Puolhaltioista ja Telcontarin kuningashuoneesta

Sinilakki

Hobitti
Tutkittuani pitkään olemassaolevia keskusteluja, jäi vääjäämättä silmiini puolhaltioita koskevan keskustelun suuri puute, siispä päätin vihdoin tarttua asiaan ja tehdä sille viellä johdannonkin, jonka pitäisi selventää Silmarillionin puolhaltioita myös niille, jotka Silmaa ei ole lukeneet (tosin en tiedä aiheuttaako se enemmän harmaita hiuksia, kuin selvennystä).

Koko juttu alkoi yhdestä kysymyksestä, joka nousi päähäni (ks. viestin lopussa) koskien Telcontarin kungashuonetta, mutta asia sitten vähän karkasi käsistä ja tulos on nähtävissä tässä. Minkäs teet, kun on hiukan ylitsepursuava tarve keskustella syvällisiä puolhaltioista, joita en itsekkään ymmärrä.

Johdanto aiheeseen:

Kuten Tolkieninsa hyvin lukeneet kontulaiset ja muutkin olennot ovat saattaneet huomata, ns. Telcontarin Huone, joka alkaa Elessar Telcontarista (Aragorn II) ja hallitsee uudelleen Yhdistyneitä Kuningaskuntia (Gondor ja Arnor), periytyy monella tavoin erikoisesta verenperinnöstä. Tunnemme nimeltä vain kaksi Telcontaria, Elessarin ja hänen poikansa Eldarionin (joka tarkoittaa lähes suorana suomennoksena "Haltioiden jälkeläistä" tai "Eldarin perillistä" vrt. Ereinion = Kuninkaiden jäljeläinen) joka siirtyi hallitsemaan yhdistynyttä Arnoria ja Gondoria hänen isänsä luovutettua hänelle kruununsa vapaaehtoisesti ennen kuoleemansa. Eldarionin äiti oli Elrond Puolhaltian tytär Arwen Undómiel, tarunhohtoista Lúthien Tínuvielia paljon muistuttava haltianeito, joka kuitenkin, puolhaltian verenperintönsä takia valitsi "toisen kohtalon", eli valitsi ataniin osan ja kuoli ihmisen kuoleman, niinkuin muutama muu haltia ja puolhaltia ennen häntä.

Tästä siirrymmekin dúnedainin verenperintöön, joka on mitä vaikeimmin tulkittavissa ja laskettavissa (ja siihen emme järkisyistä edes rupea, Tikin mainiot laskelmat kuitenkin voitte vilkaista täältä), mutta voimme aloittaa sen jäljittämisen Berenistä ja Lúthienista, ihmisestä ja haltiasta, joiden liitto on tietävästi ensimmäinen Kahden Sukukunnan välillä. Asiaa sotkee vielä sekin, että Lúthien ei ollut ainoastaan haltia, vaan hänen äitinsä, Melian, kuului maiariin, vähäisempiin henkiin, jotka kuitenkin olivat osa ainuria, näin ollen Lúthienkin oli geenitietteeliseltä kannalta puolhaltia, puoliksi haltia, puoliksi ainu, kuitenkin teknisesti Lúthien oli kokonaan haltia, sillä voimmeko sanoa, että hengellä on geenit tai verenperintö? Melian pystyi tulemaan niin ruumiiliseksi, että kantoi kohdussaan lapsen, mutta silti, hän ei ollut "aineellinen" vaan jotakin aivan muuta, ihmismielelle käsittämätöntä, sellaista, jota yksikään meistä Seuraajista ei voi käsittää.

Beren, siis ihmismies Bëorin huonetta, ja Lúthien, sindarin kuninkaan Elwën tytär, rakastuivat ja päätyivät erinäistä tapahtumien seurauksena yhteen. Tosin, tätä ennen Beren ehti mm. menettämään kätensä ja kuolemaan, ja Lúthien kävi hakemassa rakkaansa takaisin Mandosilta, valiten itse Seuraajien kohtalon (siis kuoleman) osakseen. Kuten Tolkien itsekkin mainitsi, avioliitto haltian ja ihmisen välillä on monessa mielessä ongelmallinen, sillä esimerkiksi miten näennäisesti kuolematon ja kuolevainen voisivat solmia onnellisen avioliiton, kun toinen joutuisi kuitenkin jäämään "ikuiseen" yksinäisyyteen toisen poistuessa maailmasta. Lúthienin ja Berenin tapauksessa ongelma ratkaistiin nimenomaan Lúthienin vallinnalla, joka oli ehto Berenin palauttamisesta elävien kirjoihin, ainoana ihmisenä koko Ardassa.

