It smells like elves! (Hobitin 80-vuotisjuhlaluenta III, "Lyhyt lepo")

Telimektar

Fundamentalisti
Tässä luvussa tonttu- korjaan kääpiöjoukko saapuu yllättävän hankalasti löydettävissä olevaan, puolhaltia Elrondin ylläpitämään Viimeiseen kotoon (The Last Homely House) Rivendellin kauniissa laaksossa. Bilbo tapaa ilokseen haltioita. (Nähtävästi tämä ei ole ensimmäinen kerta, jos hän kerran tunnistaa näiden tuoksun – edes kuvainnollisesti.) Viimeisessä kodossa saattue levähtää yli kaksi viikkoa, heidän varusteensa korjataan [ja epäilemättä myös pestään], he saavat muonatäydennyksiä, riimujentulkinta- ja aseidentunnistuspalvelua ja reittiohjeita (on saatava tarkat tiedot siitä, miten löydetään ainoa oikea tie Sumuvuorten yli). Missään ei sanota että näistä palveluista pitäisi maksaa. Mitäköhän kautta Thorin ja muut Ereborin pakolaiset muuten aikanaan tulivat vuorten länsipuolelle, ja eikö heillä tosiaan ole sen jälkeen ollut mitään yhteyksiä Rautavuorten kääpiöihin?

Jostain syystä Elrond katsoo heidän karttaansa vasta Rivendellissä oleskelun viimeisenä päivänä, keskivuoden päivän (kesäpäivänseisaus) aattona, mikä onkin onnekasta, koska minään muuna päivänä (eikä edes useimpina vuosina) hän ei olisi voinut huomata kartan yleensä näkymättömiä, tärkeän lisäohjeen sisältäviä kuukirjaimia (Seiso harmaan kiven vieressä kun rastas koputtaa…).

Tässä luvussa ei ilmeisesti tapahtunut suuria muutoksia ensimmäisten käsikirjoitusten, ja ensimmäisen tai toisen julkaistun laitoksen välillä. (Onko nimi ”Rivendell” jo vuoden 1937 laitoksessa?) Tolkienin vuonna 1960 kirjoittamissa luonnoksissa Elrondin merkitystä lähialueiden mahtimiehenä oltaisiin korostettu, ja Gandalfin matkalla Hobittilasta Rivendelliin (mutta ei enää vuorilla) käyttämä hevonen olisi myös saanut lisähuomiota:

[J.R.R.Tolkien:] ”Ch. III should make clear Elrond’s care for roads etc. from Greyflood to mountains. Also insert the white horse Róhald belonged to Rivendell, & had been lent by Elrond to Gandalf.”

(Rateliff, History of the Hobbit, II, s.803)


Kirjeessä vuonna 1964 Tolkien valottaa Hobitin syntyä alun perin varsinaisesta legendariumista erillisenä teoksena, johon hän kuitenkin lainasi joitakin nimiä (kuten Elrond) vakavammista taruistaan. Vasta tämän jälkeen eräät Hobitissa kehitetyt ideat, varsinkin kääpiöitä koskien, siirtyivät Silmarillionin myöhempiin versioihin.

…by the time The Hobbit appeared (1937) this matter of the Elder Days was in coherent form. The Hobbit was not intended to have anything to do with it…The passage in Ch. iii relating him [Elrond] to the Half-elven of the mythology was a fortunate accident, due to the difficulty of constantly inventing good names for new characters. I gave him the name Elrond casually…Only in The Lord was he identified with the son of Eärendel…
(Letters, 257 To Christopher Bretherton)

Rateliff pyrkii tosin osoittamaan että Hobitin ja Tolkienin varsinaisen legendariumin välillä oli alusta pitäen lukuisia yhteyksiä.
Myös minä voisin ajatella, että kun Tolkien myöhemmin oli varsin tyytymätön "Hobittiin", niin hän ehkä vähätteli sen varhaista yhteyttä vakavampiin tarinoihinsa. Kysymys voisi olla: mistä alkaen Tolkien olisi voinut ajatella "Hobitin" kuuluvan osaksi legendariumia? Vai muuttiko hän ehkä mieltään edestakaisin, esimerkiksi ajatteli tiettyä hobitin kohtaa kirjoittaessaan että kyllä sittenkin, ja seuraavaa kirjoittaessaan että ei kuitenkaan?


