Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Menetin osia muististani kevään 2015 sähköhoidon aikana. Tämä sisälsi sähköpostin salasanan, ja kun samassa yhteydessä minulta poistettiin yliopiston sähköpostitili, joka oli palautussähköpostini, ei minulla ollut järjestelmää kaikkien muiden unohtamieni salasanojen nollaamiseksi.

Kelestia productionin tiliä en olekaan tarvinnut, joten se on jäänyt huonolle tilalle. Eilen otin yhteyttä sinne, ja sain tilini takaisin tänä aamuna. Kyllä maailmassa on vielä hyvää tahtoa!
 
Tänään riemua herättivät mm. matikan opettajani esimerkkitehtävät, joiden perusteella hänkin lymyilee täällä jossain Konnun uumenissa. Ensimmäinen käsitteli ankeuttajien tappamia hobitteja ja toinen sitä, kuinka monta prosenttia enemmän my little poneja Voldemortilla on verrattuna Sarumaniin. Minua myös lievästi huvitti eilinen (se oli maanantaiaamu, ymmärtäkää nyt) testivastaukseni yhtälöön 2 kertaa 10 potenssiin x = 20000. Olin sitten ihan pokka naamalla tähän kirjoittanut vastaukseksi x=1000. Minkä ikinä vuoksi.

Musatunneilla olen tajunnut semmoisen jännän seikan, että opin tosi helposti ihan mitä tahansa juttuja musiikista. Rummut on ainoa bändisoitin, mitä en osaa soittaa yhtään mitenkään, mutta semmoisten asioiden, kuin laukkakomppi opiskeluun menee silti noin 2 min. On kiva tuntea jossain osaavansa jotain, kun sitten taas iltapäivän laulutunnilla saan aina sen läimäytyksen naamaan, että oikeasti on vielä aivan sairaasti opittavaa, joskin sielläkin koen onneksi kehittyväni. Plus laulamisessa pitää olla täydellinen, mutta rummuissa riittää, jos niillä nyt jotain vähän osaa. ;)

On aika omituista katsella itseään kaupungilla kävellessään näyteikkunoista peilikuvina, kun jotenkin sitä näyttää ehkäpä ulkopuolisen silmissä ihmiseltä, jolla on jokin selkeä tarkoitus, päämäärä ja elämä kasassa, kun oikeasti on joka toinen minuutti breakdownin partaalla ja aivan pihalla, joskin välillä ihan hyvällä tavalla.
 
Yliopisto alkoi epävirallisesti. Olen jo tutustunut ainakin pariinkymmeneen uuteen ihmiseen ja riehunut pitkin Jyväskylän yötä ja päivää eilen, mutta tänään on silti tarkoitus pompahtaa epävirallisuuksiin yliopistolle koko päiväksi.
Kirjallisuuden/taidekasvatuksen fuksit: olette mahtavia. :heart:
 
Tämä oli niitä päiviä kun heti aamusta alkoi supistaa ja sen jälkeen koko päivän vatsa oli kova kuin kivi, hengittäminen hankalaa ja olo todella tukala. Muutenkin heräsin väsyneenä vaikka en heräillyt tai pyörinyt paljonkaan normaalia enempää. Tänään aika tuntui loppuvan kesken kaikessa. Meinasin myöhästyä Mushun päiväkodista hakemisesta, enkä meinannut ehtiä syödäkään vaikka en ole oikeastaan tehnyt mitään järkevää. Qoheletin kanssa käytiin mielenkiintoinen keskustelu (mikä on tietty ilonaihe), mutta minulla vaan loppui energia kesken. Facebookissa joudun tekemään oikein töitä että pystyisin olemaan asiallinen ja vastaamaan suoraan minulle laitettuihin viesteihin järkevästi. Ärsyttävää miten musta-valkoisesti ihmiset katsovat maailmaa.
Sitten vielä sade meinasi pilata jo aikaisemmin sovitut leikkipuistotreffit entisen työkaverin kanssa. Jännitin vähän tapaamista, koska ei oltu nähty vuosiin. Ja sitten yhdet leikkipuistotreffit osittain pienessä tihkusateessa ja ihana ihminen voivat pelastaa koko päivän <3 Kannatti lähteä. Nyt jäi kuitenkin positiivinen mieli tästäkin päivästä ja muistin taas miksi pidin niin paljon tuosta kyseisestä ihmisestä. Ihana tyyppi.
Kotiin tultua luen netistä miten kaveri on auttanut toista ja sen jälkeen ovat vielä syöneet vohveleita yhdessä ja sekin ilahdutti mieltä.
 