Berenille ja Lúthienille syntyi yksi lapsi, Dior Eluchíl, Elu Thingolin perijä (Elwën), joka nousi Doriathin valtaistuimelle Elwën kuoltua, ja jonka valtakautena Doriath syöksyi lopulliseen tuhoonsa. Hän meni naimisiin Nimlothin kanssa, ja heille syntyi kolme lasta, Elúred, Elúrin ja Elwing, joista vain viimeinen jatkoi sukua.

Tässä vaiheessa mukaan tulee myös toinen avioliitto Kahden Sukukunnan välillä. Tuor, ihminen Hadorin Huonetta ja Idril, Gondolinin kuninkaan Turgonin tytär, solmivat avioliiton Tuorin toteuttettua kohtalonsa ja tuomalla viestin Ulmolta Gondoliniin. Tuorin kohdannalla ns. Kahden Sukukunnan ongelma, ratkesi perimätiedon mukaan sillä, että Tuor ja Idril lähtivät Ensimmäisen Ajan loppupuoliskolla purjehtimaan kohti Amania ja saapuivat sinne turvallisesti ja yksin kuolevaisista ihmisistä Tuor lasketaan Vanhempaan Sukukuntaan (ks. Silmarillion s. 308). Heille syntyi yksi poika, Eärendil Merenkävijä, joka on varmasti tuttu suurelle osalle Tolkienia lukevista, mies, jolla oli merkittävä osa Esiaikojen tapahtumissa, joista tässä ei kerrota enempää.

Eärendil Merenkävijä, siis ensimmäinen "puhdas" puolhaltia, avioitui Elwingin kanssa ja näin kohtasivat puolhaltioiden kaksi haaraa. Eärendilille ja Elwingille syntyi kaksi lasta, Elros ja Elrond, kaksospojat, jotka olivat merkittävä osa myöhempien aikojen tapahtumia. Eärendil Merenkävijä ja Elwing kuitenkin saapuivat Amaniin Ensimmäisen Ajan lopulla pyytämään apua valarilta Beleriandin ahdinkoon, ja heitä vaadittiin valitsemaan, kumpaan sukukuntaan he haluaisivat kuulua ja Elwing valitsi haltiat ja Elwingin takia myös Eärendil teki saman valinnan. Mutta nyt myös heidän kaksospoikiaan, Elrondia ja Elrosia vaadittiin tekemään valinta, ja Elrond valitsi haltiat ja Elros, tuo merkillinen mies, josta emme tiedä paljoakaan, mutta joka on sitäkin kiinnostavampi Elrondin veljenä, kuolevaiset ihmiset, joiden herraksi hän nousi Toisen Ajan alkupuoliskolla.

Kun Vihan Sota Ensimmäisen Ajan lopussa oli ohi, haltioiden ja ainurin puolella taistelleet edain palkittiin avokätisesti, ja heille nostatettiin lahjamaa, Númenor, keskelle Belegaeria, Suurta Merta. Ja niin nämä edain, dúnedainin esi-isät, palkittiin myös pidemmällä elämänkaarella, kuin muut ihmiset ja Elros (Elros kuoli n. 500 vuotiaana) jälkeläisineen eli kaikkia ihmisiä pidempään, sillä he olivat jaloa sukua. Elros sai neljä lasta, ja hänestä perityivät monet Númenorin suuret sukulinjat mm. Númenorin kuninkaat, Hyarastornin ruhtinaat, Andúniën ruhtinaat ja monet monet muut. Númenorin tuhoutuessa myöhään Toisella Ajalla, kuitenkin tiedettävästi ja olettavasti vain yksi sukulinja säästyi, Andúniën ruhtinaan Amandilin poika Elendil poikineen johti Númenorin selviytyneet Keski-Maahan ja perusti sinne poikinaan maanpaon valtakunnat, Gondorin ja Arnorin ja dúnedain oli syntynyt.

Gondorin ja Arnorin kuningashuoneet periytyivät suoraan Elendilin kahdesta pojasta, ja niissä säästyi Elrosin verenperintö. Vuosisadat kuluivat ja kunikaat vaihtuivat, kunnes lopulta Gondorin kuningashuone sammui ja Gondor jäi vaille hallitsijaa. Tätä ennen, Gondorin kuninkaan Ondoherin tytär oli kuitenkin nainut Arnorin viimeisen kuninkaan, Arveduin ja näin nämä kaksi sukulinjaa yhtyivät jälleen. Ja vaikka Arnoria ei enää ollut ja Gondorin sukulinja oli sammunut, Elrosin veri eli yhä Arveduin jälkeisissä, dúnedainin päämiehissä, joista viimeinen oli Aragorn II Elessar, hän joka nai Arwenin, Elrondhin tyttären ja kohosi taas molempien kuningaskuntien johtoon.