Parta-kääpiöistä:

Haltiat naureskelevat melko kevytmielisen tuntuisesti kääpiöille ja varsinkin näiden parroille, sekä näille odotettavissa oleville vaikeuksille puronylityksen yhteydessä. Tolkienin aiemmasta tuotannosta löytyy kohta jossa haltiat nauravat niin sydämen kyllyydestä kääpiöiden parroille, että joutuvat jopa keskeyttämään näiden surmaamisen hetkeksi:

Then is the air thick with the slender arrows of the Eldar that err not…though Naugladur and his captains led their bands stoutly never might they grip their foe, and death fell like rain upon their ranks until most part broke and fled, and a noise of clear laughter echoed from the Elves thereat, and they forebore to shoot more, for the illshapen figures of Dwarves as they fled, their white beards torn by the wind, filled them [elves] with mirth.
(”Nauglafring”, Book of Lost Tales, II, s.237)

Ja kun Lúthien, nimetessään hiustenpidennysloitsussaan pisimpiä asioita, mainitsee ”the locks of the Longbeard dwarves”, niin tämä luultavasti tarkoittaa parta- eikä hiuspalmikoita. (The Lay of Leithian, 1488)

Ennen “Hobittia” kääpiöt eivät olleet Tolkienin legendariumissa minkään sortin hyviksiä, vaan joko Morgothin joukkoja (uvanimor), tai epämääräisellä harmaalla alueella. Vielä vuoden 1937 Silmarillionissa kääpiöt eivät osallistuneet Beleriandin sotien Viidenteen taisteluun haltioiden liittolaisina, vaan vain myivät aseita näille (ja ilmeisesti myös vastapuolelle).

Nauglafringissa kerrotaan kääpiöistä seuraavaa:
the Nauglath are a strange race and none knew surely whence they be; and they serve not Melko nor Manwë and reck not Elf or Man. […] Old are they, and never comes a child among them, nor do they laugh. They are squat in stature, and yet are strong, and their beards reach even to their toes, but the beards of the Indrafangs are the longest of all, and are forked, and they bind them about their middles when they walk abroad. All these creatures have men called ‘Dvarwes´…
(BLT, s.224.)

Missähän vaiheessa nykyisen Silmarillionin “Aulë ja Yavanna” –luvun kuvaus kääpiöiden synnystä ja adoptoinnista on kirjoitettu?

Sormusten herran liitteissä mainitaan kääpiöiden seitsemän heimoa, mutta ilmeisesti vielä 1937 Hobitissa puhutaan vain kahdesta heimosta. Näin ainakin D.Anderson, ”The Annotated Hobbit”, s.98, jonka mukaan Thorin sanoisi vastatessaan Elrondin kysymykseen "Durinin päivästä": :
..[Durin] was the father of fathers of one of the two races of dvarwes, the Longbeards, and my grandfather’s ancestor...

Siis ilmeisesti vielä 1930-luvulla kääpiöiden kaksi sukukuntaa olisivat olleet nauglath:it (Nogrodista; ilmeisesti näidenkin ajateltiin jo tässä vaiheessa lisääntyvän normaalisti) ja pitkäparrat eli indrafangit (Belegostista). Rateliff huomauttaa, että kun ”Hobitin” ensimmäisen luvun keskustelussa mainitaan Throrin menneen Morian kaivoksiin, niin mikään kyseisessä kohdassa ei viittaa siihen, että Moriaa oltaisiin tällöin ajateltu vanhana kääpiöiden alkukotina. Ehkä se oli päinvastoin hiisikaivos.
 
