Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Pääsen protuleiritiimiin! Mihin, on vielä arvoitus, mutta aavistan, että tieni vie Pohjantilalle heinäkuussa. Ilmoitin haluavani erityisesti sinne aikuisleiriä vetämään ja toiveeni on saatettu ottaa huomioon. Paikka luotiin ennen Eedenin puutarhaakin, sillä kirjoitettu on: "Alussa Jumala loi taivaan ja loi maan."
 
Mushu kaivoi taas Dracaenalta saadut autoaakkoset ja rupesi jakamaan autoja. Äitin auto on valkoinan Eterniti (ikinä kuullutkaan), Isin auto on sininen Scoda, Mushulla oranssi Kia ja tulevalla Tuutikilla Valkoinen Yamaha.
 
Autokoulu on nyt kokonaisuudessaan suoritettu. Tuli väisteltyä vaahtomuoviputkilo "hirviä" ja "rekkoja", vaahtomuovikartio "jalankulkijaa, joka ei katso eteensä" ja simulaattorissa opeteltua miten katolleen menneestä autosta pääsee ulos. Eli siis simulaattoriautoon sisälle, vyöt kiinni, auto ympäri ja sitten häselletään takaisin lattialle. Ihan hyvä päivä siis, vaikka nyt olen kaikesta hoksottimien käytöstä ja äkkijarruttelusta ihan poikki.
 
Sain asunnon! Harmittaa vähän mukavasta yksiöstäni pieneen solukopperoon muuttaminen, mutta ainakaan en jää kesän alussa asunnottomaksi... Vuokrakin pienenee yli satasella, eli aika hyvä fiilis tästä hommasta kokonaisuudessaan.

Lisäksi lähdetään brittiotuksen kanssa ensi viikolla kotiseudulleni Kainuuseen, luvassa on kahdella eri mökillä vierailua ja paljon saunomista.
 
Sirkulle onnea uuteen kämppään. :)

Kävin tänään kotipaikkakunnalleni syksyllä ilmestyneellä uudella islanninhevostallilla vaelluksella, jonka piti olla kaksi tuntia mutta joka venyi kolmituntiseksi (ilmeisesti osittain siksi, että metsätiet olivat niin liukkaita melkein sulaneesta ja uudelleen jäätyneestä lumesta, ja osittain siksi, ettei vetäjä ollut niin minuutin tarkka). En ole ikinä laukannut niin kovaa ja niin pitkää pätkää yhtä kyytiä! Se riitti hyvittämään jäätyneet sormet ja varpaat ja alkumatkan matelevan etenemisen.

Minusta on vaan niin paljon siistimpää mennä kovaa ei-moottoroidusti esimerkiksi hepalla tai laskettelusuksilla.
 
Kukkahattutätien tuomio oli yllättäen minun kannaltani aika positiivinen. Saa nähdä mitä Suomen oikeuslaitos päättää.
 
Pienehkö ilonaihe: Vietimme kahden vanhimman lapsen ja heidän puolisoidensa kanssa pääsiäispyhän Torpalla hyvän ruuan äärellä. Mukavinta oli se, että nyt esikoinenkin vihdoinkin ehti mukaan. Hän yleensä pikapiipahtaa kotona, eikä ole koko Torpan olemassaolon aikana ehtinyt käydä siellä kuin pikaisesti kerran aivan alkuaikoina. Ilonaihetta tosin hiukan sumensi se, että kuopus ei suostunut lähtemään mukaan, vaikka käytin kaikki sallitut uhkailu- ja suostuttelukeinot lepositeitä lukuunottamatta. Mistähän semmoiset saisi hankittua seuraavaa suostuttelukertaa silmällä pitäen?
 
Pagban viesti. Olin tyystin unohtanut koko Kultaisen Pakkopaidan. Nyt riittää aihetta nostalgiseen virnuiluun muutamaksi toviksi =D

Muoks: Toki äänitaitoinen papukaijakin hymyilyttää.
 