Tässä vaiheessa on hyvä ottaa myös Elrondin kohtalo tarkempaan syyniin, sillä hän valitsi haltiain pitkän elämänkaaren ja eli sen mukaan, mennen lopulta naimisiin Galadrielin ja Celebornin tyttären, Celebríanin kanssa. Heille syntyi kolme lasta, kaksospojat Elladan ja Elrohir, sekä nuorimmainen, tytär Arwen. Ja heissä puolhaltian verenperintö uudistui, sillä Celebrían oli kokonaan haltia ja näin myös Elrondin ja Elrosin suorittama valinta oli Elrondin lasten edessä. Arwen valitsi ihmiset (hänen veljiensä valinnasta ei tiedetä, mutta sen epäilleen olleen Vanhempi Sukukunta) ja meni naimisiin Aragorn II kanssa Kolmannen Ajan lopussa, isänsä Elrondin suureksi suruksi, sillä tuo valinta erottaisi heidät lopullisesti, kun Elrond siirtyi Amanin autuuteen. Ja heille syntyi Eldarion (ja myös tyttäriä, joita tarinat eivät tunne nimeltä), eldarin perillinen, joka kaikessa jalosukuisuudessan oli kuitenkin ihminen, kuolevainen, Ilúvatarin nuorempi lapsi. Ja sanotaan, että Eldarionista Telcontarien kuningashuone jatkui sammummatta ja hallitsi Gondoria ja Arnoria jalosti ja viisaasti.

Tämän yhden suvun lisäksi puolhaltioita voidaan jäljittää myös Dol Amrothin suuriruhtinashuoneesta, joka kaikessa jaloudessaan sanotana periytyvän Númenorilaisesta Imrazôrista ja salohaltia Mithrellasista, joille syntyivät kaksoslapset, poika Galador ja tytär Gilmith, ja heidän synnyttyään Mithrellas lähti yöhän eikä enää palannut ja heidän lapsensa elivät elämänsä ihmisinä.

Kysymyksiä:

Tästä pääsemmekin itse kysykseen, koskien Telcontarien verenperintöä. Loppu saattaa mennä pelkäksi spekuloinniksi, mutta ainakin on aihe, joita puida. Telcontarien siis sanotaan hallineen kahta kuningaskuntaa tulevaisuudessakin ja ilmeisesti suvun pitäisi jatkua myös nykypäivään (sillä Tolkienhan tarkoitti legendariuminsa meidän maailmamme varhaishistoriaksi).

Onko tämä jalo suku siis edelleen elossa? Hallitseeko se jotakin kuningaskuntaa nykypäivänä vai onko se vetäytynyt syrjään tietoisena verenperintönsä taakasta? Oliko kenties Jeesus Nasaretilainen osa tätä kunniallista sukua (sillä hänethän mainitaan Daavidin jälkeläiseksi, suvusta, joka juontaa juurensa aina Aatamiin ja Eevaan) tai mahdollisesti nykyinen englannin kuningashuone, jonka juuret voidaan jäljittää aina ajanlaskumme alkuun.

Myös kaikenlainen keskustelu puolhaltioista, heidän perinnöstään ja juuristaan ja eriskummallisesta kohtalostaan, jonka he saattavat itse valita, on sallittavaa ja jopa toivottavaa.

Olkaa hyvä, estradi on teidän.

P.S. Ihmettelen kyllä suuresti, jos joku jaksoi lukea tänne asti. Onneksi olkoon, jos jaksoitte. :)
 
Sinilakki sanoi:
tai mahdollisesti nykyinen englannin kuningashuone, jonka juuret voidaan jäljittää aina ajanlaskumme alkuun.

Niin, kyllähän Tolkien kuvauksessa kuningas Elessarin (Aragornin) ulkomuodossa on joitakin yhtäläisyyksiä prinssi Charlesin kanssa. Ja hypoteesin tekevät uskottavaksi myös Englannin nykyisen kuningashuoneen jopa muihin Euroopan hallitsijasukuihinkin verrattuna poikkeuksellinen fyysisen ja henkisen lahjakkuuden taso. (Vaikka nämä muutkin suvut polveutuvat kai sentään merovingien kautta Jeesuksesta, kuten Dan Brown kuuluu osoittaneen.)
Ja edelleen, ei kai oman aikansa nerokkain ja oppinein mies G. W. Leibniz turhan takia aloittanut kirjoittamaansa Braunschweigin hallitsijasuvun (jonka yksi haara Windsorit ovat) historiateoksen johdanto-osaa maailman luomisesta, erityisesti Saksan vuoristojen ja malmiesiintyminen synnystä. Leibnizin, jolla oli varmasti salattua tietoa maailman muinaishistoriasta siinä missä Tolkienillakin, täytyi uumoilla jotain tämän suvun jumalaisesta alkuperästä, vaikka hän ei (epäilemättä kerettiläisyyssyytettä peläten) voinutkaan kaikkia yksityiskohtia julkisesti paljastaa. Ainakin Leibnizin ennalta-asetetun harmonian, universaalikielen ja parhaan mahdollisen maailman käsitteet hyvin sopisivat Ainulindalen kosmologiaan. Ja Tolkienin sukuhan tuli Saksasta Britanniaan 1700-luvulla, luultavasti tehtävänään säilyttää Leibnizin löytämä salaisuus runsaan 200 vuoden eli seitsemän sukupolven ajan (siis J. R. R. Tolkienin aikaan asti).
 
