Tänään opin, että...

Tänään ja eilen opin, että kommunikointi ei aina tarkoita pelkästään sanoja, työasenne ja toiminta ratkaisee paljon sekä maalaisjärki ja heittäytyminen tilanteeseen voivat pelastaa kokemattomuutesi työssä.
 
Tänään opin, että jos jalka jää kiinni johdossa olevaan lenkkiin matkalla lavalle, kannattaa ihan rauhassa pysähtyä ja ottaa se irti, eikä jatkaa kävelyä, repäistä koko johtoa irti ja aiheuttaa lavalla olevalle bändille totaalista sähkökatkosta. Kukakohan näin teki? En ainakaan minä.

Jos kuitenkin päädyt tekemään näin... ei hätää, rummut toimivat yhä! Suosittelen kuitenkin pikaista improvisointia ja asian korjaamista. Muuten (ja siltikin) saat kuunnella bändin jäsenten rakkaudentäyteistä piikittelyä todennäköisesti loppuikäsi.

(Ei hävetä)
 
Opin, että islantilaiset kertovat suomesta samantyylisiä vitsejä kuin suomalaiset japanista (japanilainen suutari on Hajosiko Monosi):

”Minkä niminen on Suomen toiseksi kovin pikajuoksija?”
”No, tietysti Nartti Haelana.”
Nartti Haelana (Narta í hælana) kuulostaa kuulemma suomelta, ja se tarkoittaa islanniksi kantapään purijaa eli siis häntä, joka harppoo voittajan perässä.
​
(Satu Rämön Islantilainen voittaa aina on muutenkin aika mainio kirja)
 
Tänään opin että Sinol tehoaa joihinkin lakattuun lautalattiaan aikojen saatossa syntyviin tummentumiin reilusti paremmin kuin tavallinen pesuaine. Vielä on oppimatta se kuinka kauan sen haju kotikolosta haihtuu ja se onko tuossa paikassa vielä lakkaa jäljellä. Etikkaa ehkä voisi hajunpoistoon/peittämiseen mutta eikös se pilaa lakkauksen varmasti? Kotikolo haisee nyt kyllä kiitettävästi Sinolille, toki olisin käyttänyt jotain hajutonta ja väritöntä alkoholia tuohon pihka/iho/jalkahiki/sukkien mikrokuitu -mönjään ensin mutta kun semmoinen on vähän turhan kallista tähän tarkoitukseen.
 
Last edited:
... ihmisillä on todella erilaisia tapoja kirjoittaa @-merkki. Nimim. käyn tässä monia kymmeniä käsinkirjoitettuja yhteydenottopyyntöjä läpi ja kerään yhteystiedot ylös. Vaikeasti tulkittavat käsialat eivät yllätä, mutta kerran @:n kohdalla on ollut vain iso ympyrä, yhdessä häkkyrä näytti enemmän vanhan ajan 2:lta (siinä tuo yläpään koukku on umpeen menevä ympyrä). Sekä paljon täysin tulkitsemattomia vänkyröitä, jotka on osannut tulkita vain kontekstista. Välillä mietin, että mitä jos se häkkyrä onkin jokin kirjain tai numero ja @ on jäänyt kokonaan pois.
Taisi toki itselläkin lapsena olla joskus vaikeuksia muistaa, kiertääkö se häntä myötä- vai vastapäivään.
 
Kirjoittajien ongelmana tuntuu olevan se, etteivät he aloita a-kirjaimesta, vaan hahmottavat merkin olevan jonkinlainen ympyrä, jonka sisällä on jotakin. Tiedän tämän ainakin omasta kokemuksestani...
 
Niinpä. Sellaisia pallon sisällä olevia a-kirjaimiakin tuli monta vastaan. Sinänsä ihan ymmärrettävää, kun on olemassa esimerkiksi (R) eli ®.
Itse en ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, että kaikille @:n a-maisuus ei ole itsestäänselvää. Etenkin käsin kirjoittaessa se pitkä häntä kiepsahtaa kynästä niin vaivattomasti pienaakkos-a:n perään, ikään kuin kaikki olisi niin tarkoitettukin.
(Minua harmitti lapsena, kun e:stä ei ollut samanlaista pitkähäntäistä merkkiä. Se olisi jo tosi kiva spiraalihko kirjoitettava.)
 
