Arjen nyrjäyttäminen

Arkeni nyrjähti eilen kun olin syömässä Manskun Burger Kingin alakerrassa. Palohälytys alkoi soida, mutta jatkoin syömistä olettaen, että kyseessä oli jälleen yksi turha hälytys. Henkilökunnan edustaja kuitenkin ajoi minut ulos sanoen, että tämä oli ensimmäinen kerta kun hän oli kuullut hälytysäänen työpaikallaan. Otin myös tarjottimen mukaani (ranskalaiset perunat jäivät syömättä) ja jätin sen yläkerran pöydälle poistuessani seisoskelemaan muiden asiakkaiden ja henkilökunnan kanssa liikkeen edustalle. Hälytysääni jatkui, mutta savun hajua ei tuntunut. Pian paloauto saapui paikalle ja palomies kävi tarkastamassa tilanteen. Sireenin ulvonta lakkasi ja palomies antoi henkilökunnalle luvan mennä sisään. Lompsin heidän perässään, koska ruokailuni oli jäänyt kesken ja sain luvan jatkaa syömistäni. Ketään muita asiakkaita siellä ei sitten ollutkaan, sillä ulko-ovi lukittiin. Laitteet oli hälytyksen alussa suljettu ja niiden uudelleenkäynnistys kesti 40 minuuttia. Sinä aikana uusia asiakkaita ei päästetty sisään ja sain syödä (jäähtyneitä) ranskalaisiani ylhäisessä yksinäisyydessäni kuin kuningas. Ikään kuin olisin vuokrannut koko pikaruokaravintolan omaa yksityistä ateriaani varten. I was the Burger King!
 
Töissä tulee usein hiki ja minulla hikoaa nopeiten nenän ja ylähuulen
välinen alue, joten sitä tulee töissä pyyhittyä jatkuvasti. Eilen Overwatchia pelatessa huomasin,
että pyyhin samaa aluetta joka kerta kun kuolen pelissä, vaikka ei ole edes yhtään hiki. :D
 
Samixii! Kuumana kesänä 1988 armeijassa meille aliupseerioppilaille koitui runsaasti tilaisuuksia havainnoida toistemme hikoilutaipumuksia. Siinä missä tupatoverini otsa oli "kuiva kuin turkkilaisen rekkakuskin rukkanen", tapasin minä hikoilla ensimmäiseksi ylähuulellani.
 
Olen ollut historiallisista ninjoista kiinnostunut siitä asti, kun 90-luvulla luin Japanin sotahistoriaan keskittyneen tutkijan Stephen Turnbullin kirjan aiheesta. Oli aika nyrjäyttävää saada selville, että myöhempi ja tarkempi tutkimustyö sekä lisääntynyt tieto ja kokemus ovat saaneet hänet muuttamaan käsityksiään historiallisista ninjoista aika radikaalisti. Hänen vuonna 2014 julkaistun artikkelinsa mukaan on itse asiassa hyvin todennäköistä, että "historiallisena faktana" tunnettua, Igan ja Kokan provinsseihin keskittynyttä, 1600-luvulta lähtien kukoistanautta palkkasoturininjakulttuuria ei ollut koskaan olemassa, vaan se on kansantarinoihin ja liioiteltuihin taisteluselostuksiin perustuva mielikuvitusluomus. Hyvin vanha, hieno, mielenkiintoinen ja sellaisena erinomaisen kunnioitettava luomus, mutta vailla todellisuuspohjaa.
 
Muhis Azizin ja joidenkin muiden poliittisten ammattilaisten (ammattilais)viestinnän perusteella sain aluksi sellaisen kuvan, että Perussuomalaisten uudeksi puheenjohtajaksi olisi valittu joku tappajarobotteja fanittava teräaseiden tapaheiluttaja — mutta asiaa tarkemmin tutkittuani paljastui, että kyseessä olikin vain tuiki tavallinen Euran- (nykyään Belgian-)niemen puskahuutelu-Jussi.

https://twitter.com/Muhisazizi/status/873489340374056960

Höh.
 