Last edited:
Ylemmästä tuli vähän offtopicia mieleen. Mielenkiintoista, että Aulë muovasi kääpiöt ulkomuodoltaan niin samankaltaisiksi kuin Eru loi haltiat ja ihmiset. Ehkä tiedot kahdesta jälkimmäisestä on varmaankin ollut Ainurin soitossa ja Aulë teki sen perusteella kääpiöt? Vai olisiko Erulla ja Ainurilla ollut jo ennen soittoa jonkinlaiset yhtenevät käsitykset Erun lasten muodosta ja näin Aulë olisi osannut tehdä kääpiöistä ihmismäiset. Muistaakseni moni Valarista oleili varsin ihmismäisessä muodossa, mikä ehkä viittaisi edelliseen. Vai omaksuivatko he kyseisenlaiset muodot vasta haltiat tavattuaan haltiat?
 
Missähän vaiheessa nykyisen Silmarillionin “Aulë ja Yavanna” –luvun kuvaus kääpiöiden synnystä ja adoptoinnista on kirjoitettu?

Kontuwikin Aulë ja Yavanna -artikkelissa sanotaan näin:

Tällä luvulla ei ole suoraa vastinetta Quenta Silmarillionin käsikirjoituksissa, vaan se on koostettu yhdistämällä kaksi eri tekstiä. Luvun alkuosa, joka päättyy sanoihin "ja jonka asunnot olivat Khazad-dûmissa" (s. 49), oli sijoitettu luvuksi XVI ("Concerning the Dwarves") Quenta Silmarillionin viimeisessä puhtaaksi kirjoitetussa tekstissä, LQ 2:ssa [n. 1958]. (HoME XI, s. 210-214.) Viimeistä kappaletta lukuun ottamatta teksti on alkujaan peräisin käsikirjoituksesta Of Aulë and the Dwarves [ilmeisesti vuodelta 1958].

Luvun loppuosa, joka alkaa sanoilla "Kun Aulë ahkeroi ja teki kääpiöitä", on peräisin toisesta myöhäisestä kirjoituksesta, Of the Ents and the Eagles [aikaisintaan 1958-1959] jota Tolkien ei ollut sijoittanut osaksi Quenta Silmarillionia. (HoME XI, s. 340.)​
 
Vai olisiko Erulla ja Ainurilla ollut jo ennen soittoa jonkinlaiset yhtenevät käsitykset Erun lasten muodosta ja näin Aulë olisi osannut tehdä kääpiöistä ihmismäiset. Muistaakseni moni Valarista oleili varsin ihmismäisessä muodossa, mikä ehkä viittaisi edelliseen

Jälkimmäinen ideasi ei ole Kirjoitusten mukainen. Ihmiset ja haltiat tulivat mukaan vasta soiton jälkipuolella, kolmannen sävelaiheen mukana (Ainulindalë; vuoden 1979 suomenkielisen Silmarillionin sivulla 17), joten kellään ei voinut olla käsitystä heidän ulkomuodostaan sitä ennen.

Ainur eivät myöskään olleet ennen soittoa omaksuneet humanoidimuotoja, tämä tapahtui vasta Ardaan (meidän maailmaamme tai aurinkokuntajärjestelmäämme) laskeutumisen yhteydessä, ja silloinkin nämä muodot olivat vain optionaalisia, ei-inhimillisten näkyvien muotojen tai näkymättömyyden rinnalla. Kuitenkin tämä ihmisenkaltaisten muotojen ottaminen tapahtui ennen kuin ainur olivat tavanneet haltioita tai ihmisiä, nimenomaan Näyn perusteella, ensimmäisen vaihtoehtosi mukaisesti:

Ja valar ottivat itselleen muodon ja vaatteet; ja koska rakkaus Ilúvatarin lapsiin oli tuonut heidät maailmaan, ja he vartoivat heitä tuleviksi, ottivat he muodon sen mukaan mitä he olivat nähneet Ilúvatarin näyssä (ed. s.20)

Valaquenta: Kauan he (ainur) tekivät työtä Eän mailla, jotka ovat laajemmat kuin haltia tai ihminen ajatella saattaa, kunnes annetulla ajalla he tekivät Ardan, Maan valtakunnan. Silloin he ottivat ylleen Maan vaatteet ja laskeutuivat Maan päälle ja asustivat siellä. (ed. s.25).
Mutta jos kohta ovat kauniit ja ylhäiset ne muodot, joissa Ilúvatarin Lapset saavat heidät nähdä, eivät ne olleet kuin verho heidän kauneutensa ja voimansa edessä. (ed., s.31)