Vaikka sinänsä hahmottaisikin @-merkin mallin, kirjoittaessa päätyy hyvin helposti takeltelemaan kun mennään ala-asteella tuhansin toistoin päähän taotun perusmerkistön ulkopuolelle. Vähän samanlainen ilmiö kuin vierasta kieltä lukiessa numeroin kirjoitettuja lukuja kohdattaessa. Eikä sitä harjoitusta tietysti nykyajassakaan juuri tule, niin vähän joutuu mitään käsin kirjoittamaan (jos ei ota kirjoittaakseen). @-merkin kirjoittaminen myös poikkeaa meikäläisen kirjoittamisen yleislogiikasta, jossa liikutaan aika säntillisesti vasemmalta oikealle jo kirjoitettua väistäen... mutta sitten miukumaukun kiekura pyörähtääkin jo kirjoitetun a:n vasemmalta puolelta. Ainakin minun aivoni tämä saa kirjaimelle tultaessa hiukan sekaisin optimaalisen asettelun ja kirjainkoon suhteen.
 
Mulan on melko pian (tanskalaisen kolikon ja dendrokronologian perusteella) vuoden 1611 jälkeen Hangon edustalle uponneen laivan nimi. Wikipedia tosin väittää sitä 1500-luvulla uponneeksi.
 
Tänään opin helpon ja idioottivarman, jopa (selväpäisille) Tappara-faneille soveltuvan tutkimusmetodin maailmankaikkeutemme tulevaisuuden selvittämiseen.

*spoiler*ismi näyttää tien!
 
Last edited:
Lapset ovat tavattoman sisukkaita. Pelasin hetken kasibittiseltä Nintendolta PC:lle sovitettua Double Dragonia kunnes sain tarpeekseni turpiin saamisesta ja luovutin. Pitäkööt tunkkinsa! Sen sijaan ainakin 80- ja 90-luvuilla lapset olivat tavattoman sitkeitä erinäisten video- ja tietokonepelien parissa. Niin se vanhuuden rappio iskee.
 
Niinhän myö oltiin, mutta ei oikein ollut vaihtoehtojakaan. Pelaa tai itke ja pelaa. Joskus vaikeus oli tahatonta. Telkkariliikkeen eteisessä sai "kokeilla" pelikonsolia ja sen suosituinta peliä pelasimme tietämättämme kaikkein vaikeimmalla asetuksella. Kun vuosia myöhemmin ostin samanlaisen käytettynä, osoittautuivat helpommat vaikeustasot lapsellisen helpoiksi.
 
Vanha Metsä sijaitsee Tampereen Linnainmaalla! Polku kiemurteli kohti Halavaista, näin jo veden välkkeen, mutta kaikeksi onneksi ympäriinsä hyppelehtivä karvainen otus pelasti minut pinteestä ja johdatti sivistyksen pariin.
 
Laichalaf sanoi:
Tänään opin että Sinol tehoaa joihinkin lakattuun lautalattiaan aikojen saatossa syntyviin tummentumiin reilusti paremmin kuin tavallinen pesuaine. Vielä on oppimatta se kuinka kauan sen haju kotikolosta haihtuu ja se onko tuossa paikassa vielä lakkaa jäljellä. Etikkaa ehkä voisi hajunpoistoon/peittämiseen mutta eikös se pilaa lakkauksen varmasti? Kotikolo haisee nyt kyllä kiitettävästi Sinolille, toki olisin käyttänyt jotain hajutonta ja väritöntä alkoholia tuohon pihka/iho/jalkahiki/sukkien mikrokuitu -mönjään ensin mutta kun semmoinen on vähän turhan kallista tähän tarkoitukseen.
Click to expand...

Mä käytän Sinolia ihan jatkuvasti eräänlaisena yleispuhdistusaineena (tämän olen oppinut työni kautta). Se on halpaa, litra maksaa muutaman euron ja kestää k-a-u-a-n. Se poistaa mm. liima- ja teippijäljet paremmin kuin kaiken maailman ruokaöljykikat. Lisäksi, koska se ei ole liuotin- vaan alkoholipohjainen, se on puhdistettaville pinnoille hellävarainen (käytän sitä surutta asiakkaiden korjattavien tavaroiden puhdistamiseen niin raakana kuin lantrattuna, eikä ole koskaan lähtenyt maalit tms.) Kodin yleispuhdistusaineeksi tai vaikka ikkunanpesuun sopii seuraava sekoitus: suihkupulloon vettä, loraus astianpesuainetta ja pari tippaa Sinolia. (Astiat kannattaa sitten huuhdella hyvin pesun jälkeen, Sinolin maku on karsea, t. nimim. nuolaisin vahingossa sinolista sormea.) Hajukaan ei ole kemikaalien pahimmasta päästä ja sen pitäisi haihtua kohtuuajassa (ja käsitellyn kohdan voi tarvittaessa pestä vedellä).
 
You must log in or register to reply here.
Ylös