Last edited:
Kointähti sanoi:
Mutta että Teuvo Hakkaraisesta toinen varapuheenjohtaja... Huh huh. :knockout:
Click to expand...
Ei hyvää päivää :D On tää kyllä huikee päivä - Hallis puheenjohtajana, ja Huhtis, Hakkis ja Eerola varapuheenjohtajina. Nuivien totaalinen voitto ja vallankaappaus puolueessa. Soinia mahtaa kauniisti sanottuna harmittaa. Tiina Elovaara jo jossain mietti tulevaisuuttaan persuissa, ja niin tekee varmaan moni muukin järkevä persu. Aiemmin päivällä ennustelin että hallitus ei kaadu jne., mutta nyt en ole kyllä enää yhtään varma.
 
En päässyt tänäkään vuonna mihinkään hakemaani korkeakouluun. Tämä ei edes sureta, vaan hämmentää syvästi. Miten kolme vuotta sitten niin tunnollisesta ja kouluorientoituneesta tytöstä on tullut tällainen mistään piittaamaton laiskuri? Ero sen välillä, mitä haluaisin olla ja mitä olen, on niin suuri, että välillä tunnen kadottavani itseni kokonaan. Se jos mikä nyrjäyttää arkea.
 
Kaavio, mikä todistaa Suomen olevan Rooman Imperiumin legitiimi jatkaja.

19554509_10155386182948361_1729056076122061233_n.jpg


Jokaisella kunnon imperiumillahan tulee tietenkin olla keisari. . . (Äänestetäänköhän keisarit valtaan?)
 
Tämä tapahtui jo jonkin aikaa sitten, mutta jaksaa mietityttää joka pyykkäyskerran yhteydessä:

Quertees-paitafirmalla oli valikoimassaan ihku Eevee-paita, ja lupasin tilata Eeveetä fanittavalle Luigille sellaisen. Lasten koot olivat kuitenkin loppu (Querteen liiketoimintamallissa koon loppuminen tarkoittaa, ettei sitä tule enää myyntiin), joten sovimme, että tilaan paidan naisten kokoa S, jolloin ei todennäköisesti kestäisi kauan, että Luigi kasvaisi kyllin isoksi paitaansa. Nyrjähdys oli jonkinmoinen, kun paita saapui ja osoittautuikin juuri passelin kokoiseksi minun hoikalle 7-vuotiaalleni.

Tiedän kyllä, että naisten vaatekoot ovat vuosien mittaan muuttuneet aina vain naftimmiksi ja naftimmiksi. Mutta että jonkun paitamallin naisten S on käytännössä pikkulapsen kokoa tuntuu kyllä jo liian typerältä ollakseen totta.
 
Last edited:
Edelläkuvatusta paitanyrjähdyksestä sain vision tulevaisuudesta, jossa ihmisillä on kotona paitatulostin, josta voi valita mallin ja kuvion, jonka laite tulostaa valmiiksi tuotteeksi.
Sekä paidan mallin että kuvion suunnittelijoille kullekin kilahtaa rojalti bittirahana ja paidan saa heti.
Paita tietysti sopii täydellisesti, koska olet itse syöttänyt omat mittasi omalle kotitulostimellesi.

Ehkä paitoja ei myöskään enää pestäisi vaan vaatekappaleen voisi kierrättää kuitumateriaaliksi seuraavaa paitaa varten.

Sitten syntyisi alakulttuuri, jossa ihmiset käyttävät ommeltuja vaatteita ja pesevät niitä.
Tästä tietysti tulisi muotia, jolloin tulostimille suunniteltaisiin malleja, joissa on feikkisaumoja ja kulumajälkiä.
 
Isilmírë sanoi:
Mutta että jonkun paitamallin naisten S on käytännössä pikkulapsen kokoa tuntuu kyllä jo liian typerältä ollakseen totta.
Click to expand...
No, minulla on kaapissa samankokoisia t-paitoja jokaisesta koosta skaalalla S-XL (luulin että löytyisi vielä XS tai 32:kin, mutta sellaista en ole ainakaan vielä paikantanut). Kaksi "isointa" kokoa on Jenkeistä tilattu, L Qwerteeltä ja XL jostain muualta, ja tietääkseni en ole shoppaillut lasten malleista. Mitään järkeähän tässä ei todellakaan ole, mutta tarinan opetus on että kannattaa suosiolla lukea niitä kokotaulukkoja.