Vasta lauantai ja olen jo ehtinyt pestä autoni, ripustaa ovettoman siivouskomeron oviaukkoon verhon (ja rikkonut yhden kipsilevyn seinästä siinä samalla, mutta onneksi komeron sisältä) ja ollaan yhdessä imuroitu ja pesty melkein koko talon lattiat. Lisäksi olen ruokkinut perheen kahteen otteeseen ja pessyt vessan. Enkä menettänyt totaalisesti hermojani kun monikymmenlevyinen äänikirja meni sekaisin ja kadotti kohdan tyystin vaan pienen marmatuksen jälkeen istuin alas ja etsin sen oikean kohdan. Ja olen sitäpaitsi vielä tolpillani. Vaikkakin juuri ja juuri.

Laiska listaa tekemisiään, sanoisi joku. Myönnän ihan suoraan että olen pohjimmiltani aika laiska lohikäärme ;)
 
En oikein tiennyt mihin topsuun kirjoittaa, kun on yhtäaikaa jännittynyt, iloinen ja alakuloinen olo. Olen siis ekaa viikkoa viettämässä vaihtarisyksyä Etelä-Koreassa. Täällä on tosi mukavia ihmisiä, korealaiset on mielettömän mukavia, vaihtarit myös. Yliopiston asuntola on supersiisti ja uusi. Totuttelua vaatii kahden hengen huoneessa asustelu ekaa kertaa sitten ekan vaihtojaksoni vuonna 2006. Kämppis on taiwanilainen ja todella mukava.

Jännitystä aiheuttaakin sitten maanantaina alkavat luennot, tämä eka viikko on mennyt odotellessa. Opiskelu täällä on kuulemma hiiieman erilaista kuin Suomessa, varsinkin kun opiskelu humanistisella puolella suomalaisessa yliopistossa on todella vapaata.

Alakuloisuutta aiheuttaakin sitten vain normaali koti-ikävä, kun ketään tuttuja ei ole monen tuhannen kilometrin säteellä ja kaikki on uutta. Sekin muuttunee iloksi pikkuhiljaa kun taas tottuu uuteen paikkaan ja luennot ym. arki alkaa.

Ikää kun on itsellä jo vähän enemmän kuin keskivertovaihtarilla, niin tutustuminen muihin ihmisiin on vähän hitaampaa kun ei todellakaan jaksa joka ilta juosta baarissa. :D
 
Eilen oli häät, ja tapasin sattumalta ihmisen, joka on tuntenut kaikki Nightwishin jäbät teini-ikäisestä asti. Yhtäkkiä unelmani puhua Tuomas Holopaisen kanssa musiikista ei tunnukaan enää niin kaukaiselta. Samalla tutustuin upeaan 19-vuotiaaseen fyysikko-muusikkoon, jonka kanssa aletaan härvätä kansanmusa-klassistyyppisiä kappaleita.
Perjantaina tuli päivälleen 30 vuotta vanhempieni ensitapaamisesta. En päässyt töiden takia paikalle mutta tein heille huumorirallin heidän rakkaudestaan, joka muistuttaa tosiaan enemmän rautakankea kuin siirappia. He pitivät siitä.
 
