Hobitin 80-vuotisjuhlaluenta V: Arvoituksia pimeässä

Isilmírë

Kuukivi
Tässä luvussa Kalvan/Bilbon seikkailut on vaihteeksi otsikoitu aivan samoin molemmissa käännöksissä. Varsinaisen kertomus on kuitenkin edelleen tyylillisesti aika erilainen, hauskana esimerkkinä Pitkäsen ilmaisu "hänen sydämensä oli pelkkää läpän-päpää" kohdassa, jossa Juva vain asiallisesti toteaa, että "hänen sydämensä pamppaili". Pitkäsen hyrisevät lepakot kyllä tuntuvat aika erikoisilta, kun ottaa huomioon, että Juvan lepakot paljon lepakkotyypillisemmin suhahtelevat Bilbon korvanjuuressa.

Pitkäsen Kulpsin tuntuu olevan vielä Juvan Klonkkuakin salavihkaisempi olento: siinä missä Klonkku soutelee "hiljaa", Kulpsin tekee saman "aivan ääneti", ja vaikka Klonkku sentään "ei roiskinut", Kulpsin puolestaan "ei ikinä aiheuttanut yhtään veden karetta". Hiukan omituista on kyllä se, että siinä missä Klonkun silmät ovat lyhdynkaltaiset, Kulpsinin ovatkin velton sorttiset.

Erityisen merkittävä ero on tämä: Kulpsinilla ei ole aarretta! Se, jolle Kulpsin juttelee, on sen sijaan ystävä kaliss. Entäpä, jos Pitkänen olisi suomentanut Tarunkin? Silloin Tuomiovuoreen putoava otus olisikin huutanut viime sanoikseen Ystävä kalisssss! Siinäpä mielikuvaa kerrakseen.

Kulpsinin puhetyyli on hyvin samanlainen kuin Klonkun, mutta sen käyttämät ilmaisut ovat piirun verran hupaisampia (tai ehkä ihan vain lastenkirjamaisempia). Esimerkiksi Klonkun aloittaessa ensimmäisen repliikkinsä toteamuksella "Sepäss sattui, aarre!", Kulpsin sanoo "Sun siunaama ja saunaama, ystävä kaliss!".
Arvuutteluleikin lopussa Kulpsin on niin kiihdyksissään, että kirkaisee viimeisen vastauksensa, kun Klonkku itsensä esimerkillisesti hilliten tyytyy vain sanomaan omansa.

Kalvan ja Bilbon hyppäämiskykyä on vaikea verrata, koska kyynärän määritelmä on niin vaihteleva. Tyydyn siis vain toteamaan, että siinä missä Kalpa hyppää kaksi metriä eteenpäin ja metrin ilmaan, Bilbon suoritus on kolme ja puoli kyynärää eteen sekä puolitoista ilmaan. Bilbon välttyessä hypätessään nippa nappa iskemästä päätään kamanaan Kalpa välttyy paljon dramaattisemmalta kohtalolta eli kallonsa murskaamiselta porttikaareen.
 
Useimmissa näistä kohdista Pitkänen näyttäisi mukailevan Hobitin (ainakin tässä luvussa) lastenkirjamaisen värikästä tyyliä Juvaa uskollisemmin. Onkohan Juva pitänyt Pitkäsen käännöstä edessään ja valinnut tahallaan Pitkäsestä tyylillisesti eroavia, siis pääsääntöisesti "kuivempia" ratkaisuja?

Pitkäsen ilmaisu "hänen sydämensä oli pelkkää läpän-päpää" kohdassa, jossa Juva vain asiallisesti toteaa, että "hänen sydämensä pamppaili".
his heart all of a patter and a pitter

Pitkäsen hyrisevät lepakot kyllä tuntuvat aika erikoisilta, kun ottaa huomioon, että Juvan lepakot paljon lepakkotyypillisemmin suhahtelevat Bilbon korvanjuuressa.
he heard no sound of anything except the occasional whirr of a bat by his ears

siinä missä Klonkku soutelee "hiljaa", Kulpsin tekee saman "aivan ääneti", ja vaikka Klonkku sentään "ei roiskinut", Kulpsin puolestaan "ei ikinä aiheuttanut yhtään veden karetta".
he rowed about quite quietly on the lake...but never a ripple did he make

Esimerkiksi Klonkun aloittaessa ensimmäisen repliikkinsä toteamuksella "Sepäss sattui, aarre!", Kulpsin sanoo "Sun siunaama ja saunaama, ystävä kaliss!".
"Bless us and splash us, my precioussss!"