Niimpä kai, salaisuus kulki mestarilta oppipojalle ja sitten isältä pojalle (paitsi Tolkienhan ei varmaankaan voinut vastaanottaa viestiä isältään, joka siis kuoli Tolkienin olessa hyvin nuori, niin mistä lie tieto tullut?).

On kuitenkin myönnettävä, että monissa kuningashuoneissa toki on älykkäitä ja kauniita yksilöitä ollut läpi vuosisatojen. Toisaalta, kunigashuoneissa on myös vikana liian lähestä naiminen, jonka seurauksena myös perinnölliset sairaudet tms. ovat lisääntyneet (liekö tässäkin vain noudettettu Númenorin kuninkaan Tar-Aldarionin säädöstä, joka sallii naimisen vain Elrosin perillisistä, arvonsa menettämisen uhalla. Ehkäpä tämä sääntö on siirtynyt halki vuosisatojen tietämättä enää sen alkuperästä?). Todettakoon vielä, että niinkuin dúnedainin keskuudessa (ja erityisesti Elrosin perillisissä) pitkäikäisyys oli yleistä ja perjaateessa itsestään selvyys, vaikka suvun elinvuodet vähenivätkin vähitellen kohti normaalia ihmisikää (Númenorissa elinpäiviä saattoi olla vielä nelisensataa, Kolmannelle Ajalle tultaessa Númenorin tuhouduttua, elinpäivien määrähän putoaa vähitellen kahdestasadasta vähän yli sataan n. 110-150. Aragorn Elessar kuitenkin eli pidempään kuin muut ja elinpäiviä kertyi yli kaksisataa), niin myös monet kuninkaalliset ovat eläneet pitkään ja vanhaksi. Katsokaa nyt vaikka tämän hetkistä kuningatar Elisabeth II, jolla on jo kunnioitettava määrä elinvuosia takanaan. Todettakoon myös, että pimeällä keskiajalla, moni kuninkaallinen eli pidempään kuin rahvas (noh, ellei kuollut taistelussa tai vallankaappauksessa tietysti...). Ja emmehän me nyt tätä sano elintason syyksi, vaikka hallitsijat saivatkin mitä tahtoivat, eihän se mistään mitään kerro!

Ja kuten aiemmin on todettu, ne haltiat jotka eivät koskaan lähteneet Amanin autuuteen ja vaeltavat keskuudessamme yhä tänäkin päivänä (ks. Repunpään keskustelua aiheesta täältä), tosin harmaina haamuina, tuskin nähtävinä hahmoina. Ehkä, jos olet onnekas, saatat vielä nähdä harmaan hahmon vilahtalan silmäkulmassasi jossakin autioiden erämaiden taipaleilla tai ehkä, jos olet vielä onnekkaampi, haltia hipaisee sinua ja on poissa, mutta silloin olet todella onnekas, jos veressäsi virtaa eldarin verenperintö, tai ehkä hitunen maiariarikin?
 
Erestor -- haltia vai puolhaltia?

Tulipa yllättäen puolhaltioita koskevaa asiaa (ja ihmettelyä). Ajattelin tässä pikaisesti täydentää Kontuwikin Erestor-artikkelia lähinnä puuttuvan nimen selityksen osalta (siitä ei tullut mitään, koska nimen merkityksestä ei ilmeisesti kukaan tiedä mitään) mutta huomattuani muita puutteita luin uudestaan HoME VI:n ja VII:n Erestorin osuutta käsittelevät sivut, ja kappas vain!

Kävi ilmi, että aivan ensimmäisessä versiossa jossa Erestor esiintyy, hän on haltia mutta heti saman tekstin korjatussa versiossa hän onkin yllättäen Elrondin talonväkeen kuulunut "Lúthienin lapsiksi" kutsutun puolhaltiakansan jäsen. Ja vielä viimeinen käsikirjoitusmaininta, jossa hän on ehdolla Sormuksen saattueen jäseneksi, pitää häntä muitta mutkitta puolhaltiana. (Lähteet, ks. yllä olevan linkin kautta Kontuwikin artikkelista Erestor).

