuitenkaan ollut yhtään kuningasta, jonka muotokuvaa olisi voinut rahoihin lyödä. Hobitit kuitenkin säilyttivät luontaisina konservatiiveina kansanperinteessään lukemattomia muistoja Arthedainin valtakunnan ajoilta, kuten viittauksia kuninkaaseen. On mahdollista, että rahat säilyttivät dúnedainin vanhojen rahojen mallin ja niihin kuvattiin hahmo joka muistutti hobittien varmasti tuntemien vanhojen rahojen kruunupäitä. Kenties jopa kirjoitukset kopioitiin sukupolvesta toiseen, ikään kuin Kuolleiden Kaivanto olisi vielä Kuninkaiden Pohjanlinna, Fornost.