Kaupunkisuunnittelu

Merri

Ylläpitäjä
Vastuuhenkilö
Ylläpitäjä
Näin kuntavaalien alla tämä aihe on kenties jossain määrin tavanomaista enemmän esillä, joten nyt lienee ajankohdista parhaimpia nostatella asiaa esiin täällä Käärmeessäkin - yllättäen ihan ihka ensimmäistä kertaa!

Yksi selkeimmistä kaupunkisuunnittelun trendeistä Suomessa on ollut jo pitkään yksityisautoilun herruus. Asia on monille niin itsestäänselvä, ettei yksityisautoilun asemaa kyseenalaisteta edes isoimpien kaupunkien kuntavaaliehdokkaiden enemmistön toimesta. Historiallisestihan auton suosion ja aseman nousun nykytilanteeseen ymmärtää varsin hyvin: ihmiset tykkäävät statussymbolista ja auton helppoudesta. Tällä helppoudella on kuitenkin hintansa:

  1. Autoilu syö valtavasti tilaa ja kaavoituksessa autoilun tarpeita ylimitoitetaan yhä edelleen.
  2. Lähtökohtaisesti jokainen paikka ja kohde kaupungissa suunnitellaan siten, että sinne pääsee helposti ja ihan viereen autolla.
  3. Liikenteestä riittää melua.
  4. Kadut ovat varsin kuolleita paikkoja olla: monesti jalkakäytävän ainut tehtävä on vain mahdollistaa pääsy kävellen paikasta A paikkaan B.
  5. Käveleminen ja pyöräily hidastuu merkittävästi jatkuvan autojen väistelyn vuoksi.
  6. Ainakin Helsingissä myös julkinen liikenne selvästi kärsii kun jatkuvasti tarvitsee pysähdellä punaisiin valoihin. Ratikat ovat tolkuttoman hitaita (omakohtainen vertailupiste: viiden kilometrin matka töihin ratikalla 30 min, kävellen 45 min).
  7. Pysäköinti syö järkyttävästi tilaa.
  8. Autokeskeinen suunnittelu synnyttää muutenkin välistä "mielenkiintoisia" ratkaisuja muille kulkumuodoille.

Isoin ongelma tuntuu olevan, että asenteet aiheeseen muuttuvat aivan järkyttävän verkkaisesti. Tai ylipäätään tuntuu olevan vallalla se, ettei autoilun aseman suuruutta ja suoranaista ylimitoitusta haluta myöntää. Toki monet myös ovat autoilijoita ja aina kun jotakin itseä koskevaa kritisoidaan, niin monilla on myös se taipumus vetää mahtiherne nenään ja sen jälkeenhän mistään ei tule mitään.

Ratkaisujahan autoilun aseman miellyttävän tason heikentämiseen löytyisi, esimerkiksi Hollannissa on paljon onnistuneita hyviksi havaittuja ratkaisuja, joihin myös autoilijat ovat olleet tyytyväisiä. Yksi selkeimmistä ratkaisuista olisi tehdä autoteistä yksisuuntaisia ja "hyödyttömiä" läpikululle. Ihmisillä kun on taipumus mennä sieltä minkä kokevat nopeimmaksi reitiksi - riippumatta siitä, onko tämä faktaa vaiko ei. Nykyisin lähes kaikki tiet ovat kaupunkialueilla kaksisuuntaisia ja vaikka tiet sattuisivatkin olemaan yksisuuntaisia, niin ne ovat silti hyödyllisiä kauttakulkuun. Esimerkiksi semmoisia "hyödyttömiä" yksisuuntaisia U- tai O-tyyppisiä teitä en ole onnistunut bongaamaan.

Voisin avautua tässä vielä esimerkkitapauksena Jätkäsaaresta ja kuinka siitä on uutena alueena tehty autoilijan paratiisi, mutta parempi jättää jotain johonkin myöhempään hetkeen :) Sittenhän tästä aloituksestani jää vielä pois sellaiset aiheet kuin asuntojen ja muiden alueiden kaavoittamiset sun muut, mutta kaikelle aikansa.
 
Hieno aihe, hienolla foorumilla.