Painetussa Sormusten herrassa Erestor ei ole enää ehdolla Saattueeseen ja hänen osuutensa Neuvonpidossa on hieman supistunut käsikirjoituksista. Olennaisin supistus on kuitenkin se, että hänen sanotaan vain kuuluvan Elrondin talonväkeen ja olevan hänen neuvonantajiensa johtaja. Ei siis mitään eksplisiittistä tietoa siitä, kuuluiko hän haltioihin vai puolhaltioihin. Tässä me vain mietiskelemme, pitäisikö meidän ymmärtää ilman rautalangan vääntelyä, että Elrondin pääneuvonantaja oli toki haltia? Ja oliko Sormusten herran lopullisessa maailmankuvassa enää moisia "Lúthienin lapsia", siis muita eloonjääneitä puolhaltioita kuin Elrond ja hänen kolme lastaan? (Ynnä taivaalla seilaileva Eärendil viidentenä.)

Muutin kuitenkin Kontuwikiartikkelia ja sen luokkaa niin, ettei Erestor enää ole haltia vaan pelkästään "elollinen olento", koska varmuutta ei ole. Vai löytyykö sellainen muista lähteistä?

EDIT: Siirsin Erestorin takaisin luokkaan "Haltiat" koska se on kuitenkin selvästi todennäköisin vaihtoehto ajatellen tietojamme tunnetuista puolhaltioista. Tämän piirin ulkopuolelta (Tuorin ja Idrilin, Berenin ja Lúthienin jälkeläiset) ei tunneta ketään (paitsi puoliksi apokryfiset Dol Amrothin puolhaltiaruhtinaat), joten oletan -- vaikka en toki tiedä -- että jättämällä pois maininnan Erestorin puolhaltioihin kuulumisesta Tolkien päätti lukea hänet haltiaksi.
 
Last edited:
Kiersihän myös Konnussa sitkeä huhu, että joku Tukien esivanhemmista olisi avioitunut haltian kanssa. Toki Hobitissa sanotaan, ettei väitteessä ollut päätä eikä häntää, mutta näin nämä asiat Konnussa koettiin ;)
 
Satuinpas bongaamaan tänään filosofian kirjastamme tällaisen loogisen päättelytehtävän: "Kukaan haltia ei ole kuolevainen. Aragorn on kuolevainen. Siis: Aragorn ei ole haltia." Sitten piti päätellä, onko päättely loogisesti pätevä. Meinasinpas hihkaista innosta keskellä luokkaa siitä, että oppikirjassa on viittaus Taru sormusten herraan! (Tosin hillitsin itseni...)
 
Satuinpas bongaamaan tänään filosofian kirjastamme tällaisen loogisen päättelytehtävän: "Kukaan haltia ei ole kuolevainen. Aragorn on kuolevainen. Siis: Aragorn ei ole haltia." Sitten piti päätellä, onko päättely loogisesti pätevä. Meinasinpas hihkaista innosta keskellä luokkaa siitä, että oppikirjassa on viittaus Taru sormusten herraan! (Tosin hillitsin itseni...)
Kai huomautit, että kyseisessä tehtävässä on virheellinen premissi. Muistetaan Lúthien ja Arwen.
 
No voihan pahus! Enpäs muistanut että hehän muuttuvat kuolevaisiksi... Oikeassa olit Ares B, premissi osoittautuikin virheelliseksi! :knockout:
 
Minusta tehtävän premissi on oikeellinen, tai ainakin helposti tulkittavissa oikeelliseksi. Haltiathan voivat kuolla vain suruun tahi surmaan, ja tietyn ajan jälkeen he saavat ruumiinsa takaisin (tai kopion siitä) ja pääsevät pois Mandosin saleista. Tolkienin kirjoituksissa haltioiden kuolema ja kuolemattomuus ei muodosta ristiriitaa, sillä heidän ruumiidensa kuolema (sekä niiden hidas mutta tosi uusiutuvuus) ja heidän sielujensa kuolemattomuus eivät kamppaile samasta elin- ja kuolintilasta.