(Muoks.) Kääpiöiden ulkomuodosta: Tolkien jossain myöhäisessä muistiinpanossaan (HoME:iden viimeiset niteet) pohtii mies- ja naiskääpiöiden yhdennäköisyyttä. Erään hänen ideansa mukaan Aulë teki vain miespuolisia kääpiöitä. Adoptoidessaan kääpiöt Ilúvatar teki näistä suvullisesti lisääntyviä, luoden Aulën tekemille kääpiöiden Isille puolisot. Mutta koska Eru Ilúvatar halusi puuttua mahdollisimman vähän Aulën työhön, hän teki naiskääpiöistä niin samannäköisiä miespuolisten kanssa kuin mahdollista, partoineen päivineen.
Eru on suuri! Ylistetty olkoon Eru!
 
Last edited:
The passage in Ch. iii relating him [Elrond] to the Half-elven of the mythology was a fortunate accident, due to the difficulty of constantly inventing good names for new characters. I gave him the name Elrond casually…Only in The Lord was he identified with the son of Eärendel…
Tätä on jännä ajatella: kuinka erilaisia Tarun Rivendell-kohdat olisivatkaan, jos Tolkien olisi sattumalta valinnut jonkun muun "käytetyn" nimen kuin puolhaltia-Elrondin?
Kysymys voisi olla: mistä alkaen Tolkien olisi voinut ajatella "Hobitin" kuuluvan osaksi legendariumia?
Tässä yksi teoria: Hobitin tapahtuma-aikaan nähdenhän legendarium oli kaukaista muinaishistoriaa, joten vaikka Hobitti kuuluisi legendariumin maailmaan, maailma ja sen asukkaat voisivat olla hyvinkin erilaisia kuin legendariumissa. Ehkä siis voisi ajatella, että professorimme tasapainoilu Hobitin ja legendariumin välillä liittyi siihen, kuinka paljon maailma siinä välillä muuttui? Paljon Hobitin jälkeenhän siitä tuli meidän maailmamme, ja tämä yhteys taitaa olla selvempi legendariumin ensimmäisissä versioissa, ainakin Book of Lost Talesin kehyskertomuksessa.

Näin ajateltuna tiiviimpi yhteys varsinaiseen legendariumiin tulisi vasta sellaisesta, kun mm. Elrond kertoi eläneensä monien legendariumin tapahtumien aikoihin ja Gandalf kertoi tulleensa Lännestä. Ehkä jopa vasta Tarun kirjoittamisen aikoihin?
 
Elrondista mainitaan, että hän oli "lämmin kuin kesäinen päivä", mikä ei käy kyllä ilmi Hugo Weavingin roolista Jacksonin elokuvissa. Mitenkäs Lohikäärmevuoressa, onko hän siinä kenties espanjalais-suomalainen El Rontti?

Tietysti haltiat ovat Tolkienin kirjoissa kovin vaihtelevia olemuksiltaan: Hobitissa hassuttelevia keijuja, TSH:ssa hiipuvia enkeleitä ja Silmarillionissa traagisia sankareita. Voisiko ajatella heidän olleen niin kuolevaisista erillisiä, ettei kaiken tuominen yhdellä kertaa esiin ollut edes mahdollista?
 
Hobitin tapahtuma-aikaan nähdenhän legendarium oli kaukaista muinaishistoriaa,

Näinhän se olisi "Sormusten herran" liitteissä esitetyn toisen ja kolmannen ajan kronologian mukaa. Ja Elrond sanoo (nykyisessä englanninkielisessä laitoksessa) peikkojen luolasta otetuista miekoista: They were made in Gondolin for the Goblin-wars...dragons and goblins destroyed that city many ages ago.