PUOLUEELLISUUSKLAUSUULI
Paljastan nyt taustani heti, jotta mahdolliset lukijat (mikäli heitä nyt on) voivat arvioida seuraavan kirjoituksen puolueellisuutta.
Olen yksityisautoileva, utilistaristinen (mahdollisimman monelle, mahdollisimman hyvää), teknokraatti (ne päättää, jotka tietää), joka on kasvanut perheessä, jossa kaikilla on vähintään yksi liikennekäyttöön rekisteröity ajoneuvo.
Saan myös kaiken rahallisen ansioni alalta, joka hyötyy yksityisautoilun suosiosta.


MIELIPIDE AUTO vs. JULKINEN-asetelmasta
Taajamien ulkopuolella arki käytönnössä vaatii joko yksityisen ajoneuvon käyttöä tai pärjäämistä yhdessa paikassa pitkiä aukoja.
Kaupungissa tapahtuva autoilu on peffasta sekä kaupunkilaisille että autoilijoille.
Kaupunkisuunnittelussa ei tarvitse välttämättä valita joko kevyelle liikenteelle ystävällistä tai autoliikenteelle ystävällistä vaihtoehtoa.
On mahdollista valita molemmat.

Autoa tarvitaan, koska ihmisten täytyy välttämättä päästä satunnaisina aikoina satunnaisiin paikkoihin.
Ei ole mahdollista rakentaa sellaista, järkevän hintaista, julkista liikennettä, joka palvelisi kaikkina aikoina, kaikkialla.
Eli pitää yhdistää molempien keinojen parhaat puolet.
Poistetaan raa'asti ja totaalisesti yksityiset autot sieltä missä voidaan tehdä upeasti toimiva julkinen liikenne (joka on helpompi tehdä, jos yksityiautoja ei tarvitse lainkaan huomioida).
Tehdään hyvät liityntäpaikat autoilijoille (esim. luolaparkit).


KYSYMYKSEN LAAJENTAMINEN
Yksityinen autoilu liittyy nykyään vahvasti omistamiseen.
Autohankinnan taustalla on kuitenkin tarve päästä vapaasti paikasta toiseen (joka ei varsinaisesti liity omistamiseen mitenkään).
Kaupungeissa asuvat ihmiset voisivat luopua omista autoistaan, jos liityntäpaikkojen yhteydessä olisi hyvä tarjonta, edullisia, vuokra-autoja, joiden avulla matkat taajaman ulkopuolelle sujuisivat mutkattomasti ja luotettavasti (ehkä jopa luotettavammin kuin omalla autolla, jonka huolto on omalla vastuulla).
Ehkä kaupunkien kannattaisi tarjota alihinnoiteltua vuokra-autopalvelua (liityntäpaikolla) asukkailleen, jos sillä pystyttäisiin vähentämään kaupunkien keskustojen autopaikkatarvetta.
Ehkä jokin tavanomainen kaupallinen toimija voisi vuokrata autoja kaikille, mutta kaupunki subventoisi hintoja vain omille asukkailleen.
 
Voiko ketjua laajentaa myös historiallisen kaupunkisuunnittelun ja Sim City -tyyppisten pelien maailmaan? Kylillä puhutaan, että Indusjoen varrella olevassa Mohenjo-Daron kaupungissa oli maailman ensimmäiset viemärit, mutta joitain tuhansia vuosia myöhemmin hygienia on alueella surkealla tolalla. Miksei kehitys ole tasaista edistystä? Tai mikä mahti meidät ajaa muurahaiskekoihin kamppailemaan elintilasta neliö neliöltä, kun erämaassa meidän olisi hyvä olla?
 
Minulla ei ole ajokorttia ja olen aika pitkälti järjestänyt elämäni niin, että pärjään ilman autoa (joskus turvaudun autollisten perheenjäsenten kyytiin mutta toisaalta autoilemattomuudesta säästyneillä rahoilla voi palvelusta maksaakin). Muutimme vuoden alussa Helsingin Länsi-Pasilaan ja olen tullut siihen tulokseen, että se on monella tavoin esimerkillinen lähiö. Joukkoliikenneyhteydet ovat tietysti todella hyvät mutta muutenkin alue tuntuu suunnitellulta jalankulkijoiden ehdoilla. Läpikulkuliikennettä ei ole oikeastaan lainkaan (ohikulkeva iso tiekin on eristetty korkeilla toimistotaloilla) eikä taloyhtiöissä parkkipaikkoja (kadun varrella on jonkun verran tilapäiseen pysäköintiin) mikä tekee alueen paljon viihtyisämmäksi ja rauhallisemmaksi. Täällä on myös paljon kävelyteitä. Autoille on edullinen maanalainen parkkihalli, joka vaikuttaa olevan valtava ja siihen on sisäänkäyntejä ympäri aluetta. En ole varma miltä se autoilijan näkökulmasta vaikuttaa mutta minusta se näyttää aika toimivalta.
 