Annetut esimerkit, Arwen ja Lúthien, ja toisaalla Tuor, eivät minusta ole vastaesimerkkejä haltioiden kuolemattomuudelle. Arwen ensiksikin oli puolhaltia, jotka tunnetusti valitsevat ihmisen ja haltian elämän välillä. Arwen siis - ainakin ontologisesti - valitsi kuuluvansa ihmisten sukuun, eikä siis kuolevaisuudessaan muodosta haltioiden kuolemattomuudelle ongelmaa. Lúthien kuoli suruun, kuten kaikki haltiat saattavat (ja joita silti pidetään kuolemattomina), ja hän sai toisen elämän, kuolevaisen elämän, Mandosilta, joka haki lupaa Manwelta, joka haki lupaa Erulta. Koska Lúthien valitsi saman kohtalon kuin Beren, ja oli siten ainakin siinä mielessä rinnastettavissa ihmiseen; ainakaan siinä mielessä hän ei ollut esimerkki kuolevaisesta haltiasta. Toisaalta, jos ei ole valmis hyväksymään tätä ontologista argumenttia, on mahdollista Lúthienin osalta vielä vedota siihen, että hän oli myös puolhaltia, ja että hän ei loppujen lopuksi valinnut haltian elämää, jolloin hän ei voinut olla esimerkki kuolevaisesta haltiasta. Cf., jos Arwen oli kuolevainen haltia, niin kai Elroskin oli kuolevainen haltia ja Elrond vastaavasti kuolematon ihminen? Se, että Tuor ei ehkä kuollutkaan, on kyllä mahdollinen esimerkki siitä, että kuolemattomuus ei rajoitu vain ainuriin ja haltioihin, muttei sinänsä kyseenalaista premissiä "kukaan haltia ei ole kuolevainen".

Jos uskoo, että puolhaltiat ovat haltioita (ihmisyys jotenkin resessiivinen ontologinen kategoria tms.), niin seuraa, että "kukaan haltia ei ole kuolevainen" on epätotta. Jos ajattelee, että Lúthien ja Beren eivät jakaneet samaa (ei-haltian) kohtaloa, ja että Lúthien oli tästäkin huolimatta sanan kaikissa merkityksissä haltia, eikä myöskään hyväksy, että Lúthien maia x haltia -puolhaltiana, jolle vieläpä armollisesti tarjottiin ihmis x haltia -puolhaltian valintaa, ei tehnyt jonkin-muun-kuin-haltian-valinnan, niin seuraa, että "kukaan ei haltia ei ole kuolevainen" on epätotta. Lisäksi on vielä tietenkin mahdollisuus uskoa radikaalisti, että yksikään haltia ei ole kuolematon, koska heidän ruumiinsa voi kuolla. Koska kuitenkin itse uskon, että puolhaltioiden valinta on aito, ja että Lúthien valitsi aidosti ihmisen kohtalon (ja oli siinä mielessä "toisella kierroksellaan" ihminen) ja että Lúthien oli joka tapauksessa puolhaltia, ja että Tolkienin maailmassa hänen määritelmänsä kuolemattomuudelle on johdonmukainen sanan käytön kanssa ainakin haltioiden osalta, pidän mainitun kirjan edellä ilmoitettua premissin propositiota toistaiseksi kumoamattomana.
 
  • Like
Reaktiot: Tik
Logiikka nyt vain on niin pöljää, kun sitä yrittää soveltaa elämään, jonka loogisuuden laita on vähän niin ja näin. On siis aina sitä harmaata aluetta mustan ja valkoisen välissä. Minun mielestäni logiikkaa ei pitäisi tuoda ihmiskunnan vaivoiksi mihinkään muuhun kuin binääriseen ympäristöön. (Vaikka eivät minun tietokoneeni ole koskaan järin loogisilta vaikuttaneet.) Niin tai näin, ehdotan filsankirjan seuraavaan painokseen seuraavaa korjausta:

Kukaan haltia (poislukien puolhaltiat ja sen semmoiset rajatapaukset, tiedättehän?) ei ole kuolevainen...

Lakkasivatko Lúthien ja Arwen olemasta "haltioita" kun he valitsivat kuolevaisuuden? Tuskin heidän korvalehtensä ainakaan pyöristyivät saman tien. Liekö heidän ruumiissaan tapahtunut muita muutoksia? Vai olivatko he "kuolevaisia haltioita" valinnan jälkeen?

Lakkasiko Elros olemasta "puolhaltia" valitessaan ihmisen osan? Vai voidaanko "puolhaltian" määritelmän alle lukea kuolevaiset ja kuolemattomat puolhaltiat? (Varsinaisia fifty-fiftypuolhaltioita itse asiassa oli kai vain yksi, Eärendil.)
 
Kotimaahuomiossa käyvä keskustelu toi mieleeni muutaman kysymyksen. Ainakin Arwen eli melkein 3000-vuotiaaksi. Hän siis ilmeisesti oli lähtökohtaisesti haltia, koska eli niin pitkään ennen tekemäänsä valintaa olla ihminen. Puolestaan Elrosin jälkeläiset kuolivat kaikki järjestään. Oliko Elros siis tehnyt valinnan kaikkien tulevien jälkeläistensäkin puolesta? Oliko haltian osan tehneiden puolhaltioiden lapsilla etuoikeus tehdä oma valintansa? Ja kuinka kauan voi odottaa valinnan lykkäämistä?