Arvuutteluleikin lopussa Kulpsin on niin kiihdyksissään, että kirkaisee viimeisen vastauksensa
"String, or nothing!" shrieked Gollum

Kalpa välttyy paljon dramaattisemmalta kohtalolta eli kallonsa murskaamiselta porttikaareen.
he only just missed cracking his skull on low arch of the passage
 
Last edited:
Mitä sanoisitte arvoitusten vaikeustasosta? Minusta helpoksikin mainitut arvoitukset tuntuivat tosi vaikeilta - mutta se voi johtua siitä, että olin aika pieni niitä ensimmäistä kertaa lukiessa, enkä ole koskaan "harrastanut" arvoituksia. Tekstistä sain sen kuvan, että Bilbo ja Klonkku olisivat nuorempina viettäneet paljonkin aikaa arvoitusten parissa.

Onkohan hiisiluolastosta minkäänlaista karttaa tai vastaavaa? Reitistä ulos sain sellaisen kuvan, että Klonkun järvi oli pitkän käytävän päässä, ja tältä käytävältä piti kääntyä sivuun vain kerran päästäkseen suoraan ulos vievään käytävään. Oliko Klonkun järvi siis jonkinlaisen "pääkäytävän" päädyssä, jos tämän yhden pitkän käytävän varrella oli monia haaroja, joista yksi vei suoraan ulos? Vai oliko luolastossa hämähäkinverkkomaisesti useita eri reittejä samoihin paikkoihin niin, että vähemmänkin tärkeän käytävän varrelta saattoi päästä suoraan ulos vievään käytävään?
 
"Lupaus on lupaus." Siinäpä varmasti tuon vääjäämättä hyvinkin ironiseksi paljastuvan mitä sinulla on luolassasi? -tapaamisen epämartinilaisin kohta. Ainakin mitä dialogiin tulee.

Mutta miksi juuri sanavalinta "precious"? Miksiköhän Tolkien päätyi käyttämään juuri sitä Klonkun kaltaisen olennon puhuessa elämänsä ainoasta valopilkusta?

Niin tai näin, luvussa on heti alussa mukana monille jo hyvinkin tuttu mahtava atmosfääri Bilbon hapuillessa eteenpäin syvällä vuortenalaisessa pimeydessä. . . itse pohdin toisinaan, olisiko samaa mahdollista välittää elokuvan avulla, saati sitten tänä nykyisenä tarkkaavaisuushäiriöiseksi kasvatetun yleisöenemmistön aikana. (Joissakin samanlaiseen ympäristöönkin sijoittuvissa kauhuelokuvissa sitävastoin tapaa kyllä selvästi Tolkienin vahvan heijastusvaikutuksen!)

Bilbon tapa valita reittinsä tuo myöhemmän Morian-retkueen lisäksi mieleen professorin 1. maailmansodassa ilmiselvästi saaman koulutuksen (johon myös Tom Shippey viittaa RotK-elokuvan lisämateriaaleissa), missä perääntyminen tai harhailu muualle kuin käskettyyn kohteeseen ei ollut vaihtoehto — ainakaan sellaisiin neuvoihin aidosti ehkä selkärangassaankin uskovalle upseerille. Tai ei ollut sitä viimeistään kynää pitelevälle, omanlaisiaan sotamuistoja kantavalle hobitinkaltaiselle miehelle, joka halusi ainakin tekstinsä hyötyvän kenties elämässä yleishyödyllisempänäkin pitämänsä viisauden eteenpäin välittämisestä.

Keskimaalaisen arvoitusperinteen juontuvuutta ja yhteyttä muinaisten anglosaksien vastaavaan kulttuuriin sopii oma-aloitteisehkon ensilukijan tutkiskella varsin hyvin näistä linkeistä.

Mainittakoon vielä kirjailijan kunniaksi, että (näennäisesti) lastentarina tai ei, niin hän tajusi tämän luvun kohdalla onneksi olla astumatta hyvin helppoon "fantasiamaiseen virheeseen" eikä yrittänyt (epähuomiossa) uskotella lukijoille, että edes mahtisormusta käyttelevä Klonkku olisi pysynyt vuosisatojen ajan hengissä pelkästään luolastonsa pikkujärven kalat ravintonaan (niin maukkaita kuin ne varmasti hiisien pentuihinkin verrattuina olivat!).

Viihdepuoli tosin panee otsan hieman jo mutristumaan; jokainen voi itse miettiä, millä eri tavoilla Kainin hobittivastine saattoikaan saada ajan kulumaan sen jälkeen kun kaikki luolat oli lopultakin tutkittu ja hetkinä jolloin esimerkiksi (kauppasetä Sauronin) Sormuksessa asuva voima vuorenpimeyden aistivahvistukseen yhdistettynä ei tarjonnut bakshimaisen psykedeelisiä trippielämyksiä.

