Hobitin 80-vuotisjuhlaluenta VI: Ojasta allikkoon

Kointähti

Koala on steroids
Luvun alussa Bilbo löytää muun seurueen metsästä ja retkikunta käy pitkään läpi aiemmin tapahtunutta. Sitten he jatkavat matkaa, koska pelkäävät örkkien lähtevän pimeän tultua takaa-ajoon. Kuu nousee, ja he tulevat aukiolle, jossa kuulevat ensi kertaa suden ulvontaa. Joukkio perääntyy ylös puihin, mutta Bilbolla on lyhimpänä vaikeuksia kiipeämisessä. Dori auttaa häntä ja on lähellä jäädä itse suden hampaisiin.

Kyse on suuresta laumasta erämaan hukkia, joiden kieltä Gandalf osaa kyeten näin antamaan jälkikäteen selostusta hukkien neuvonpidosta. Paljastuu, että hukilla ja örkeillä on sovittuna kokoontuminen samalla paikalla juuri tuolloin. Nämä ovat liitossa ja suunnittelevat metsänihmisten kimppuun käymistä. Gandalf päättää ajaa hukat pois loitsuin sytyttämillään kävyillä, joita hän heittelee oksilta näiden päälle. Tuhovaikutus ei ole kuitenkaan riittävä, ja maastoa syttyy lisäksi tuleen. Kotkatkin kuulevat hukkien ulinan ja lentävät lähemmäksi katsomaan.

Hiidet tulevat paikalle, ja päättävät käristää vihollisensa puihin. He aloittavat jälleen julman laulun, jossa nauravat kääpiöille ahdingossaan. Viimeisellä hetkellä kuitenkin kotkat syöksyvät alas ja nappaavat onnekkaan seurueen mukaansa. Seikkailu vuorilla päättyy täpärään pelastumiseen.
 
Lohikäärmevuoressa luvun nimi on paljon ilmeikkäämmin "Kun lähtee sutta pakoon, tulee mörkö vastaan". Usvavuorten läpi Takaisille maille saapunut Kalpa löytää Gandalfin leiristä kera kääpiöiden, jotka ihan avoimesti napisevat sen sijaan että juvamaisen asiallisesti vain panisivat vastaan, kun Gandalf ehdottaa pelastusretkeä takaisin vuoreen Kalpaa etsimään.

Mielenkiintoinen yksityiskohta tässä luvussa on Gandalfin maininta siitä, että hän voisi ehkä löytää jonkun enemmän tai vähemmän säädyllisen jättiläisen tukkimaan peikkojen uuden sisäänkäytävän. Ilmeisesti tällaisia jättiläisiä ei kuitenkaan ole helppo löytää, koska Tarussa heitä ei esiinny ollenkaan siitä huolimatta, että kaikki mahdolliset voimat haalitaan mukaan sotimaan.

Siinä missä Juva kertoo kotkien ruhtinaasta pienillä alkukirjaimilla, Pitkäsen suomennoksessa seikkailee Kotkien Herra. Bilbon höpöttäessä kehveleistä ja kahveleista Kalvalla menevät puolestaan sekaisin harakat ja haarukat.

Muoks: Kun ei tätä ilmeisesti ole tullut aiemmin mainittua, niin Lohikäärmevuoressa Kalvan matkaseurana ovat kääpiöt Vili, Kili, Pihnu, Puhnu, Kuhnu, Toppo, Poppo, Jorri, Norri, Orri, Ontti, Klontti ja Ukonnuoli Tammikilpi.
 
Last edited:
Hiisien laulu sai mieleni askartumaan. Hiidet laulelivat jo aiemminkin. Varsin osuvilla sanoituksilla vieläpä. Oliko niillä noin sopivia kappaleet valmiina? Vai oliko niiden improvisaatiokyvyt ylimaalliset? Vai oliko hiisillä kenties useampia perusmelodioita, joihin aina yksi hiisi sooloili alkuun säkeistön ja kertsin, minkä jälkeen muut osasivat yhtyä tuleviin kertosäkeisiin? Musikaalista väkeä.
 
Ovathan hiidet haltioista lähtöisin, ainakin Silmarillionissa näin tuumitaan. Kotkien luonne Manwen siipikansana selittää sen mikseivät lentäneet sormusta Tuomiovuorelle. Ylimaallista apua eivät velhotkaan saaneet käyttää kuin itsensä suojaamiseen, kai. Mutta pitääpä lukea tuo luku.
 
Eivätkös kotkat olleet luonnostaan varsin haluttomia puuttumaan mihinkään muiden Keski-Maan asujainten kärhämöntiin? Vain poikkeustilanteessa isoimpien, fiksuimpien ja jaloimpien kotkien posse saattoi tarjota jotain pientä kuljetusapua, jos tarpeeksi mahtava maia tai haltia oli sitä pyytämässä, mutta Mordoriin asti lentäminen tuskin olisi tullut kyseeseen, vaikka Gandalf olisi polvillaan anellut. Jo kääpiösaattueen kyörääminen Sumuvuorten juurelta Anduinille oli aika lailla kotkien viitseliäisyyden rajoilla, eikä Gwaihirkaan mitenkään ilolla ottanut Gandalfia kantaakseen Orthancista vaan huomautti, että hänet oli lähetetty viestejä viemään eikä taakkoja kantamaan.
 
