Tuli vain mieleeni: Gríman kohtalo saattaa olla julmin koko Tolkienin legendariumissa. Siis se, miten kauhealla tavalla Saruman nöyryytti ja alisti häntä tahtoonsa ja nautti täydellisestä kontrollistaan. Ja miten alas Gríma lopulta vaipui -- hän lienee Keski-Maan ainoa kannibaali (ihmislihaa syöneitä örkkejä ei tähän laskettane?).
Henkisellä manipuloinnillakin oli lopulta rajansa, mutta Grímaa ei enää ehditty pelastaa. Kun Saruman paljasti hänen syöneen Lothon, häpeä oli liian suuri kantaa, ja samalla Gríma tajusi, ettei hetkeksi pilkahtanut toivo hobittien luo jäämisestä ja anteeksiannosta sittenkään toteutuisi. (Vaikka Frodo olisi ehkä antanut tämänkin anteeksi Grímalle, kukaties.)
Gríman hahmo on mielestäni hyvä osoitus Tolkienin mielikuvituksen synkistä ja surullisista pohjavirroista.