DLoaasEXcAEqclZ.jpg
 
Last edited:
Mutta miksi juuri sanavalinta "precious"? Miksiköhän Tolkien päätyi käyttämään juuri sitä Klonkun kaltaisen olennon puhuessa elämänsä ainoasta valopilkusta?

Veikkaan, että sana sana sihahtaa niin sopivan klonkkumaisesti. Äänteellisesti se minusta ainakin sopii kantajalleen ja märkään, pimeään luolaan paremmin kuin vaikkapa "love" tai "dear".
(Tai sitten voi olla, että Sméagolin aikaan "precious" oli muotisana kaikelle myönteiselle. :p)
 
Onkohan hiisiluolastosta minkäänlaista karttaa tai vastaavaa? Reitistä ulos sain sellaisen kuvan, että Klonkun järvi oli pitkän käytävän päässä, ja tältä käytävältä piti kääntyä sivuun vain kerran päästäkseen suoraan ulos vievään käytävään. Oliko Klonkun järvi siis jonkinlaisen "pääkäytävän" päädyssä, jos tämän yhden pitkän käytävän varrella oli monia haaroja, joista yksi vei suoraan ulos? Vai oliko luolastossa hämähäkinverkkomaisesti useita eri reittejä samoihin paikkoihin niin, että vähemmänkin tärkeän käytävän varrelta saattoi päästä suoraan ulos vievään käytävään?

ICE laati aikoinan roolipelimoduulin Hiisiportista, jossa oli komeat ja kattavat kartat hiisien luolaverkostosta. Pääovella oli komeat susipatsaat. Muutenkin ICE:n tapaan seudun kasvisto, eläimistö ja asujaimisto, kolmannen ajan 1600-luvun voimahahmot ja politiikka käydään läpi.

Kirjaan voi tutustua puolilaillisesti pdf:nä täällä.
 
Mitä sanoisitte arvoitusten vaikeustasosta?

Minunkin mielestäni ne ovat aika vaikeita. Olen aina pitänyt arvoituksista, mutta en ole koskaan ollut erityisen hyvä niiden kanssa. Muistan ensimmäisellä lukukerralla tämän luvun kestäneen melko kauan, koska halusin keksiä kaikkiin arvoituksiin vastaukset itse, enkä jatkanut lukemista heti, vaan yritin ratkaista pulmat. Suurimman osan kohdalla jouduin kuitenkin luovuttamaan, enkä nykyäänkään varmasti keksisi kaikkia, elleivät ne olisi niin tuttuja.

Yksi kiinnostava (ainakin minusta :D) seikka on Klonkun kotijärvi. Siinä oli kalaa, mistä seuraa kysymys, miten järven happi-ravinne-tasapaino säilyi elinkelpoisena? Ääntä se ei pitänyt, mutta onko siihen ja siitä silti virrannut vuorensisäisten vesisuonien kautta vettä? Minkälaista kasvistoa siellä oli ja minkälaisen kasvillisuuden edes on mahdollista selvitä ainakin miltei valottomassa luolavesistössä? Vastaavia paikkoja varmaan on nykyäänkin, joten jonkinlaisia vertailukohtia olisi ehkä mahdollista löytää.
 
Eikö Tarussa tai jossain kerrota, että Klonkku päätyi aikoinaan vuoren sisään seuraten vettä, joka virtasi onkalon kautta vuoreen/vuoresta (en muista kumpaan suuntaan). Tämä vuorenalainen virta kai johti lopulta lammelle, ja sinne Klonkku sitten jäi kalastelemaan. Oletettavasti jossain oli toinenkin vesiuoma, joka kuljetti vettä vastakkaiseen suuntaan, joten lampi sai happea ja ravinteita vuoren ulkopuolelta.

Arvoitukset ovat minustakin aika hankalia, mutta niidenhän nimenomaan kerrotaan kuuluneen olennaisena perinteenä molempien otusten kulttuureihin, joten kai niiden logiikka oli tuttu kummallekin. Vähän niin kuin perinteiset suomalaiskansalliset arvoitukset ovat usein ihan puuta heinää nykyaikaisen lukijan silmissä, mutta omana aikanaan omassa kulttuuripiirissään ne ovat olleet ihan loogisia.
 
Asuiko muuten myös Kulpsin isoäitinsä kanssa joentörmällä? Jos näin on, on tämä pimeyden hahmo siirtynyt TSH:an oikeastaan muuttumattomana. Bilbo oli kuullut vanhoja taruja taikasormuksista, haltioilta varmaankin? Kissat elelivät jo Klonkun lapsuusaikoihin hobittien kanssa ja luolien muinaisista olioista saamme myös kuulla.
 
Ylös