Kokotaulukoista tuli mieleeni hämmennys jonka koin tilatessani legginsejä alkukesällä. T-paitafirmojen kokotaulukoissahan usein on ohjeena mitata itselle sopivasta paidasta esim. leveys kainalosta kainaloon niin että paita on levitetty tasoksi. Leggareiden mittausohjeessa sanottiin myös että mitataan tasona, mutta siihen mittaan taulukon mitat eivät istuneet sitten millään, eivätkä toisaalta myöskään omaan lantionympärykseen. Lopulta(* keksin että taulukossa oli ilmoitettu ympärysmitta tasona, eli se tasona mitattu leveys kerrottuna kahdella. Sopivankokoiset leggarit sieltä onneksi tuli, hämmennyksestä huolimatta.

(* Pähkäilyyn toki toi oman lisänsä mittojen ilmoittaminen tuumina, eli en suoraan nähnyt että minun lukemani oli puolet taulukon vastaavasta.
 
Olen löytänyt luontodokumentit uudestaan. Tänään Avaran luonnon aiheena olivat paratiisilinnut, ja onkin perin nyrjäyttävää katsella tuollaisia lähes ulkoavaruudesta olevien oloisia höyhenenkantajia. Sitten kun vielä huomioi kivikautisten uusi-guinealaisten kulttuurin, jossa näillä höyhenillä oli tärkeä rooli eri seremonioissa ja vaihdon välineinä, näkee maailman kaikessa loisteliaassa järjettömyydessään.

On tämä ihme planeetta.
 
Olen lukenut kirjan Harry Potter ja liekehtivä pikari n. 15 kertaa (14 kertaa suomeksi ja kerran englanniksi, jos oikein muistan). Mutta vasta nyt äänikirjaa kuunnellessa minulle valkeni, että olen kaikki nämä vuodet lukenut erään käsitteen väärin. Se on "ajatuseula", ei "ajatusseula" kahdella ässällä. :wtf:
Monta loitsua on toki etenkin nuorempana mennyt väärin aluksi tai jopa vuosia, mutta ajattelin, että tähän mennessä hallitsisin velhomaailman suomenkielisen sanaston.
 
Olen parin päivän sisään hämmästyneenä lukenut arktikkeleja ja nähnyt kuvia noin 30-vuotiaista ihmisistä, jotka oikeasti näyttävät parikymmentä vuotta vanhemmilta, oikeasti. On kyllä valtava ero eri ihmisten välillä minkä ikäisiltä kukin näyttää. Konnussa ainakin kaikki näyttävät ikäiseltään tai nuoremmilta. Minua on hyvin usein luultu paljon nuoremmaksi, mikä on tietysti tämän ikäisenä pelkästään positiivinen asia.
 
Kävin Mushun kanssa kaupassa ja koska ostettiin vauvalle erilaisia tavaroita ja autoleikeistä pitävällä neidillä ei ole kuin pari pikkuautoa niin lupasin ostaa hänelle sellaisen. Kassajonossa edessämme oli kolme ehkä 7-8V poikaa. Yksi vilkaisi Mushua joka piteli autoa käsissään ja hymyili onnellisena uuden punaisen autonsa äärellä ja täpinöi siitä että se on hänen omansa eikä vauvan (aihe jota olemme käsitelleet todella paljon viime aikoina). Poika totesi että "kuka enää leikkii pikkuautoilla". Kun kukaan kavereista ei reagoinut heti niin hän toisti vielä uudestaan että "oikeesti, kuka muka leikkii pikkuautoilla".
Se on ihan maailmoja järisyttävä tunne mikä tulee kun oma lapsi joutuu tällaisen kiusaamisen kohteeksi. En tiedä onko se puhtaasti äidin vaisto vai värittääkö oma kiusatun tausta tässä vielä tunnereaktiota, mutta meinasin ihan haljeta, surusta, ahdistuksesta ja kiukusta. Onneksi Mushu 3V ei huomannut tai tajunnut tilannetta, mutta minä olin todellakin valmis asettumaan puolustamaan lastani kaikin käytettävissä olevin keinoin ja harkitsin vain mikä niistä olisi tarpeeksi tehokas, mutta silti aikuismainen ja vastuullinen. Silloin toinen poika sanoikin että "kyllä minä välillä leikin" ja kolmas myönsi että kyllä hänkin leikkii pikkuautoilla välillä <3
Tältä ensimmäisenä pikkuautoja puolustavalta pojalta puuttui irtokarkkipussin hinnasta 10 senttiä. Annoin hänelle 50 senttisen jolla sai katettua vajaaksi jäävän osan (ei ollut kymmensenttistä lompakossa).
 
You must log in or register to reply here.
Ylös