Kuitenkaan 1930-luvun alkupuolella, Hobittia kirjoitettaessa, Tolkienilla ei ollut kirjoitettuna toisen ja kolmannen ajan kronologiaa, eikä mitään ideaa siitä mitä silloin olisi tapahtunut tai tarvetta näille aikakausille. Heti Esiaikojen jälkeen, Thangorodrimin kukistuttua, alkoi meidän tuntemamme historia. Legendariumin varhaisimmissa versioissa germaaniset merenkulkijat löytävät esiaikojen tapahtumia muistelevat haltiat Eresseasta, siis Britanniasta.

Rateliffin mukaan Hobitin varhaisimmista käsikirjoituksista löytyykin viitteitä siitä, että Hobitin tapahtumat olisi jossain vaiheessa tarkoitettu sijoittuviksi heti Ensimmäisen ajan päättymisen jälkeen, esimerkiksi viittaus Bereniin ja Lúthieniin. Velho Bladorthin (myöhempi Gandalf) sanoo, Kuolleidenmanaajalle kostoa harkitseville kääpiöille Bilbon kotona pidetyssä neuvonpidossa:

That is a job quite beyond the powers of all the dwarves...And anyway his castle stands no more and he is flown to another dark place - Beren and Tinúviel broke his power

(The History of the Hobbit, I, s.73). Berenin ja Lúthienin tarinan tapahtumista olisi siis alle sata vuotta. Avaimen ja kartan ihmeellisellä tavalla säilyttänyt Thrain virui tämän mukaan Sauronin (Thûn) vankina samassa Tol Sirionin linnan tyrmässä, jonka viimeisiksi asiakkaiksi Beren ja Finrod kumppaneineen jäivät.

Eräät nykyisenkin Hobitin kohdat tulisivat tätä kautta ymmärrettävämmiksi, esimerkiksi se, että hiidet tulevassa luvussa heti tunnistavat Orkristin ja Glamdringin.
 
Last edited:
Oho, tuo sotkee kyllä teoriani kokonaan. (En kai osannut kiinnittää siihen huomiota aikanaan Rateliffia lukiessa, ainakaan se ei jäänyt mieleen.) Sitten kai Tolkienin täytyy tosiaan olla pohtinut, ottaako Hobitti legendariumin jatkoksi vai ihan omaan maailmaansa.

Kiitos tiedoista, pitääkin pitää tämä mielessä seuraavia lukuja lukiessa… Aiemmin olin kai ajatellut, että Orkrist ja Glamdring esiintyisivät jossain hiisien kansanperinteeseen jääneessä tarinassa, mutta kieltämättä olisi yllättävää, että ne tunnistettiin heti pelkän ulkonäön perusteella.

Thrain ja Beren samassa Sauronin tyrmässä on myös jännä ajatus.
 
(En kai osannut kiinnittää siihen huomiota aikanaan Rateliffia lukiessa, ainakaan se ei jäänyt mieleen.)
Kannattaa lukea myös lukujen loppuviitteet. The History of the Hobbit, I, sivut 20, 83-84, 123.
Viimeiseksi mainitulla sivulla Rateliff kiteyttää:
By that scheme, Mr. Baggins' unexpected party would have occurred no more than 14 years after the fall of Thangorodrim, which is clearly exceedingly improbable.
[22]
 
Elrondista mainitaan, että hän oli "lämmin kuin kesäinen päivä", mikä ei käy kyllä ilmi Hugo Weavingin roolista Jacksonin elokuvissa. Mitenkäs Lohikäärmevuoressa, onko hän siinä kenties espanjalais-suomalainen El Rontti?

Ei tietenkään vaan Keijukas - ja "kiltti kuin kesä". Hän asuu Erän laidalla Laaksojoen laaksossa Viimeisessä Kotoisessa Talossa Vuorten länsipuolella. Häntä kuvataan haltioiden ystäväksi, ei haltiamieleksi, ja hän tunnisti Gandalfin ja Ukonnuolen miekat Orkristiksi eli Peikonhalkaisijaksi ja Klamtriniksi eli Vihollishakuksi, jotka taottiin Kontolassa peikkosotia varten.