Tänään oli kiva päivä hyvässä (brandagambalais-)seurassa. Oli kiva jutella niitä näitä, syödä hyvin ja puuhailla jotain pientä ilman kiirettä mihinkään. Sääkin oli syyskuusta huolimatta tarpeeksi lämmin, että olimme monta tuntia ulkona. Kiitos paikallaolleille!
 
Olipa tunnelmallista katsella, miten etäällä kelmeänä kelluvan täysikuun editse lipuili äsken pitkään ja hitaasti erilaisia demonisen näköisiä pilvenriepaleita. . . Etualalla mustan metsän varjot ja kaiken takana, jossakin äärettömän kaukana horisontissa muurimaisen tasainen ja oudon yhtenäinen pilvien vuorijono. . .
 
Sadon korjuuta harjoitin juuri kun aamusella saattaa olla riski pakkaselle joten oli pakko käydä keräämässä tupakan lehdet pois ettei mene sato hukkaan. Ja nyt ne on varastossa pinossa kypsymässä keltaisiksi. Jokunen sata lehteä sieltä tuli, vaikkakin melko pientä siihen nähen mitä se vois olla. Mutta näin ekaksi kerraksi ihan hyvä näin, saapi opetella hommia pienemmällä satsilla ja josko tuosta vielä piippuun asti jotain sais :D
 
Kärsin eilisen vihlovasta hammassärystä, mutta sain päivystysajan jo tälle aamulle, ja nyt on hyvin hoidettu olo. Erinomaisen tehokas ja ystävällinen hammaslääkäri hioi viime vuoden joulukuussa laitettua massiivista lohjenneen hampaan paikkaa piirun verran matalammaksi ja poisti samalla viimeisen viisurini. Kuulemma niinkin vanha paikka saattaa hiuksen verran liian korkeana aiheuttaa vähitellen hampaan kipeytymisen, ja viisurissa puolestaan oli reikä, joka mahdollisesti säteili kipua muualle hampaistoon.

Olisin voinut hihkua ilosta, koska olen halunnut jo vuosikaudet päästä eroon siitä vinoon kasvaneesta möykkyhampaasta, mutta julkisella sitä ei ole suostuttu poistamaan enneltaehkäisevästi niin kuin YTHS:n hammaslääkärit poistivat kolme muuta viisuriani (olisivat poistaneet viimeisenkin, mutta häivyin armeijaan ja sen jälkeen muihin opintoihin ennen kuin poisto ehdittiin tehdä). Toki sekin ilahdutti, ettei ainakaan vielä näyttänyt olevan tarvetta juurihoitoon, mitä olin etukäteen pelännyt. Pääsin myös tutustumaan itselleni ihan uuteen tapaan ottaa pikainen röntgenkuva hampaista: suojakauluri kaulaan, rötgenlevy suuhun ja naps hoitaja otti kuvan juuri niistä muutamasta hampaasta, joiden tila hammaslääkäriä kiinnosti.
 
Hirveästä yllärijännityksestä huolimatta syksyn koelaulu nro 2 meni niin hyvin että minut toivotettiin tervetulleeksi uuteen kuoroon :1420: (viime viikolla ollut ensimmäinen koelaulu oli huomattavasti vähemmän stressaava tapaus, sekin kyllä meni hyvin). Parasta tässä jo muutenkin hienossa hommassa on se, että entinen kuorovieruskaverini ja hyvä ystäväni pääsi myös, joten meistä tulee taas stemmakaverit :heart:
 
Matikan yhteisellä kurssilla vastapäätäni istuva poika: Otatko pitkän matikan?
Minä: En todellakaan.
Hän: Montako kurssia sulle tulee yhteensä?
Minä: 84 tällä tietoo.
Hän: Kirjotakko jotain luonnontieteitä tai uusia kieliä?
Minä: En.
Hän: Miten sulla sitten on noin paljon kursseja?
Minä: Koska mulla on 26 ilmaisutaitokurssia.
Hän: 12 oli maksimi.
Minä: Se oli suositus.
Hän: Miks sä otat niin paljon niitä?
Minä: Mä tarviin niitä. En pitkää matikkaa tai fysiikkaa.
Hän: Come on, ei susta tuu mitään muusikkoo tai näyttelijää.
Minä: Onneks sä et päätä siitä.

