Haudanhaamut

Nyt alkaa tulla todella mielenkiintoisia teorioita.Frodo tosiaan käytti sormusta Tomin luona huonoin tuloksin.Tom näki hänet näkymättömänäkin.Tuon pohjoisen varjon mä olen ymmärtänyt enemmänkin jonkinlaisena kirouksena joka on levittäytynyt hautakeroille.Siis eräänlaisena varjona joka on pimentänyt suuren osan maata ja mädättänyt kaiken pahaksi mikä sen alla on.Herättänyt haudanhaamut samalla.Keitä he sitten ovatkaan.
Eli se pahuus tihkuu sieltä hatakerojen maasta itsestään ja on virrannut halavaista pitkin vanhaan metsään.Vähän kuin tarttuva tauti.
En ole koskaan osannut ajatella pohjoisen varjoa ihmishahmoisina haamuolentoina yms.
 
Varjon tulemisesta sanottiin Bombadiln kertomuksessa, että luut liikahtelivat vasta varjon tulemisen jälkeen, eli sitä ennen ne makasivat rauhassa. Jossakin sanottiin myös, että Noitakuningas oli "itse lähettänyt" haudanhaamut hautakeroille siihan aikaan, kun oli Angmarin hallitsija, mutta tämä saattaa olla Keskeneräisten Tarujen Kirjasta, joten pitää tarkistaa. Merri muuten viittasi tuossa sydänkommentissaan taisteluihin Angmaria vastaan, Carn Dûm oli Angmarin pääkaupunki.

Kalmansoiden vainajat eivät olleet mitään varsinaisia epäkuolleita, eivätkä toimineet millään tavalla. "Ruumiskynttilät" taas olivat jotain tarinoiden virvatulten tapaisia otuksia, jotka houkuttelivat matkaajia astumaan harhaan.

Sitä mitä henkiä nuo hautakeroille lähetetyt olivat, ei käsittääkseni ole sen tarkempaa tietoa. Tosin itse olettaisin, että kyseessä oli jonkinlaisia sormusaaveiden vähäisempiä versioita, ihmisten henkiä, jotka olivat olleet Sauronin palveluksessa ja sitten jäivät hänen valtaansa kuoleman jälkeenkin, joten tässä olisin taipuvainen kallistumaan Telimektarin kannalle. Eli Sauronilla ei ole valtaa "manata" ketään, joka ei ole vapaaehtoisesti antautunut hänen käsiinsä. Nämä "manatut" voivat sitten ottaa jo kuolleen jäänökset hallintaansa ja/tai ilmestyä aineettomina varjoina.

******Korjattu mutama kijroitusvihre*******
 
Viimeksi muokannut ylläpidon käyttäjä:
Varjon tulemisesta sanottiin Bombadiln kertomuksessa, että luut liikahtelivat vasta varjon tulemisen jälkeen, eli sitä ennen ne makasivat rauhassa. Jossakin sanottiin myös, että Noitakuningas oli "itse lähettänyt" haudanhaamut hautakeroille siihan aikaan, kun oli Angmarin hallitsija, mutta tämä saattaa olla Keskeneräisten Tarujen Kirjasta, joten pitää tarkistaa.

KTK:n luvussa IV Sormuksen etsinnät kerrotaan, että "Se [Noitakuningas] oli jotakin tiennyt tästä maasta kauan sitten käydessään sotia dúnedainia vastaan, ja erityisen tutut olivat sille Cardolanin Tyrn Gorthad, joita tuolloin kutsuttiin Hautakeroiksi, sillä siellä asuvat ilkeät haamut se oli itse sinne lähettänyt.
.........
Musta Päällikkö perusti leirin Andrathiin .... ja sieltä se lähetti jotkut tiedustelemaan ja tarkkailemaan itärajoille sillä aikaa kun se itse kävi Hautakeroilla. ..... Musta Päällikkö viipyi siellä joitakin päiviä, jolloin haudanhaamut heräsivät ja kaikki pahat olennot jotka vihasivat haltioita ja ihmisiä valpastuivat Vanhassa Metsässä ja Hautakeroilla.
"

- Matti Louhi -kantisen vuoden 1986 KTK:n sivut 475 - 476
 
Mitenkäs haudanhaamujen kirjoitushistoria, ovatko Tolkienin ajatukset niistä muodostuneet kirjoitusprosessin aikana vai vasta jälkeenpäin? Eli onko kyse jälkikäteisestä tapahtumien rationalisoinnista?
Hyvä huomio.Mua kiinnostaa tässä erityisesti se mitä Tolkien on kirjoitushetkellä ajatellut.
Etsinpä HoME:sta tarinan ensimmäisen version tai oikeastaan suunnitelman sen juonesta (The Return of the Shadow, ss. 112-125), ilmeisesti elokuulta 1938. Siinä haudanhaamuepisodi tapahtui ennen kun hobitit tapasivat Tomin: hobitit menivät itsekseen Vanhan Metsän läpi, paitsi että halavaukolta heidät pelasti kaukaa kuuluva laulu, mutta Tomin nimeä ei mainita (sanoo Tolkien kirjoittamassaan juonisuunnitelmassa).