KELLARIPARKIT
Autoille on edullinen maanalainen parkkihalli, joka vaikuttaa olevan valtava ja siihen on sisäänkäyntejä ympäri aluetta.
Euroopassa on jo vuosikymmeniä harrastettu asuntojen alapuolisia autoparkkihalleja.
Mielestäni ne ovat (asunto-osakeyhtiön skaalalla tarkasteltuna) paras ratkaisu sekä tilankäytön että autoilijan kannalta.
Kuka haluaa jättää autonsa lukitsemattomaan paikkaan, jossa talvisin auto pitää pelastaa kinosten alta, jos vaihtoehtona on lukittu, lämmin, piilotettu talli?
Ja miksi kukaan haluaisi katsella pihallaan rivissä oleviä pölyisiä autoja, jos vaihtoehtona olisi esim. pieni leikkipuisto tai leveä puistokatu?


PYSTYSUUNTAAN RAKENTAMINEN
Kaupunkirakentamista pitäisi muutenkin mielestäni tehdä vertikaalisesti, eikä horisontaalisesti.
Ylhäällä on aina lisää tilaa ja maanalaisessa rakentamisessakin Suomi on kärkimaita.

Olisihan se hienoa jos vaikka 3-5 matalan kerrostalon, asfaltoidulla pihaparkilla varustettu, lähiö korvattaisiin yhdellä korkealla tornilla, josta löytyisivät hulppeat tilat sekä ihmisille, autoille että kaupoille.
Riittävän isoja tornikomplekseja voitaisiin yhdistää toisiinsa käytävillä niin, ettei kadulle välttämättä tarvitsisi edes mennä joka päivä.
Iso maa-ala vapautuisi parempaan käyttöön, kuten vaikka viheralueiksi.


Q&A
Kylillä puhutaan, että Indusjoen varrella olevassa Mohenjo-Daron kaupungissa oli maailman ensimmäiset viemärit, mutta joitain tuhansia vuosia myöhemmin hygienia on alueella surkealla tolalla.
Juuri tästä asiasta en tiedä mitään, mutta johtuisiko mahdollinen kehityskulku siitä että samat viemäriratkaisumallit ovat käytössä, mutta väkimäärä on kasvanut moninkertaiseksi.
Ehkä joskus jotakuta muinaista hallitsijaa on häirinnyt kaupungin löyhkä ja hän on määrännyt asian ratkaistavaksi kustannuksia säästämättä.
Nykydemokratiassa ratkaisujen löytäminen ei ole enää näin suoraviivaista.
 
Last edited:
Jep jep. Nykyään puhutaan paljon noista kaupunkipyöristä niin näitä vastaava systeemi maaseutuauto / taajaman ulkopuolinen skootteri tms. olisi kyllä aika hyvä. Kaupunkiasukkina tulee käytyä taajaman ulkopuolellakin useampia kertoja vuodessa ja oman auton omistaminen on suunnilleen tuhat kilsaa vuodessa ajavalle käyttöön nähden varsin hintavaa. Mutta juu, laina-auton hinta pitäisi olla kyllä alhainen.
 
Kointähden esittämään viemäriongelmaan minun vastaukseni on se, että toimiva viemäröinti vaatii syntyäkseen ja yllä pysyäkseen sellaisen yhteiskuntarakenteen, jossa syntyy ylijäämää, jota voidaan kerätä yhteiseen kassaan, josta sitä sekä voidaan että halutaan ohjata kaikkia hyödyttäviin infrarakennusprojekteihin. Jos yhteiskunta on esimerkiksi kovin individualistinen, yhteistä kassaa ei välttämättä ole, tai ainakin yksilöiden oletetaan huolehtivan itse omista kotitalousongelmistaan kuten jätteistä eroon hankkiutumisesta, eikä yhteistä kassaa ehkä käytetä kuin vaikkapa kollektiivisesta turvallisuudesta huolehtimiseen - tai entistä suurempien etujen haalimiseen yhteiskunnan pienelle eliitille samalla suureen ääneen väittäen, että tehdyt ratkaisut kyllä koituvat kaikkien parhaaksi.