En ole vielä kysynyt opolta, onko jotain esteitä käydä 26 ilmaisutaitokurssia kolmessa vuodessa, jos omaa jaksamista ei oteta lukuun. Mielestäni ei. Lisäksi kevennän kahdeksan pakollista kurssia. Järkyttävät täysien koodien lukujärjestykseni tälle vuodelle herättävät minussa suurta masokistista nautintoa. Käyn mm. kaikki teatteri-ilmaisu-, musiikki-, ja tanssikurssit. Plus elokuvatyötä, luovaa kirjoittamista, improvisaatiota ja muuta kivaa. Tulen henkisesti kuolemaan niin monta kertaa tämän vuoden aikana, mutta olen nyt aika tyytyväinen siihen, että olen saanut lukkarini valmiiksi. Perjantaina nähdään, saanko nämä kaikki kurssit.
 
Arwen Undomiel Iltatähti sanoi:
En ole vielä kysynyt opolta, onko jotain esteitä käydä 26 ilmaisutaitokurssia kolmessa vuodessa, jos omaa jaksamista ei oteta lukuun.
Click to expand...

Ainakin muinaisella 90-luvulla oli mahdollista tehdä muutoksia suunnitelmiin vielä myöhemminkin. Itse vedin abivuonna opon suosiollisella avustuksella kurssimäärän ihan minimiin, jotta sain keskittyä olennaiseen (siihen olennaiseen sisältyivät mm. kuvaamataito, sommittelu, kuvanveisto ja keramiikka ;))
 
Arwen Undomiel Iltatähti sanoi:
Hän: Come on, ei susta tuu mitään muusikkoo tai näyttelijää.
Click to expand...
Voi myös olla että pitkällä matikalla ja fysiikalla ihmisestä ei tule matemaatikkoa eikä fyysikkoa*, mutta sen sijaan intohimoinen harrastajamuusikko :grin:

*ei tämä ole mikään automaatio muutenkaan, mutta minä sentään kävin maisteriksi asti kokeilemassa :22:
 
Paras vastaus jonkun "ei susta tule mitään" on yleisesti se kuuluisa "Ei sustakaan tuolla asenteella.".

Itse laitoin oman lukujärjestykseni täysin uusiksi kakkosvuoden syksyllä ja hyvin meni, valmistuin ja kukaan ei valittanut.

Ilonaiheita: tänään ei ole luentoa ja saa hetken rauhan potea ja maata kuumeisena sängynpohjalla. Tosin illalla pitäisi raahautua yliopiston avajaisbileisiin myymään lippuja tunniksi mutta eiköhän se suju.
 
Raskaan ja harmistuttavan (ks. surunaiheet) päivän jälkeen päänsärkyisenä kotiin tullessa eteisen lattialla oli lupaava saapumisilmoitus. Olenkin tässä jo odotellut 1,5 viikkoa (tilauksesta jo 2 viikkoa) Hobitin faksimile-versiota Bookdepositorysta. Ainakin täytyy nyt toivoa, että suurikokoinen kirje tarkoittaa juuri tuota. Päädyin kirjaan worldconissa pidetyn Tolkien-visan voittajaryhmän arpaonnisena henkilönä. Vähän maksoin lisää omistani, mutta bookdepositoryssa oli kaiken kaikkiaan hyvä tarjous kirjasta, joten miksipä ei.
 
Kuten eräs piippalakkinen epämanwe aina yhtä ajallaan totesi:

Tuottakoon se näky [sekä tuoksu ja luku] sinulle iloa, Lehtokuusama!
 
You must log in or register to reply here.
Ylös