Haudanhaamuista tämä suunnitelma on näin tiivis: "It gets very cold - mist is followed by a chilly drizzle. They shelter under a big barrow. Barrow-wight takes them inside. They wake to find themselves buried alive. They shout. At least Marmaduke and Bingo begin a song. An answering song outside. Tom Bombadil opens the stone door and lets them out. They go to his house for the night - two Barrow-wights come [?galloping] after them, but stop every time Tom Bombadil turns and looks at them." (Marmaduke = Merri ja Bingo = Frodo)

Eli Tom pelasti hobitit, kun he muuten vain (tai ehkä halavaukkolaulun innoittamana?) keksivät laulaa apua. Sen jälkeen haudanhaamut jahtaavat hobitteja haudan ulkopuolella - ehkä siis haudanhaamut ovat vielä tässä vähän "tavallisempia" epäkuolleita eivätkä haudan vangiksi jääneitä henkiä? Christopher näyttää myös joukon sekalaisia muistiinpanoja samalta ajalta; niissä on tämmöinen jännä kysymys, jonka isä-Tolkien on tehnyt itselleen: "Barrow-wights related to Black-riders. Are Black-riders actually horsed Barrow-wights?" (mitään vastausta kysymykseen ei ole)

Christopherin mukaan tästä luonnoksesta isä-Tolkien ei koskaan kirjoittanut tarinaa, ja seuraavassa luonnoksessa hobitit tapaavat Tomin jo ennen haudanhaamuja. Varsinainen tarina on kuulemma heti hyvin lähellä lopullista versiota, ja Christopher kertoo lähinnä lyhyesti eroista. Ilmeisesti viittaukset Angmariin ja Noitakuninkaaseen puuttuivat kuitenkin ensimmäisestä versiosta, ellei sitten tämä ole sellainen: haudanhaamujen loitsussa rivi "till the dark lord lifts his hand" oli alun perin "till the king of the dark tower lifts his hand".

Näyttäisi siis siltä, että alun perin Tolkien on ajatellut haudanhaamujen olevan Mustien Rastastajien kaltaisia (ainakin yhtenä selitysvaihtoehtona), ja Angmar ja Noitakuningas ovat tulleet mukaan vasta myöhemmin. Ilmeisesti Angmar ja Carn Dûm tulivat mukaan vasta vuoden 1939 lopulla tarinan neljännessä kirjoitusvaiheessa (The Treason of Isengard, s. 37).
 
Haudanhaamujen historiasta vielä muutama sananen:

Itse asiassa haudanhaamut (barrow-wights) ovat selvästi vanhempia kuin Sormusten herra, jopa vanhempia kuin Hobitti (ja hobitit, luulisin), sillä ne (samoin kuin Goldberry ja Willow-man/Old Man Willow) esiintyvät jo Tom Bombadilin seikkailuissa julkaistun runon Tom Bombadilin seikkailut ensimmäisessä julkaistussa versiossa The Adventures of Tom Bombadil, joka ilmestyi Oxford Magazinessa vuonna 1934. Runon loppupuolella:

Dark came under Hill. Tom he lit a candle,
up-stairs creaking went, turned the door handle.
'Hoo!' Tom Bombadil, I am waiting for you
just here behind the door! I came up before you.
You've forgotten Barrow-wight dwelling in the old mound
up there a-top the hill with the ring of stones round.
He's got loose to-night: under the earth he'll take you!
Poor Tom Bombadil, pale and cold he'll make you!'

Tom ei kuitenkaan säikähdä haudanhaamua vaan käskee sen palata "haudatun kultansa ja unohdetun surunsa" luo. Ja sitten:

Out fled Barrow-wight, through the window flying,
through yard, over wall, up the hill a-crying,
past white drowsing sheep, over leaning stone-rings,
back under lonely mound, rattling his bone-rings.

Vielä myöhemmin kerrotaan, kun Tom ja Kultamarja jo nukkuvat, että Halavaukko naputtaa ikkunanpieleen, Jokinainen huokailee ruoikossa ja vanha Haudanhaamu itkee kummussaan.

Tämän runon Tom Bombadil kumppaneineen, haudanhaamu mukaan lukien, eivät myöskään asuneet Keski-Maassa, sillä runo siirrettiin sinne vasta kokoelmaa varten tehdyn uustulkinnan myötä. Tom muuten asui samaisen kukkulan alla, jonka laella oli haudanhaamun kumpu ja kivikehä.

Koska vuoden 1934 runo sijoittuu meidän maailmaamme, tarkemmin sanottuna Englantiin ja Oxfordin ja Berkshiren seudulle, jonka "katoavan maaseudun hengeksi" Tolkien myös luonnehti Bombadilia kirjeessään Stanley Unwinille joulukuussa 1937 (Kirjeet, kirje 19, s. 38), haudanhaamutkin olivat Britanniassa hyvin tunnettujen kivikehien asukkaita ja hautakumpujen aarteiden vartijoita, kansanperinteestä tuttuja hahmoja.

Sitten kun Sormusten herra alkoi hahmottua, Tolkien otti käyttöönsä Bombadilin ympärille jo vuosia aiemmin muodostuneet hahmot ja sovitti niitä Keski-Maan oloihin sen verran kuin katsoi tarpeelliseksi.
 
Ylös