Huom. Siirsin keskustelun alkupään kotimaahuomioista tänne.

Tik
 
Last edited:
Jatkaakseni keskustelua siihen kuuluvassa osiossa, kuten Atheon jo humaanisti ennalta moderoi :D, kirjoitan tänne muutamia ajatuksia.

Mitä tulee kysymyksiin puolhaltiana olemisten lakkaamisista, taipuisin ajattelemaan, että puolhaltiat eivät ole ainoastaan haltioita, jotka valitsevat joko ihmisyyden tai haltiuuden, vaan ovat oma erillinen joukkonsa (tai oikeammin ontologinen kategoriansa) - tämä kävisi järkeen siinä mielessä, että puolhaltiuus vaikuttaisi siirtyvän sellaisillekin, joilla ei enää mendeliläisessä mielessä (laskien vain diskreettejä perimyksiä lainkaan miettimättä, mitkä geenit (jos niitä Keski-Maassa on) haltiuutta tai ihmisyyttä säätelevät) olisi juuri vaadetta puolhaltijuuteen, kuten Arwenilla, joka oli 6/32 ihminen, 1/32 maia ja korvat suipistavat 25/32 haltia (olettaen, että Beren oli 2/2 ihminen ja Lúthien 1/2 haltia ja 1/2 maia ja toisaalla että Eärendil oli 4/8 haltia ja 4/8 ihminen), mikä selittänee myös isänsä valinnan ohella, miksi Arwen saattoi elää valintaa tekemättä niin kauan.

Jos pätee, että Elros ei ollut valintansa jälkeen haltia, on ainakin abduktiivisesti pätevää, että Arwenkaan ei ollut valintansa jälkeen haltia.

Koko puolhaltiuuden funktio menee Elrosin jälkeläisten takia aivan sekaisin kun huomataan, että Dior oli puolhaltia, vaikka hänen perimästään vain 1/4 oli haltiaa, kun taas Elrosin lapset lasketaan ihmisiksi, vaikka heidän perimästään sentään 9/32 (> 1/4) on haltiaa, olettaen että Elrosin nimeltä tuntematon kuolevainen vaimo ei ollut puolhaltia tai muu rajatapaus, mikä toki tekisi tilanteesta vielä kiinnostavamman. Elrosin lapset ovat siis enemmän haltioita kuin Dior, vaikka Dior on puolhaltia ja esimerkiksi Vardamir ei O_o.

Tämän epäperimystieteellisen dilemman ratkaissee Divine Intervention -argumentti: Manwë antoi Eärendilille ja Elwingille erityisoikeuden valita sukukuntansa. Elwing valitsi haltiat (olihan hän vain 1/8 ihminen), ja vaimonsa tähden Eärendil valitsi samoin. Myös heidän lapsensa saivat saman oikeuden. Tämä oikeus ei kuitenkaan siirtynyt enää Elrosin lapsille, sillä hänestä tuli Númenorin, ihmisten läntisen valtakunnan, kuningas, ja myös hänen jälkeläisensä sidottiin tähän kohtaloon. Tämä selitys poistaa meiltä myös tarpeen ratkaista, olisiko 32-vuotiaana kuolleen Diorin ollut pidempään eläessään mahdollista tehdä tätä valintaa.

Valinnan lykkäämisistä ja sen sellaisesta meillä on paljon vähemmän tietoa, ja koska en ole suuri spekulaation ystävä, hieman vastahankaisesti - nyt kun kirjoittamisen vauhtiin pääsin - esitän joitain heikoilla jäillä olevia ajatuksia tästä valinnasta.

Kuten todettua, mitä ilmeisimmin valintaa voi lykätä hyvinkin kauan. Tämä on ei välttämättä vielä tarkoita, että Eärendil-tyypin puolhaltiat (eli Eärendil - edellä olevan kappaleen perusteella tuskin lasketaan Imrazôrin lapsia mukaan) olisivat jotenkin enemmän haltioita, vaan pikäikäisyys saattaa seurata Tolkienin maailmassa tyypillistä "mitä lähempänä on luomista, valaria, Valinoria, haltioita, puiden valoa jne., sitä paremmissa kirjoissa ollaan" -tematiikkaa. Eliväthän dúnedainkin helposti (ja kohtalaisen nuorekkaina) samaan ikään kuin missä Elros viimeistään teki valintansa, siis 90-vuoden iässä. Arwen kun oli reilusti yli puoliksi haltia, jolloin on johdonmukaista, että hänen ikänsä saattoi kohota niin korkeaksi. Kaikesta päätellen vaikuttaisi, että ihmisyys tai haltiuus ei valinnan tapahduttua ilmene saman tien, eikä poista perimässä olevaa puiden valosta nousevia luontaisetuja - jos näin olisi, Arwen olisi hyvin voinut kypsytellä valintaansa haltiaksi, ja siten elää jo pitkään, mutta rakastuttuaan Aragorniin tuli toisiin aatoksiin - perintönsä vuoksi Arwen eli valintansakin jälkeen kohtalaisen pitkään.