Last edited:
Sormuksen saattueen ainoa toivo oli salassa pysymisessä. Avoimella taivaalla liihottava kotkajoukko olisi ollut alttiina ei niinkään Mordorin ilmatorjunnalle vaan Sauronin tahdolle, joka suoraan kohdistuessaan oli vastustamaton. Pelkkä pyyhkäisy melkein musersi Frodon Amon Henillä. Vain Aragorn pystyi vastustamaan sitä Palantírin kautta voimia mitellessään, ja hänkin kiikun kaakun.

Toisekseen Sormuksen houkuttavaa voimaa ei sovi aliarvioida. Gandalfkin epäröi ottaa sitä edes säilyttääkseen, ja hänen tahdonvoimansa oli varmasti vahvempi kuin kotkan, varsinkin sen vahvistuessa Mordorin rajamuureja lähestyttäessä. Aikansa sen kuiskuttelua kuunnelleelle kotkalle olisi helppo juttu tipauttaa kantaja ykskaks tantereeseen ja syöksyä nappaamaan Sormus siitä syntyneestä märästä läiskästä.

Vaan tämä keskusteluhan on käyty miljoonaan kertaan eri foorumeilla.
 
Kyse on suuresta laumasta erämaan hukkia, joiden kieltä Gandalf osaa kyeten näin antamaan jälkikäteen selostusta hukkien neuvonpidosta

Jännää muuten että hukilla on oma kielensä, kun hiidet, hämähäkit, metsähaltijat ja järven ihmiset käyttävät yhteiskieltä. Jos Tolkien olisi joutunut jälkikäteen selittämään tämän yksityiskohdan, niin olisikohan hän sanonut että kyseessä oli jokin originaali eläinkieli, Sauronin musta kieli, vaiko pitkälle omaan suuntaansa kehittynyt ja barbaarisesti äännetty yhteiskielen tai pohjoisen ihmisten kielen murre?

Rateliff muistuttelee että se osa Silmarillionin tarustosta, jonka parissa Tolkien oli juuri ennen Hobitin kirjoittamista työskennellyt, oli Berenin ja Luthienin tarina, tarkemmin ottaen sen runomuotoinen versio, Lay of Leithian. Molemmista löydämmekin (ihmis)susia, (vampyyri)lepakoita ja hämähäkkejä (joita vastaan Berenin kerrottiin ennen Doriathiin selviytymistään taistelleen). Sääli, että eräs Berenin ja Luthienin varhaisimman version viiksekäs pahis, kissojen prinssi Tevildo, ei mahtunut mukaan Hobittiin. (Muistettakoon kuitenkin että luolakohtauksessa hiisien kauhistunutta metakkaa verrattiin siihen että suurta joukko susia ja villikissoja oltaisiin korvennettu.)
 
Last edited:
Tämä ei taida perustua mihinkään, mutta arvaan hukkien kielen olleen eläimellinen siinä mielessä, että sillä ei pystynyt ilmaisemaan kovin monimutkaisia ajatuksia. Se ehkä selittäisi, miksei kielestä puhuta sen enempää. Tosin hukkien mahdollinen yhteys Berenin ja Lúthienin tarinan ihmissusiin on myös hyvin kiehtova ajatus - Hobitissahan ei kovin usein päästä näin lähelle Silmarillionin ikiaikaisia tarinoita.

Taidan muistaa tarinan niin hyvin, että kiinnitän huomiota epäolennaisiin yksityiskohtiin, mutta tällä lukemisella jäi mieleen luvun lopun pullantuoksuinen kohtaus, jossa kotkat kantoivat pesäkielekkeelle polttopuita ja ruokaa kääpiöitä varten. Kotkat ovat siis myös kovin ystävällisiä, kun sille päälle sattuvat.
 
Jännää muuten että hukilla on oma kielensä, kun hiidet, hämähäkit, metsähaltijat ja järven ihmiset käyttävät yhteiskieltä.

Hiidet halusivat piinata vankejaan uhkailemalla ja laulunraakunnalla. Hämähäkkien puhe selittyy Sormuksella, jonka kyky tulkita mustien olentojen kieltä ei ollut pelkästään Peter Jacksonin keksintöä, myös Sam kykeni se sormessaan ymmärtämään Shagratia ja Gorbagia.

"Kukaties Sormus antoi hänelle kielten ymmärtämisen lahjan tai kukaties vain kyvyn käsittää erityisesti sen tekijän Sauronin palvelijoita, niin että jos hän oli tarkkana, hän saattoi ymmärtää mitä puhuttiin ja kääntää ajatuksen itselleen. Sormus oli selvästi saanut paljon lisää voimaa lähestyessään niitä seutuja, joilla se oli taottu; mutta yhtä se ei antanut: rohkeutta." (Kaapuhemmo s. 641)

Ehkä käännöskone-appi kuului Sormuksen perusominaisuuksiin, tai se käynnistyi Synkmetsässä, jossa Sormus oli lähellä takojaansa Noitaa.
 
Ylös