Joka ainoa vuosi kutkuttaisi, mutta joka ainoa vuosi totean, että marraskuu on vuoden huonoin kuukausi tehdä yhtään mitään ylimääräistä. Niin myös tänä vuonna, minulla ei ole kunnolla aikaa edes pakollisille jutuille, saati sitten tavallisille kivoille jutuille,
saati sitten erikoisemmille haasteille. Parina vuonna on pitänyt tehdä itsenäisesti vastaavanlainen kirjoitushaaste jossain kevyemmässä kuussa, mutta en ole onnistunut. No, kyllä minä tässä lähivuosina vielä työttömäksi valmistun, sitten on vaikka koko elämä nanottamista.
Tai voinhan sen toki kirjoittaa, mutta silloin tekstistä ei tule hyvää. En ehtisi uppoutua aiheeseen ja teksti olisi täynnä virheitä – enkä jaksaisi ikinä oikolukea moista hätäisesti kirjoitettua tarinaa.
Minusta tämä kuulostaa vähän hassulta, koska NaNon ideana ei olekaan kirjoittaa siinä kuukaudessa 50 000 sanaa hyvää tekstiä. Tarkoitus ei ole, että ne, jotka osaavat yhdeltä istumalta kirjoittaa laatua, saavat loistaa ja muille jää epäonnistunut olo. Siinä pakottaudutaan kirjoittamisen rutiiniin ja yritetään hellittää itsekritiikin otetta, ylipäänsä pitää sanataiteellista hauskaa ilman, että kukaan tulee kritisoimaan NaNon aikana tai jälkeen. Jos siitä haluaa hyvän tekstin, editoimiseen on loppuelämä aikaa.
Minä olen intohimoinen pilkunviilaaja, mutta sanon silti, että teksti voi olla hyvä, vaikka siinä olisikin kirjoitusvirheitä, koska niiden korjaaminen on varsin yksinkertaista ja vähän aivosoluja vaivaavaa. Osan siitä voi ulkoistaa tietokoneelle. se muu tarinan muokkaaminen vasta työlästä on.
Jos ei jaksa palata kirjoituksensa pariin, niin sitten ei tarvitse, pääasia että silloin marraskuussa oli hauskaa uppoutua päivittäin ryöppyämään tarinaa ja sanoja. Tietääkseni sekään ei ole (ainakaan vakavaa) epäonnistumista, jos kuukauden lopussa ei ole 50 000 sanaa saavutettuna.