Lyhyesti sanottuna siis toimivan viemäröinnin olemassaolo riippuu yhteiskunnan resursseista ja tahdosta käyttää niitä kaikkien yhteiseksi hyväksi
 
Olen aina ollut vankkumaton julkisen liikenteen kannattaja. Olen sitä edelleen, vaikka asunkin lähes Helsingin keskustassa ja omistan auton. Auto kun sattuu olemaan minulle täysin välttämätön ammatinharjoittamisen väline.
 
Miljardöörit rakentavat aavikolle utopiakaupunkeja.
Onko syy tähän?:
a) Heidän tekee mieli pelata Sim Cityä, mutta PC-pelit on jo pelattu puhki.
b) Heillä on ruuhka-aikana tullut sellainen olo että "itte tarttis kaikki tehrä!"
c) Muu, mikä?

"Microsoftin perustaja, miljardööri Bill Gates aikoo rakennuttaa älykaupungin keskelle nyt asumatonta aluetta Arizonan aavikolla"
http://www.tekniikkatalous.fi/tekni...0-000-asukkaan-alykaupunkia-aavikolle-6687400
 
Seuraava pohdinta liittyy enemmän valtakunnallisen tai maakunnallisen tason suunnitteluun kuin kaupunkisuunnitteluun, mutta soveltunee silti tähän topicciin.

Seuraavat uutiset herättivät mielenkiintoa:
Syrjäseutujen "rupuasunnoille" ehdotetaan romutuspalkkiota –Tutkija: miljoona asuntoa väärässä paikassa

Moni vanha omakotitalo saattaa osoittautua arvottomaksi – "Henkilökohtaisia tragedioita edessä"

Pistin asuntomyynti-ilmoitusnettisivuston hakukoneeseen haun seuraavilla ehdoilla:
Omakotitalo, hinta max 60k€, asuinpinta-ala min 100m2, kunto hyvä, lämmitymuoto puu.
Sain 14 osumaa, joista osa ei ollut edes mielestäni mitenkään erityisen syrjäisellä sijainnilla.

Mietin että olisiko mahdollista saavuttaa taloudellinen riippumattomuus käyttämällä hyväksi tätä alueiden eriarvoistumiskehitystä ostamalla "arvottomaksi" katsottu, mutta teknisesti hyväkuntoinen talo muuttotappiokunnasta ja antamalla muuttovoittokunnassa oleva kerrostalokämppä vuokralle.

Antaisi ahkerien ahertaa metropoleissa samalla kun itse elelisi metsän siimeksessä boheemielämää vuokratuloilla.
 
Itse ajattelin värvätä kaikki Itä-Aasian luontomystikot ja lennättää heidät kommuuniksi jonnekin tyhjenevälle syrjäseudulle. Pienikin joukko kiinalaisia riittäisi uudisasukkaiksi!
 
Perustuuko visiossasi uudisasukasmystikkokommuunin elinkeino metsästäjä-keräilyyn, maanviljelykseen vai halpatuotannon siirtymiseen (pakkoyrittäjyyden salliessa tuntiansioiden laskemisen alle alan yleissitovan työehtosopimuksen minimin)?
Vai edellämainittujen ydistelmään?

Innovatiivinen mystikkoryhmä saattaisi kehittää lukuisia täkäläiseen kansanperinteeseen nojaavia lääketieteellisiä luomutuotteita, joiden raaka-aineet ovat täällä halvalla (ehkä jopa maksuttomasti) saatavilla, mutta Kiinassa harvinaisia ja kalliita.
Vienti vetämään ja kansantalous kukoistamaaan.
 
Luotan itäaasialaisten luontaiseen ahkeruuteen, kyllä ne jotain saavat aikaiseksi ja valtio pääsee vuolaisemaan siitä siivun päältä. Kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvat luomutuotteet kuulostavat ainakin hyvältä vaihtoehdolta. Mutta myös IT-alalta saattaa löytyä new age -henkisiä yksilöitä, jotka haluavat koodata menestyspelejä luontoäidin helmoissa.
 
Ylös