Tänään sain paljon aikaan! Siivosin, lenkkeilin ja olin jopa hetken aikaa todella iloinen. Juttelin kahden ystävän kanssa tänään pitkästä aikaa molempien kanssa, molemmat ottivat itse minuun yhteyttä, joka lämmitti mieltä entisestään. Muutama asia elämässä alkaa menemään jo vähän siihen suuntaan, kuten on pitänytkin jo pari vuotta, mutta edelleen toivoisin nyt sitä työpaikkaa, joka kiinnosti kaikista eniten. Pääsisin tekemään sitä, mitä olen osannut tehdä jo pitkän aikaa. Toivossa on hyvä elää! :)
 
Minulla on vihdoinkin Vibram Fivefingersit, joista olen haaveillut jo pari vuotta, mutta jättänyt kovan hinnan takia ostamatta. Nyt sattui kohdalle hyvin edullinen ja juuri passelin kokoinen pari käytettynä. Tänään olin niillä ekaa kertaa metsässä, ja voi että ovat kivat kengät luonnossa vaelteluun <3
 
Kävin eilen ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin (siis oikeasti varmaan kolmeen tai neljään vuoteen) viettämässä aikaa kivojen kontulaisten kanssa, ja sain lettuja, ja katsottiin kummallista intialaista elokuvaa, ja tulin tosi onnelliseksi!

Onnelliseksi tekee myös, että sain perjantaina palautettua gradun 2,5 vuoden tuskailun jälkeen. Ja se, että kesäkuun alussa minulla on viimeinkin psykiatriaika. Ja se, että uudessa asunnossa on kylpyamme!
 
Elämäni on jatkuvaa taistelua hallinnan ja läsnäolon tunteesta. Pitkään onnistuin etenemään joka päivä tavoilla, jotka tuntuvat minusta arvokkailta. Viimeisen kuukauden aikana olen kuitenkin epäonnistunut miltei jokaisella elämäni ja persoonani osa-alueella, enkä päivittäisistä yrityksistänikään huolimatta ole päässyt uudelleen liikkeelle, vaan olen jumissa kaikkein perustavanlaatuisimmissa ongelmissa. Aina kun luulen pääseväni jälleen vauhtiin, kaadun uudestaan.

Tämä on ilonaihe, sillä olen tilanteen kautta huomannut kolme merkittävää asiaa. Ensiksikin sen, etten ole millään tavalla valmis, ja että edessäni on loputonta harjoittelua. Toisekseen sen, että elämä tasapainoisen sisäisen maailman ulkopuolellakin on elämisen arvoista, ja että tällaiset fundamentaaliset haasteet tuovat uudenlaista merkitystä. Kolmannekseen sen, että saatan olla tyytyväinen siihen, miten vähän loppujen lopuksi onnellisuuteeni vaikuttaa se, etten pysty edistymään haluamillani tavoilla, joka aikaisempaan elämääni katsoen kielinee tietystä luonteen kasvusta.
 
Pitkään jatkunut mollivoittoinen kauteni on päättynyt. Kausi oli ikävyydestään huolimatta kuitenkin hyvin opettavainen ja on jättänyt pysyvän jäljen tapaani ajatella asioista kuin myös antanut viimein vastauksia siihen kysymykseen, mitä sitä oikein elämältä haluaisi. Kuluneen viikon aikana suru on taittunut ensin hämmennykseksi ja sitten pikkuhiljaa iloksi. En sisäisesti rikkoutuneena vielä tunne iloa niin voimakkaasti kuin voisin, haluaisin tai mihin tiedän ihmisen kykenemään (varsinkin nyt kun jokin kurkkukipu on iskenyt päälle), mutta aika hoitanee lopulta senkin.

senkki.jpg

Niin hei. Aivot nyt. Ei senkki vaan se mihin viitataan. Pysykää kontekstissa. Korjatkaa tunkkinne.
 
Minullakin Baahubali: The Conclusion edessä lauantaina. ^^ Täällä olen itsekseni katsonut ensimmäistä osaa, kun Helsingin kotikatsomot ovat niin kaukana.
(Mitä "kummallista" siinä oli?)

Tein taiton ja kannen yhteen tietokirjaan ja siitä tuli hieno. Se saattaa jopa ehtiä painosta ajoissa.
 
Ilmailulakia on mukavaa lukea englanniksi. Olen todella tyytyväinen, että pyysin opettajaltani kunnon kirjat lainaan. Nettisivusto, jolta alunperin piti opiskella, oli täynnä kirjoitusvirheitä ja sekavaa termien käyttämistä. Nyt pystyn lukemaan nopeasti, ja sanakirjan avulla sanavarastokin on saanut vahvistusta ja ymmärrän vaikeimmat termit. On tuo lentäminen mukavaa, ja siihen vaadittava oheismateriaaliin uppoutuminen antoisaa ja mielenkiintoista. ^^
 
Ylös