Myös Lohikäärmevuoren haltiat ovat kääpiöiden tavoin lauluja riimitellessään kompaktimpaan muotoon pitäytyviä kuin Pekkasen. Ensimmäisenä Lohikäärmevuorinen versio, toisena Pekkasen vastine:

Oi! Mikä on hoppu,
ja vieläkö matkaa?
on kaviot loppu!
Ja joki vain jatkaa!
Oi! Tra-la-la-lallei
pohjalla laakson hei!

Hoi! Mitähän asioitte,
ja mikä on matkanne pää?
Te poninne kengittää voitte!
Joen virta ryöppyää!
Hoi! Tra-la-lallatamme
täällä laaksossamme!

Mainittakoon myös, että Lohikäärmevuoren lauluvariaatiossa luvataan rieskojen lisäksi laatikkoruokaa, kun Pitkäsen haltiat puolestaan laulavat soihtujen kärystä. Minulla ei nyt ole alkuperäisversiota käsillä, joten en voi sanoa, kumpi osuu paremmin kohdalleen, mutta laatikkoruoka kuulostaa kyllä omaan hobittikorvaani houkuttelevammalta vaihtoehdolta.
 
Last edited:
Hobitin tässä luvussa lienee paras saatavilla oleva kuvaus reitistä Rivendelliin. Bruinenin kahlaamolta noustaan ylängölle jota täplittävät suot JA halkovat syvät notkelmat joihin ponilla ei voi laskeutua. Tämä ei ole kovinkaan yleinen maastomuoto meidän maailmassamme. Äkkiä ei tule mieleen paikkaa jossa tämänlaiset muodostelmat yhdistyvät. Lienee kuitenkin selvää että Bruinen ja sen sivujoki, jonka yli Viimeiseen Kotoon menevä kaiteeton silta menee, ovat alueen suurimmat joet. Kuvaus erittäin kapeista rotkoista viittaisi ehkä kalkkikiveen, joten pitäisi ehkä etsiä kalkkikivimaastoa jonka päällä on soita. En muista suoralta kädeltä mistä moista löytyy, mutta veikkaan joitakin seutuja Irlannin rannikolta.
 
Last edited:
Onhan soita ylänköjen notkelmissa ja harvakseltaan jopa ylhäällä kukkuloilla ja Lapin tunturien rinteillä, ainakin täällä Suo-maassa. Teksti ei taida sanoa, missä suot ovat, joten ne kai voisivat olla myös notkelmissa tai loivemmissa laaksoissa kuin ne mainitut syvät laaksot ja rotkot. Jos maastoon syntyy jostain syystä jyrkkien rotkojen lisäksi matalampia kuoppia, niihin voi kai muodostua suo (tai järvi).

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Nuuksion järviylänkö on täynnä erilaisia soita, joukossa muutama melko isokin suo. Siellä on myös melko jyrkkiä pinnanmuotoja, tosin ei sentään isoja rotkoja. Toki tämä ylänkö on paljon matalampi kuin Sumuvuorten rinteet, ja maastonmuotojen taustalla lienee jääkausi, joka ei tainnut ulottua Rivendelliin asti.
 
Riippuu siitä, missä kohtaa nykyistä Euroopan karttaa Rivendellin oletetaan sijainneen. Suurin osa Brittein saarista ainakin oli jään alla viime jääkauden laajimmassa vaiheessa, ja jääpeite ulottui käsittääkseni jossain määrin myös nykyisen Itämeren etelärannikonkin päälle.
 
Näin noin ikään kuin asiasta toiseen -tyyppisesti: Huomasin Kontuwikin tapahtui tänään -osiosta, että C. S. Lewis bongasi syssyllä -37 The Timesiin kirjoittamaansa The Hobbitin arvosteluun saman Bilbon repliikin kuin Telumehtar tämän keskustelun otsikkoon. Näin kirjoitti Jack: "Erään laakson reunalla muuan professori Tolkienin hahmoista voi pysähtyä ja sanoa: 'Tuoksuu haltioilta,' Saattaa kulua vuosia ennen kuin saamme uuden kirjailijan, joka vainuaa haltiat yhtä hyvin."
 
Ylös