Lisään vielä spekulaatio-osuuteen sen, että Lúthienin ongelma on Divine Intervention -argumentin osalta vielä ratkaisematta, sillä ainakaan tässä mielessä hän ei ollut puolhaltia - toisaalta, hän sai toisen kierroksensa yhteydessä täsmälleen samanlaisen valinnan valarilta, joten sitä voisi pitää jonkinlaisena ennakkotapauksena. Koska tämä kuitenkin vaatisi lisätodisteita, lienee tieteen konservatiivisuusperiaatteen nojalla oikeellista olettaa, että Tikin ajankohtaistolkienismi-ketjussa ehdottama korjaus filosofiankirjan syllogismiin on enemmän kuin tarpeellinen.

Lisään vielä liitteeksi perintö-osuuslaskelmia. Jos löydätte niistä virheitä, niin hikaiskaa, jotta niillä on tulevaisuudessakin käyttöä:

Beren (2/2 ihminen) x Lúthien (1/2 haltia, 1/2 maia)
=
Dior (2/4 ihminen, 1/4 haltia, 1/4 maia) x Nimloth (4/4 haltia)
=
Elwing (2/8 ihminen, 5/8 haltia, 1/8 maia) x Eärendil (4/8 ihminen, 4/8 haltia)
=
Elrond (6/16 ihminen, 9/16 haltia, 1/16 maia) x Celebrían (16/16 haltia)
=
Arwen, Elladan ja Elrohir (6/32 ihminen, 25/32 haltia, 1/32 maia) (en rupea nyt laskemaan Eldarionin osuuksia, pitää juosta ruotsintunnille!)

Ja vielä
Elros (6/16 ihminen, 9/16 haltia, 1/16 maia) x nimetön vaimo (16/16 ihminen)
=
Vardamir, Manwendil, Atanalcar ja Tindómiel (22/32 ihminen, 9/32 haltia ja 1/32 maia)
 
Last edited:
Oliko Elros siis tehnyt valinnan kaikkien tulevien jälkeläistensäkin puolesta? Oliko haltian osan tehneiden puolhaltioiden lapsilla etuoikeus tehdä oma valintansa?

Tolkienin käsitys puolihaltioista tuntui hiukan horjuvan, ja ehkä koko kategoriasta olisi kannattanut luopua. "Taru sormusten herrasta" käsittelee Arwenin valintaa ennemmin kirjallisen vaikuttavuuden kuin johdonmukaisen teorian kannalta. Vuoden 1937 Quenta Silmarillion, (Conclusion, § 9) olisi tässä selkein:

Then Manwë gave judgement and he said: [ ... ] Now all those who have the blood of mortal Men, in whatever part, great or small, are mortal, unless other doom be granted to them; but in this matter the power of doom is given to me. This is my decree: to Eärendel and Elwing and to their sons shall be given each to choose freely under which kindred they shall be judged.

(HoME ,V, s.326-327).

Tällainen, etuoikeutetun (?) haltiastatuksen lähtökohtainen kieltäminen kaikissa rajatapauksissa, olisi rinnastettavissa esimerkiksi joidenkin Yhdysvaltain osavaltioiden 1900-luvun alkupuolen rotulakeihin, joissa määriteltiin että oikeudellisesti merkityksellisiä rotuja on kaksi, valkoiset ja värilliset, ja yksikin tiedossa oleva värillinen esi-isä tekee henkilöstä värillisen.

Voidaan ehkä ajatella että jos Elrosin suku on jo tipahtanut kuolevaisten säätyyn, niin sieltä on enää turha yrittää pyristellä takaisin ylöspäin. Elrondin jälkeläisillä olisi sensijaan edelleen mahdollisuus luopua haltiuudesta. Tällainen epäsymmetrinen tilanne olisi jotenkin intuitiivisesti ymmärrettävä, vaikkei välttämättä kovin looginen.

Kuolemattomuskäsitteestä muistettakoon, että tietyssä mielessähän Tolkienin kuvailemat haltiat eivät olleet kuolemattomia. Heidän ei ollut määrä elää loputtomiin, vaan ainoastaan yhtä kauan kuin maailma olisi olemassa.
 
Last edited:
Ylös